IRC-Galleria

Uskossa aikuistuneen pitää itse, valita, itse päättää seurata. Uskossa nuori ja lapsi, sillä ei ole sellaisia vaatimuksia ja velvollisuuksia. Se pääsee paljon vähemmällä, juuri siksi koska ei ole omaksunut niin paljon asioita, eikä sille ole paljoa uskottu. Mutta moni jää uskossa hedelmättömäksi ja kitukasvuiseksi, koska tyytyy vaan olemaan, eikä halua kasvaa. Usko ei ole vain passiivista löhöilyä, se on kaikkea muuta! Se on taistelua / kipuilua joka päivä ja Pyhän Hengen vaikuttamana Jeesuksen mielen laadun omaksuntaa. Ja se ei ole helppoa aina todellakaan.

Ei uskonelämä ole helppoa itselle. Kasvaminen ei ole helppoa, eikä kivutonta, se on haastavaa, ja ei todellakaan inhimillisesti käsitettävää. Vaan se on ainoastaan hengellisesti sisäistettävää. Se pelottaa omaa lihaa, mutta oma lihan mieli on Jeesuksessa ristiinnaulittu tahtoineen. Moni sana minkä kirjoitttaa, se on erittäin varmaa, mutta samalla osa itsestä on hyvin.. hyvin varovainen. Mutta Jumala johdattaa askel askeleelta, vaikka saattaa inhimillisesti pelottaa, mutta Jumala on täynnä rakkautta.

Uskon elämä on todellakin kipua! Se on siunattua elämää ja ihanaa, kun saa lähentyä kohti Jumalaa ja tuntea Häntä enemmän ja enemmän. Mutta omalle itselle, omalle tahdolle ja valinnoille se on musertavaa. Se on nöyrtymistä, se on kuolemaa, itsensä murenemista. Se on asenteen muutosta, joka tapahtuu Pyhän Hengen vaikutuksessa ja siihen yhtymällä koko sielusta ja tahdosta ja mielestä. Usko on luottamusta siihen - mikä ei näy! Se on luottamista, Jumalaan ja vain Häneen.

Se ei ole itseluottamusta, se on luottamusta Jumalaan. Se on Jumalan Sanan omaksuntaa. Se on Kristuksen joka päiväistä seuraamista. Se on kommunikointia Pyhässä Hengessä. Se on inhimillisesti jatkuvaa epävarmuutta mikäli tuijottaa omiin mahdollisuuksiinsa, mutta joka ei siltikään nojaa itseensä, vaan Jumalaan sata prosenttisesti. Usko ei ole järjen raameissa. Usko on yliluonnollista. Usko on ja pysyy, ja siinä saa olla päättäväisesti ja lujasti kiinni.

Usko on lahja, ja ilman itsensä antautumista, sitä on mahdotonta omaksua. Uskolla ei ole mitään osaa oman yrittämisen kanssa. Usko on liikkelle paneva Voima, Usko ylitttää oman ymmärryksen. Usko on velvoite, se vaatii olemaan Jumalalle kuuliainen ja nöyrä. Usko edellyttää, omista selityksistä luopumista. Usko on vaan luottamista yliluonnolliseen Jumalaan ja Hänen tahtoonsa ja tapaansa toimia, vaikka järki ei sitä käsitä.

Luovuttaessaan Jumalalle omia pelkojaan ja itseään se on uhri. Se sattuu, mutta se on Jumalalle suloinen uhri. Antautua Hänelle, antaa hänen päättää ja johdattaa. Se on rakkautta se. Minä rakastan Jumalaa, niin paljon että haluan antaa itseni Hänelle, ja valita Hänen tahtonsa ja Jeshuan seuraamisen. En halua valita luonnollista, vaan yliluonnollisen, ja sydämestäni, mielestäni ja halustani tahdon yhtyä Jumalan Sanoihin ja tahtoon ja tekoihin.

Minun pitää joka ikinen päivä sanoutua Jumalan puolelle. Minun pitää joka ikinen päivä, koroittaa Häntä. Minun elämäni ei ole melua ja iloa. Vaan hiljaisuutta ja palvontaa. Minun elämäni on syvällistä, ei pinnallista. Minun valintani on seurata vapahtajaa ja olla Hänen opetuslapseus koulussaan joka ikinen päivä. Minun opettajani on Pyhä Henki. Ja minä itse valitsen, seurata ja totella. Tätä on usko. Se on kuuliaisuutta ja nöyryyttä.

Oletteko nähneet milloinkaan aikuisia, joilla on uimarenkaita, että he pysyisivät veden päällä. Mutta monet uskovat todella, tarvitsevat niitä läpi elämän. Eivät ikinä opi uimaan itse. Ovat aina uimakoulussa räpistelemässä rantavesissä. Tämä ei siltikään ole henkilökohtaisen uskon päämäärä. On tultava todellakin uimataitoiseksi, uskossa joka on kuin se uimavesi. Voit ehkä eräänä päivänä kokea käveleväsi jopa veden päällä, sitä on yliluonnollinen usko.

Se on sitä, kun et enää ole uskossa riippuvainen mistään muusta muusta kuin Jumalasta. Kun uskon varmuutesi ei horjahda, vaikka olosuhde tai mikä ravistelisi sinua koettaen. Ehkä koet että tarvitset auttajia ja rohkaisijoita ja ihmis-esikuvia, silloin et vielä ole täysi uskossa. Minä en ole täysi uskossa. Mutta olen saanut armon ja lahjan, käsittää asioita ja se on aarre. Kiitos Jumalalle!

Voit olla vaikka viisikymmentä vuotias ja vuoden ikäinen uskossa, tai sitten viisitoistavuotias, ja myös vuoden ikäinen uskossa. Luonnollisella iällä ei ole Jumalallisessa mittakaavassa merkitystä. Vaan sillä uskossa vaeltamisen laadulla. Siinä on tärkeää kasvaa ja kehittyä. Pitää oppia syömään sanaa itse, juomaan itse, puhumaan itse, kävelemään itse. Ei niin että aina talutetaan, kannatetaan, syötetään ja juotetaan ja vaihdetaan vaippoja. Vaan itse nimenomaan.

Aikuisuuteen kuuluu se että ymmärtää mikä on Herran mieli ja tahto. Että ei koko aika kysytä, teinkö oikein tai väärin. Tai tarvita kehoitusta tai nuhtelua. Vaan tunnetaan Herran mieli ja tahto. Eli tunnemme Jumalan Sanan ja Jumalan mielen. Ja emme epäile, vaan olemme varmoja ja vakuuttuneita että sanamme ja aikeemme on yhtä Jumalan tahdon kanssa. Ja koemme että Jumala on puolellamme. Myös koemme, omassa tunnossa, senkin, mikäli olemme poikkeamassa Jumalan Sanoista tai tarkoituksesta.

Hengelliseen aikuisuuteen kuulu myös täsmällisyys ja tahdikkuus. Tietää ajat ja rajat. Tuntee omat rajoitukset ja tehtävän. Sekä malttaa pysyä Jumalan kutsumuksessa, ja siinä työmuodossa, johon on pätevöitynyt Jumalan koulussa, eikä heitä hanskoja pöytään mistään inhimillisestä tekosyystä johtuen. Hengelliseen aikuisuuteen kuuluu muiden kunnioittaminen, mutta vain Jumalan toimen haltijana oleminen. Näin käsitä ntämän asian.

Tämä ei ole omavanhurskautta. Paavali ei ollut mistään muusta riippuvainen kuin Herrasta ja Jumalan sanasta. Hän ei ollut omavanhurskas. Ei myöskään Jeesus ollut sitä, vaan oli kuuliainen Isälleen. He eivät nojautuneet ihmisiin, vaan Jumalan Sanaan ja Pyhässä Hengessä saivat voiman olla uskollisia ja kuuliaisia Jumalan sanalle ja tahdolle.

Uskossa aikuinen on täysin Jumalaan turvautuva, ja täysin yhtä mieltä Hänen kanssaan. Uskossa aikuinen ei enää elä itselleen - vaan Jumalalle. Hän on täynnä Jumalan tuntemista ja Jumalan Sanaa. Hän ei ole itse mitään, mutta Jumala on hänen elämässään kaikki kaikessa. Uskossa täysi-ikäinen Jumalan lapsi, ei enää kapinallinen, vaan täysin kuuliainen Hänelle. Täysin uskollinen yhteistyökumppani. Täysin kuuliainen Hänelle ja täysin luotettava, joka ei huoju mielessään.

Tämä valmistumisprosessi tapahtuu Pyhän Hengen koulutuksen kautta, ilman Häntä on mahdotonta kasvaa Jumalan tuntemiseen ja Jumalalle otolliseksi palvelijaksi. Mikään ei voi korvata Jumalan Henkeä, Hän on ainoa joka tuntee Jumalan ja voi kasvattaa sinusta Hänen kaltaisensa. Hän on ainoa joka voi ja kykenee avaamaan Jumalan Sanan aarteet niin että ne sulautuvat itseesi.

Tarvitset Pyhää Henkeä ihan kaikkeen. Hän on Jumalan Voima. Hän on Jumalan lähettämä apu kaikkeen. Hän on opettaja, Hän on lohduttaja, Hän on erottaja, Hän on pyhittäjä, Hän on parantaja, Hän on kehoittaja. Hän on Jumalan tahdon toimeenpaneva persoona, Hän on yhteyslinja taivaallisiin kaksisuuntaisesti. Hän on lähettäjä, Hän on varustaja, Hän on niin valtava.. Hän on Pyhä, Hän on Jumalan läsnäolo, Hän on .. Hän on.. Hän on...välttämätön!

Mikään ja kukaan ei voi korvata Häntä. Hän on Jumalan apu, ja yksityisopettajamme, joka täydellisesti tuntee sinut ja Jumalan tahdon ja tietää täsmälleen kaiken kaikesta. Hän tekee tarkalleen sen mitä Jumala tahtoo. Kuka voi olla parempi, kuin Jumalan Henki itse. Kuka voi olla Häntä pätevämpi? Hän on rakkaus, Hän on totuus ja Pyhyys. Hänessä on kaikki viisaus ja ymmärrys ja kaikki tieto. Sinulla on kaikki - kun olet Hänessä! Tarvitset Häntä!