IRC-Galleria

Miltä tuntuisi jos alkaisin puhua ja kirjoittaa asioita, joita kirjoittaessa prosessoisin, edellisen / seuraavan viestin tapaan ja se olisi tämän näköinen lopputulokselta, voisitko olla näin reagoimattta niihin välikommetteihin, joita ikäänkuin vihollinen lappaa eteen:

* * *

-Kyllä minua vielä kalvaa asiat.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
No hyvä, sinulla siis on omatunto / et tiedä mitään omastatunnosta.

-Minun hengellisiä kirjoituksia on sanottu mm. oksennukseksi ja sellaiseksikin mikä on alapään juttua yleisellä kristillisellä keskustelufoorumilla, ja kukaan ei moittinut niitä jotka on niin sanoneet.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Siitäpäs saat, mitäs tuomitset ja arvostelet, ole kuin mekin ja laskeudu sieltä pylvään päältä tänne lantakasaan.

-Vaan he ovat saaneet äänettömän hyväksyntänsä yleisöltä jatkaa herjaamista. Olen myös huomannut että seura on tehnyt joitakin kaltaisekseen, käyttävä samoja ilmaisuja, samaa kieltä, sekä uskovat että luopiot.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Uskova tarvitsee toisia, me olemme yhtä ruumista Kristuksessa. Ja olet itse syyllinen herjaan, sitä saat mitä niität.

-Mitäpä jos joku alkaisi jotakin Jumalan palvelijaa samoin arvostelemaan, joka julistaa Jumalan Sanaa, jossa on tuomio synnille ja kutsu pyhitykseen ja elämään Jumalan lähellä.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Mikä sinäkin luulet olevasi, oletko johdattanut uskovia pelastukseen, oletko kantanut naapurin mummon kauppakasseja? Raamattu sanoo että ei saa tuomita, vaan pelkästään armahtaa, katso että Jumala ei sinua rankaise kun tuomitset toisia ja pelotat kadotuksella. Ja lapsikaste pyhitti meidät kerralla, muuta ei tarvita, muu on lakia.

.Yksi sellainen on David Wilkerson. Hän julistaa tuomiota ja armoa. Hän ei puhu korvasyyhyyn, en ole ikinä kuullut tai lukenut hänen niin tekevän. Jeshua ja Paavali eivät tehneet myöskään niin.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Nainen ei saa puhua seurakunnassa, lue Raamattusi oikein.

-Tässä myös tehdään väärin, kuvitellaan että pitää olla samanlainen kuin maailma, että voittaisi sieluja Herralle. Pitää kuunnella samanlaista musiikkia, pukeutua samoin, että voittaisi sieluja Jumalan valtakuntaan. Mutta se on teeskentelyä, ihmiset haluavat aidon uskon, aidon kuvan hengellisyydestä, ei teatteria ja lavastusta.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
No oletko voittanut sieluja Herralle, me olemme maan matosia ja lihaa, ei me olla enkeleitä, maailman kulttuuri kuuluu meille, yhtä lailla olemme syntisiä ihmisiä kuin muutkin.

-Uskovan pitäisi muka olla synnin orja, samanlainen kuin pakana, ja että taivasolemus on vasta taivaassa. Mutta kyllä saamme täällä pukeutua jo Häneen ja omaksua Hänet joka tavalla. Nykymaailma halveksii ihmisiä, jotka on poikkeavia, jopa päättäneet tietoisesti mukautua tulevan ajan voimiin ja imagoon, kuin siihen mitä tämä aikakausi edustaa.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Olet ylpeä, tee parannus. Et ole täydellinen, valu alas ja katso miten kurja olet, et ole pyhä vaan syntinen maan reppana.

-Se joka tahtoo seurata Jeshuaa, ja olla Hänen kaltainen, joutuu paljon kärsimään ja paljon kieltämään. Mutta Jeshuan seuraaminen ei ole periksiantoa maailmalle ja ihmismielipiteelle.

Joku kommentoisi tuohon väliin:
Kyllä uskovia pitää kuunnella, kritiikkiä pitää kestää. Jaa, mitäs Raamattu sanookaa, olkaa alamaisia naiset miehille, ja kaikki uskovat esivalloille.

-Ja minä en tee lihallisessa mielessäni ja omassa tahdossa mitään hyvää.

-Joku kommentoisi tuohon väliin:
Niin siinä olet oikeassa, olet kurja. Täällä vaan paukuttelet koko aika omia mielipiteitäsi, ja kuvittelet että Jumala vaikuttaisi ja puhuisi sinun kauttasi.

-Minä en voi rakastaa Jumalan rakkaudella lihan mielessäni, kuinka voisinkaan, kun Raamattu sanoo, että lihan mieli on vihollisuutta Jumalaaa vastaan, eikä näin ollen se voi rakastaa. Raamattu sanoo, että kenessä pysyy Jumalan poika, hänessä on rakkaus. Siitä me tunnemme Jumalan omat, että heissä on tämä täydelliseksi tullut Jumalan rakkaus. Sillä maailma ei sitä tunne ja voi omistaa, sillä se ei ole juoksijan vallassa, vaan lähettäjän.

-Joku kommentoisi tuohon väliin:
Hyväkin puhumaan tuohon, kun et osoita rakkautta täällä, vaan tuomitset toisia. Lässyn lässyn...



* * *

Okei, jos saisit kesken kirjoitustasi, jolla prosessoit itseäsi, uskoa ja pyhitystä, sekä Jumalan kuuliaisuutta, koko ajan ikäänkuin vihollisen ajatuksia päähäsi, toisten ihmisten kautta, jotka yrittävät saada tolaltaan ja eksytettyä pois suunnitelmasta, kestäisitkö, vaan antaisitko vaan niin tapahtua, ja et huomioisi niitä. Jos koko ajan tulisi kommenttia, joka on selvää vihollisen manipulaatiota, lihallisuuden kautta, jossa on hajottava vastahenki eikä tukeva ja rakentava henki, niin kuinkas tekisit? Ottaisiko sen siedätyshoitona vastaan, vai pakkaisitko kimpsusi ja kampsusi ja lähtisit pois? Nuo kommentit tuossa, ovat sellaisia lievennetyssä muodossa, mitä olen saanut kokea. Mutta varmasti koet, että ne eivät rakenna, vaan niiden tarkoitus on sekoittaa toinen ihminen, hämmentää ja viedä ihminen pois Jumalan yhteydestä, sohimaan sinne tänne, antamaan vastauksia kaikille, ja näin eksyä siitä aiheesta, jonka Herra oli alustanut jo mielessä. Ja tämä on nimenomaan paholaisen strategia. Estää ihmistä julistamasta, rakentumasta, ja kehoittamasta toisia. Minä osaan puhua vihollisen kieltä, minä osaan antaa siitä näyttöä, kuten tässä. Koska olen ollut sen kiusattavana, tiedän miten se puhuu ja käyttäytyy. Paholaisen henkivallat on kuin korppikotkia, ne rientävät paikalle heti, kun joku haava aukeaa ja veri tuoksuu. Tai sitten ne ovat kuin susia, jotka heti tulee paikalle, kun kompastuu ja alkvat murista ja räyhäämään. Puhun tässä henkivalloista ja ne on kimpassa ihmisen lihallisen mielen kanssa. Ihan sama onko uskova tai ei- uskova kyseessä. Usein uskovat ovat raaempia, kuin pelastumattomat, jotka ihmettelvät touhua. Mutta uskovassa, on Jumalan mieli ja ihmisen mieli, ja niillä on ainainen taistelu, kumman ihminen valitsee. Kumpi alistuu ja kumpi suostuu hallitsemaan. Uskosta osattomalla ei ole kuin lihan mieli, joten heillä on ainainen pimeys, eikä ole Jumalan valtakuntaa sisällä, ja sitä tilaa, jossa pitää antaa Jumalan olla johtaja elämässä, eikä minä itse. Jos ei suostu Jumalan alaisuuteen, on yhtä kurja kuin pakanakin, pahempikin. Jos taas suostuu Jumalan alaisuuteen, niin se tietää yliluonnollista uskoa ja elämää. Mutta jos yrittää olla kumpaakin, se tietää vain hirvittävää taistelua sydämessä ja ainaista syyllisyyttä ja noidankehää. On parempi vaan yksinkertaisesti luottaa Jumalaan, ja antaa Hänelle kaikki, koko tahto ja sydän. Sitten helpottaa.

Mitäpä jos joku saarnamies tulisi ja julistaisi Jumalan Sanaa kokouksessa, tai sitten pitäisi seminaaria, ja joku pölkkypää, koko aika keskeyttää ja kehuu, kannustaa, yrittää viedä harhapolulle, kritisoida ja moittia ja muistuttaa ja ehkäpä ilveillä ja masentaa. Joku tekisi sitä hyväntahtoisesti, joku taas ilkeyttään. Mutta yhtä kaikki, on vain lihallista sotkemista. Jumalan Henki on järjestyksen Henki, Hän ei aiheuta tuollaista. Mitä sitten jos sellainen saa jatkaa touhua, eikä kukaan siihen puutu, kaikki unohtavat kuunnella mitä julistaja puhuu, ja kaikkien huomio kiinnittyy häirikköön, ja siinä menee se opetus hukkaan. Siinä voi myös myös mennä julistajan puheet hukkaan, hän ei enää saa puhuttua, ennenkuin häirintä ilmapiiristä on lakannut, murehduttamasta Pyhän Hengen voitelun ilmapiiriä. Siinä on kaksi vaihtoehtoa, vaientaa häirikkö tai ajaa se ulos. Se tehtävä ei ole silloin julistajan, vaan niiden jotka kuuntelee tai ovat kutsujia. Julistajan tehtävä on keskittyä ainoastaan Jumalan Sanan julistamiseen.

Miksi ihmeessä ihmisillä on niin kauhea pakkomielle kommentoida joka paikkaan, joka paikkaan ängetä, mihin ei pitäisikään. Vielä kutsumatta, eli luennossa ei ole suoria kysymyksiä, joihin tarvitsisin vastauksia ja joihin pyydän vastauksia ihmisiltä, vaan kysymyksiä, joita kysyn itseltäni, ja joita muut saavat kysyä itseltään, ja joita kysyn myös Jumalalta, ikäänkuin itsetutkintaa varten itselle ja kenelle ikinä hyvänsä. Koen että minulla on kaikki tarvittava hengellinen tieto, minkä tarvitsen, ja jos uupuu jotain, sen saan miettimällä ja kirjoittamalla asioita, ne silloin ikäänkuin kloksahtavat paikoilleen. Kirjoittaminen rakentaa ja vahvistaa huomattavasti minua. Sen olen jälleen muutamana päivänä huomannut. En ole tarpeessa saada ihmisiltä ihmimillistä opetusta, ja en taida olla tarpeessa saada hengellistäkään, vaan kaiken opettaa Jumala. Ja hyödyn paljon toisaalta kritisoinnistakin, koska saan ottaa ne asiat käsiteltäviksi, ne on haasteita, ja lähestyn niitä tehtävinä, ja annan niihin vastaukset hyvin selittämällä. En ota oppia ihmisiltä, vaan Luojanlta, Raamtusta, ja oman päätelmäni perusteella, kuten ymmärrän Jumalan ilmoituksen. En ota ihmisten sanoja omaksutuksi, koska en luota ihmisiin, vaan Jumalaan, mutta käytän niitä tehtävinä ja haluan kaiken ratkaista ja selittää. Mutta jatkuva kiusa ja piikittely ei enää hyödytä mitään ja ketään. En ole ihmisten seuraaja ja orja ja kuuntelija, vaan haluan seurata Jeshuaa ja kuunnella ja omaksua Häntä.

Oletko ikinä kuullut saarnamiehistä, jotka ovat kokouksissa, ja pyytävät että kokouksen aikana, ei kuljettaisi turhaan käytävillä, puhelimet on kiinni, kamerat ei räpsy, lapset ei kilju ja leiki käytävillä? Joku voisi ajatella, että tuossa ei ole järkeä. Mutta siinä on Jumalan viisaus. Mitä jos saarnaaja julistaisi, ja jokainen pulputtaisi puhelimessa, rouskuttaisi purukumia tai popcornia ja lapset kiljuisi käytävillä ja juoksisi ympäriinsä? Mitä luulisit siitä aiheutuvan? Mitä ajattelisit jos naiset olisi kokouksissa minihameissa ja miehet olisi hikisinä siellä? Olisiko se otollinen ilmapiiri, että Pyhä Henki laskeutuisi sinne, ja joka ikinen häiriytymättömästi olisi avoin ja janoinen Jumalan puoleen. Jeshualla piti kova ääni, kun kykeni julistamaan tuhanssille ihmisille erämaassa tai sitten ihmiset kuunteli Häntä hiljaa. Ilmeisesti Jeshuan piti huutaa paljon. Ei Hän sitten huutanut kasvotusten tietenkään kenellekään. Nykyään kavahdetaan, jos saarnaaja huutaa, mutta huuto menee syvälle. Jos vauva huutaa ja parkuu, menet heti luokse, mutta jos se vaan ruikuttaa hiljaa, et noteeraa sitä. Saatat jopa suuttua vauvalle, kun se huutaa liikaa, aina ja aina... ja aina. Saatat suuttua julistajalle joka huutaa saarnatuolista parannuksen tai voiton saarnaa. Onko suuttumisesi silloin hengellistä vai lihallista? Vai pitääkö mielestäsi saarnaaja puhua tasapaksulla paatoksellisella äänellä. Mahtaisiko olla Jeshuan seurakuntaa maan päällä, jos Johannes kastaja, Apostoli Paavali ja Jeshua Messias, eivät olisi HUUTANEET evankeliumia ja julistustaan maailmalle. Ja se piti aivan varmasti huutaa kovalla äänellä! No, nykyajan uskova sanoo, että nyt on äänentoistolaitteet, nyt ei tarvitse huutaa. Mutta ei se ole siitä kiinni. Vaan huudossa on auktoriteetta ja voimaa, se menee ytimeen ja hermoon asti.

Joku voi sanoa että huuto on kansan kiihotusta. No, siihen on vain kaksi reagoimistapaa, (kolmatta ei ole, kolmas olisi nukkuminen, ja se tulisi vaan kyseeseen, jos puhe olisi paatosta). Ensimmäinen reagoimistapa on se että kuuntelija ärsyyntyy ja alkaa arvostelemaan mielessään saarnaajaa ja vannoo että ikinä ei enää kannata tuota julistajaa ja huolehtii siitä että mollaa jatkuvasti sen kaltaisia henkilöitä kaikille julkisesti, ja hankkii itselle samanmielisisiä seuraajia. Toinen vaihoehto on se, että kuulija, saa valtavan ilon ja riemun ja vapauden, ihminen saa uskolle vastiketta ja amenet ja hallelujat nousee täydestä sydämestä, ja tapahtuu vapautumista ja ihmeitä, ja Pyhällä hengellä täyttymistä. Ja sen jälkeen ihminen on rakastuneempi Jeshuaan, ja täynnä Hänen rakkautta ja todistustaan. Tässä tapauksessa, jos ihminen ärsyyntyy julistajaan, onko se siis Jumalan mielen mukaista ärsyyntymistä? Mikä ärsyyntyy ja kostaa ja juoruaa, mustamaalaa, kuka se on? Jumalan Henkikö sellaista vaikuttaa? EI! Sitten nämä ihmiset perustelevat Raamatulla vielä asiat. Laittavat rauha, hiljaisuus ja nöyryys ja vaatimattomuus kohdat esille. Ja torjuvat kaikki suorat asiat ja mitätöivät sen väittämällä, että rakkaus on sitä ja tätä ihanaa ja pehmeää, ja että huuto ja tuomion julistus ei ole uusitestamentillista ja raitista. Tälläinen on vaarallista ja sitä on liikkellä! Mutta se saa aikaan kurittomuutta Jumalan Sanaa kohtaan.

Vapaamielinen usko, ei Jumalan tarkoittamaa uskoa. EI OLE! Vapaus Jeshuassa, ei ole vapaamielisyyttä. Vapaus Jeshuassa, ei ole sitä että ollaan hyssytettyjä ja lihallisia. Vaan se on sitä, että on vapaus Jeshuassa! Siis HÄNESSÄ ON VAPAUS! Hänessä olemalla ja pysymällä! Hänen ulkopuolella ei ole vapaus. Vapauteen Jeshua on meidät kutsunut, ei tulemaan minkään orjiksi, vaan vapaiksi HÄNESSÄ, olemaan Hänessä, olemaan Hänen omiaan, Hänen palvelijoitaan. Lihamme on orjuuuttaja, mutta tämä orjuuttaja on voitettu Golgatalla. Ja onko meidän elämämme kätketty Messiaaseen, onko meidän orjuuttajamme kukistettu Golgatalla, vai annammeko sen hallita ja pitää meitä orjuuden ikeen alla, tuomion alla? Vapaus Jeshuassa merkitsee sitä on on Hänelle kuuliainen, ilman kuuliaisuutta, ihminen on kapinallinen ja orjuuden ikeen alla. Mikäli ihmisellä on jotakin luovuttamatonta Jumalalle, jota ihminen vaan pitää itsellä, ja joka ei kuulu uskovalle, niin ihminen on se asian sitoma ja orjuuttama. Silloin ihminen ei ole vapaa Jeshuassa. Ihminen joka kykenee olemaan aikuinen ja päättämään asioista, ja jolla on kädet, jalat, suu ja oma tahto. Pystyy ja kykenee uskon kuuliaisuuden tekoihin. Tälläien ihminen pystyy omaksumaan Jumalan Sanan siten, että tulee tehtyä sitä mikä on hyvää ja otollista, ja siis myös samalla pantua se pois, mikä ei ole hyvää ja otollista tieltä Jos ei siltikään halua olla kuuliainen, on silloin tottelematon Jumalalle, ja orjuutettu lihassa, eikä näin ollen täysin vapaa Messiaassa. Kuitenkin Jeshua vapautti ,meidät orjuuden kahleista, ja synti on orjuutta.