IRC-Galleria

Uskovissa on hirmuisen raakoja henkilöitä, kun itse tulee heikoksi ja masentuneeksi ja näyttää epäedullisen puolensa, niin heti uskovat jotka eivät pidä kyseisestä henkilöstä, heti paikalla, he ryhmittyvät vastaan ja alkavat heitellä kiviä niskaan ja syytellä. Kaivaa vanhoja asioita ja arvostella. Tämä on ihan uskomatonta! Miten tälläistä voi tapahtua? Miten tälläistä voi tapahtua?

Tässä erottuu todella jyvät akanoista, hyvät ja pahat. Teeskentelijät ja aidot. Vihaajat, jotka ovat lihallisia ja ne jotka ovat Jeshuassa, ja Hänen mielessään. Kenenkään ihmisen anteeksipyyntöön ja lupaukseen ei kannata uskoa. Se on taas jälleen koettu. Jos on sovittu jotakin, niin heti kun tulee aihe, niin heti ollaan kuten ei oltaisi mitään sovittu. Ja kahta hirveämmällä vihalla kaadetaan vihaa vihan päälle. Eivät he käsitä sitä, mutta tunnen sen Hengessä. Tunnen sen rusikoivan hirveän voiman. Miten näin voi tapahtua?

Voi voi... sitten minun käsketään pyytää anteeksi, että julistan Jumalan Sanaa. Sitä että sanoin niin ja näin. Kirjoitin niin ja näin. Pitäisi madella ja kysyä, mitä saan kirjoittaa ja loukkasinko nyt ketään. Ja empä tietenkään tee sellaista! En tee myönnytyksiä vihollisen kanssa, en oman lihani mielenkään kanssa, vaan se on Jeshuan orja ja alainen, muutoin se olisi Hänen vihollinen. En tee kompromisseja Evankeliumin ja lihallisuuden kanssa, että kumpi saa hallita ja kumpi saa kiitoksen ja kunnian.

En arvosta mitään lihallista mielipidettä tai aietta. Niissä on aina takana itsekkyys, ei rakkaus ikinä. Jos jonkun liha haluaa jotakin hyvitettä, minulla ei ole sitä antaa. Se on Jumalalla. Hän on hyvittäjä. Kun olen tehnyt sellaisen vahingon, joka on ollut epähengellistä, pyydän anteeksi ja siitä puhuttelee silloin Pyhä henki minua. Kun koen Pyhässä hengessä puhuttelua, pyydän anteeksi. Mutta aina kun Pyhä Henki puhuu siitä, ja kun Hän puhuu, niin se on oikeaa ja totta. Mutta jos en koe mitään, niin väärää tapahtuneen syytöstenkään edessä, pyöritän vaan päätä ymmyrkäisenä ja huokaan vaan.

Kukaan ei ota Herralta ja keneltäkään toiselta väkisin. Vaan pitää itse antaa anteeksi. Minulle on sama antaako kukaan anteeksi, muu kuin minä itselleni Jeshuassa, ja Hän minulle. Jos lihani haluaa vajavaiselta ihmiseltä anteeksi pyyntöä, olen loukkaantunut, ja silloin minun tulee tehdä siitä parannus, ennenkuin siitä tulee katkeruuden juuri. On itse päätettävä, nämä asiat. Kukaan ihminen ei voi sitoa ketään anteeksiantamattomuuteen ja saamattomuuteen. Sillä ainoa ratkaisu on Jumalan anteeksiannon vastaanotto Jeshuassa Messiaassa.

Ihminen joka on osoittanut epäluotettavuutensa toistuvasti, ja tahallisesti tekee sitä, niin sellainen ihminen on sisältä mätä. Koska jos ihminen on Jeshuassa, niin hän ei halua olla sellainen, vaan pyrkii siitä mädästä pois ja häpeää sitä. Minä saan kuitenkin olla oma itseni, ja sellainen uskova, kuin olen. Minä saan olla tälläinen. Minun ei tarvitse olla sellinen kuin joku muu tahtoo minun olevan, vaan juuri sellainen kuin Jumala tahtoo minun olevan.

Kun tuhlaaja poika oli tuhlaamassa, ei Isä mennyt perään ja repinyt Häntä kotia, ja pakottanut tilille. Ei niin! Tuhlaajakertomuksen mailli on Taivaallisesta Isästä. Hän odottaa kyllä, ei vaadi ja pakota. Tuhlaaja pojan pitää pakottaa itsensä, siitä huolimatta, vaikka olisi häpeää, hänen on vain annettava periksi, pakottetava antamaan periksi. Tällä tavalla on anteeksipynnön laita, sitä ei oteta, riistetä ja vaadita.

Jumalan valtakunnassa ei ole kostoa, vihaa, katkeruutta! Ei ole - ja kunnia ja ylistys siitä Jumalalle! Maailmassa meillä on ahdistus. Ja missä on vihaa, katkeruutta, ja kostoa, se ei ole Isästä, vaan paholaisesta. Loukkaantuminen ei ole synti. Mutta jos sitä ei sure, ja anna anteeksi, niin siitä tulee katkeruus. Mutta Jumalan Henki auttaa, sillä Hän on miljoona - triljoona prosenttinen rakkaus.

Uskovalla ei ole oikeutta itseensä, koska hän kuuluu Jumalalle ja on Hänen omaisuuttaan. Uskovalle ei ole oikeutta olla anteeksiantamatta. Raamattu ei käske pyytämään anteeksi, vaan antamaan anteeksi tai sopimaan. Loukkaantumisesta, tulee shokki, ja sitten suru tai katkeruus. Siinä on todella kuoltava itselle ja omalle halulle, joka on paha. Se on vaan yksinkertaisesti luovutettava pois, ja oltava Jeshuassa. Mentävä Hänen luokseen, ja annattava Hänen tavallansa hoitaa.

Kaikki viha, kosto ja katkeruus on loukatulle ihmiselle ruokaa, joka voi tartuttaa sen siihen ihmiseen. Mutta silloin pitää kääntää pää Jeshuaan, ja lakata katsomasta, sitä mitä on pahaa. Paras tila on rauha ja hiljaisuus. Paras hoito on rauha... Pahinta on mielipiteet! Kaikkein pahinta on panettelu. Mutta Jumalan rauha, antaa rauhan. Kun on kokenut jotakin kovaa, on sen jälkeen höllä. En usko että kukaan minun kirjoituksistani on hajonnut, jos on lihassa niin käynyt, se on ollut silloin hyvä, koska Jumalan Sana on kompastuskivi lihallisuudelle.

Se on aina kuitenkin uusi mahdollisuus olla voittaja. Aina voittaa! Pysyä vahvana loppuun asti. Voittaa hyökkäys, voittaa epätoivo, voittaa vastustus olemalla Jeshuan puolella. Se on myös aina mahdollisuus oppia tuntemaan lisää Vapahtajaa. Se on myös mahdollisuus tuntea enemmän vastustajaa, ja tietää kuka on valehtelija ja kuka on aito Jumalan Hengen kuljetettava lapsi.

Pitääkö Raamatun mukaan antaa anteeksi, jos joku loukkaantuu, vaikka ei olisi tehnyt mitään ja omatunto ei syytä. Raamattu silloin neuvoo sopimaan, tarkoittaneeko se sitten mitä? Jeshuan saarnat loukkasi kirjanoppineita ja fariseuksia, pahoitteliko ja pyysikö Hän heiltä anteeksi. Ei - sillä Hän tiesi että ihmisen liha pyytää vain omaansa ja ei koskaan lepy, ihmislihan anteeksi pyyntö on kuin välirauha. Yhtä pettävä ja tilapäinen.

Huomaan ihmeellistä kyllä, että minua suojaa Jumalan läheisyys, olen ihmeellistä kyllä vahva, mutta olen sitä hengellisesti, en lihallisesti. Kiitos olkoon Jumalan joka minua kannattelee. Se ihminen joka ei vaella Herrassa, vaan lihassa, vaatii ja ylenkatsoo hengellistä. Onhan Sanassa mainittuna että Jumalan viisaus on hullutusta maailmalle, kuten myös toisinpäin. Raamattu sanoo myös että älkää eläkö maailmasta, te jotka olette kuolleet sen himoille ja haluille, sillä suurempi on teissä se kuin joka on maailmassa.

Ja Jumalan Sana kehoittaa uskovia vaeltamaan Hengessä ja täyttymään Hengestä. Ja Hänen virrassaan tahdon olla alati. Muuta ei ole. Jumalan henki on ainoa, joka tekee eläväksi. Ilman Hengen täyteyttä, ihminen on kuollut uskova. Jumalan Henki on ainoa, jonka vaikutuksessa Jumalan Sana tulee omaksutuksi, ja Hänessä ainostaan voi varjeltua ja olla voittaja. Jossa vaikuttaa maailman henki, lihan mieli, on kahdentien kulkija. Ei ole muuta mahdollisuutta kuin täyttyä Jumalan Hengestä. Hän on elämän, rakkauden ja raittiuden Henki.

Enkö minä tiedä mitä on Jumalan rakkaus, ei minun tarvitse sitä ajatella. Se seuraa elämääni, olen Hänessä, sillä Jumala on kokonaan rakkaus. Ja Jumalan rakkaus on Pyhää ja se ei ole kuin maailman rakkaus, haavoittavaa ja satuttavaa. Vaan se on lujaa ja varmaa, ja sitä ei tunne, mutta sen kokee ja tiedostaa. Se ei ole minun varassani, vaan minä olen Hänessä. Ja Hän säätää ja määrää. Se on niin järkähtämätön ja luja, se on perustus.

Jumalan Sana on Jumalan voima. Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiin Pyhän Hengen kautta. Ilman Pyhää Henkeä ei ihmisessä ole Jumalan rakkautta. Tarvitaan Pyhän Hengen täyteys päivittäin. Jumalan rakkaus aikaan saa Jumalan pelkoa. Minä tiedän mitä on lihallinen rakkaus, se on itsekästä. Tiedän myös mitä on Jumalan rakkaus - osittain. Mutta tarvitsen Häntä lisää, oikeasti rakkaus on Henki ja hengellistä.

Jumalan rakkaus voi kylmetä todella. Ei voi rakastaa kahta, maailmaa ja Jumalaa yhtäaikaisesti. Sillä Raamattu sanoo, että on joko toista vihaava ja toista rakastava. Ihminen ei ole Jumala, vaikka on Jumalan kuvaksi luotu. Jumalan kuva tarkoittaa sitä, että tulee olla pyhät kuten Hän on. Jeshua sanoi, olkaa täydelliset kuten Isänne on täydellinen. Siinä olemme Jumalan kuvia, kun muistutamme Häntä.

Ihminen ei ole Luojan kuva, ilman Jumalaa, ja ilman että katsoo Häneen. Raamattu sanoo, että kuvastimesta, peilistä me näemme ikäänkuin hämärästi Jeshuan piirteet, ja niitä muistutamme. Mutta on myös janottava enempi Häntä, sillä Hänen kuvansa ja muotonsa saa ja voi kirkastua meissä enenevästi, kun erotumme Hänelle ja puhdistamme itsemme totuuden Sanalla.

Parasta mitä nyt tapahtuu juuri tällä hetkellä minulle on tämä... Jumalan sanat ja Jumalan ilmoitus. Se on lääke ja nostokurki. Maailman lanat kun littanoi, Jumala nostaa ja täyttää Hengellään, sillä hänen Henkensä on se joka puhuu ja vaikuttaa. Isämme Henki, joka on nöyryyden ja suunnattoman ihana Henki. Kunnia ja ylistys Hänelle!

Vielä mainitsen että kun Jumalan Sanaa ja totuutta puhutaan ja kun omatunto todistaa, että on toimittu oikein, tuleeko ihmismielen tähden pyytää sitä anteeksi. Ei! Sillä se tekisi Jumalan Sanasta häväistyn. Tulee mieleen palvelija joka sai uskotun osan, mutta käytti sitä väärin ja hautasi sen syvälle, eikä tohtinut sitä nostaa esille, vaan varjella sitä. Jumala on suvereeni, Hänen edessään pitää jokaisen notkistua, ei niin että Jumalan pitää notkistua eteemme.

Tiedän että aina vihollinen halveksuu ja nauraa, ja odottaa teatteria ja murskavoittoa. Saada hekotella, arvasinhan! Mutta ei niin tapahdukaan. Vaikka kaatuu ja saa tuta. Niin siitä noustaan Herran avulla. Vaikka lihallisesti se näyttää toivottomalta ja mahdottomalta. Lihallisen ihmisen näkökulma on se että, ensin hoidetaan liha ja lihan mieli kuntoon terapialla ja sitten vasta sen prosessin jälkeen voi ehkä katsoa, miten meni ja mikä lopputulos.

Mutta Herrapa tekee asiat toisin, Hän toimii hetkessä, ja Hän kohottaa hengellisesti, Pyhän Hengen ja Sanansa avulla. Ja Hän on ylitse muiden, Hän on kaiken yläpuolella. Ja Pyhä henki on ihmeitä tekevä persoona. Hän toimii kaikessa eri tavoin kuin ihminen. Ihminen käy ronkkimaan mieltä ja menneisyyttä. Jumalan Henki ronkkii sydäntä ja antaa tulevaisuuden.

Ihan ok, että minun sanotaan olevan olevan kuin teini... pienennytään tässä vaan... kun hengellinen kasvaa ja kasvaa, lihallinen mieli tulee enemmän ja enemmän lapsenkaltaiseksi. Tarkoittaa sitä, että on yksimielinen Herran kanssa, eikä kaksimielinen kuten maailmallinen uskova, jota hallitsee synti ja toisaalta hieman hengellisyyskin. Eli lienee hyvässä vaiheessa taidan olla, pitäisi tulla vielä enkelimäisemmäksi sisimmältään. No Hänessä voin kaiken ja Hän aikaansaa kaiken ja minä haluan sitä ja antaudun Jumalalle. Siis Kunnia Hänelle - amen! Totisesti!

Oikeastaan ei minusta enää tunnu siltä kuin olisikaan mitään probleemaa, turta olen, on parempi että en katso taakse tällä hetkellä, vaan Herraan, joka vahvistaa ja virvoittaa. Olen Voittajan oma ja Voittajan puolella! Halleluja! Totisesti näin on! Kun olen Hänen omansa, ja Hänen puolellaan, olen todellakin Voittaja. Säälittää ne kovat uskovat, melkein on mahdotonta uskoa, että heistä tulisi koskaan palavia uskovia. Mutta ei sitä tiedä, vaikka joskus tulisi.

Mutta se tietää vaikeita aikoja ja ahdistuksia, hirvittävän kovaa hiontaa ja sitä että on vain silti nöyrä, ja ei hellitä, eikä anna väsymyksen tulla päälle. Minä tiedän mitä mitä on kova elämä, ja ahdistus. Olen elänyt nuoruuteni siinä intensiivisesti lähes. Ja elin 10 vuotta avioliitossa joka päivä lähestulkoon siinä. Ettenkö minä tietäisi mitä on kärsimys ja ahdistus ja sairaus ja köyhyys ja yksinäisyys. Mutta se kuluttaa ja nöyrryttää, ja se todella kuluttaa pois kaiken epäolennaisen. Ja olennaisista olennaisin, joka on Herra Majesteetti, Hän pysyy ja kestää ja on rinnalla aina ja Hän ei petä.

Minä olen joutunut käymään hirmu kovan elämän prosesin läpi. Ettenkö minä tietäisi elämästä. Ettenkö olisi kylläkseni saanut, hauskuudesta, pinnallisuudesta ja teatterista, koska olen elänyt sen toisella puolella, joka on realismia. Ja koska olen saanut tarpeeksi kokea realismia, niin en ole tuntenut tarvetta enää lisäksi saada sisältöä teatterista, mammonasta, ihmiskunniasta ja menestymistä.

Ettenkö käsitä mitä kärsiminen? Ettenkö käsitä miten kamalaa se on? Ettenkö käsitä elämästä mitään. Ei minulla maallisia kokemuksia ole paljoa alaisinkaan. Mutta ihmisenä olen joutunut paljon kestämään. Kuka voi kaiken jälkeen nousta ylös sellaisesta. Vain se jonka turva on Jumalassa. Elän yliluonnollisessa uskossa ja elämässä. Kaikki inhimilliset lähtökohdat huomioiden, minun ei pitäisi olla selvinnyt.

Ja tämä kaikki on Jumalan suurta rakkautta. Kaikki on Hänen rakkautta. Voi - ei kukaan ihminen voi rakastaa lihassa - ei voi. Sen tiedän, se on mahdottomuus! Ei voi! Kun on tuskan ympäröimä, ei siihen kykene, tarvitsee ja kaipaa vaan, kun kuluu luppuun ja tulee epätoivoiseksi. Mutta ei ole muita kuin yksin Jumalan rakkaus, ja se tulee ottaa vastaan Häneltä, vain Häneltä. Ei ihmisellä ole mitään hyvää jaettavaa, ellei sitä ylhäältä anneta.

Kaikki mitä ihminen tekee ja toteuttaa lihassa ja omassa itsessä, ilman Jumalan vaikutusta, se on haluamista, tahtomista, pyytämistä. Ja kaikki antaminen ja jakaminen on itsekästä, kunnian pyytöä, itsevihaa, lahjontaa, kun syvältä kaivetaan aiheita. Rakkaus ei odota palkintoa, ei pöyhkeile, kärsii, on pitkämielinen, rakkaus ei manipuloi.

Sanooko Jumalan Sana että vain Jumlan rakkaus on rakkautta. Kyllä Sana sanoo että Jumala on rakkaus. Ja Jumalan Sanaa puhuu mitä on rakkaus. Jumalan Sana myös sanoo, että maailma ei sitä käsittänyt. Ja maailma joka vihaa Jeshuaa Messiasta ja Hänen seurakuntaansa, ei omista rakkautta. Jumalan rakkaus on uhrirakkautta. Joka kärsii ja kärsii ja odottaa, venyttää ja odottaa, eikä koskaan luovuta.

Jumalan sana puhuu yhdestä anteeksiantamattomasta synnistä, joka on Pyhän Hengen pilkka ja myös halveksunta. Tämä pilkka ja halveksunta on se joka sammuttaa rakkauden. Tämä ei tarkoita, että sen sijalle tulee viha. Vaan sitä että se asia tai ihminen on ikäänkuin muisto, kuollut taakse jäänyt, ei enää tunne mitään. Pyhä Henki on uskovassa sisällisesti, erottomaton osa sielua. Kuten avioliitossa puolisot ovat erottamattomia. Mutta jos siihen pääsee väliin tuo aihe ja asia, se sammuttaa kaiken.

Pyhän Hengen suhde uskovassa on henkilökohtainen ja intiimi. Raamattu sanoo, että ihmisen henkeä ei voi kukaan tuntea, paitsi sen ihmisen henki joka hänessä on ja Jumalan Hengen mieltä ei voi tutkia, muutoin kuin olemalla Jumalan Hengessä. Pyhä Henki ilmoittaa Jumalan Salat ja Pyhät asiat uskovalle. Pyhä Henki jakaa omastaan, itsestään, Isästään, sillä Hän on Sanassa, ja Hän on Jumalan Henki. Hän on Jumalan Henki, siis yhtä Jumalan kanssa!


En ole kenellekään muulle alamainen kuin Jeshualle Messiaalle. Hän on pääni. Jos joskus avioidun, mies on pääni. Mutta siihen asti Herra on minun johdattajani ja hallitsijani. Jos joku uskova minun pyytämättä, alkaa antamaan neuvoja tai arvostelemaan, niin en ota niitä vastaan, ellei ne ole selkeästi Jumalan puhetta. En ota ja kuuntele mitään mielipide rätinää... haluan olla virittynyt Jumalan puolen, ja että antenini on yksisuuuntaisesti Hänen puoleensa. En myöskään ota kiitosta vastaan ihmisltä, vaan Herralta. Ja se voi tulla ihmisen kautta, mutta ikäänkuin Herralta, ja silloin sen tiedän vain minä itse. Jumala ei kuuliaista lastaan ikinä julkisesti nöyryytä. Moni sanoo että olen ylpeä, jos en tottele ihmisiä, kuuntele heitä, tee kuten he sanoo, puhu kuten he haluavat, osallistu siihen ja tähän ja ole vähän hauska ja ei niin tosikko. Mutta Herraa sinun Jumalaasi ainoaa sinun pitää kunnioittaman ja totteleman - sanoo Raamattu! Ei siis ihmisellä ole mitään, ellei sitä ylhäältä hänelle anneta, kaikki muu on epäolennaista.

Kun Jobille tuli vitsaukset, kaikki hänen ystävät tuli antamaan lihallisia neuvoja, onko se ja se syy, joskpa sitä ja tätä.... ja lopulta ne ystävät jättivät hänet. Kuka pelkästään kuunteli häntä? Ei kukaan, muu kuin Herra. Job oli Jumalaapelkäävä mies. Oletko sinä jumalaapelkäävä nainen tai mies? Kun Jeshua oli maan päällä, kun jotkut opetuslapsista nuhtelivat Jeshuaa, niin Hän sanoi suoraan, että väisty edestäni paholainen. Ei siinä ollut mitään kyseenalaista, että miten sinä noin voit tehdä. Hänellä on kaikki valta. Mutta kaikki elämässä tulee tehdä kuin Herralle, vaikka tekee sen ihmislle. Jeshua sanoo sanassaan, että minkä te teette jolleki, vähimmistäni, sen te teette Minulle. Jos et siis palvele Herraa, vaan omaa vatsaa, himoa tai korskeutta, luovu siitä. Ala palvella Herraa ja elää Hänelle kokonaan ja Hänessä. Minä otan elämän viisauteni Jumalan Sanasta, ja elän sen mukaan kuten taidan. Ja haluan että se on elävä Sana minussa ja se on sillä minussa on Jumalan Henki! Ylistys Jumalalle! Olen kiitollinen Hänelle sydämestäni.

Tälle kirjoitukselleni moni uskova halveksii ja nauraa - tiedän sen ihan tuhat miljoonaprosenttiseti. Tiedän ihmisten ajatukset, koska olen itsekin ihminen. Mutta ei sen väliä. Minun kuuluu tietää Jumalan tahto ja Jumalan ajatukset ovat kaiken lihan yläpuolella. Muulla ei ole väliä. Vaikka lihallisuus joskus oirehtii, niin tiedän kuitenkin sen aseman, ja se on alamainen kaikelle Jumalalliselle järjestykselle. Amen!