IRC-Galleria

Uskallanko olla väärässä?

Jos ajaisin autoa ja menisin keskiviivan toiselle puolelle, kääntäsin tietenkin rattia ja palaisin kurssille, enkä pysäyttäsi autoa sen vuoksi, selvittäkseni hirvikärpäsille, miten menin väärälle puolelle. Siis yritän korjata automaattisesti asiat, puhumalla se oikaistuksi, ja välttääkseni kuulustelun ja sakottelun. Useinkaan en ole väärässä, koska puhun itse punnittuja tai askaroimiani asioita. Silloin en voi väärässä. Mutta joillekin vihreä valo on punainen ja joillekin punainen on vihreä. Uskallan olla väärässä vain enkö uskalla? Mitä tuohon muuta sanoisi? Mutta pysäyttääkö se elämän? Vai jatkuuko se?

Tuntui kuin eilen olin pysähtynyt, ja kaikki tuli ympärilleni, ainakin puolet, tuli moittimaan miiksi olen pysähtynyt, ja jotkut myös ilveilemään. Sitten poistuin siitä tilanteesta. Ja katsoessani mitä jälkeeni jäi, tuli suma. En tehnyt sitä, mutta vihollinen sen aikaansai.

Mitä ihminen saa halveksia?

[ Lk 16:13 & Mt 6:24 Ei kukaan voi palvella kahta herraa; sillä hän on joko tätä vihaava ja toista rakastava, taikka tähän liittyvä ja toista halveksiva ]
[ 1Kr 1:28 Jumala on valinnut tämän maailman halpasukuiset ja halveksitut, ja sen mikä ei ole mitään, tehdäkseen tarpeettomaksi sen joka on jotain, ]
[ 1Kr 4:10 me olemme typeryksiä Messiaan vuoksi, mutta te viisaita Messiaassa, me olemme heikkoja, mutta te voimakkaita, te olette kunnioitettuja, mutta me halveksittuja. ]

Tässä sanotaan että voi halveksia tai rakastaa itseä, mammonaa lihan luontoa tai Herraa ja Hänen omiansa. Eli saan halveksia lihanluontoa ja syntiä. Mutta sitä mikä on Jumalan luontoa ja aikaan saamaa en saa. Saan siis halveksia omaa lihallista synnin luontoani, eikä rakastaa ja paijata sitä. En nyt tarkoita että minua, pitää halveksia, minun identettiä, mutta sitä itsekästä minua, joka etsii omaansa, eikä Jumalan kunniaa ja tahtoa. Se ei voi etsiä ja löytääkään mitään, se ei voi muuttua paremmaksi. Mutta sen voi laittaa pois hallitsemasta yksinkertaisesti. Lapsikin tajuaa Jeshuan rakkauden ja evankeliumin. Lapsi on vilpitön ja uskoo ihan kaiken, ja lapseen uppoaa kaikki, lapsi ei suodata. Mitä valistuneempi, järkevämpi ja sivistyneempi ihminen, sen vaikeampi on käsittää Jumalan viisautta ja olla Hänelle suostuvainen, sekä omaksua Jumala sellaisena kuin Hän ilmoittaa itsensä. Aikuisella ihmisellä on todella paljon ennakkoluuloja ja ylpeyttä. Lapsella ei ole sellaista, vaan lapsi luottaa, lapsi ei ole varautunut. Mitä jos lapset alkaisivat olemaan kuin aikuiset, alkavat kritisoida, panemaan vastaan, perustelemaan, selittelemään, torjumaan ja katkeroitumaan. Voisitko kuvitella sellaista? Sellaisia me aikuiset uskovat ollaan kuitenkin Jumalaa kohtaan. Meillä on varauksia, ja pelkoja ja meillä on niin tietävä pää, ja tiedämme tarkalleen missä on rajamme ja sietokykymme. Vai tiedämmekö yhtään mitään? Tietomme on roskaa Jumalan edessä. Häntä kohtaan pitää olla ennakkoluuloton ja utelias. Pitää olla paljon utelias, ja ihailla Häntä. Jos ei ihaile, niin siinäpä sitten on ja saa olla mutrusuuna iankaiken.