IRC-Galleria

Minä suojaan kotini, tervaan suojani, peitän itseni.
Seitsemän seinän ja verhon takaa ei minusta näy kuin varjo.
Valo, joka sisälle heijastelee, heijastaa muistoni maailmasta.
Taaimmasta nurkasta pimeimmästä minä niille ilveilen.
Viimeinen valonsäde ennen yötä, sen minä vielä näen.

Kävelen kodissani, suojassani, seitsemän seinän takana,
lakanan alla hermostuneena pyörin, kierrän ympyrää tovin.
Kovin paljon en ajattele kuin sanoja näitä, niiden merkitystä.
Keskity tähän, ajattele vähän, elä itseni kanssa hetki.

Retki joka joskus päättyy, on tarkoitus kokonaan elää.
Kesään ei enää kauan mene, elämän syksy sen jälkeen,
tähteen toivoni kohotan, sille toiveeni hartaimmat laulan.
Kauan joudun odottamaan, silti toivoni jälkeeni jää.