IRC-Galleria

hankin 7 hametta, eli nyt on myllystä hankittu niitä jo tarpeeksi, vielä länsikeskuksen aleksista se yksi pitää saada, joka on viherä ja siinä on suuri rusetti edessä.. Mulla on nyt 11 salsahametta. Pitäisi paitoja saada vielä niille hankituksi. Ja syksyllä pitää hankkia pari pitkää takkia, talvea varten. Meinaan kun kuljen hameessa, pitää takinkin olla pitkä. Ja myös tarvitsen vahvempia sukkahousuja. Ai niin, jos on pitkä hame, pitää olla sellainen pitkä alushame, että hame ei tartu sukkiksiin, ja kiipeä ylös kävellessä. Vaan että se pysyy laskeutuneena. Voi kun olisi aina kesä!

Menen huomenna myllyyn ja hankin hameita.

Cittarissa aleksissa oli se hame johon rakastuin, mutta täytyy siitä kai luopua... no myllystä saa upeita. Siitä yhdestä voisin hankkia pari kipaletta 40 eurolla, tummempaa sävyä tällä kertaa ja pari tummempaa jostakin muualta, vaikka lindeksistä tai hm:stä, tai kappallista.

Seuraavana päivänä voisin mennä raisionlahdelle kuvailemaan, jos on nätti ilma.

Mulla on nyt hirmu suruisa olo... en pääse keuruulle. Mun veli menisi sinne, ja mahdollisesti pääsisin, mutta hänen kanssa se voi olla stressaavaa. Hän tahtoisi nukkua yön autossaan. Ja minä taas en voi nukkua siellä. Vähän aikaa jo haaveilin sinne menosta, innostuin, mutta se suunnitelma ei onnistukaan. Joten se siitä. Pääsin nyt viihde-roinasta eroon... ihanaa.... ja kaikki ne puolihameet lähti myös. Ja iso määrä vhs- kasetteja ja audiokasetteja. Tänään vein kolikot pankkiin. Raha ei tee onnelliseksi. Mutta hankin kuvausrekvisiittaa. Haluan että minusta jää jotain jäljelle... minusta on tosi ikävää että kaikki kaunis jää, vain käyttämättä. Ei niitä viitsi pitää itsensä vuoksi. Luulen että alan paastoamaan... nyt on niin masentunut olo.

Perjantaina 23.06.1989 tulin uskoon helluntaikonferenssissa.
(tuolloin tapahtuma järjestettiin hattulassa)

Keuruulla konferenssissa olen piipahtanut viime kesänä, ja 2003 taisi olla kun kävin myös yhtenä päivänä ja muistaakseni vuonna 2000 yhtenä päivänä, ja sitä ennen joskus 1993.

Tänä vuonna 23.06 on myös perjantaipäivä.

Olen uskon tiellä siis vaeltanut silloin täydet 17 vuotta.

Mutta tänä vuonna ilmeisesti en vietä juhannusta ja mene minnekään.

nyyhh...

voi elämää ja näitä kuolleita kuivia luita...

mutta semmosta se on...

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - - - -- --- --- -- --- - -- -- -- ---
Gl 6:7. Älkää eksykö [totuudesta]: Jumalaa ei voi huijata. Mitä ihminen vain kylvääkin, sitä hän myös niittää — 8. nimittäin se joka kylvää omaan lihaansa, niittää lihasta turmion, mutta se joka kylvää Henkeen, niittää Hengestä ikuisen elämän.9. Kun siis teemme hyvää, älkäämme lannistuko, sillä me saamme myös niittää aikanaan, kun emme väsy. 10. Näin ollen, sen mukaan kuin meillä on aikaa, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskon perheen jäsenille.
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - - -- -- -- - -- -- - -- -- --- -- ---

Sellainen uskova, joka suvaitsee avioliiton ulkopuolisia suhteita, tupakointia, kiroilua, juoruilua, väkivaltaa ja viihdemediaa, sortoa ja himoja, sellainen uskova ovat epäluotettava. Sellaiset ovat kaksimielisiä ja lihallisia. Ja vääriä opettajia. Opettaessaan Jumalasta, he ovat valehtelijoita, jos pitävät kiinni omista syntitottumuksistaan. Ja heidän opetuksensa syyttävät heitä heidän synneistään, joissa he ovat kiinni. Heidän epäjumalansa on joku synti. Ja kuinka he voisivat ainoaa Pyhää Jumalaa julistaa, palvottavana, jos palvovat omaa lihaansa, ja sen himoja seuraavat.

Jumalan Sana sanoo, että himot on syntiä, avioliiton ulkopuoliset suhteet ovat syntiä, jopa vieraan naisen tai miehen katsominen on aviorikos. En tiedä tosin jos ei ole aviossa, niin kuinka sitten? Eli vaikkapa tyttö rakastuu poikaan ja näkee unta hänestä. En tiedä onko se väärin. Mutta jos olisi naimisissa olvevista kyse, se on ainakin Jumalan Sanan mukaan aviorikos. Sitten Jumalan Sana puhuu että huumausaineet on syntiä taikuus on syntiä. Jos näitä syö ja juo, eli omaksuu, ei voi jakaa Jumalan Pyhää Sanaa.

Sillä kahdesta pöydästä syötynä, ei voi tuoda ehdottoman puhdasta ja elävää sanaa esille. Kun uskova lukee Jumalan Sanaa, hän miettii sitä, hän ajattelee ja visioi sitä. Kun ihminen katsoo viihdeohjelmia, hän ampatisoi, kannattaa virtuaaliesiintyjiä, kannattaa juonikuvioita, eläytyy, ja syö ja juo ja omaksuu. Ja on koukussa, hypnotisoitu juoneen kiinni. Jos joku tulee häiritsemään kesken kaiken, niin se ihminen tulee kiukkuiseksi, ja yrittää selvittää sen ongelman mainoskatkolla tai tosi lyhkäisesti.

Voiko uskova ärähtää samalla tavalla paholaiselle, jos se tulee houkuttamaa rukouksesta tai jumalan Sanan edestä pois? Voiko? Jos ärähdät television katselun keskeyttäneelle, vaikka Jumalan äänelle, sanot kenties että ei nyt, ohjelman jällkeen sitten. Mutta kun ohjelma on loppu, ajatuksiisi ei mahdu muuta, työstät vain sitä katsomaasi mielesssäsi. Mutta et ärähdä paholaiselle kun se hankaloittaa ja kiusaa sinun mieltäsi, kun syvennyt Jumalan eteen. Ja kun olet tutkinut Jumalan Sanaa työstät sitä, kirjoitat siitä, ajattelet sitä, puhut siitä.

Mitä puhut? Mitä puhut ihmisten kanssa? Todella? Mitä ajattelet? Minkä orja olet? Minkä kouluttama? Minkä oppilas? Mitä palvot todella? Ketä kuuntelet todella? Kenen edessä nöyrryt todella? Kuka on ensimmäinen? Kenelle avaat sydämesi? Kenet suljet oven ulkopuolelle aina ja aina ja aina, kunnes Hän ei enää kutsu? Valitsetko helpomman lihallesi, passiivisen vaihtoehdon. Etkö jaksa rukoilla ja lukea Raamattua? Miksi sinä et ärähdä paholaiselle? Tunne se. Tiedä se. Se on sinun lihasi kanssa kimpassa, sinun lihasi toteuttaa mieluusti paholaisen jujuja. Velttoutta, nautiskelua ja löhöilyä.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Rakastatko Jeesusta!?

Millään muulla ei ole väliä!

Jeshua sanoi muistaakseni Laodikeassa seurakunnalle, että se Minulla on sinua vastaan, että olet hyljännyt ensirakkautesi Minuun. Ja toisaalla, olistpa kylmä tai palava, mutta koska olet tympeän penseä, olen minä oksentava sinut ulos.


- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Ilm. 3:15-16
Minä tiedän sinun tekosi, että sinä et ole kylmän tunteeton
etkä palavan innokas — oi jospa olisit kylmän tunteeton
tai palavan innokas! Tämän vuoksi, koska olet välinpitämätön,
etkä ole palavan innokas etkä kylmän tunteeton, Minä tulen
oksentamaan sinut ulos suustani.
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -


- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Ilm 2:4-5 Mutta se minulla on sinua vastaan, että olet
hylännyt ensimmäisen rakkautesi. Muista siis mistä olet
langennut, ja tee parannus, ja tee niitä ensimmäisiä
tekoja. Mutta jos et, niin Minä tulen pian sinun luoksesi,
ja siirrän sinun lampunjalkasi pois paikaltaan, jos et tee
parannusta.


Jh 5:42 (Yeshua sanoi) Minä tunnen teidät, ettei
teillä ole Jumalan rakkautta itsessänne.
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

Jumalan Sana on aaahhh.... ytyä.....
Ja se tekee niin hyvää, se on terveysravintoa!

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Snl 3:3-8. Laupeus ja uskollisuus älkööt hylätkö sinua.
Sido ne kaulaasi, kirjoita ne sydämesi tauluun, niin saat
armon ja hyvän ymmärryksen Jumalan ja ihmisten silmien
edessä. Turvaa Luojaan kaikesta sydämestäsi äläkä
nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla
teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa. Älä ole viisas
omissa silmissäsi. Pelkää Luojaa ja karta pahaa. Se on
terveellistä sinun ruumiillesi ja virkistävää sinun luillesi



Snl 3:11-14 Poikani, älä pidä Luojan kuritusta halpana
äläkä kyllästy hänen rangaistukseensa — sillä jota Luoja
rakastaa, sitä hän rankaisee, niin kuin isä poikaa, joka
hänelle rakas on. Autuas se ihminen, joka on löytänyt
viisauden, ihminen, joka on saanut taidon. Sillä parempi
on hankkia sitä kuin hopeaa, ja siitä saatu voitto on
kultaa jalompi. Se on kalliimpi kuin helmet, eivät mitkään
kalleutesi vedä sille vertaa. Pitkä ikä on sen oikeassa
kädessä, vasemmassa rikkaus ja kunnia.
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -


Turku-Pori - -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Mk 12:33 Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään
ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan,
ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on
enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.``
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

Olin eilen yhdessä putiikissa, koin että siellä oleva myyjä oli väärän hengen hallinnassa, en kuvittellutkaan että sille olisin voinut todistaa uskosta, haistoin halveksunnan jo mikä siitä huokui, vaikka sitä ei näyttänyt, koin sen, koin sellaisen olon että ei olisi pitänyt tulla sinne, ja kaikki mitä se teki oli showta. Ja minusta se oli kamalaa, mutta toimitin asiani ja sain ihan hyvän palvelun kuitenkin.

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
1Jh 4:20 Jos joku sanoo: ”minä rakastan Jumalaa”,
mutta vihaa [uskon] veljeään, niin hän on valehtelija.
Sillä joka ei rakasta veljeään jonka hän on nähnyt,
kuinka hän voisi rakastaa Jumalaa jota hän ei ole nähnyt?
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

Yleensä todistan jos tulee kahdenkeskisiä tilanteita eteen. Joskus vaan kokee että ei kuulu sanoa mitään, koska joku ihminen on niin täynnä penseyttä, että se huokuu. Joskus taas joku on hyvin altis ja aukinainen.

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Mk 8:38 Sillä joka häpeää Minua ja Minun sanojani
tässä avionrikkojassa ja syntisessä sukupolvessa, sitä
myös Ihmisen Poika on häpeävä, kun hän tulee Isänsä
kirkkaudessa pyhien enkelien kanssa.``
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

Täytyy oppia tuntemaan ja kuulostelemaan kenelle voi puhua uskosta ja kenelle ei. Joskus jotkut voi innostuakin, mutta kyseessä ei ole Jumalan veto, vaan se että vihollinen nauttii näyttää pätevyyttään. Usko on julkinen asia. Se mikä salassa tehdään, se julistetaan katolta. Se henkilökohtainen uskonelämä rakennetaan yksinäisyydessä ja sydämen hiljaisuudessa ja kovassakin rukousetsinnässä. Mutta uskon elämän tulee olla julkisesti tunnustettavaa.

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Mk 8:34 ``Jos joku tahtoo Minun perässäni kulkea, hän
kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Mt 10:38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa Minua, se ei ole
minulle sovelias.
Lk 14:27 Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa
minua, se ei voi olla minun opetuslapseni
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Mark.8:33. Mutta hän kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa
ja nuhteli Pietaria sanoen: ”Mene pois Minun edestäni,
sielunvihollinen, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on
Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.”
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

Tässä oli tämä jae, missä Jeshua nuhteli Pietaria, kun ensin Pietari oli alkanut nuhtelemaan Yeshuaa. Pietari oli siis alkanut nuhdella Häntä, sen tähden koska Jeshua oli puhunut hetki sitten tulevansa tapatuksi ja tuomituksi ja myös ylösnousevaksi. Pietari alkoi tuntae lihallista tunnetta, joka tahtoi inhimillisesti estää tapahtuman, ja saada Herransa peruuttamaan sanansa.

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
Jh 21:15. Kun he olivat aterioineet, Yeshua sanoi Simon
Pietarille: ”rakastatko sinä Minua enemmän kuin nämä?”
Tämä sanoi Hänelle: ”Kyllä, Herra — Sinä tiedät että
rakastan Sinua.” Niin Hän sanoi hänelle: ”Ruoki Minun
karitsoitani.”

Ja Hän sanoi hänelle toisen kerran: ”rakastatko sinä
Minua?” Tämä sanoi Hänelle: ”Kyllä, Herra — Sinä tiedät
että rakastan Sinua.” Niin Hän sanoi hänelle: ”Kaitse
Minun lampaitani.”

Ja Hän sanoi hänelle kolmannen kerran: ”rakastatko sinä
Minua?” Pietari tuli surulliseksi siitä että Hän oli sanonut
kolmannen kerran hänelle: ”rakastatko sinä Minua?”,
ja hän sanoi Hänelle: ”Herra, Sinä tiedät kaiken — Sinä
tiedät että rakastan Sinua.” Yeshua sanoi hänelle:
”Ruoki minun lampaitani.
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

Täsä Jeshua kysyi Pietarilta rakastiko hän Jeshuaa. Vähän aikaa sitten Pietari oli Hänet kolmesti kieltänyt. Mutta vaikka hän kielsi, hän ei luopunut rakkaudesta. Hän pelkäsi. Hänellä ei ollut Pyhän Hengen voimaa kestää piinaa. Hän oli suojaton ja inhimillinen. Oi, mitä Herran pitkämielisyyttä. Pietari oli hävennyt ja kieltänyt Hänet. Mutta Herra kohtasi Häntä uudestaan. Sillä Hän näki oman opetuslapsensa sydämeen, miten hän rakasti Häntä.

Jeshua kysyi tämän julkisesti omien opetuslastensa kokoontuessa aterialle. Siis Hän kysyi tätä julkisesti. Usko on julkinen asia. Sen todistaminen on julkinen asia. Evankeliumia pitää levittää. Ja se tarkoittaa, että laittaa itsensä myös likoon. Vähät maineesta ja omista kasvoista. Sana ylhäältä on velvoittavin ja tärkein.

Mutta kun Pyhä Henki lankesi alas, saivat opetuslapset uudenlaisen voiman. Pelkurijoukosta tuli hetkessä rohkeita todistajia. Ja sen jälkeen he saivat kokea vainoa ja lopuksi marttyyrikuoleman , lukkunottamatta Johannesta, joka oli Patmoksen saarella vankina ja sai nähdä taivaallisen näyn ja kirjoittaa ilmestyskirjan. Ei ole epätavallista että uskon tähden joudutaan vainotuksi. Se on epätavallista jos ei jouduta. Koska evankeliumi on aina vihollista agressoivaa. Tässä Pietarin ja Jeshuan tapauksessakin se kävi ilmi, miten hyväkin voi olla vihollisen altistamaa. Vaikka se on vain inhimillistä.

- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -
18. Varmasti, varmasti Minä sanon sinulle: kun olit nuori,
sinä vyötit itsesi ja kuljit minne tahdoit. Mutta kun vanhenet,
niin sinä ojennat kätesi ja sinut vyöttää toinen, ja vie sinne
mihin sinä et tahdo.”
- -- -- -- - -- -- - -- - -- - -- - -- -- - -- -- -- - -- -- - -- - -

Tämä jae kuvaa nuorta uskovaa, joka on kuin karitsa, joka hyppelee ja leikkii, jolle kaikki on huvia ja hauskaa ja kesyä. Mutta kun karitsa kasvaa ja tulee lampaaksi, sen täytyy kesyyntyä ja tulla kuuliaiseksi paimenelle. Sen täytyy totella, se ei enää ole karitsa joka leikkii ja hyppelee, vaan se on aikuinen ja koulutettu, paimenen opetuksessa. Nöyryyteen, rakkauteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen.


Pitää ja täytyy...

Toisaalta voisin käyttää siis sanaa ``saan``

Mutta saan toki, mutta saan- sanaan liittyy vapaaehtoisuus. Ja useimmat jättävät valitsematta velvoitteen. Usko velvoittaa ja vaatii. Kyllä minun pitää, todella pitää. Jumala ei tee mitään vastentahtoa. Vaan minun pitää haluta. Minun pitää päättää. Saan - sana ei ole päätös sana.

Miltä kuulostaa:

Minun pitää olla kuuliainen Herralle.

tai

Minä saan olla kuuliainen Herralle.

Toisessa on velvoite ja sisäistynyt asenne, jollainen on tottelevaisella Herran seuraajalla.

Toisessa on kyseenalainen asenne, josta ei osaa sanoa, onko henkilö päättänyt yhtään mitään, voi olla vaikka niskuri.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- --

Sellainen joka on luopio, ja kaikella tavalla halveksii uskovia. Älkää menkö siihen valheeseen kiinni. Raamattu sanoo jyrkästi, että sellaisten kanssa ei kuulu olla missän tekemisissä. Ihminen joka on luopunut Herrasta, siinä ihmisessä on ilman muuta pahoja henkiä sisällä. Jos siis joku alkaa leikimään ja vehtailemaan sellaisen kanssa, hän tosiasiassa leikkii pimeyden voimien kanssa. Oikeastaan ne leikkii kenen kustannuksella vaan, saadakseen aikaan hajoamista Messiaan ruumiin keskelllä.

Ja tiedätte että pahalla on valtaa. Mutta ei niihin, jotka on kätketty Jeshuaan. Mutta ne jotka eivät ole kätkettyjä, vaan elävät lihassa, he ovat alattiista vihollisen leikeille. Sillä heiltä puuttuu Pyhässä Hengessä silmävoide ja ymmärrys. Raamatun mukaista on varoittaa näistä valheveljistä ja eksyttäjistä joukoissamme / joukossamme. Koska niiden kanssa ei ole todellakaan mitään leikkimistä. Ne saavat ihmisen kiedottu tavalla tai toisella itsensä ympärille ja kannatajiksi.

Ja näin monet uskovat saastuvat. Menevät pois totuudesta ja alkavat uskoa ja suosia valhetta enemmän kuin Jumalan Sanaa. Tämä on totuutta. Jumalan Sanan erottaisi kaikki luopiot ja eksyttäjät joukoista. Sillä mahdotonta on heidä uudestaan pelastu, kun ovat uudestaan tallanneet Kristuksen veren allensa, ja pitäneet halpana Hänen armonsa Henkeä. Ikuisuuden siementä, joka on uskovaan istutettu ja ihmisen luopumuksen tähden poisotettu ja mädätetty sen hedelnmät.

Me ei voida muuttaa toisiamme, vaan meidän pitää itse muuttua itsessämme. Me itse päätämme antaa anteeksi, me me itse muutumme, emme muuta toisiamme. Jokanen päättää itse. Tarjolle pitää laitta Jumalan Sanaa, kukin omalla tyylillään, kukin omien kokemuksien ja prosessoinin tuloksena syntyneitä kirjoituksia. Mutta lähtökohta on se, että me olemme itse ongelmien syy ja avain. Ei toinen ole syy, tai toinen avain. Me olemme itse ratkaisijoita. Ja avauksi tarvitsemme Jeshuan armon ja Pyhän Hengen avuksemme. Ja mielestäni ei koskaan voi saarnata ja opettaa liikaa Jumalan Sanaa, mutta sen ohitse voi mennä, sitä voi vesittää, sitä voi manipuloida.

Probleema on se miten otamme vastaan sen. Loukkaako totuus, niin paljon, että alataan sen esille tuojaa mitätöimään ja halveksimaan. Samaa koki Pietari, Paavali, Jeshua ym.. Mutta minä en halua tehdä kompromissia evankeliumin totuuden ja lihan välillä, lihallisuuden hyväksi. Jos joku on saanut Jumalan Sanan, niin ei hänen kuulu sitä vesittää. Vaan tuoda se sellaisena, kuin se on tuotava esille. Toki Jeshuaan ärryttiin, kun Hän käytti suvereenia auktoriteettä, julistustoiminnassaan. Samoin käyttivät apstolit. Ja se raivostutti ihmisiä. Ja tänä päivänäkin se aikaan saa samaa ilmiötä.

Ja nytkö sitä ei saisi aiheuttaa, jos silloin se tapahtui, miksei suuremmmalla syyllä tänä päivänä. Enemmän ihmiset ovat tänä päivänä itseriittoisia kuin alkuseurakunnan ajan jaksona, jolta uuden testamentin kirjoitukset ovat. Ei ole mahdollista koskaan tuoda Jumalan Sanaa totuutena, esille, ilman kansan raivoa, ja halveksuntaa. Se ei vaan ole mahdollista! Jeshua sanoi omalle opetuslapselle Pietarille, että vaikene

---

tms... Hän kohteli aina paholaista ja demoneita samoin. hän ei katsonut henkilöön.

Jopa Jeshuan omat voivat olla paholaisen sitomia. On hyvin tärkeää erottaa mikä kenessäkin vaikuttaa. Jos joku puhuu lihassa, ja toimii pahojen henkien ohjauksessa, niin sellaisen anteeksipyyntö on teatteria. Sellaiseen ei saa uskoa. Jopa valhekin osaa taivutella ja hyvitellä. Jopa paholainenkin osaa kalastaa. Löysätä ja kiristää. Tämä on totta. Paholaisella on kätyreitä, ja ihmisten kalastajia. Joiden tarkoitus on saada ihmisiä kannattajikseen, seuraajikseen ja samanlaisiksi kuin hekin ovat, eli kalastajiksi, saalistajiksi.

Raamatussa kun Jeshua sanoi tuon kivenheittämis-asian ja kirjoitti maahan. Niin se aikaan sai piston kivittämistä suosivien mielissä. Mutta tänä päivänä tapahtuu on niin, että omat-tunnot on ihan nukuksissa. Täällä on huomattu tahallista terrorisointia. Ja jostain syystä ei ole tullut parannusta ja katumusta. Vaan pahat ovat pahentuneet. Mutta toivottavasti pyhät pyhittyvät paineesta huolimatta. Paine on elementti joka saa aikaa jalostusta ja kasvua. Aivan kuin simpukassa helmi tuo kasvun kivulla. Kivussa ja paineessa aina ihminen jalostuu. Ihmisen sielu, mieli ja henki jalostuu. Ei jalostu inhimillisellä tavalla, vaan hengellisellä tavalla.

Omista tunnoista, ei kenkään muu voi saada aikaan pistosta omassatunnossa, kuin Jumalan Pyhä henki. Ja Hän on ainoa joka aikaansaa muutoksen, ei toinen ihminen, vaan ihminen, joka tekee parannuksen. Ja kun ihminen tahallisesti tekee vahingon jollekin, siitä Jumalan henki muistuttaa. Olen itse liiankin herkkä tutkimaan ja syyllistämään itseäni. Niin herkkä, että minun on oltava täysin varma, mitä sanon. Ja en uskalla lähteä tahallisesti tekemään pahaa. Sitä tapahtuu aivan tarpeeksi muutenkin, kaikkialla.

Mutta en ole täydellinen. Olen itseäni tämän tästä syyllitävä ja puoskaroiva. Olen itseäni kontrolloiva ja kuritan lihaani, usein jos koen että olen menossa lihallisempaan suuntaan ja otan etäisyyttä ympäristöstä, joka sysää minua lihallisemmaksi. En ole vahva, niin vahva, että vihollinen ei osaisi löytää heikkoa ja kipeälle altista kohtaa minun sisimmässä. Mutta minun ei tarvitse pohtia itseäni, vaan Jumalaa. Minun ratkaisu on Jumala. Minun parantaja ja muutaja on Hän. Mitä ihminen voi itsellensä? Ei mitään. Vain kääntyä Jumalan puoleen. Hän muuttaa, Hän vaikuttaa. Tulee katsoa Jumalan Sanaa, utelee seistä Jumalan edessä, ja katsoa Häneen kuin kuvastimeen. Ei itseensä. Vaan Herraan. Tosin katson liikaa itseeni.

Miksi aina alan puhumaan itsestäni...??? Se on minun tapani. Mutta aina puhun myös Jumalasta, en itsestäni ilman Häntä. Vaan aina Hänestä minun elämässäni. Esikuvani on monet Jumalalle antautuneet pyhät ja uskonsankarit.. ja Jeshua. Mitä minä voisin puhua, mikä olisin puhumaan, jos palvoisin kauniita ja rohkeita tai jotakin muuta julkkista. Olisin täysi valehtelija. Tahdon palvoa Jumalaa, tahdon koroittaa Häntä, etsiä Häntä.

Minun elämässäni on kaksi heikkoa kohtaa. Toinen on tunnemaailmani, joka kaipaa miehen rakkautta. Mutta en kelpuuta ketä vaan, en tosiaankaan. Olen siinä tosi ehdoton. Pidän suurempana saaliina olla Jeshuan oma, kuin olla väärän miehen oma. Toinen heikkous on ruokailu ja sen määritteleminen. Ne ovat minun kaksi lihallista heikkouttani. Muista elämäni ja lihallisuuteni riesoista olen päässyt voitolle, ne eivät hallitse tai yritä hallita, vaan ne ovat orjan asemassa. Nämä kaksi ovat minun jokapäiväisiä riesoja.

Tiedän että nämä asiat mitä nyt puhuin, niistä tulee pilkkalauseita täällä vastaisuudessa, kuten kaikesta mitä olen sanonut itsestäni. Ja kun mainitsen itsestäni, sanon että olen heikko ja mitä olenkin. Mutta minun elämäni on Jeshua. Ja koroitan Häntä. Mitään en kirjoita siteeraamatta itseäni. Jos puhun perättömiä, olen valehtelija. Aina puhun omaksuttuja tai prosessin alla olevia asioita tai mietintöjä.

Kirjoitin joskus marsusta. Että marsu voi kuolla suruun, tai mikä eläin tahansa. Ei ole kyse väkivallasta, vaan siitä että on lopen surullinen ja lohduton. Tälläinen kuin minä olen, koen olevani pakotettu elämään täällä. Minua ei itse asiassa kiinnosta todellakaan paljon mikään, koska kaikki on turhuutta. Ihan kaikki. Liha tykkäisi, mutta kun en halua olla lihallinen ihminen. Vaan hengellinen. Koska lihassa eläminen on turhuutta ja tuulentavoittelua. Ja turhuus on ylen tyhjää ja turhaa.

Maailmassa ei ole onnea, maailmassa ei ole rikkautta, vaan kaikki on turhuutta. Aivan turhuutta. Lihallisuuss on katoavan turhaa. Kaikki ajallinen tavoittelu on turhuutta. Ei vaan kiinnostaisi elää turhuutta varten. Rakentaa turhia pilvenpiirtäjiä... ym... Tullako lihalliseksi ja nauttia turhuudesta, miksi, kun tietää että siitä ei onnea saa, vaan tulee rauhattomaksi. Hengessä eläminen on ainoa misssä on rauha, lähellä Isän sydäntä, ei muualla. Mikään muu ei ole niin olennaista ja tärkeää kuin palvoa Luojaa, ja kuulla häntä ja kirjoittaa Hänestä, ja oppia Hänesätä. Se ei ole turhaa. Kaikki muu on turhaa.

Mielestäni olen varsin hyvin ja perusteellisesti selvittänyt elämän prioteetit. Olen todellakin ne kolunnut läpi perusteellisesti. On valhetta, elää ilman toteamusta että kaikki on turhuutta. Se on lumetta, että kaikki olisi arvokasta ja oikeaa. Maailma katoaa, mutta taivas ei. Tämä maailma on tulevaisen varjo. Tämä maailma on lumetta, taivas on totta. Tämän maailman lume on harhaanjohtavaa... johtaa eroon Jumalasta.

Kyllä minä pidän luonnosta, rakastan vettä, vihreää nurmea, linnunlaulua, naisellisesti pukeutumista ja ihanuutta. Mutta sekään ei poista taivasikävää... siellä on parempi olla. Kaikki täällä on kalpeaa. Kaikki hajoaa ja katoaa. Mihinkään ei voi jäädä kiinni. Kaikki on lumetta. En koe että Jumalan tarkoitus olisi nauttia tästä elämästä. Joku voi nauttia ja saada siitä kylliksi. Hyvä sille. Mutta joku on kenties löytänyt suuremman aarteen ja huomannut jonkun asian taas menettävän etusijansa, Jumalan tarkoituksen edessä.

Minulla ei ole lapsia, joten periaatteessa en ole sidottu tänne aikaan. Ja koska elämä on turhuutta, niin haluan tehdä jotakin mikä ei ole turhaa, ja se on Jumalan lähellä olo, ja Hänen Sanansa omistaminen ja sen kirjoittaminen. Hänestä todistaminen. Sekä kuvaan Jumalan kaunista luontoa, ja Luojan luomaa ylistystä tahdon tuoda esille kuvallisesti. Haluan että elämäni voisi olla ajaton siunaus. Voisin levittää Jumalan tuoksua... se ei ole turhaa.

Jumalan Sana kieltää meitä antamasta kadotustuomiota, tai tyhjänpäiväinen tuomiota tai hullu tms... tuomiota. Jumalan Sana sanoo, antakaa oikea tuomio. Meidän kuuluu tuomita synti elämissämme. Meidän kuuluu todellakin sanoa ja kuuluttaa se. Meidän kuuluu jopa tuomita oma liha ristille. Meidän kuuluu pitää synti ja synnin olemus tuomion alla. Ilman tuomiota, emme voi elää armon alla uudessa sisäisessä luomuksessamme. Kuka sanoo että emme saisi syntiä tuomita? Paholainen? Kyllä synti tulee tuomita Jumalan Sanalla. Tuomio vie ihmisen Jeesuksen armahtajan tykö, ja ilman tuomiota ja katumusta, ei tule armoa ja vapautusta.

Miksi puhtaan ammattiauttajista? Eikö meissä uskovissa ole sydäntä toisillemme. Raaamatun aikana seurakunta huolehti omistaan. Vai mitä? Kyllä minusta ollaan todella harhassa jos uskovia lähetetään maallisille poppatohtoreille. Se ei ole Jeshuan lähetyskäsky. Hän sanoo `` menkää ja tehkää kaikki kansat Minun opetuslapsikseni.. mm. opettamalla heitä.. hoitamalla heitä.. välittämällä heistä ym..``

Ihminen joka on uskossa, jolla on hengellisiä sielunhoidollisia asioita, niin ei maallinen poppalääkäri voi käsittää sitä todellista elämää. Heistä kaikki on toisian. he eivät ota huomioon hengellisyyttä. Heidät on kouluttu niin. He eivät käytä rukousta. Siinä ei toteudu tämä Raamatun paikka: ``missä kaksi tai kolme kokoontuu Minun nimessäni, siinä Minä olen heidän kanssansa``.

Joten sanon että uskovan ei pitäisi mennä sellaiseen. Uskova joka luottaa ei uskovaan ihmiseen, tekee mielestäni vääryyden. Siinä ei kohtaa Jumala, siinä ei Pyhä Henki vaikuta heissä, ja tilanne eheytyisi keskustessa. Uskova ihminen on hengellinen. Asiat on hengellisiä. On henkivaltojen sitomia ihmisiä.

Psykologiset neuvottelut eivät yhtään ketään. Ihminen osaa kyllä ymmärtää itseään muutenkin. Ihmisen tunne on suurin syy miksi tuolalisissa käydään. Ja niissä käydään siksi, koska ei ole lähimmäisiä jotka kuuntelee sisintä ja tuntee sympatiaa. On vain tekemistä ja pinnallisuutta. Ikäänkuin kaikki hauska ja pinnalllinen, hoivaisi sisintä. Ei se niin ole.

Uskovat ihmiset tahtovat pitää hauskaa, eivät käydä syvällisiä neovotteluita toisten kanssa, rukoilla muiden kanssa, kuunnella heitä. Vaan aina halutaan neuvoa ja neuvoa. Sitten kun ei omat neuvot riitä, sanotaan, mene ammattiauttajalle. Typerää sanon minä. Osaako kukaan kuunnella ketään edes? Onko se niin vaikeaa?

Pyhä Henki on paas parantaja. Lääketiede sulkee pois kaikki Jumalalliset keinot muuttua ja eheytyä. Heillä on aivan erilainen metodiikka kaikessa. Heillä on aivan erilainen lähestymistapa ongelmia kohtaan. Oikeastaan heillä ei ole mitään ratkaisua. Siksi koska ihminen vain on. Mutta Jumala on ollut ja on ja on oleva. Ihminen ei ei ole ratkaisu, vaan Jumala on.

Oliko Raamatun aikana diagnooseja (lääkkeitä, vaihtoehtoterapioita, hoitomuotoja ym..) tunne-elämän vaivoille tai persoonallisuushäiriöille?

Ai oliko silloin ihmisillä ongelmia? Varmasti oli ja on aina ollut. Uusi testamentti korostaa henkivaltojen diagnisoimaa oirehtimista. Vanhassa testamentissa, David, Job, Daniel ym.. masentuneina etsivät Luojaa. Eivät takertuneet ihmisiin, vaan Luojaan. Luoja oli heidän apunsa ja pelastuksen kallio.

Nykyään ihmiset ohjataan pois Jumalan tyköä. Nykyään ihmiset ohjataan uudestisyntymättömien koirien tykö hoitoon. Eikä Jumalan tykö.

Jos Davidin aikana olisi ollut nykyajan lääketide, ja diagnisointi näin kehittynyttä, ja Hän olisi hakenut apunsa sieltä, olisimme siitä kiitollisia, millainen Herra hänen jälkeläisestään olisi polveutunut? Entä mitä jos Stefanus, joka oli tosi fanaattinen, niin mitä jos hänet olisi hillitty ja hiljennetty lääkkeillä, tai annetta puoskarin käännyttää pää, niin että ei enää julistaisi, kun sen loppu on kivitys.

Joskus on pakko käydä, jos tarvitsee sairaslomaa, esim. vaikea kriisin vuoksi. Mutta maalliset puoskarit eivät voi parantaa hengellistä ihmistä. Jumalan Henki on ihmisessä hallitsija, eikä orja. He heivaavat Pyhän Hengen ulos, sivuuttavat Hänet, joka on parantaja, lohduttaja ja suorittaja. Hänet joka on tärkein, kaikista tärkein!

Ilman Pyhää Henkeä, ei ole tapahtu sisäistä paranemista ja kasvua. Ihmisen mieli on hedelmätön ilman Pyhää Henkeä. Ihmisen mieli on riippuvainen Hänestä. Ilman Häntä ei tapahdu mitään hyvää, mitään pysyvää muutosta.

Maailma ei käsitä lihan mieltä ja hengen mieltä. Eivät käsitä että oma lihan mieli, se syntinen orjuutetaan ja laitetaan ristille. Ja puetaan ylle Jeshuan mieli. Tälläisiä ei maailma käsitä. Ja kuitenkin se on jumalan Sanan mukaista. Jumalan Sana ei käske meidän olla lihan mielisiä.

Mutta puoskarit tutkivat ja kaivavat lihan mieltä. Eivät käsitä hengen mieltä. Heistä on vain kaikessa yksi näkökulma, ja se on että minä olen ratkaisun avain ja minä olen muuttumaton ja jos muutun, minun pitää tulla paremmaksi. Tai ellei muut, niin laitetaan myrkkyjä kehoon, ja muutetaan ihmisen luonnollinen systeemi keinotekoiseksi joksikin muuksi. Kamalaa - sanon minä.

Eivät he näe syvälle. Eivät he tunne parantajaa, joka on Pyhä Henki. He tekevät äärettömän paljon virheitä ihmisille. Kun jollakin on päänsärky hän ottaa siihen lievittävän pillerin. Mutta kuinka ikinä joku voi jonkun tunnemöykyn tms... hoitoon antaa jonku pillerin sumeilematta. Se on jotakin aivan käsittämätöntä. Ihmisiä orjuutetaan, pelotellaan ja kontrolloidaan.

Ihmisen sielu... kyllä. Ei ole yhtäkään tervettä, yhtäkään viisasta, yhtäkään täydellistä kuin Jeshua. Kaikki muut on sairaita, koska ovat alttiita synnille, ja kantavat sitä ominaisuutta lihassa ja se vaivaa sielua ja henkeä. Toiset kantavat syntiä, nimeltä haureus, toiset kiroilu, toiset katkeruus, toiset vihaa. Heidät pitäisi passiittaa ensitilassa ristin luokse, jossa heidän pahat piirteensä puhdistetaan ja pestään pois, ja heidät parannetaan Hänen veressään. Masentunut ihminen ei ole niinkään suuri ongelma.

Lekuri korjaa jotakin todellista asiaa, joka on katoavaa ja lihaa. Lekuri ei kajoa sieluun ja tärvele sitä. Mutta iankaikkisuus sielu on aivan eri asia. Sitä ei kuulu näperrellä ja manipuloida kenenkään osaamattoman henkilön. Ja se henkilö on ei uskova, Pyhällä Hengellä täyttymätön ihminen. Jolla ei ole yksinkertaisesti työvälineitä, koska tärkein puuttuu, ja se on Jumalan voima.

Psyykkinen sairaus on sielua koskevaa, ja jalan poikki meno on lihaa koskevaa. Aivan eri asioita! Jalka voi mennä yllättäen poikki, hetkessä. Psyykkinen sairaus, kehittyy ja kehittyy ja kytee. Ja mikä saa sen kytemään? Paholaisen henkivallat tavalla tai toisella. Tai sitten on niin että ihminen on saanut elämästä kylläksi, mutta sinnittelee kuten Paavali sinnitteli vain evankeliumin tähden. Hänellä oli halu lähteä. Psyykkinen sairaus on niin väärä diagnoosi. Ihminen ei ole psyyke, ihminen on sielu. Olkaa sitten eri mieltä jos olette. Tervettä ihmistä ei ole tällä maapallolla. Rikkinäisimmät ja tyhjimmät ovat ne, jotka ovat Jumalan näkökulmasta soveliampia Hänelle. Taas kovin terveet ja itseriittoiset ovat mitä ovat... ja ei ole ihmekään.

Kaiken probleema on maailma, jossa taistelee henkivallat. Eivät vain jumalattomissa, vana meissä ja meidän ympärillä. Vihollinen seuraa kenet saa niellä. On todella toopea olla tiedostamatta hengellisiä vaikutteita. Ja nähdä vaan omalla järjellä. Kulissit ovat konkreettisia. Ja ne ovat todella vaikuttavia. Joka ikinen kokee sitä, kieltääpä tai ei. Tosin joku diagnisoi itseään miten sattuu. Ja diagnoosit menenvät takuu varmasti poskelleen.

Koska ihmisen sielua, ei tunne kuin vain Jumalan Henki, ihmisen aivoitelmia ei tunne kuin ainoastaan Jumalan Henki. Kukaan muu ei tunne ihmistä, ei edes minä itse. Siksi tulisi opetella tuntemaan Jumalaa, eikä itseä, koska itsestä ei löydy tervettä paikkaa, kaikki ovat syntiä tehneet ja lihassa eläessään ja sen haluja toteuttaessaan sairaita.

Minä uskon että Jumalalla on ihmisen elinpäivät tiedossa. Jos ihmiselle tulee sairaus, niin kun se ihminen uskoo Jumalaan ja luottaa Häneen, samalla antaa itsensä Jumalalle. Ja Jumala saa parantaa, mikäli Jumala haluaa ihmisen olevan maailmassa, jos taas sairaus ei parane, vaikka luottaa ja uskoo Jumalaan, on se selvä että on kotiinkutsun aika.

En usko että Jumala tahtoo oman kansansa hyppivän lääkäreissä, milloin mistäkin syystä. Usko Häneen, tarkoittaa että luottaa Häneen. Ja antaa itsensä Hänelle. Sen uskonmäärän mukaan mikä ihmisessä on. Jos ei ole uskoa, niin sitten menköön lääkärille. Mutta jos on, älköön menkö. Usko on luja luottamus siihen mihin uskotaan, ja ojentautumista sen mukaan mikä ei näy.

Tunnen yhdyn sukalaisen joka on uskon ihminen, joka ei ole sairastanut kiertotauteja ja epidemioita. Uskon että kun ihminen uskoo, ja pitäytyy siinä, Jumala huolehtii, totisesti huolehtii. Ja jos tapahtuu jotakin, niin se on mahdollinen kotiinkutsun aika. Mutta Jumala silloinkin kykenee parantamaan yliluonnollisesti.

Joskus me vaan keskitytään olemaan sinnikkäitä, vahvoja ja kaikkitietäviä. Ja sellainen on elävän uskon este.Paavalia puri kyykäärme. Jumala varjeli. Daniel oli leijonien luolassa, Jumala varjeli. Smith Wiggleswort sai verenmyrkytyksen, mutta Jumala paransi. Nämä oli uskon miehiä. Radikaalisesti! Daniel oli radikaali, ei syönyt kuin siemeniä, vaikka hovin tms.. väki oli huolissaan.

Nämä uskonsankarit toimi aina, epätavallisesti. Ei koskaan niinkuin tavallinen ihminen toimii. Ja näitä epätavallisia uskon miehiä ja naisia, Jumala etsii. Jotka on kaikki tai ei mitään ihmisiä. Joustamattomia ja lujia Herrassa ja uskossa.

Jeshua paransi nimenomaan tälläisiä, ja Sana sanoo, että mikä siinä oli kysessä, että se oli riivaaja eli paha henki, joka aiheutti sen. Siis todellakin totta, ei puppua! Ja tätä on tänäpäivänäkin. Nykyaikana tehdään virheitä, että kaikille laitetaan joku selitys. Kuten maailman luominenkin on vesitetty, evoluutioteorialla. Kaikki hengellinen, luonnollistetaan ja se on niin VÄÄRIN!

Minä rakastan valkoista ja taivaan sinistä!

Minä en voi asua asunnossa, jossa on tummaa, ja ahdasta. Tykkään asunnosta, jossa on valkoiset muhkeat matot, valkoiset voilee verhot, ja niitä olisi paljon, ja vaaleat seinät ja tauluja joissa olisi kuvia paratiisista, tropiikista, tai sitten välimerestä tms.. mahdollisimman aidosta luonnosta, joka on samaa kuin on ollut tuhanssia vuosia sitten. Sitten tykkään että olisi valkoiset sohvat ja valkosininen makuuhuone. Haluan että kaikki on valkoista! Se on lempivärini... se on ihana ihana väri..

Valkoinen on minun identiteettiväri. Sitten valkoinen ei ole mitään, ilman taivaan sineä ja lämmintä luonnonvihreää. Ne kuuluvat yhteen. Mutta värikylläisyyttä en jaksa. Valkoinen väri ei ahdista, kaikki muut värit kyllä, jos niillä on valtasija elämässä. Sama on vaatetuksessa. Poikkeustapauksissa, pidän muitakin värejä, mutta mieluiten valkoista tai vaaleaa.

Tykkäisin asua mieluiten valkoisessa kalkkivimäisessä talossa, jossakin välimeren rannalla, jossa olisi isoja maatiloja ja paljon merta tai vettä. En tykkää asua kaupungeissä. Haluaisin että olisi aina kesä. Minä en vaan viihdy tummuudessa ja betonikaupungeissa. En viihdy myöskään korvessa. Enkä siellä missä on lunta ja pakkasta.

Mitä voi tehdä? Toteuttaaksesi unelmasi pienoiskoossa? Omistaaksesi siitä osan? Jotakin voi tehdä? Johonkin on aina resusrsseja. Oli se sitten oman imagon, oman persoonallisuuden ihanteen saattaminen vapaaksi, ilmaista siis sitä vapaasti, mitä on sisälllä. Sisäinen ihminen on jonkun tyyppinen.

Joku on abstraksti, joku on romanttinen ja värikylläinen, joku on valkoinen taivassielu, joku on jotakin muuta. Ihmisen ulkonäkö kertoo todella paljon, ihmisen sielusta ja identiteetistä. Ja myös koti on osa sitä, sisustus heijastaa sitä joltakin osin. Jotakin voi aina tehdä pienoiskoossa.

Nämä unelmat kertovat tosi paljon myös ihmisestä. Se miten ne on esille tuotu ja perusteltu. nämä siis kertovat älyttömän paljon. Unelmatkin ovat sielun peili.

Millainen on voimakasta väriä tarvitseva ihminen? - lienee hallitseva, energinen, räväkkä, rohkea ja tässä ja nyt ihminen, joka tarvitsee voimakkaita asioita, että pystyy ilmaisemaan itseään, tarvitsee meteliä ja toimintaa, hyvin paljon värejä laidasta laitaan.

Millainen on hailakoita sävyjä heijastava ihminen? - luultavasti hiljainen, rauhallinen, vaatimaton, luova, tasainen ja harmoninen, myös haikaileva sielu. Hailakkaasta pitävä voi olla aika neutraali ihminen, tyyni ja rento kaikella tavalla, jolla ei ole hoppu minnekään, ja joka osaa nauttia hilaisuudesta.

Itseä vähättelevä tyyli on taas toivoa, mutta heti perään mitätöidä se, että se vaan on unelma, ja se siitä. Sitä saattaa olla jokaisessa. Motiivina on katkeruus ja kateus tai sitten, että on elämästä kylläänsä saanut, ja ei jaksa enää haaveilla.

Sitten monien kuvaukset kertovat, onko maaseututyyppi, kaupunkityyppi, merellinen, lähiömäinen, abstrakti, käytännöllinen vai utopistinen. Unelma talon ikkunan koot kertovat myös paljon sielusta. Samoin missä unelma talo sijaitsee, ja mitä sen ympäristössä on.

Jos osaa sen unelman kuvailla elävästi, se kertoo myös hyvin paljon sisimmästä. Se että kertoo hyvin pelkistetysti, että ihminen on mahdollisesti hyvin mielikuvitukseton ja karu ihminen, joka vaatii samaa toisiltakin.

Oletko mielilipiteiden vaikuttama ja marinoima? Vai onko elämäsi omaksuttua, oman itse ajattelun, työstämäisen ja kokemisen kautta? Vai onko niin että olet pelkästään ihmisisitä päin johdettu. Mikään päätöksesi ei kenties ole sinussa kehittynyt, ilman kenenkään ihmisen vaikutteita ja mielipiteitä. Tai sitten tiedät että seura on muuttanut sinua kaltaisekseen.

Oetko peroonallisesti itsenäinen ihminen, vai uskotteletko niin? Olet elämältäsi kenties sitä, mutta ihmisenä oletkin vain heiluri, ja olet sitä mitä olet tänä päivänä, siksi kun muut ovat vaikuttaneet. Muut ovat jopa laittaneet ajatuksia sinulle mieleen. Et ole joutunut itse ajattelemaan, vaan olet ottanut ne vastaan mukisematta.

Oletko ihminen joka uskot huhuihin ja ihmisten reaktioihin? Jos joku tulee kertoen suuren totuuden tai paljastuksen jostakin, reagoit kuten hän, ja muutat heti paikalla käsitystäsi, ja alat myös paheksumaan. Ja sisäsistät ja heijastat sitä eteenpäin. Etkä tiedä, että se on valhe tai vääristynyt kuva. Oletko ihmisten vaikuttama ja ohjaama?

Haluammeko olla ihmisten kaltaisia vai Jumalan kaltaisia. Ketä kuulemme ja kenet omaksumme. Ketä uskomme, ketä ihailemme. Onko sinun asenne, kuin lähimmäisesi asenne, vaan ei Jumalan. Tai sitten se on vääristynyt Jumalan kuva, toisen ihmisen kautta, joka on epätäydellinen.

Annatko liikaa muiden vaikuttaa ja heijastaa jopa kauttansa vääristynyttä tai himmeään Jumalan kuvaa. Mutta eikö olisi parempi itse olla Jumalan vaikuttama suorasti, eikä jonkun ihmisen kautta?

Joku ihminen voi olla toisen uskovan vaikuttama, ja ajatella kuin se ajattelee, ja sen uskovan tausta-vaikuttajana on myös samanlainen himmeä vääristynyt peili. Eikö olisi syytä joskus ihan omaksua alkuupanijan ajatuksia ja luonnetta.

Jeshua sanoi, älkää olko ihmisten orjia ja Minä teen teistä vapaita. Hän haluaa että Hänen lampaansa seuraavat Häntä. Hän haluaa että ihmiset katsovat Häneen, kuin siihen vaskikäärmeeseen, jonka Mooses asetutti Jumalan ohjeiden mukaan ``puuhun``.

Joku voi sinulle sanoa, että et ole nöyrä, jos et kuuntele meitä (minua) ja usko meitä (minua). Ja että on Kristuksenlaista nöyryyttä, ottaa (minun, meidän) moite tai kehoitus vastaan. Ja jos ei kuuntele ja tottele, on ylpeä. Mutta Raamattu sanoo, että enempi tulee totella Jumalaa, kuin ihmistä. Tulee kuunnella Jumalaa.

Mitä sitten on oikea nöyryys? Onko nöyristely nöyryyttä? Ei vaan ole. Se on teeskentelyä. Nöyryys on pohja-asenne, eli se on tai ei ole. Se on kuten rakkaus tai ei ole. Se on hallitsija, ei hallittavissa. Rakkaus on hallitsija, ei hallittavissa. Ne ilmanemismuodot ovat hallittavia. Mutta ilmetä voi ilman nöyryyttä ja rakkautta.

Usein ihmiset katsovatkin vain niihin ilmenemismuotoihin, sanoihin ja tekoihin. Mutta ei siihen mikä on sen aikaansaaja. Se mikä on se tärkeintä. Ei ne ilmenemismuodot. Ilmenemismuodot seuraavat luonnollisesti sitä rakkautta, tai nöyryyttä. Rakkaus ja nöyryys ei ole ihmisponnistelun tuotos. Ne on tai ei ole.

Enimillään niitä heijastamme sanomattomalla olemisella, läsnäololla, katseella. Kaikkein vähiten tekomme heijastavat niitä. Tekojemme taustalla voi olla katkera ja paha ihminen, joka ei rakkaudessa ja nöyryydessä ole. Mutta ne jotka luottavat tekoihin, ne uskovat että teot on rakkautta ja nöyryyttä. Vaikka ne on vain ilmenemismuotoja, toisille ne on vain bluffia.

Rakkaus ei ole itsekäs, nöyryys ei ole itsekäs. Bluffi ei ole sellaista. Se että teemme hyvää, sanomme hyvää, siksi koska haluamme saada sen avulla jotain itsellemme, ei ole epäitsekästä. Mitä tähän sanoisin itsestä. Se vaan on niin, että tulee pukea ylle Jeshuan mieli, ja pitää oma kuolleessa tilassa. Oma mieli pitää olla orja, ja Jeshuan päällikkö. Ja jos oma mieli kukkoilee, sille tulee antaa kuritusta.

Mikä on sen kamalempaa kuin ihminen joka lemuaa kuolemalle, jossa haisee ja vaikuttaa kaikkinainen pahuus? Jonka sisus on täynnä saastaa, lietettä, kirousta ja riettautta. Hyi yäk!!! Paljon parempi olla täynnä Jumalan Pyhää Henkeä ja tuoksua hyvätuoksuiselta. Olla astia, jonka sisu on täynnä Jumalan öljyä ja Jumalan virran kristallin raikasta vettä. Missä siis on Jumalan pelko! Missä!???

Kukaan uskova pyhä, ei totisesti toivo saastan kylväjää omaan joukkoonsa, laumaansa, perheeseensä. Ei yhtäkään! Ihmisen täytyy tulla katuvana Jeshuan ja seurakunnan eteen! Ei nauraen ja kerskuen, pää pystyssä, ja saaden muotouskovilta siunauksen ja luvan levittää sitä turmioita minne tahansa, suvaitsevuus opin perusteella. Ei sellainen käy! Missä Raamatussa puhutaan muuten Jumalasta, joka on suvaitsevainen. Siellä puhutaan vaan radikaalista kaksiteräistä sanomaa. Jonka sisältö on kyllä tai ei.

Jumalan Sana tuomitsee synnin ja kauhistusten tekijät. Meillä on oikeus siteerata sanaa. Me olemme Jumalan pappeja. Meillä on oikeus varoittaa ihmisiä. Ja niin pitää tehdä, se on jokaisen Jumalaa pelkäävän velvollisuus. Piittaamattomuus on rakkaudettomuutta. Päästetään paha laitumelle, ja annetaan lupa sen turmella ruohoa. Pilkata pyhää! Ja sille joka ankarasti sille näyttää ovea ulospäin, koska niin ei kuulu tehdä. Sillekö sitten sanotaan, että et saa noin tehdä. Vaan sille joka saastaa kylvää, sille taas pitää antaa siihen lupa.

Voi tätä nurinkurista kuritonta aikakautta. Missä on totiset uskovat! Ei mitkään kesyt, vihollisen kesyttämät uskovat. Vaarattomat uskovat. Missä on Jumalan pyhät. Jotka omaa Leijona- sielut, jota tuo paholaisen kyykäärme joutuu pakenemaan. Liian paljon on kesyjä kissoja, jotka tyytyy seuraamaan luikertelijoiden liikkeitä... eivät aja sitä ulos, eivätkö tee siitä selvää.

Meidän pitäisi karjaista vihollisen henkivalloille, Jeshua Messiaan nimessä, väistykää! Ja ne joutuvat pakenemaan kauhuissaan! Mutta näin ei tapahdu! Ei tapahdu! Miksi? Tiedän ainakin hieman jotain tästä. Kun olet nimittäin uskossa radikaali ja voimakas, saat paljon vihaa, paljon pilkkaa, paljon arvostelua. Siksi koska vihollinen pelkää ja reagoi siten. Mutta jos et koe mitään taistelua, jos et koe hyökkäystä, jos et koe piinaa ja painostusta. Olet voimaton ja kesy uskova.

Kun opit kestämään vainoa, ja kaikkea kurjaa kohtelua, tulet tuntemaan todellisen vihollisen. Se ei ole ihminen, vaan henkivallat. Demonit, pahat henget. Ne tietävät ihmisen heikkkouden. Ne tuntevat ihmisen. Mutta Jumalaa ne pelkäävät. Ja hermostuvat. Mutta meidän ei pidä pelätä kuin Jumalaa. Meillä on Jeesus nimen voima! Meillä on Jeesus Veren Voima! Amen! Ja se riittää! Lakatkaa olemasta kesyjä kissimirrejä... tulkaa Juudaan jalopeuran kaltaisiksi!

Vastustakaa vihollista, älkää leikkikö sen kanssa. Ottakaa yllenne koko Jumalan sota-asu. Ottakaa ylle Jeshuan muoto. Ottakaa ainoaksi opiksenne Jumalan kaksiteräinen Pyhä Sana. Amen! Jeshua on voittaja! Hän on VOITTAJA! Ja me olemme voittajan puolella ja voittajan OMIA! Ei vihollisen, ei vihollisen kesyttämiä, kissoja. Vaan Jeshuan omia. Leijonan pentuja! Amen!

-- -- -- -- --- - -- --- ---

---

---- ---

---

-- ----

---

---

--- ---- -- --- - -- --
[Laulujen laulu 8:6. Sillä rakkaus on vahva (leijonan voima) kuin kuolema ,
tuima (leijonan pelottavuus) kuin tuonela on sen kiivaus (leijonan karjaisu),
sen hehku on tulen hehku (leijonan karisma), on Luojan liekki.]
-- -- -- -- --- - -- --- ---

---

---- ---

---

-- ----

---

---

--- ---- -- --- - -- --

Jumalan rakkaus on todella PYHÄ! Ja Jumalan rakkaus on kiivas. Se on todella omistava. Se on sitä. Se on ihanan ihmeellinen rakkaus. Se on omaistava rakkaus. Joka karjaisee viholliselle, jos se tulee lähellekään Hänen omia pentujaan. Leijona hallitsee laumaansa. Ja kaikki muut eläimet tietää kuka on Kuningas, ja pelkäävät sitä. Ja Leijona ei pelkää ketään. Leijonan ei tarvitse kuin irvistää tai karjahtaa, niin kaikki lähtevät kauas sen reviiriltä.

Täytyy käsittää mitä on todella Jumalan rakkaus! Joskus se edellyttää sitä, että paha ihminen, ajataan ulos ja ollaan kuin sitä ei olisikaan. Ja kun se on ajettu, se haikailee takaisin, mutta tietää että ei pääse, ennenkuin on muuttunut. Niin se alkaa tekemään parannusta. Koska se kaipaa takaisin. Sen omatunto alkaa heräämään. Se alkaa tajuamaan asioita. Mutta jos sen annetaan jäädä laumaan, se nauttii siellä olemista, suosion tähden, eikä ikinä tee parannusta.

Mutta mahdoton on luopion, Jumalan Sanan mukaan enää uudistua. Koska on uudestaan naulinnut Jeshua ristille, ja polkenut Hänen verensä alleen. Sekä luopiosta on poistunut Pyhä Henki, ja tilalle on tullut muuta. Pyhä henki, poistuu, lopullisesti siinä vaiheessa, kun Hänet on kokonaan .... niin... Hän (Pyhä Henki) on hyvin rakkaudellinen ja kärsivällinen. Hän sietää todella paljon. Hän sietää meidän tyhmyyksiämme. Hän sietää meidän erehtyvyyttämme. Mutta ei sitä, että joku ylen katsoo ja helveksuu Häntä. Kun Hän on lähtenyt, voineeko Hän enää palata? Voimme lukea vaikka Saulin kertomuksen Raamatusta.

Minä en voi sanoa absolyyttistä totuutta. Mutta Jumala tietää sen. Mutta kuitenkin totuus on että paha tulee poistaa keskuudestamme. Kaikkien uskovien Leijonan kaltaisten ominaisuus on näyttää sille ovea. Jeshua on ovi elämään. Jeshua on seurakunnan pää. Kun me näemme ja tunnemme meidän Kuningas Leijonamme, millainen Hän on, miten Hän toimii. Me alamme käyttäytyä samoin, meihin tulee samat piirteet, näytämme yhtä pelottavilta vihollisen silmissä.

Leijona on sankarieläin. Se antaa aina pentujen ensin syödä vatsat täyteen ja sitten vasta syö itse. Se pyytää aina itse oman ruokansa. Se ei syö pilaantunutta lihaa. Se ei kolua luita. Leijona on jalo, omiansa kohtaan. Leijona on eläin, joka osaa kehrätä, joka osaa nauttia elämästä. Leijona on viidakon ja erämaan mahtavin eläin. Ja Juudaan Leijona on hallitsija Iankaiken. Hallelujaa.. Hän on Mejesteetti! Hän on ristillä ollut koroitettuna. Ja nyt Hän on Isän edessä. Ylistys Jumalalle!

Kuvittele tilannne mielessäsi. Näet leijonayhteisön, jota hallitsee kuningasleijona. Naaraat saalistavat ruokaa, ja vihollinen kiertää pentujen ympärillä, yrittääkseen napata jonkun niskavilloista kiinni, ja viedäkseen sen pois laumasta. Sanotaan että vihollinen on eläintarhuri. Se tyhmä - tyhmä pikku leijonanpenikka, joka uteliaana meni pois laumasta, on kohta napattu kiinni. Ja pian se on elinikäisesti suljettu kaltereiden taakse eläintarhaan, ja kesytetty syömään ruokaa vihollisen kädestä.

Se ei enää koskaan karju, se ei enää koskaan saalista, se ei koskaan lisäänny, sen ruumiin voima on aina mitätön, sen yleiskunto on raihnainen, sen turkki ei ole koskaan enää kiiltävä ja tuuhea, se pikku leijona on vanhuuteen asti yksin, ja koko maailman edessä näyttelyesine, se ei koskaan näe emoleijonaa, se ei koskaan enää näe sisaruksiaan, se ei koskaan enää näe kuningasleijonaa, se ei enää koskaan ole vapaa, se ei enää koskaan haista erämaan tuoksua, safarin tuoksua, sen harja ei koskaan enää lennä tuulessa, sen juostessa vapaana erämaan keitaalla.

Pian se unohtaa kaiken, se ei enää unelmoi, se ei enää näe, se vaan tuntee ahdistuksen. Sillä ei ole mitään, muuta kuin se selli ja ne ahdistajat siinä ympärilllä, jotka napsivat valokuvia siitä joka ikinen päivä. Se on vankina ainoastaan sen tähden, että oli niin tyhmä, että silloin yhden kerran meni pois laumasta, vihollisen houkuttelemana. Se ei koskaan enää käyttäydy kuin leijona, vaikka se näyttää leijonalta. Älä ikinä - ikinä - ikinä ala kesyksi vihollisen edessä. Älä anna periksi synnille ja houkutuksille. Älä tee sitä!

-- -- -- -- --- - -- --- ---

---

---- ---

---

-- ----

---

---

--- ---- -- --- - -- --
Saarn. 9:4 Onhan sillä, jonka vielä on suotu olla kaikkien eläväin
seurassa, toivoa. Sillä elävä koira on parempi kuin kuollut leijona.
-- -- -- -- --- - -- --- ---

---

---- ---

---

-- ----

---

---

--- ---- -- --- - -- --

Eli pakanan on parempi, hänellä on toivoa pelastua, kuin sillä joka oli uskossa, ja luopui. Kuollut leijona on, uskosta luopunut ihminen. Koira on pelastumaton ihminen. Koira syö pilaantunutta lihaa ja koluaa luita. Se viihtyy siellä missä vain on saastaa, ja sille kelpaa myös parempikin saalis, jonka se varastaa jos kykenee. Se mielellään jäytää ihmisen lihallisuutta sekä räksyttää ja murisee ja näykkii. Mutta leijona on aivan muuta.

Raamattu2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005/