IRC-Galleria

Minä siis olen nyt jonkin tasoisella paastolla, en absolotytisti, mutta koen olevani kuitenkin. Söin 200 grammaa suklaata tänään, viiniä yöllä (koin että se oli Herran tahto - en juopuakseni tosiaankaan, vaan rauhoittuakseni), sekä teetä olen juonut. Luin sen Boothin tosi hyvän kirjan läpi. Seuraava kirja on Finneyn kirja - ihmeellisiä herätyksiä. Tuollaiset kirjat havahduttavat minua, tajuamaan kuinka pienissä ympyröissä elän, kuinka suojattua elämää. Koen sellaisen olon, että annan nuo sims pelit pois vielä tänä syksynä jollekin. Sen vaan koen, että niin tulee tapahtumaan. Ja yleensäkin kaikki asiat jotka on turhuutta, ne tulee menemään minulta pois, sellaiset asiat jotka on Jumalan korvikkeita tai asioita, joita en todellakaan tarvitse. Tiedän jotenkin että seuraava paastoni tulee olemaan aivan erilainen kuin tähän astiset paastot, aivan omanlainen. Vaistoan sen. En jäljittele sitä mitä ennen oli, en kaipaa sitä mitä ennen oli, en koe samaa mitä ennenkoin. Ehkä tämä ei ole fyysisesti niin rankka kuin silloin, mutta hengellisesti rikkaampi, lähinnä minua varustavampi paasto. Edellinen paasto oli riisumispaasto. On sellainen tuntu että seuraava on varustuspaasto.

On sellainen olo, että Jumala tulee ajamaan tehokkaammin asioitansa eteenpäin, Hän on kilpeni, ja monet hyökkäykset kääntyy vihollista vastaan, eikä minun tappiokseni. On sellainen olo, että kun teen Jumalan tahdon, niin Hän tulee sitoutumaan omaan Sanaansa, myös siihen mitä kirjoitan Hänen tahdostaan. On sellainen tuntu, että en ole yksin, vaan jonkinlainen hengellinen Jumalan rintama on takanani, joku suojelee minua erityisesti, ja saan ihmetellä sitä. Ennen aina haavoituin ja olin altis, ja tulen ihmettelemään muutosta mikä tapahtuu tästä eteenpäin. Sanoilla mitkä tulen kirjoittamaan, niissä tulee olemaan enemmän Jumalan Voimaa ja läsnäoloa. Ne ovat vakuuttavammat, ei minun tähteni, mutta ilmeisesti Jumala ne vahvistaa, omina sanoina, koska Hän antaa ne. Ilmeisesti profetoin tässä. Kiitos Jeesus - Kiitos Isä - Kiitos Pyhä Henki! Olen aika varma että tämä on profetiaa, koen sen niiin todeksi ja varmaksi.

Asetin Jumalalle kaksi vaihtoehtoa! Eli - !!! Jumala antaa minulle yhtä voimakkaan kokemuksen itseensä kuin Eric_foramissionille, yhtä todellisen Jumala suhteen, samanlaisen Jumalanpelon, kunnioituksen ja rakkauden Jumalaa kohtaan kuin hänellä on, eli vähintään se ja sen lisäksi haluan saada poltteen palvella Jumalaa. TAI - sitten Jumala antaa hänet puolisokseni. Eli jompi kumpi ! Ja minä haluan vaihtoehdon ykkösen! Siinäpä sitä on faktaa! Kumman Jumala haluaa minulle antaa?!!!!!!! Kumpi kampi? En ole peräytyjä - EN OLE! Kaikki on Jumalalle mahdollista! On - on ja ON!

Oskari kisu on tänä yönä ollut levoton. Kun ole tuittuillut Jumalalle, niin Oskari on napissut ääneen, ja lisännyt ärtynyttä mielialaani. Luin Finneyn kirjaa, ja sekin lisää vaan tarvetta saada lisää kokea Jumalaa ja tulla joksikin muuksi kuin mikä olen. Haluan tosiaan muuttua!!! Haluan - haluan! Haluan olla Jumalan palvelija - koko sydämisesti! Haluan kirjoitttaa kirjoituksia, jotka on niin eläviä kuin olla voi. Haluan että Jumala että minulla ei ole omaa hetkeä ja aikaa elämässä, vaan joka sekuntti ja joka ajatukseni on Hänen omistama ja hallinnassam sekä Hänen varaamaansa. Haluan olla koko aika Hänessä. En halua elää sekuntiakaan harhaillessa sinne tänne, en halua elää sekuntiakaan, orpona ja hämilläni. Haluan että joka hetki on Jumalan hallitsemaa, koko aika olen Jumalan läsnäolossa, joka hetki!

Olen astumassa ulos siitä mikä ennen oli harmautta, olen vaeltamassa kohti kirkkautta, kaunista iankaikkista näkökulmaa kohtaan, jossa kaikki totuus ja tieto ja ymmärrys avataan. Olen pääsemässä lukoista, jotka ovat minua sulkeneet ja estäneet päääsemästä enemmän Jumalan Sanojen ja salojen sisäpuolelle. Jännitteeni katkeaa. Tulee uusi avaruus, ja Jumalan näkökulma, joka päästää minut siteistä. Entisyys katkeaa, ja tulee uusi ilmestys Kuninkaallisesta Valtakunnasta ja sen lähitulevaisuudesta. Luovut siitä mitä ennen omaksuit ja otat sen vastaan mitä Jumala antaa sinulle.

Tämä yksinäisyyden ja riittämättömyyden tunne sisälläni on kamalaa. Se ajaa minua Jumalan luo, mutta en saa sitä haluan. Haluan niin käsittämättömän paljon ja kun en saa se masentaa minua. Ahmin kirjoja, ja nälkäni kasvaa Jumalan puoleen, ja sitä sietämättömämpi olo minulla vain on. Jos en lukisi kirjoituksia, en olisi näin nälkäinen ja tyytymätön, tyytyisin siihen mitä jo olen kokenut. Olen aika kireä ja tuittupää. Ahdistunutkin jotenkin. Odotan että alkaisi tapahtua asioita, mutta olen ihan takussa, en tiedä miten pitäisi olla, asiat vaivaa minua niin paljon. Olen niin masentunutkin. Masennus ja kiukku vuorottelee ja sotii keskenään - kumpi voittaa. Alistuminen vai periksiantamattomuus? En kykene palvomaan Jumalaa... en kykene... en pysty olemaan ihana ja suitsuttamaan Hänelle nyt ylistystä. Olen niin ärtynyt... ja kyllästynyt tilanteeseeni.

Tällä hetkellä olen hyväksynyt sen että elän loppuelämäni yksin.

kello on nyt kohta 8.00 aamulla ja olen aika masentunut.

Ilta alkaa koittaa, en ole syönyt. Taas kävivät oven taakse jättämässä kassillisen omenoita ja luumuja. Mutta ei tee yhtään mieli, näen jo niistä painajaisia. Tekisi mieli antaa kaikki jonnekin. Mutta laitoin ne sellaisenaan pakastimeen. Mitä minä niillä teen? Pakastimen jäljiltä ne on kehnoja, mutta kun ei tee mieli, niin ei tee. Olkoon siellä. Kumpa eivät enää toisi. Nojoo... Elän työttömänä, ja olen päättänyt että laitan tästä eteenpäin niin paljon varoistani jumalalle, kuin on mahdollista. Elän yhteiskunnatukiaisilla, ja se on jumalan lahjaa. Ja haluan siirtää niitä varoja Jumalan valtakunnatyöhön, enkä kuluttaa niitä itseeni enää. Joskus voin hankkia kivaa päällepantavaa ja muuta. Mutta näin toimin muuten. Paastoan nyt ihan oikeasti, olen siitä täysin varma.

En koe itseäni hyväksi ihmiseksi, koko aika sisälläni on hieman levoton olo, en osaa määritellä sitä. Jotenkin syyllistävä olo, en oikein tiedä miksi. Luulen että se liittyy siihen että kirjoitan niin paljon omista lähtökohdista lähtien, eli en odota Herraa, vaan yli-innokkaasti teen sitä. Hän on toki mukana siinä, mutta Hänen pitäisi kontrolloida sitä, eikä minun. Olen liian omahyväinen ja liian pätevä... en muuta osaa sanoa.

Minun pitää saada talveksi pitkä vaalea tai vaalean ruskea mokka nahka tms... eli takki, ja pitkävartiset talvikengät. Semmoiset on välttämtöntä hankkia, siksi koska pidän pitkää hametta. Niin ei sääreni palellu, ja hameeni laskeutuu nahkavarren pintaa pitkin alas suorana, eikä nouse sukkahousujen myötä ylemmäs. Ja sääreni on myös lämpimät silloin. Ja takki on kaunis esteettisesti, ja lämmittää myös.