IRC-Galleria

23.4.2006 klo.11:38 alk...

Kykenetkö erottamaan väärässä ja epäraittiissa hengessä olevan uskovan, sekä aiheet ja motiivit, jotka eivät ole nöyriä ja Jumalasta viljeltyjä? Eikö vain, että meidän tulee olla valvovia ja Pyhällä Hengellä täyttyneitä uskovia? Mikäli on täyttymätön, on todellakin aivan turha sanoa yhtään sanaa ketään vastaan, sillä silloin se on aivan varma että silloin se tulee itsestä. Mutta on niinkin, että puhuessamme, julistaessa , ja kirjoittaessamme Jumalasta ja Kristuksestamme (nöyrällä ja Jumalan Sanaa koroittavalla sävyllä), sekä rukoillessammekin /palvoessa Häntä, me koko ajan täytymme Hänestä - todella. Mutta mikäli puhumme väärässä Hengessä (ylpeä, panetteleva, pätevä), eli siis asenteessa, joka on lihaa, niin se ei rakenna, vaan karkoittaa Hengen täyteyden, parannus on myös edellytys jatkuvalle Hengen täyteydelle.

Ilman Hengen täyteyttä on mahdotonta olla otollinen ja valvova Kristitty, sekä todella Jumalan raittiille Sanalle kuuliainen. Kuuliaisuus kehittyy Jumalan pelosta ja Häneen rakastumisestaan. Ilman nöyryyttä se on mahdotonta. Meidän ja niiden jotka olemme vahvempia uskossa (syvemmällä Jumalan Sanassa ja sen omaksumisessa) tulee rohkaista heikompia, ja tukea heitä kannustamalla. Mutta myös oikaista ja moittia niitä jotka ovat kurittomia ja väärämielisiä. Sekä ne jotka eivät osoita nöyrtymistä Jumalan Sanalle, monenkaan osoituksen jälkeen, erottaa joukosta tai olla kuten sellaista ei olisikaan. Tämäkin rakkaudessa, ja sen ihmisen parhaaksi, mutta sekin rakkaudella ja ankaruudella selvitettäköön sille, ennen sen tapahtumista. Parhaassa tapauksessa henkilö saattaa havahtua siinä silmänräpäksessä.

Moni tietenkin ajattelee Kristuksen ruumiista /seurakunnasta siten, että antaa kaikkien kukkien kukkia, Herra karsii. Mutta apostolisen ajan seurakunnan ollessa kysessä, Pyhä henki puhui ja valitsi ja yhdisti, ja silloin toimittiin niin, että pysyi järjestys, ja niitä mahdollisia tuhon siemenen kylväjiä ei ollut joukossa. Ne erotettiin. Onko se sitten ihmispelkoa, kun ei uskalleta olla radikaaleja, pelkästään Jumalalle kuuliaisia? Kaikenlainen suvaitsevuus aate on nyt muotia ja sulautunut kristilisyyteen. Mutta Jumala on suvereeni, ei suinkaan suvaitsevainen. Ja meidän pitää pukea yllemme Kristus ja Hänen mieli. Eikä olla suvaitsevaisia ja katsoa syntiä läpi. Armo ei ole suvaitsevaisuutta!

Tulin ajatelleeksi että seurakunnissa olisi hyvä pitää jäsenistöstä tietynlainen katselmus, eli jokainen kutsutaan haastetteluun jossa hieman selviää mikä on uskonlaita. On monia jotka luultavasti on vain pelkästään kirjoilla, ja elää luopioina ja langenneina. Mutta mitäpä jos ei mitään yhteyttä saa? Onko jäsen sitten kitkettävä pois. Kristuksen ruumiin tulisi olla koostunut aktiivisista soluista, ei kuolleista ja passivisista. En nyt tarkoita että kaikki työskentelevät seurakunnan tehtävissä, jonkun lähetyskenttä on seurakunna ulkopuolella, esim. nettievankeliointi, solut tms... Nykyään tosin enää harvat seurakunnat ovat itsenäisiä, vaan kaikki on liittyneet osaksi isoa päätävää organisaatiota. En tiedä onko sen tavoite että Kristus ohjaa, vai että ihminen. Epäilen jälkimmäistä vaihtoehtoa. Voisin väittää että seurakunnat ovat organisoitumassa, aivan kuten euroopan maatkin, yhdistyivät ja sulautuivat yhteen. Menettivät oman äänensä ja politiikkansa.

Voiko enää mikään seurakunta tehdä omia päätöksiä, vaan onko niin että suurempi organisaatio on tässäkin kyseessä ja ratkaisemassa asioita. Siis kaikki pitää mennä isomman, hidastavamman ja monimutkaisemman tahon kautta. Mihin iso organisaatio pyrkii? Ymmärtääkseni jonkinlaiseen kontrolliin ja jonkinlaisen hyödyn tai helppouden tavoittelemiseen. Onko Kristus todellakaan seurakunnan pää, vai mikä sitten? Kenen puoleen seurakunta kääntyy? Jumalan puoleen vai...? Apostolisella ajalla jos oli ratkaisemattomia asioita, seurakunta paastosi ja rukoili. Se avasi tien Jumalan viisaisiin ratkaisuihin. Keneen nykyään turvaudutaan ja tukeudutaan? Mistä sellainen johtuu? Mitkä on nykyään seurakunnan arvossa pitämät kriteerit? Mihin uskotaan ja mihin kaikki perustuu. Jumalan Sanahan on hyvin yksikertainen. Hyvin suora.

Joka uskoo Jumalan Sanaan sellaisena kuin se kirjoitettu, sille se on hyvin suora ja selkeä. Se ei tarvitse uusia moderneja käännöksiä, vaan ymmärtää Jumalan Sanan ilmoituksen sellaisenaan. Sille Jumalan Sana ei ole pykäläviidakko. Mutta tosin on niin, että Sanaa saa ja voi ja pitääkin tarjota monipuolisesti esille. Koska monilla on erilainen ruokahalu ja sietokyky. Mikäli jollakin seurakunnalla on oma näky ja visio, jonka Jumalan Henki on sille osoittanut, voiko enää uskovien yhteisö olla sille uskollinen, vaan tarvitaanko siihen isomman organisaation hyväksyntä? Eikö Jumalan Henki ole jo riittävän suvereeni? Minusta ollaan eksytty pahasti, jos seurakuntaperheellä ei voi olla enää omaa Jumalan antamaa näkyä, ja seurakuntaan asetettujen vanhemmiston jäsenten päätösvaltaa, Kristuksen alamaisuudessa.

Itse en pidä Raamattu 1992 -väännöksestä, jossa on jo poikettu alkuperäisestä dynaamisen suorasta ja raikkaasta ydinsanomasta. Myöskään en pidä seurakuntien rekisteröitymisestä valtiollisesti virallisiksi yhdyskunniksi. Vierastan todella kaikkea sellaista, mikä on ihmisen aikaansaannosta ja asettamaa. En halua olla osallinen sellaiseen. Jos tilanne vaatii, siirryn vaikka babtisteiden riveihin. (babtistismi on upotuskastetta) En halua kuulua mihinkään uskonnolliseen yhdyskuntaan. En halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukee "uskonnollisuus". En myöskään halua kulkea plakaatti pään päällä, missä lukisi "luterilaisuus". Vaan ennemmin nasaretilaisen Jeshuan kyltti. Jeesus on tie, totuus ja elämä etsivälle ja sille joka uskoo.

Uskonnollisuus on Jumalan vihollinen, se on vaate tai aate. Se ei ole elävää uskoa, vaan ainoastaan aate. Se on vain aatteellinen liike. Se hyväksyy jumalattomat ja uskovat, kunhan heillä on sama aate. Uskonnollisuus on muotomenoja ja hyvinkin mukautumista maailman aikaan ja kulturismiin. Kun joku uskosta tietämätön mainitsee kommenttinsa tai kysymyksensä minulle muotoon - että sinä (siis minä) uskonnollisena ihmisenä olevana.. - niin joudun aina korjaamaan että en ole sellainen, vaan elävästi uskossa. Sillä uskonnollisuus on kuollutta ja Jumalan vihollinen, sellainen en tahdo todellakaan olla, ja kulkea sellainen kyltti pään päällä. Vaan Kristus, elävän Jumalan poika on minun Herrani ja minun pääni ja aivoittelijani.

Sitä ihmettelen miksi Helluntaikansa on ottanut uuden raamatun käännöksen itselleen opastajaksi ja opuksekseen? Miksi aina tahdotaan mukautua maailmaan? Ottaa joku kyltti päälle ja ottaa sellainen Sana vastaan, minkä on sellainen ryhmä koostanut, missä on ties minkäkinlaisia ihmisiä. Raamattua ei kelpaa kukaan muokkaamaan, jonka sydän ei ole oikeassa asenteessa Jumalaan nähden ja kunniota Jumalaa ja ole nöyrä, sekä korosta sen alkuperäistä arvokasta sanomaa. Jumalan Sana on syntynyt Pyhän Hengen vaikuttamana, niin sitä tuleekin tutkia Pyhässä Hengessä, muutoin sitä ei voi sisäistää. Jos lähdetään omassa tietävyydessä, ilman elävää uskoa, Jumalan Sanaa modernoimaan, tuleekin Jumalan Sana teholtaan vähennetyksi.