IRC-Galleria

01.) Miten elät läheistä suhdetta rakkaan Mestarisi kanssa?
02.) Mikä on sinusta tehnyt palavan uskovan?
03.) Mitä olet menettänyt ja saanut sijalle Jumalalta?
04.) Olisitko valmis menemään Herran kanssa pidemmällekin?
05.) Mikä on sisimmän halusi, Jeesuksen puoleen.
06.) Miten olet oppnut olemaan Jumalan sanalle kuuliainen?
07.) Voitko erottaa Jumalan äänen, joka sinua ohjaa?
08.) Millainen on sinun uskoperustasi?
09.) Teetkö kompromisseja, mihin puoleen, minkä puolesta?
10.) Elätkö uskossa, ikäänkuin riskillä?
11.) Mikä on sinulle tärkeintä?
12.) Elätkö rukoillen aina, vai rukoiletko ainoastaan kun ehdit tosi tarpeessa?
13.) Paljonko kulutat aikaa maallisissa viihdykkeissä?
14.) Mitkä moraalisäännöt on ehdottomia pitää kiinni?
15.) Paastoatko koskaan ja miksi et ja miksi kyllä, koetko sen edellytykseksi ja mihin?
16.) Kykenetkö olemaan riippumaton maailmasta ja korvikkeista?
17.) Tahdotko syvemmälle Jumalaa upota?
18.) Haluatko olla Jumalan Sanaa ja Henkeä täynnä?
19.) Kun elät Hengen virrassa, millainen on olosi silloin omassa inhimillisyydessäsi?
20.) Tarvitseeko sinun paljon epäonnistua, noustaksesi rohkeana ja lujana Jumalan voimassa ja varmuudessa ylös?

Oikeastaan nämä kysymykset ovat hyvin henkilökohtaisia. Voit ne ottaa itsellesi, ja miettiä niitä, ei niitä tarvitse kaikille julistaa välttämättä. Mutta todistus on aina itselle tärkeää ja hyvää. Päivittäin Jeesuksen koroittaminen elämässä, etenkin sanoin, vahvistaa todella uskoa. Mitä enempi itse puhun uskosta ja Jumalasta, sen suurmpi ilo minulle tulee ja koen siinä puhuessa, latautuvani Pyhällä Hengellä. Minä haluan puhua uskosta ja kirjoittaa, jos en ilmaise uskoa, niin lähde tukkiutuu.

En tarvitse ihmisiltä puolustusta, minulla on Pyhä Henki ja Hän on minun puolustajani. Ihmisen puolustus ei ole pätevä, ellei se tule Pyhässä Hengessä esille. Myöskään ihmisen lihassa / järjellisyydessä esille tuleva herja tai tuomio, ei ole pätevä. Vain se mikä tulee Pyhän Hengen ja Jumalan Sanan symmetriassa on pätevä! Pelkkä Sana kuolettaa, mutta elämän Henki Pyhässä Hengessä saa aikaan totisen elämän ja parannuksessa elämisen. Uskon kuuliaisuus ei ole lakihenkisyyttä.

Jos joku pitää paheksuttavana ja loukkaavana omaa puhe-linjaustani, niin sille en mahda mitään. Kirjoitan sen minkä koen, ja mieleen tulee. Jos jonkun mielestä kirjoitan auktoritäärisesti, niin se on niin. Ja niin saa ollakin. Olen siinä missä, minun kuuluu ollakin. Tiedän sen. Nyt kun siis kirjoitan näin, niin en huoju, vaan olen tukevalla kalliolla. Mutta jos lähden puhumaan ihmisten lailla, joudun heti paikalla, suojattomaan tilaan. Eli tilille sanomistani ja vastuuseen. Mutta näin ollen, ei ole niin.

Jokaisesta väärästä sanasta pitää tili tehdä. En nyt uskaltaisi aleta alas. Silloin menettäisin tämän jakson, ja lankeaisin. Nyt täytyy siis pysyä vahvana. Ja aina. Nyt puhun Hengen ja Jumalan sanoja, omalla mausteella. En uskaltaisi antaa lihani ottaa ohjia, ja sammuttaa ja murehduttaa Pyhää Henkeä. Sillä tahdon olla avoin lähde taivaallisiin. Että mikään ei minua kiedo, syyllisyyden sotkuihin, joita saatttaisin tuottaa siinä ohessa itselleni. Tätä mitä nyt kirjoitin, kovin moni tuskin ymmärtää, koska se on vain avattavissa, sille jolla on ne avaimet, ja joka on mennyt tietyistä ovista jo sisälle, mistä itse olen mennyt.

Ja miksi en uskalla? Koska en luota itseeni. Koska olen heikko. Milloinkaan muulloin en ole vahva, kuin ainoastaan silloin, kun olen siinä asemassa missä Kristus on kanssani. Kun olen Hänessä yksimielisesti yhtä, kun Hän voi antaa kaikille sanoille, teoille ja ajatuksille oman suopeuden. Mutta en uskalla erota Hänestä, olen kytketty Häneen, en tahdo sitä kytköstä hajottaa ja purkaa.

Kun siis en ole Kristuksessa, olen heikko, ja masentunut, läpimätä ja surkea. Minä en halua ottaa riskiä, ja luottaa siihen että kestän itsessäni, koska olen niin heikko ja vajavainen. Sillä olen antautunut Hänelle ja tehnyt sopimuksen. Siis tahdon olla Hänen kanssa koko aika. Olla Hänen kanavansa, avoimena. Että minulla on yhteys Hänen hengessään taivaallisiin.

Koen että minun tehtävä ei ole suorittaa, ja soheltaa, vaan olla tässä näin. Olen valinnut Marian osan. En ole Martan kaltainen, joka toimittaa asioita. Minua ei suoritukset tyydytä, vaan ainoastaan, tosi likeinen yhteys taivaallisiin. Koska Hän Kristus tekee sen. Minun messiiaani, minun Herrani, minun kuninkaani ja majesteettini. Hänelle kunnia nyt ja ainaisesti!

Ketä tämä nyt voi kiinnostaa? Tuskin ketään. Mutta minun iloni on tätä. Todistaa ja tuoda tätä esille. Olen erikoinen persoona. En ole massaa. En ole laumasielu, en koskaan ole ollutkaan. Tosi ikävää olisi jos jokainen olisi samaa väriä ja laatua. Jos jokainen toisi esille vain samaa. Jos kukaan ei olisi esimerkkinä. En edusta itseäni täällä, en ole edustanut itsessäni itseäni täällä joihinkin aikoihin.

Olen ottanut kokonaan tämän mitä olen tuonut esiin ja miten, sen tehtävänä. En nimittäin ole itseni oma. Minä tahdon vain olla tänä päivänä tässä. Tiedän että minua moni vihaa ja halveksuu, mutta tiedän, että heikko luontoni, ja sieluni on nyt alistettuna, ja minussa vaikuttakoon nyt Jumala yksin. Tiedän että moni ihminen tahtoisi minun riisuvan tämän asun yltäni ja kapuavan Kristus kalliolta pois. Mutta en tee sitä. Usko ei ole inhimillistä. Vaan hengellistä.

Saakoon tai ei, joku kuka lie tästä jotakin. Joku rakennukseksi, joku todistukseksi tai joku syyn lihan yllykkeeksi, niin ei se mitään. Aina Hengellinen ja lihallinen ovat viholliset keskenään. Toisen on aina nöyrryttävä. Tiedän että on joitakin jotka ihailee. Mutta en kirjoita ketään miellyttääkseni, muutenhan kirjoittaisin korvasyyhyyn. Vaan sen minkä koen tärkeäksi, ja mihin tulee ne sanat ja ajatukset.

Minua pelottaa tavallaan olla tälläinen. Minä olen luonnostani tosi pelkuri ja heikko. Minua todella pelottaa olla näin rohkea. Mutta en voi perääntyä. Minä tiedän sen sisimmässä, että teen oikein. Minun lihan mieleni viruu ristillä. Ja nyt olen jotakin muuta. Mikä on uutta ja pelottavaa ja jännää. Mutta Halleluja!

[ 2 Kor: 10:10 Nuo kirjeet nimittäin ovat, niin kuin joku sanoo, ankaria ja voimakkaita, mutta läsnäollessaan hän on ruumiiltaan heikko, ja puhekin on täysin voimatonta. (Jae.11) Tämä tällainen ajatelkoon, että sellaisia kuin me olemme sanassa kirjeiden kautta, kun olemme poissa, samanlaisia me olemme myös teoissa, kun olemme läsnä. ]

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Ei ole oikein turhaan lausua Herran nimeä. Ei Jumalan, ei Jeesuksen, eikä varsinkaan Pyhän Hengen! Väärässä yhteydessä, väärässä tilanteessa, objektiivisena siteeraamisena se on ``sanoisin`` ymmärtämättömyyden syntiä. Luokittelisin sen melkein halvennukseksi silloin.

Mutta jos puhut heistä, kunnioittavasti, hyvässä asiayhteydessä, koroittaaksesi Jeesusta, Jumalaa tai Pyhää Henkeä, teet oikein. Jumalan persoonat eivät ole käsitteitä.

Jumala on Pyhä. Pitää todella varoa, että ei käytä väärin Hänen nimeään. Sillä Jumala on kaiken kunnioituksen arvoinen, ei halveksunnan. Koroita Häntä, älä alenna. Sillä jos teet niin että alennat, sinut todellakin alennetaan. Mutta kun koroitat Hänet kunniaan, tulet itse Hänessä koroitetuksi.

Älä pidä Pyhää Henkeä vähäpätöisenä, joka sinuun on asetettu asumaan, kun uudesti synnyit. Ilman Häntä, sinulla ei olisi muuta kuin lain mukaan elämä. Ilman Häntä, sinulla ei olisi yhteyttä taivaaseen, ainoastaan lain teot. Ja yksikään ihminen ei voi niitä täyttää.

Jos halveksut itseäsi, niin älä kuitenkaan, siltikään ole Jumalaa apua väheksyvä, et ajatuksin ja varsinkaan sanoin. Älä koskaan puhu Jumalasta, Jeesuksesta, ja Pyhästä Hengestä pelkkänä käsitteenä. Olet luotu ihminen. Sinun tehtäväsi, kuten minunkin, on palvoa Häntä. Ja olla kuuliainen Hänelle totuudessa ja ehdottomuudessa.

Miten? Ainoastaan Jumalan Henki tunnistaa kaikki henget. Lihallinen ihminen ei saata tunnistaa ja erottaa henkiä. Vain hengellisesti valvova uskova, tunnistaa hengellisen ja myös vihollisen.

Jumalan Henki on yksi, Vapahtaja on yksi ja myös Jumala kaikkeuden Isä on yksi. Mutta on monia eksyttäviä henkiä. Mutta Jumalan Henki joka on Pyhä, se riittää paljastamaan kaiken. Pyhä on kirkas ja paljastaja. Pyhän edessä jokainen nöyrtyy, Pyhän edessä maa ja taivas horjuvat. Pyhä on ainoa joka tutkii ja koettelee kaiken, ja se on ainoa joka kestää ja pysyy vahvana ja kantaa.

[ 1. Joh. 4:1. Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta -Jae:6- Mutta me olemme Jumalasta: joka tuntee Jumalan, se kuuntelee meitä — mutta joka ei ole Jumalasta, se ei kuuntele meitä. Tästä me tunnemme totuuden Hengen ja eksytyksen hengen. ]

On myös armolahja Pyhässä Hengessä, joka on henkien erottelu ja arvionti. Eli puhuuko ihminen lihassa, vai Pyhässä Hengessä, vai jossakin hengessä mikä ei ole raitista, vaan eksytystä. Tälläinen jolla on tämä armolahja, hän välittömästi tunnistaa tämän hengen kantajassaan. Hän vain kokee sellaisen häiriön siinä ihmisessä. joka vaivaa häntä. Ja tulee sellainen voimakas sisäinen, ote sitä henkeä vastaan. Olen itse sitä kokenut joinakin kertoina. Tiedän etukäteen vihollisen seuraavan taktiikan, minkä se ottaa, niin tapahtuu.

Silloin en lähde leikkiin mukaan. Koska tiedän että vihollisen kanssa on turha leikkiä. Jumalan Henki on viisas. Jumalan Henki ei johda ihmistä lankaan ja juoniin, vaan Hän varjelee omansa. Kun tunnistan tälläisen vieraan taktiikan ja hengen, joka on usein rienaaja, niin sisimmässä nousee suuri vastustus ja Pyhä kuohu sitä vastaan. Kun huomaan sen kietovan uskovia otteeseensa, niin hengessä koen suurta kiivautta paljastaa sen, ja saada ihmiset näkemään asiat Hengellisesti. Joskus näin on tapahtunut.

Puolustan hengellisesti heikkoja uskovia, kaikelta vihollisen salakavalalta juonittelulta. Mutta usein on käynyt niin, että valvomaton Pyhästä Hengestä täyttymätön uskova on langennut tämän väärähenkisen ihmisen pauloihin. On tosi ikävää kun näin tapahtuu. Siinä tilanteessa ei voi mitään. Muuta kuin luovuttaa. Ihmisellä kun on oma tahto. Hengellinen sokeus on todella valitettavaa tänä aikana.

Vihollinen aina iskee ihmisen inhimillisesti heikompaan kohtaan. Ihmisen heikko kohta on usein valitettavasti seksuaaalinen identiteetti. Ja se on kohta joka on helpointa turmella, sillä tavalla, että tuottaa synnin joka aiheuttaaa oman ruumiin saastumisen, Pyhän Hengen temppelin häväisyn ja kaikenlaisen moraalittoman sallimuksen. Ihmisen seksuaalisuus on lahja, ja se on tarkoitettu Pyhään avioliittoon jaettavaksi, Jumalan Kunniallisuudeksi - miehen ja naisen välille. Se on Jumalan lahja avioliittoa varten.

Vihollinen kylvää kaikkea pahaa. Tämä alue on se nimenomaisin, millä se tavallisesti tuhoaa. Ihmisen liha on heikko. Mieli on altis aisti-visuaalisille tarjonnoille. Televisio on yksi suurimpia kanavia, millä vihollinen ujuttautuu ihmisen sielunelämään tunkien sinne syvät tuhoavat juurensa. Ihminen luonnostaan hakee visuaalisia ja verbaalisia nautintoja. Tämä aika vaan saa ihmisen synnin unettavaan hurmioon. Mutta meidän, jotka sanomme olevamme uskossa. Pitäisi olla täytettyjä ja hurmaantuneita Pyhästä Hengestä. Silloin emme täytä lihan himoja. Koska olemme Jumalan Pyhän Hengen vallassa ja kuuliaisuudessa.

On vaarallista ruokkia itseään maailman lähteestä. Sitä et tiedä mitä tulet silloin imeneeksi sisääsi, sillä ethän silloin valvo hengellisesti. Jos valvoisit, et joisi siitä lähteestä, sillä saisit taivaallisista elävää raikasta vettä. Silloin ei kelpaa muu vesi. Kun tekee parannuksen, tuommoisesta suvaitsemisesta ja tavasta ja kääntymisestä Vapahtajan puoleen, kestää aikansa että olet puhdistautunut kokonaan. Siis kannattaako edes pitää taukoa hengellisestä vaelluksesta? Mutta Pyhän Hengen lähde on puhtauslähde. -Ainoa- Siis ole Hänen lähteensä alla koko aika, alati puhdistettavana.

Kun ihminen on paastonnut pitkän aikaa, niin kokemuksesta tiedän että sen päätyttyä tulee hillitön nälkä. Jos olet uskossa, ja juopunut Pyhästä Hengstä. Ja sitten päätätkin hieman juoda maailman lähteestä. Niin käy niin että, olet siinä pian upoksissa, olet kuin ämpäri saavissa - ammentamassa. Siksi erottaudu totaalisesti sellaisesta joka on sinulle heikkous. Joka kietoo sinut itseensä. Josta tulet riippuvaksi.

[ 1. Kor. 12:10. Toiselle henkien arvioiminen ( 1938 ~ toinen lahjan arvostella henkiä ) . ]

Toiset vallat ovat erittäin selkeitä. Ne ovat niin ilmiselviä toiminnaltaan. Vieraan Hengen tarkoitus on tuhota, tavalla tai toisella. Se tuhoaa toisia tai jos ei voi, niin kantajansa. Ne osaavat manipuloida, tekeytyä heikoksi, ja olla yhtäkkiä rajuja, kuin leijona. Ne eivät ole inhimillisiä. On fakta että pahat henget ovat olleet olemassa ja toiminnassa tuhanssia vuosia. Ne tuntevat ihmisen. Mutta koskaan ne eivät tule voittamaan Jumalan Pyhää. Ne tulevat aina hyökkäämään sitä vastaan joka on täynnä Jumalan Henkeä. Kun ne eivät voita vaan tulevat paljastetuiksi, ne livistävät karkuun.

[ Luuk. 10:20 Älkää kuitenkaan siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa. ]

Mutta sitten on tämä asia, mitä nykypäivänä ei tapahdu juurikaan. Eli varhais-Uuden Liiton aikana ihmiset vapautuivat niiden hallinnasta. Silloin todella oli niin että niitä ihmisiä oli, joissa asui niitä henkiä. Ihmettelen nykyään, missä ne ovat? Osaavatko ne naamioitua, aikaa niillä on satoja vuosia ollut harjoitella sitä.

Olen miettynyt sitten nyt sitä puolta, että voiko ihminen huutaa väärän hengen vaikutuksessa hätänsä esille. Voisiko olla, että paha ei viihdy vasta uskoon tulleessa, ja se kuohuu sen tähden? Mutta silloin voi tarkata aiempaa henkilön elämää, ja mikäli sitä on ollut ennenkin. Herää kysymys, onko ihminen todella kääntynyt uskoon? Vai onko hänessä vieras henkivalta? Vai jäänyt paljon sielunvihollisen juuria, joita ei ole revitty irti. Mutta silti ihmettelen sitä, miten uskovassa yleensäkään voi olla mahdollista sellaisen pahan ilmeneminen.

Ihmisen näkökulmasta sellaisista synnin asenteista (myrkyistä) kuten; katkeruus, viha ja ylpeys - on toivotonta päästä irti itsessään. Siihen tarivitaan yliluonnollinen armo, rakkaus ja anteeksiantamus sekä sen vastaanottaminen. Muuta lääkettä ei ole sellaisia synnin pesäkkeitä vastaan. Sittenkin ne juuret saattavat jäädä. Mutta ne kuolettuvat, kun niitä ei lannoiteta maailman eliksiireillä. Jumalan elävä vesi, Pyhässä Hengessä, tuhoaa kaikki Jumalan Pyhyyttä vastaan organisoidut juuret.

Kirjoitan näistä mielen asenne synneistä, että ne ovat myrkkyä. Ihan todistetusti, ne tuottavat ihmisen kehossa adrenaliinia, ja täten kun ne eivät purkaudu, vaan kertyvät, ne aiheuttavat kemiallisesti, elimistössä sitä, että elimistön puolustusmekanismi, kääntyy itseään vastaan. Nämä pitoisuudet ovat myrkkyä, kuten liika insuliinikin. Ne purkautuvat jollakin tavalla. Jos eivät kyynelinä, ja anteeksisaamisena, niin elimistö tulee pakahtumaan niistä. Sen aiheuttamana, tulee pahoja sairauksia. Niistä enemmälti mainitsematta. Myös stressi on yksi pahimpia asioita, mikä heikentää immuniteettia ja altistaa pysyviin sairauksiin.

Jos uskovalla ei ole uskoa, jolla lähtee vastaan pahaa, niin kannattaa silloin luopua aikeesta. Jos uskova on pelkuri, jääköön sivuun kasvamaan. Nimittäin Herran Henki ei ole pelkuruuden Henki. Heikoissa Herra on väkevä. Jos on itse suurissa luuloissa ja isossa varmuudessa, niin sillloin ei Jumalan Voima voi olla suuri käytännössä. Uskova joka on puettu Hengen Voimaan ja auktoriteetilla, on erittäin arka tunnoltaan, siten että ei tee itse mitään, ja ei koroita itseään. Vaan antaa kaiken Kunnian Jumalalle ja toimii Hänen ajallaan ja Hänen kehoituksestaan.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Pyhä Henki on ihmeeellinen. Hän on Jumalan yksi hyvin erittäin tärkeä Persoona, itsenäinen, mutta kuitenkin Jumalan täydellisessä tahdossa ja alaisuudessa sekä Pyhyydessä. Kun olen Jeesuksen oma. Ja saan anteeksi Häneltä syntini ja vastaanotan tuon anteeksi annon itselleni totaalisesti joka alueelle. Niin myös se miten olen vaeltanut tässä ajassa, Pyhän Hengen temppelinä. Silläkin on merkityksensä.

Olen huomannut että joudun myös Pyhältä Hengeltä pyytämään anteeksi omia asenteita ja piittaamattomuuttani Häntä kohtaan, ennenkuin Hän uudestaan täyttää minut voimallaan. Tämä on aina ollut väistämätön tosiasia. Minä rakastan Häntä niin suunnattoman paljon. Ja usein en kulje Hänen tahdossaan ja linjassaan, vaan sumeilematta oman mieleni mukaan.

Pyhä Henki myös pahoittaa mielensä ja tulee surulliseksi. Paras lohtu Hänelle on se että sanon rakastavani Häntä ja että Hän on kaikkeni minussa. Silloin Hän valtaa minut ja koen Hänen rakkautensa sisäisessä olemuksessa. Pyhä Henki on valtavan ihana persoona. Pitkämielinen ja suuri armossaan, Hän aina kirkastaa Jeesusta. Hän aina johdattaa sydämeni Herran puoleen. Hän ei koskaan laita itseään etusijalle, vaan Jeshuan.

Mutta silti Hän rakastaa sitä, että sanon rakastavani ja tarvitsevani Häntä. Hän huolehtii minusta. Ei ole yhdentekevää se miten Häntä kohtelen. Hän on arvollinen. Hänellä on tunteet. Ja Hän on totisesti Pyhä! Hän ei tule kutsumatta. Hän ei täytä itsessään kylläistä, vaan sen joka janoaa Häntä.Hän on Jumalan tuoksu, Hän on puhdistava tuli, Hän on puolustaja, Hän on Jumalan tahdon toteuttaja Jeesuksen nimessä, Hän on Jumalan Voima.

Kun olen Pyhän Hengen temppeli, niin todella haluan kaikkeni minussa olevan Hänen. Päästän Hänet kaikkialle minussa vaikuttamaan. Annan Hänelle käteni, jäseneni, mieleni, sydämeni, tahtoni, tunteeni ja elämäni. Hän saa vaikuttaa kaikki kaikessa minussa. Olen Häneen upoksissa, Kristuksen Jeshuan nimessä - Pyhän Hengen täyteydessä.

Voin sanoa tuntevani Hänet läheisesti. Tunnen Hänet fyysisesti, aistittavana, Jumalan Voimana. Ei lihallisesti, vaan hengellisesti, suurena energiana. Tunnen Hänen tuntemuksensa, kun Hän on surullinen minun tähteni, koen senkin hengessä. Kun Hän on liikuttunut, sen koen myös. Kun olen itse surullinen, niin Hän kokee sen, ja itkee kanssani ja myös nostaa sen jälkeen. Koen sen kun joku rukoilee Hengen täyteydessä puolestani, koen sen välittömästi Pyhässä Hengessä ja kosketun. Olen erittäin altis Hänelle.

Mutta Pyhä Henki tulee joskus joskus liian itsestään selväksi, että en huomaa arvostaa Häntä. Silloin tulee seinä vastaan. Hän ei ole itsestään selvyys. Hän ei ole tottelija. Vaan Hän on ohjaaja ja opettaja. Hän vaikenee, silloin kun ihminen ei tarvitse Häntä. Minä tarvitsen Häntä päivä päivältä enemmän. Mitä heikommaksi tulen sen lisääntyvässä määrin. Heikkoudella tarkoitan sitä että, antaudun Jumalalle, ja alistan itseni Jumalalle ja Hänen Sanansa asetuksille, niin minä vähenen ja Hän suurenee vaikutukseltaan minussa.

Minä en ole yksin. Uudestisyntymän jälkeen on tämä Jeesuksen lupaama Pyhä Henki ollut minussa. Olen useasti rikkonut Häntä vastaan, siis ollut välinpitämättömyyden tilassa. Mutta tänä hetkenä ja päivänä ja illan hetkenä tahdon valvoa hengellisesti. Se viisas neitsyt - jolla on Öljyä ja Valoa. Olla täynnä Jumalan Kunnian Valoa, Pyhässä Hengessä.

Minä olen Vapahtajan oma. Minun Herrani on ristiinnaulittu Messias Jeshua. Minä olen Hänen omansa, olemalla upoksissa Hänen Henkeensä. Minä en halua edustaa itseäni, minä en halua tahtoa omaani, minä en halua puhua omaani, minä en halua himoita omaani. Vaan Häntä ja Häntä ja vain Häntä. Koska olen Hänen omansa. Olen riisunut oman mielen Hänen eteensä, oman tahdon luovuttanut Hänelle, oman sydämeni luovuttanut Hänelle. Hänen muokattavaksi, Hänen uudelleen ohjelmoitavaksi. Niin että olisin Kristuksen kuva.

Mitä minussa on omaa? Ei mitään, koska kuulun elävälle Jumalalle. Silloin olen Hänen omansa. Ja Hän jakaa omastaan minulle Pyhän Hengen kautta. Se mitä minun elämässäni on maallista, se on Häneltä siunausta. Se on katoavaa ja näin ollen sitä en voi pitää ja omistaa, sillä minä en ole katoava, vaan iankaikkinen olemus sisäisesti. Vain se on minun, mikä on iankaikkista. Ja koska Iankaikkinen Jumala on minut lunastanut omakseen uhrinsa, Kristuksen Veressä, niin se mikä on Jumalan - se on myös minun.

Minun elämäni on kätkettynä Kristuksessa. Tuon tässä omakohtaista todistusta, ja myös tämä on opintoani tässä hetkessä. Minä olen Jumalan lapsi. Ja turvaudun Häneen aikakausi aikakaudelta enempi ja enempi. Pyhyys mikä Jumalan tykönä on käsittämätön, murtavaa. Jumalan kasvojen edessä on heikkona ja riisuttuna, vavisevana. Sinne voi tulla ainoastaan Pyhän kalliin Veren vihvomana, ja antaen Kunnian Jumalalle.

Hänen edessään ei voi vaatia mitään, koska itsellä ei ole mitään oikeuksia siihen. Voin vaan sanoa ainoastaan Hänelle: tässä olen, antaudun sinulle, tee minusta se luomus, jonka alunalkaen aivoittelit ja suunnittelit minusta tekeväsi. Toteuta suunnitelmasi, annan itseni sinulle, luovutan koko elämäni sinulle. Ja Kristuksen käsittämätön armo ja rakkaus tulee vuotamaan minuun ja minun kauttani Pyhässä Hengessä. Voit ottaa nämä sanat myös omalle kohdallesi henkilökohtaisesti rukouksen hengessä.

Miksi me aivan kuin eläisimme tätä aikaa varten, tätä katoavaisuuden aikaa varten? Elämme yltäkylläisyydessä, niinkuin se olisi loputonta. Emme laita itseämme koetukselle, emme kurita / aseta himojamme ja ruumistamme. Vaan elämme tätä aikaa varten - nimenomaan.

Mitä se hyödyttää, nauttia ja nauttia, iankaikkisuus näkökulmasta. Onhan toki kaikki yltäkylläisyys Jumalan siunausta ja armollisuutta meitä kohtaan. Mutta jäämme helposti siihen tilaan. Ei elämä ole vain sitä.

Maailmassa on myös paljon köyhyyttä, sortoa ja pahuutta. Voisi ihan senkin tähden miettiä oma elämän rakenteita. Kaikkialla ei ole näin hyvää elintasoa. Sillehän emme voi mitään. Mutta ihmisiä olemme, kuten nekin jotka elävät mitättömyydessä ja kurjuudessa. He elävät sitä joka päivä.

Miksi siis me emme eläisi viikkoa tai kuukautta, tai edes yhtä päivää erottautuen Jumalalle? En tarkoita että tekisit sitä köyhän maailman sympatiomisen tähden. Vaan sen tähden että erotat itsesi iankaikkisuutta varten, loitonnat itsesi tämän maailman ajan kontrollilta. Olen jo aiemmin kirjoittanut, opetuslapseus-koulusta. Joka tarkoittaa sitä, että luemme Sanaa, imemme sitä, rukoilemme, ja varta vasten opimme.

Jeshuan opetuslapset kun olivat Hänen seuraajiaan, erottautuivat maailmasta. Tosin he eivät paastonneet, koska silloin Hän, seurakunnan ylkä oli heidän kanssansa. Mutta nyt Hän on ylhäällä. Opetuslapseus on erottautumista. Ei maailmaan mukautumista.

Tämän ajan yltäkylläisyys on katoavaa. Me ihmiset emme ole ruumis ja himo. Meidän todellinen elämä ja sisin on sisällämme. Se ei ole lihaa ja verta. Vaan hengellinen olemus -sielu-, joka käsittää tietoisuutemme ja tunteemme ja omantuntomme. Tämä on se meidän olemus, jota pitää ruokkia ja ravita! Tämä on ensisijainen osa meitä. Tätä eniten pitää ruokkia ja varjella.

Sillä, tämä katoamaton osamme meissä, on iankaikkinen olemuksemme. Mitä me kylvämme - sitä me niitämme. Lihassa lihan turmion, hengessä kylvämme iankaikkista katoamatonta varten. Me olemme iankaikkisia olentoja. Kylvä hyvä kylvö. Älä ohdaketta, ja tappuraa. Siivoa sisimpäsi, anna Herran tulen puhdistaa sisimpäsi. Polttaa kaikki kuona pois.

Kiinnitä huomiosi Kristukseen, älä maailmaan. Älä elä tätä aikaa varten, vaan elä iankaikkisuutta varten, rakentaen iankaikkista - ikuisuus olemustasi Hengessä ja Jumalan Sanan kautta. Elä maailmassa, mutta älä maailmasta, eli sen riippuvaisuus älköön kahlitko sinun aikaasi erottautua Herralle, eikä se asettako sinua suvaitsemaan tai tekemään Jumalan tahdon vastaisia asioita. Älä ole osallinen mihinkään mikä on Jumalan tahdon vastaista. Pidä omatuntosi puhtaana aina.

Mitä enempi uskovaa vainotaan, sen parempi se on. Sillä kun häntä vainotaan uskonsa tähden. Se on jaloa. Jos uskovaa ei kukaan vainoa, niin uskovan elämässä on tutkimisen varaa. Sillä kaikki jotka ovat Kristuksessa ja voideltuja he joutuvat vainottaviksi. Jos ei näin olisi, ei ole ihmisessä sitä Jumalan voitelua, jota paholainen pelkää ja kauhistuu.

[ 2. Tim. 3:12 Mutta kaikki, jotka tahtovat elää kunniallisesti Messiaassa Yeshuassa, joutuvat vainottaviksi. ]

Jos sinua vainotaan uskosi tähden, se on osallisuutta Kristukseen. Kiitä siitä Herraa! Se on kunniaksi Jumalalle että pysyt kestäväisenä, et kaadu, et sorru, et masennu. Vaan pysyt silloinkin Herrassa. Vainot hiovat uskovaa, ne ovat koetuksia, ja niiden kautta tulet rakentumaan vahvaksi uskovaksi. Tulet enemmän samaistuneeksi Jeshuan elämään ja saat sitä enempi kokea Hänen läheisyyttään.

On vaan erittäin - erittäin - erittäin ikävää, se tosiasia että ne vainoajat ovat usein penseitä uskovia. Todella ikävää.

[ Matt 5:11-12 Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä. ]

[ Fil. 3:3 -4 Kerskaamme Messiaassa Yeshuassa, emmekä luota lihaan — vaikka minulla olisi luottamisen aihetta lihassakin... ``Jakeet: 9 - 10`` ...ja minun havaittaisiin olevan Hänessä, ei omistaen omaa vanhurskautta, joka tulee Lain kautta, vaan sen joka tulee Messiaan uskon kautta, sen vanhurskauden joka tulee Jumalasta uskon perusteella — tunteakseni Hänet ja Hänen ylösnousemuksensa voiman, ja Hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani Hänen kaltaisekseen. ]

[ Room. 8:4 - 6 Emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen. Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha. ]

Liha haluaa olla alhainen, ja alistaa hengellisen, liha haluaa katoavaa, liha haluaa katsoa taakse, ei etsiä ylhäistä ja hengellistä pääomaa ja syvyyttä, liha on siis vihollisuutta hengellisyyttä vastaan. Lihallisuus ei ole Jumalalle otollista. Mutta sinä joka olet hengellinen pysy siinä! Se on Jumalalle otollista, ja se on Jumalan Sanan mukaista. Vain siten Sana avautuu ja tulee sinussa lihaksi, siten että palvelet lihallasi Jumalaa, että et elä kuten pakana, vaan olet Pyhitetty Jumalan - kunnian kanava sanojesi ja tekojesi kautta.

Tässä tapauksessa kun uskovaa vainotaan, niin että sinä kestät, tulee sinun olla Kristus - kalliolla vahvasti, ja siinä pitäytyä Jumalan Sanaan. Ei missään tapauksessa itseesi, omaan järkeesi. Vain ainoastaan Jumalan verrattomaan Sanaan. Millä muutoinkaan sinä ihminen voit puolustautua, kun joudut uskosi tähden vainottavaksi ja pilkattavaksi, kuin ainoastaan uskon Sanalla, joka on Jumalan Pyhä Sana.

Jos et kastä ja masennut, älä pety. Nouse siitä ylös, ja katso Uskosi alkajaan. Mitään ei rakennu ilman koettelemuksia. Jokainen kaatuu. Mutta yksikään ihminen ei voi sinua nostaa, vaan ainoastaan Jumalan Sana. Uskosi on Jumalan ja sinun välinen asia. Uskosi alkaja on Jeshua Messias ja sinun taivaaseen saattajasi on Hän. Elä siis finaalielämää tässä ajassa. Älä kompuroi, vaan juokse, kiiruhda uskossa.

Kun pitäydyt Jumalan Sanassa ja viisaudessa - täyttyneenä Pyhällä Hengellä, olet omalta tunnoltasi puhdas. Sinun puolustajasi on Pyhä Henki. Et tarvitse ihmisten ääniä. Sinun puolustajasi on Iankaikkinen Israelin Pyhä. Josta on kaikki alkuisin. Anna itsellesi anteeksi kaikki heikkoutesi, sinä et ole heikko Kristuksessa, sillä Hän on kaikki - sinun Sanasi on oleva Hänen Sanojaan. Hän täyttää - Hän mittaa - Hän tuntee ja armahtaa.

Vaikka sinua saarretaan ja vihataan, olet Kristuksessa. Hän on suojasi. Hänen Sanansa on kilpesi. Älä riisu pois sitä kilpeä, vaan pysy Hänessä. Et ole mitään. Ihminen et voi itsellesi mitään. Mutta Herra voi kaiken. Luota siis Häneen absolyyttisesti. Jos riisut uskon, välittömästi olet alaston vihollisen hyökkäyksille. Pidä Jumalan Sana, likoa Pyhässä Hengessä, niin olet turvattu ja puhdas.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

Kuningas Saul puuskui vihaa Daavidia Jumalan voideltua vastaan.

Ja Daavid, joutui lepyttämään Saulia soittamalla hänelle kielisoittimilla. Saul rakasti Daavidia, mutta hänessä oleva henkivalta oli tuhoaja, joka tahtoi tappaa tämän Daavidin, sillä hän oli Jumalan voideltu. Saul ihmisenä ei vihannut häntä, vaan rakasti. Mutta se paha henkivalta vihasi Pyhyyttä, sitä mikä oli Jumalasta asettunut Daavidin sisälle. Daavid joutui monesti pakenemaan henkensä edestä Saulia, siis ei häntä itseään, vaan sitä henkivaltaa mikä siinä kuninkaassa vaikutti ja hallitsi. Daavid ei kuitenkaan vihannut koskaan Saulia, vaan kunnioitti häntä, vaikka hän sai tilaisuuden tappaa tai vahingoittaa tätä kuningasta, hän ei silti tehnyt sitä Herran tähden.

Tämä asia nousi tässä hetkessä ajatuksiini. Pitääkö meidän uskovien olla pahan lepyttäjiä, vai mitä? Vai pakolaisia. Vai nousta pyhään vastustamiseen pahan henkivaltaa kohtaan, rukouksin ja ojentavin sanoin.

Jopa kun Daavid soitti Saulille soitintaan, enää sekään ei lepyttänyt häntä, vaan se soittokin ärsytti häntä vihaan.

Näin voi olla tänä päivänäkin. Sanoitpa hyvää tai pahaa, kaikki ärsyttää. Jotkut sanovat että uskovassa ei voi olla pahaa henkeä. Mutta minä kallistun sille kannalle, että kyllä voi olla. Ainakin sen juuri. Mutta totta on että Pyhän Hengen temppelissä ei voi asua riivaaja ja Jumalan Henki. Sen tähden vasta uskoon tulleen on totisesti täytyttävä Hengellä, että paha juuri ei pääse enää versoamaan.

Mitä siis tässä tilanteessa uskovan pitää tehdä?
Paeta nuolia, vai lepyttää (joka ei auta), vai alkaa murtamaan vihollista?

Kuten Daavid oli varmasti suurissa ristiriidoissa, voi olla että tänäänkin sitä joutuu siihen tilanteeseen, että kuinka valita? Mikä on viisasta? Kuningas Saul, oli ollut Jumalan voideltu, mutta voitelu poistui ja tuli tilalle pahoja henkiä. Daavid kunnioitti Saulia Jumalan alkuperäisen valinnan tähden kuitenkin. Ei Saulin itsensä tähden, vaan Jumalan valinnan tähden.

Uudessa Testamentissa, Sana ilmoittaa että jos joku uskova on puhdistettu ja tulee luopioksi, tulee sijalle 7 pahempaa henkeä mitä oli ennen ollut. Kun siis ihminen tulee uskoon, jossa on jokunen paha henki, lähteekö ne pois heti paikalla? Raamatussa pahat henget lähti kouristellen? Noh, lähteekö ne nykyään hienosti vaivihkaa. vai jääkö ne sisimpään piileksimään? Pyhän Hengen tuli ja Kirkkaus ajaa sellaiset ulos. Siksi parasta on elää täydessä Jumalan Voiman latingissa joka päivä.

Niin, jos joku missä vaikuttaa paha henki, sisäisesti tai ulkoisesti, julkisesti tai salassa. Ja sinua vastaan, mitä teet. Ajatteletko että se paha on se ihminen, vai se henki? Jos ajattelet että se on ihminen, niin voitko saada sen omin sanoin talttumaan? Vaikka se ei olisi ihminen itse. Mutta jos käytät Jumalan Sanaa kaikissa tapauksisssa , jossa on voima, se tuo aina tuloksia. Ihmisen sana ja näkemys, on leikkikalu ja kiihoke pahan henkivallan käsissä. Mutta Jumalan Sana, tuo pelon, ja pimeys väistyy.

Jumalan Sana puhuu neitsyeistä. Kaikilla on Pyhän Hengen lamppu, kaikki he ovat Pyhän Hengen temppeleitä. Mutta toiset eivät ole täyttyneitä, vaan sammuneita, he jäävät alas. Heissä joissa on Pyhän Hengen öljyä, he menevät yläilmoihin Karitsan häihin. Jeesus sanoi, niille tyhmille neitsyeille, ettei hän tunne heitä. Miksi?

Siksi että heissä on vain jumalisuuden ulkokuori, mutta sisimmästä puuttui voima, valo, öljy, eli Pyhä Henki. Tällä sanalla perustelen että valvomaton uskova avaa ovensa pimeyden valloille, jos hänessä on sen juuri olemassa. Pyhällä Hengellä täyttyminen on ainoa tae, että ihminen pysyy kieleltään puhtaana ja samoin sydämeltään.

Mitä yhteistä on beliaalla ja Kristuksella.
Miten ne sopivat yhteen?

Miten sopii yhteen Pyhä ja epäpyhä?
Miten sopii yhteen joulupukki ja Herra Jeesus?
Miten sopii yhteen Jumalan karitsa ja possu?
Miten sopii yhteen kuusipuu ja mikä lie?
Miten sopii yhteen mässäily ja salaisuus Herrassa?
Miten sopii yhteen joululahjat ja Jeesus lahja maailman edestä?
Miten sopii yhteen joulutontut ja enkelit?

Miten nämä ajankohdat onkaan sulatettu toisiinsa? Miten kaikki on sulatettu toisiinsa? En vietä todellakaan joulua. Näin minä koen. En tuomitse sinun joulunviettoasi, siunatkoon ja varjelkoon sinua Jumala siinä. Tiedän mitä on joulunvietto. Mutta nyt olen siitä irti.

Pääsiäinen on Kristuksen uhripäivä. Ja erittäin tärkeä. Maailman yksi merkittävin päivä. Seuraavaksi merkittävin päivä, oli pelastukseni päivä. Ei siis syntymäpäiväni.

Paholainen aina sotkee kaiken. Pilkkaa kaikkea.
Onneksi pääsiäisen aikaan, ei ole Jeshuan käänteiskuvia, kuten joulupukkia. Ei vääristelmiä, vaan ainoastaan noidat ja tiput, jotka ovat ihan muuta sorttia.

Minä olen selvittänyt paljon asioita. Paljon on käsityksiä oiennut. Ja olen kokenut että Herrra on niissä ollut mukana. Ja Hän on sitonut minut omaan suojaansa. Näin olen kokenut kaikki maailman paulat voimattomiksi ja teatteriksi. Paljon on muuttunut minussa asioita. Kunnia ja ylistys Herralleni!

Uskova, ole varma.
Älä puhu kuten; jos, ehkä, entä, voi , josko. (olet huojuva)
Vaan puhu kuten; kun, näin, kyllä, ei, varmasti. ( olet horjumaton)

Joku saattaa olla vihainen, että tuon näkökulman esille. Mutta, tämän on tarkoituskin olla hiertävä ihmistä. Totuus aina hiertää. Tai sitten ei.

Koko suomi elää tällä hetkellä illuusiossa. Teatterissa, joulu-menoineen. Minulla on kesä sisimmässä, ja toisilla on jotain outoa, mitä ei sisin käsitä ja siihen samaistu.Minä elän tässä ja nyt. Joulu on teatteria, se mässäily, lahjominen, stressi, tekoystävällisyys, tekorauha ja lupaukset ja pukkikulttuuri. Joulun pitää olla yksinkertainen juhla,sille joka sitä viettää. Jeesuksen syntymä oli vaatimaton, majatalossa se tapahtui. Kaikki teatteri saisi lakata. Kuinka monta sikaa tänä yönä uhrataan ja ne katoaa vatsoihin? Anteeksi tekstini. Mutta näin koen. Ja uskon että Jeesus ajattelee samoin. Mutta Hän on sävyisämpi, eikä näin puutu asioihin, koska me ihmiset, emme sitä kestäsi.

Mutta Jeshuan lahja oli hengellinen ja ikuinen. Ei materiaalinen. Jumalan Sanakin on hengellinen lahja ja aarre. Antaisimme katoamattomia lahjoja ja aarteita toisillemme. Jota eivät olisi lihallemme palkkioita ja tyydykkeitä ja ettemme himoaisi tämän maailman kauniita asioita. Voimmeko antaa hengellisä lahjoja? Miten? Antamalla siunaus, käsiemme ja sanojemme kautta.

Kun on ihmisten parissa, muuttuu samanlaiseksi kuin se joukko, kun on Jumalan Sanan parissa, eli itse Herran läsnäolossa, muuttuu Jumalan Sanan kaltaisuudessa, Kristuksen kaltaisuuteen. Valitsen jälkimmäisen. Se on suorin tie Jumalan tuntemiseen ja sisäiseen muuttumiseen, ilman mutkia.

Ei vesitys, se pitää purkaa Jeesuksen jalkojen juureen. korostan: Shekenan Kirkas Jumalan Pyhä Sana!!! Jumala ei käy kompromissia lihan ja maailman kanssa! Ei saada mekään käydä, kun olemme Jeshuan Messiaan seuraajia! Vaan on raja! Yksi linjaveto! Ei enempää, ei vähempää.

AMEN!

Tuli tässä taas ajatusten virta päälle.

Tämä joulun-aika, kun en itse sitä vietä, on aika paljonkin mietityttänyt. Mitä se on, mitä se oli ja mitä on Jumalan näkökulmasta. Joulun tunnelma, mitä se on? Onko se luonnollista, vai ei? Onko se vallitsevaa, vai tehtyä? Onko se stressiä, vai rauhaa? Pysyykö se?

Onko Pyhän tunnelman tekeminen Joulun pääsisältö, vai mikä sitten? Eikö siis, ihminen voi elää arkea, Jumalan Pyhyydessä? Miksi se pitää tehdä? Eikö sen anna Jumala? Eikö Jumala laske Pyhyytensä? Ja Jumalan Pyhyys ei ole tunnelmaa. Vaan sisällistä Hänen kanssaan seurustelua ja irtautumista maailman hallinnasta. Siis aivan, erilaista, kuin on tunnelmajoulu. Ei yhtään samankaltaista.

Jumalan Pyhyys, ei ole ulkonaista, se ei katso puitteisiin. Jos ihminen luo puitteet Jumalalle, ja odottaa että Jumala tulee sen keskelle, Pyhässä Hengessä, ei ole laisinkaan varma, että Hän tekee sen. Miksi? Siksi, koska Jumala ei asu ihmisten tekemissä elementeissä, vaan Pyhän Hengen kautta ihmisessä, joka palvoo Häntä.

No, mikä on siis ihminen? Kenelle ihminen valmistaa joulun sitten? Itselleen. Näinhän se on. Siksi että on hauskaa, siksi että on nostalgiaa. Joulu ei ole otollinen Jumalalle. Vaan ihmiselle itselleen. Ihminen on tunteiltaan tällöin harras.

Ihminen paapoo vatsaansa, on kiltti lapsille, ja ystäville. Riisuu mielestään kaikki vastustukset, ja on auvoinen. Mutta kun joulu on ohi. Taas on sama asia. Ja sekö on Pyhyyttä? Jumalan Pyhyys muuttaa kaiken, koko ihmisen. Ihminen ei riisu sitä, ja ole seuraavana päivänä lihallinen persoona. Vaan on syvemmin hengellinen.

Niin se on. Jumalan sektorista joulumme on turhuutta. Se on ihmistä varten, ei Jumalaa. Ihmis- vatsasta tulee Jumala, ollaan hyviä, ihania, iloisia, anteliaita, oikein puistattavaa. Monelle se on omavanhurskauden aikaa. Sitten sen jälkeen kaikki on ohi. Mikään ei pysy. Jumalan vanhurskaus kestää ihmisessä.

Mitä joulun jälkeen sitten, oletko pyhittyneempi, oletko onnellisempi? Eikö vain että syyllisempi, kun söit liikaa, rahasi meni, ja joudut siivoamaan jälkesi. Ai kun, kurjaa. oletko enemmän liki Jumalaa? Miten paljon syvemmin tunnet Häntä itseään? Eikö vain että, et tunne, niin? Vaan tunnet vain oman itsesi. Tiedostat turhamaisuutesi.

Etkö voi juhlia ja palvoa Jeshuaa joka päivä, tarvitseeko Hän siihen erikoispuitteet. Jeesus ei antanut käskyä muistella Hänen syntymäänsä, vaan Hänen ristinkuolemaansa, ja jakamaan Hänen Verensä ja Ruumiinsa ehtoollisessa. Näinhän se on. Muu ei miellytä Häntä.

Moni viettää joulua lasten vuoksi. Aina tekosyitä. Aikuinenhan siinä hakee loppujen lopuksi itselleen korviketta. Mitään ei lapsi tiedä, ellei sitä hänelle opeteta. Lapsi on viaton itsessään, mutta tekee syntiä, kun hän näkee sitä, ja matkii. Lapsi oppii, opettajan kautta. Lapsi ei vaaadi joulua, mutta aikuinen sen opettaa hänelle. Lapsi ei tarvitse sitä. Aikuinen tarvitsee, itselleen sen. Lapsi ja Jumala ei tarvitse sellaista.

RAAMATTU 2005 ~ Käännös: http://www.nettiseurakunta.net/2005

100% :nen Kristillinen evankelioiva Netti-TV!

Ohjelma tiedot:
http://www.tv7.fi/

Ohjelma kanava:
http://tv7.maxinetti.fi/