IRC-Galleria

Lihallinen mielivalta joka kohtaa hengellisyyttä on julmaa. Lihallinen tallonta, joka kohtelee hengellisyyttä kaltoin on julmaa. Toisen kunniotuksen puute on julmaa. Liha ei koskaan kunnioita ketään, ei myöskään Jumalan Sanaa. Ei myöskään sitä joka tahtoo elää Jumalan Sanan mukaan, vaan suosii enemmän ilvehtimistä ja elämistä lihallisessa kielivallassa. Ja lihallinen ihminen tuomitsee ja halveksuu ja yliajaa kaiken Pyhän, hengellisen alas, eikä se koskaan unohda ja anna anteeksi. Vaan aina se käsittelee tavallansa kaikkea, siinä ei ole Jumalan mielen mukaisuutta mukana.

Rajansa kaikella tallomisella. Jos aina ja aina ja aina vaan väkisin se mitä itse on hyvin ja siististi tehty taitetaan mutkalle, lihallisen mielen mukaisesti, sitä ei kukaan siedä, hengellisyydessäkään. On kuin taiteilija valmistaisi täydellisen teoksen, mutta joku muu haluaa väkisin siihen lätätä maalia päälle ja tehä siitä halvan ja vääristyneen. Näin tapahtuu. Tätä tapahtuu. Jumala luo hienon, ja ihminen sotkee kaiken. Jumala luo harmonisen ja pikkutarkan.

Itsekin olen täydellisyyden tavoittelija. Kun teen jotain sarjatyötä, kaikki pitää olla millilleen toistensa kanssa linjassa, kaikki samassa uomassa ja samassa johdon-mukaisuudessa. Missään ei saa olla poikkeavuutta. Mutta jos joku toinen näkee asian toisin, niin sillehän on saman tekevää loppujälki, ja tahallisesti voi laittaa asiat vähän vinoon, vaikka osiltaan asia onkin sama. Mutta lopputulos ei ole se mitä sn tulisi olla, vaan sotkettu.

Itse tykkään siis symmetriasta. Ja tiptop - tuloksesta. Myös tykkään persoonallisesta lopputuloksesta, sävyistä, jotka ei riitele, mutta jotka on sulavan harmonisia. Tykkään kuvioista ym.. piristeistä, ja myös noudatan kaavaa, että tietyt asiat erottuvat toisistaan selkeästi tämän avulla. En tykkää loiskia sinne ja tänne ja jättää asioita huolittelematta, vaan tahdon tehdä niin että mikään ei jää auki. Jos teen kotisivua, niin kaiken pitää johtaa johonkin, mikään ei saa jäädä rempsalleen ym...

Jos joku ihminen sitten puuttuu asiaan ja sotkee tämän koko hankkeen, se on pilalla ja tärvelty lopullisesti. Ja kun niin on toimittu, niin sitä on enää mahdoton korjata ja johtaa ja jatkaa. Silloin pahoittaa mielensä, mutta myös on aika luovuttaa siitä asiasta. Se on kuin taiteentekijän pikkutarkkaan työhön on tehty mutka, tai virhe. Sitä ei voi enää poistaa, jos ei ole siihen valtaa. Jos olisi niin kaikki olisi trimmijärjestyksessä. Olen sellainen että pidän hyvin tarkasti kaikki käsissä, siihen asti kun joku tulee ja sotkee ne.

Tällä tavalla myös kohdellaan Jumalan Sanaa, ei noudateta sitä pikkutarkasti, vaan tehdään omia mutkia, kommervenkkejä ja sotkuja säälimättä. Ja ollaan näkemykseltä sokeita ja lihallisia. Jumala on pikkutarkkaa. Ja joka on hengellinen ihminen on myös pikkutarkka. Hyvin tarkka Jumalan Sanan edessä, ja hyvin tarkka itsensä suhteen. Ei katso syntiä läpi sormien, ei mitään, vaan pyrkiii olemaan kaikessa mahdollisimman kuuliainen Jumalle. Mahdollisimman tarkka. Se on hengellisen ihmisen ominaisuus. Lihallinen taas on aivan toista.

Joka uskova on tosin myös lihallinen jossain määrin. Mutta sillä ei saa olla ylivaltaa. Kun Jumalan värit on vaaleita ja puhtaita, niin ihminen tahtoo tummia voimakkaita värejä lisätä, siihen mikä on hempeää ja pyhää. Ja näin rikkoa sen herkän paletin. Taas joskus Jumalan väri voi olla tuomistevat ja tulen hehkuiset, mutta silloin ihminen laittaa mieluummin hempeät verhot eteen, ja kieltäytyy katsomasta Jumalan silmin itseeään ja olemasta tuomion alaisena lihan mielensä suhteen. Mutta meidän tulee tuomita lihamme, että voimme elää ja vaeltaa Pyhän Hengen johdossa.

Ihminen tekee paljon vääryyttä Jumalaa vastaan. Ihminen tekee sitä tahallisesti, tahallisesti kapinoi Jumalan Sanaa vastaan ja myös heitä jotka sitä puhuu ja todistaa. Tahallisesti painaa kenen vaan päälle, ja runnoo väkisin omaa tahtoaan. Ja ihminen on läpeensä paha ja itsekäs. Itsessäkin on se ominaisuus lihassa. Mutta kun huomaan että se alkaa ottamaan otetta minussa, silloin tulee lähteä pois paikalta. Vaikkakin se kokemus riisuu itseni, niin myös sen jälkeen Jumala nostaa. Mutta sekin on välttämätöntä. Siitä kunnia ja ylistys Jumalalle.

Alasjoutumisessa lihallinen ihminen joka on sivussa, saa aiheen halveksua ja ylenkatsoa. Mutta alasjoutuminen on hyvä asia. Sillä siitä noustua on suorempi ja vahvempi kuin ennen. Ja kun on alhaalla, sen kautta voi tulla koroitetuksi. Sillä silloin nostaja on Jeshua Messias. Alhaalta ei voi ihminen nostaa itseään itse, jos tahtoo ilman katkeruutta tai vihaa siitä selvitä. Se on ihme kun siitä nousee ja suuri voitto. Mutta alhaalle joutuminen ei tarkoita sitä että repsahtaa syntiin, vaan siihen että nöyrtyy tai särkyy sisältä.

Kun ihminen nöyrtyy tai särkyy, silloin usein ihmisen herkkyys paljastuu esille. Se aito herkkyys, ja myös kun se suoja mikä on ympärillä lähtee pois, niin on hyvin herkkä vahingoittumaan ja reagoimaan siihen. Ja tällöin myös on hyvin helppo syyttäjän tulla ja syytellä. Kun Jeshua oli erämaassa paholaisen kiusattavana, niin heikkona kun Hän oli, paholainen tuli houkuttelemaaan tarjouksillaan Häntä, aivan kuin Eevaa paratiisissa.

On huomattava, että paholainen osaa Raamatun kannesta kanteen. Ilman Jumalan totuudessa elämistä, ihminen ei ole turvassa viholliselta. Ihminen on aina vihollisen alueella, jos ei ole JUmalan alueella. Jumalan rajat on tiukat. Jumalan Sana on ehdoton. Jos haluaa olla hengellinen, eikä paholaisen kiusattavana omassa lihallisessa taipumuksessaan, tulee tarkasti sitoutua Jumalan Sanaan.