IRC-Galleria

Uskovan ei kuulu nauttia taloudellisesta ylellisyydestä maailmassa, uskovan ei kuulu kerätä omaisuutta, ei kuulu korkeita tavoitella. Uskovan ei kuulu hankkia itselle omaisuutta. Uskovan tehtävä on antaa kaikki ylimääräinen evankeliumin työhön. Se on uskovan vastuu. Se on Jumalan tahto. Jumala haluaa että emme anna Hänelle 10%:a - vaan kaiken. Kaiken mikä on välttämättömien tarpeiden ylittävää osaa, se kuuluu antaa evankeliumin työhön. Ei siksi että Jumala antaisi siunauksia vastapalveluksi, vaan siksi että me olemme maailmassa sitä varten, että toimimme niin, koska se on tehtävämme. (tässä vaiheessa tekstiä varmasti piposi kiristyy päässäsi :)

Mammonan keräys, rikkaus ja yltäkylläisyys on syntiä - itsekkyyden syntiä. Jeesus ei niin tekisi, ja niin ei tulisi meidänkään. Alkuseurakunta ei niin tehnyt, ei pidä meidänkään. Uskova on Jumalan omaisuutta, uskova on Hänen taloutensa hoitaja, jolle Jumala on suonut taitoja, menestystä, rahaa, lahjoja. Ei siksi, että me nauttisimme niistä itsekkäästi, vaan siksi että me levitämme kaikkea sitä Jumalan valtakunnan työhön. Raamatun aikana ihmiset söivät paljon vähemmän ja yksinkertaisemmin kuin tänä aikana. Ruuasta suurin osa on jätettä, eli yli sen mikä on tarpeellista tai sitten se on turhamaisuutta laadun tavoittelun tähden.

Ihminen voi tinkiä hyvin paljon asioista elämässään, jopa ruokaosasta voi leikata ison siivun pois. Jos tavallinen ihminen käyttää ruokaan 200 euroa kuukaudessa, niin voit joskus kokeilla vaikka 20-40 euron kuukausi budjettia, ja varmasti pärjäät ja syöt jopa terveellisemmin. Mutta ihminen, uskovakin on niin paljon tyhmyyksissään ottanut velkaa, että hän ei voi antaa Jumalalle ansioistaan, vaan kaikki menee turhuuteen, eli lainan lyhennykseen. Jumalan tahto ei ole se että hankimme omistusasunnon tms... Entä jos jokainen uskova joutuisi laittamaan kaikki rahat lainan lyhennöksiin, niin eikö olisikin niin että evankeliumin työ loppuisi siihen paikkaan.

Ne jotka ovat ottaneet velkoja, he ovat siis estettyjä edistämään Jumalaan valtakunnantyötä tällä käytännöllisellä tasolla. Haluatko sinä tästä lähtien laittaa kaikki ylimääräiset rahat Jumalan valtakunnan työhön? Jos et - olet itsekäs. Raamatussa mainitaan köyhä leski, joka laittoi puutteestansa. Jos haluat antaa puutteesta, se tarkoittaa sitä esimerkiksi, että luovut ruuasta, ja annat sen osan Jumalalle, eli siis antautunut jonkin asian puutteeseen, sen tähden että Jumala ja ikuisuus on sinulle tärkeämpi kuin oma nautinto. Olet siis kieltänyt itseltäsi jonkun sinulle kuuluvan osan.

Ei se sitä tarkoita että annat vuokrarahasi Jumalalle, ja lennät pihalle asunnosta. Tietenkin pitää saada olla asunto, ja lämpö ja puhtaus. Sisäistin tätä antamisen asiaa pikkuhiljaa, tämän vuoden kuluessa. Ennen en sitä ymmärtänyt, tämän asian käsittäminen oli Jumalan työ. Alkuseurakunnan toimenpiteet, oli Pyhän Hengen vaikuttamia asioita. Ja vain Hän voi muuttaa meidän mielemme, jos rakastumme Jumalaan. Niinkauan kuin siihen kokee pakkoa, se ahdistaa. Velkojen lyhennykset ovat pakkoa, miksi kukaan ottaa sitten velkaa?

Kun annamme itsemme Jumalalle todellisesti, annamme Hänelle oman elämämme, ja pyydämme Hänen elämäänsä meidän elämäksemme, Hänen istuttamia näkökulmia asettumaan itseemme, me omaksumme uusia asioita Hänen luonteestaan, mielestään ja tahdostaan. Me saamme tosin nauttia elämästä, me saamme kyllä elää itsellemme jos tahdomme. Mutta mikäli haluamme täyttää Isän tahdon, siis olla täydellisiä, me annamme Hänelle reilusti antimia. Jumala vaikuttaa ihmisessä monin eri tavoin ja välityskanavia myöten.

Hän käyttää Sanaansa, palvelijoitansa, kirjoja, opetuksia tai Hän puhuu suoraan ihmiselle, ja vaikuttaa asenteiden muutoksia. Mutta ensin on antauduttava Hänelle. Menetettävä oma halu toteuttaa omaa mieltä ja tahtoa. Vasta kun kaikki kunnianhimo ja halu toteuttaa itseään luhistuu, Jumala voi istuttaa oman näkökulmansa ihmismieleen. On mahdotonta että Hän voisi vaikuttaa antamista samaan aikaan kun olemme täynnä ahneutta. Koska silloin hallitsemme itseämme, niin että Hän ei voi vaikuttaa. Isä ei siis pakota ja rajoita, mutta me pakotamme ja rajoitamme Häntä. Hän ei estä meitä, mutta me estämme Häntä.

Meidän esteidemme täytyy ensin luhistua ja kaatua, ennenkuin me näemme Hänen päämääränsä. Kun meidän itsekkyys hajoaa tuusan-nuuskaksi, silloin Hänellä on vasta mahdollisuus puhua ja tehdä meistä uusia ihmisiä. Me voimme itse edistää hajoamistamme, rukouksella, paastoilla ja menemällä hengelliseen erämaahan - ja se on hyvä asia. Jumalan tahto ei myöskään ole se, että teemme nautinnollisia lomamatkoja etelään, palkitsemme itseämme näin. Mutta me saamme toki tehdä mitä haluamme. Mutta Taivaassa meidän tekomme arvoidaan, ja kaikki turhuus hajoaa.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Aikaisempaa tekstiäni aiheesta: HeavenHeart
Uhraaminen ~ irti päästämistä, luovuttamista & surutyötä
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Meidän pitäisi se sisäistää että että emme todellakaan ole itsemme omia. Se on ensimmäinen lähtökohta, tämän asian sisäistämiseen. Seuraava on se että, että meidän näkökulmamme tähän elämään ja aikaan tulisi olla Jumalan Taivaallinen näkökulma, ei katoavaisuuden inhimillisyyden näkökulma. Jumalan Pojan elämä on minun elämä ja minun elämä on Hänen elämä. Minulla ei ole omaa elämää, itsenäistä elämää, vaan Hän on Herrani, joka on ensimmäinen, ja omat haluni eivät ohita Häntä. Herra omistaa kaiken, ja minulla ei ole mitään mitä omakseni voin kutsua. Minulla ei ole omia oikeuksia, koska olen antanut Hänelle täydet oikeudet elämästäni.

Jeesuksella on täysi oikeus raivata elämästäni asiat, jotka ovat syntiä, liiallisuutta ja turhuutta. Hänellä on oikeus silloin asettaa koko elämäni, minä ja kulissit Hänen mielensä mukaiseen jäjestykseen. Voi olla että tulee haluttomuus monia asioita kohtaan, monista asioista tulee irrroitetuksi, moni asia menettää arvostuksensa, moni asia on historiaa. Ja voi olla muinaishistoriaa ei enää haluta pitää elämässä yllä. Mikä onkaan ihanempaa, kuin tehdä Herran tahto ja vapautua omasta kontrollista. Antaa Hänen puuttua elämään ja muuttaa kaikki uudeksi.

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? - Jeesus! Hän antaa rauhan. On ihanaa olla Hänen omansa, on vapauttavaa, antaa Hänelle kaikki oikeudet elämässä. On mahtavaa, kun tietää että Herra pitää huolta sisimmästä ja koko elämästä, on läsnä joka hetki kanssamme. On mahtavaa, antaa Hänelle oma elämä ja asiat. On mahtavaa jakaa Hänelle oma elämä ja Hän antaa soimaamatta omaa elämää sijalle. Mitään ei voi saada, ellei ole Hänelle sijaa suotu. Mitä enemmän vapautamme itseämme itsestämme, tulemme Hänen tuntemiseensa enemmän sisään, samaistumme enempi ja enempi Häneen.

Mikäli Herra on sinulle puhunut antamisesta, anna Hänelle niin paljon kuin uskallat, älä tee koskaan mitään pakosta. Herra ei koskaan pakota. Hän kyllä voi puhua kyllä tai ei - sävyisesti - ehdottomastikin. Mutta aina valintamme on oma ratkaisua, se on prosessi. Se ei tapahdu hetkessä, vaan askel askeleelta, ja jokainen askel tekee seuraavan helpommaksi. Ensin aina horjumme, mutta sitten kaikki alkaakin jo sujua. Joskus voimme loukkaantua ja pudota alas, mutta aina voimme nousta ylös. Koko elämä on täynnä prosesseja ja koetuksia.

Kun sydämessäsi lupaat jotakin luovuttaa Herralle, ihan mitä tahansa, toteuta se Herralle. Mutta mikäli mielessäsi olet pohtinut jotain, mutta et ole tehnyt vielä ratkaisua, et ole silloin vielä sitoutunut siihen, vaan olet ikäänkuin katsonut asiaa eri perspektiiveistä ja koetellut mieltäsi ja ajatuksiasi. Silloin olet ollut vasta näyteikkuna-ostoksilla. Mutta kun teet sydämessä sitoumuksen, olet jo kassan jonossa, silloin toteuta se mitä aiot. Joskus minulla oli tässä ristiriita, kun ajattelin jotakin antia, niin pelkäsin että se ajatus oli jo sitoumus (ja siitä antamisesta tuli silloin pakon omainen velvoite). Mutta se ei voi olla ennenkuin siitä on tullut vakaa päätös. Monelle uskovalle tulee komplikaatioita, että mihin uhraamme, mihin kohteeseen. Mutta asiahan on niin että emme uhraa kohteelle, vaan Jumalalle.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Aikaisempaa tekstiäni aiheesta: HeavenHeart
Millainen lahja Herraa miellyttää?
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Meidän ei tarvitse miettiä ja pähkäillä mihin laitamme, kuka on arvollinen jne.. Toki Jumala voi johdattaa selkeän osuman eteen ja täysin varmasti tietää, että tuonne. Näissä antamisasioissa pitää olla toisinaan spontaani, ei sellainen että punnitsee ja sumplii niitä takaraivossaan. Kaikki tulee tapahtua aina kuitenkin, niin että teemme sen Herralle. Ei niin että arvioimme jotenkin siitä hyötyvämme jollakin tavalla. Nykyään on asetettu jopa houkuttimia, uhraa niin ja niin paljon, saat lahjaksi sitä ja tätä. Mutta minusta se ei ole oikea asenne. Mutta en sitä aihepiiriä halua tässä ja muutenkaan enempää spekuloida. Joka tapauksessa sellaiset rysät suosittelen kiertämään kaukaa.

Antaminen ei ole pakonomaista, johon liittyy pelkoa, vaan se on luja ja rohkea sitoumus, johon voi liittyä iloa, helpotusta tai jopa liikuttavaa surua. Antaminen on luonteeltaankin niin monenlaista. Voimme antaa aikaamme jollekin, antaa lohduttavia huomioita ja rohkaisuja jollekin, voimme antaa Herralle uhrirukouksia, antaa Hänelle aikaamme. Kaikki mitä annamme kenelle annemmekin, se on annettu Herralle, ja Hänen tähtensä. Jos jossakin seurakunnassa pakotetaan antamaan tuloista, se on Herran tahdon vastaista oppia. Herra ei koskaan pakota, se on vapaa ehtoista, vaikka Hän on ehdoton ja radikaalinen.

Kuitenkin tätä asiaa tulee mainita ja tästä tulee opettaa uskovia. Ilman opettamista, tutkimista ja lukemista, me uinumme, emmekä hätkähdä ja herää. Monet uskovat ärsyyntyy tästä aiheesta kun sitä kokouksessa teroitetaan, koska se tuntuu pakolta (tuttua minulle! - vieläkin). Mutta se on lihallisuutemme joka ärsyyntyy. Ikävä kyllä usein tämä antamisopetus on liian yksipuolista ja liittyy aina uhraamistilanteeseen. Sen opetuksen pitäisi olla erinäinen ja moniulotteinen, koskien antautumista monelta näkökannalta, vertaillen niitä asioita toisiinsa, ja näin asiat sillä tavalla helpommin sisäistyisivät.

Itse asiassa tämä on hyvin laaja tutkimusalue. Uhraamiseen ja antautumiseen sisältyy koko hengellinen elämämme. Ilman uhria ei voi pyhittyä ja olla otollinen Jumalalle. Antautuminen on lähtökohta sille että alamme uhraamaan Jumalalle omaa elämäämme, kiitostamme ja alttiuttamme. Eräässä kirjoituksessa kirjoitin että monille Jeesus on vain ainoastaan armahtaja. Siihen ei edellytetä kuin ainoastaan parannuksenteko. Mutta mikäli Jeesus Messias on Herramme, Hän hallitsee meitä kokonaisuudessaan, kaikki on Hänen omaansa. Jos emme ole ole Hänen alamaisiaan, vaan pidätämme Häntä, Hän ei ole Herra todellisuudessa meille, sanoissa Hän tosin on, mutta ei sydämessä.

Mikäli Herra Jeesus on Kuninkaamme, me olemme alkaneet uhrata Hänelle kiitos lauluja, uhrilahjoja, olemme anteliaita ja ylistämme Häntä. Jos me emme ylistä Herraamme ja uhraa Hänelle kiitosuhreja, Hän ei ole Kuninkaamme, kuin ainoastaan huulillamme, mutta ei sydämessämme. Mitä Jeesus on sinulle? Minun elämässäni Hän on Kuningas! Ja minä olen Kuninkaan tytär ja perillinen. Minun Taivaallisella Isälläni on kultakaupunki, ja jalokiviä kaupungin perustukset. Siellä on katoamaton Kuninkaan Kaupunki Uusi Jerusalem, jota Kuningas Jeesus hallitsee.

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Tätä ylläolevaa kirjoitusosuutta tukeva lähde: HeavenHeart
Onko Jeesus (ainoastaan) Armahtajasi, Herrasi, Kuninkaasi ja Jumalasi?
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Määritteletkö sinä itsesi, Jumalan, Raamatun, Pyhän Hengen, ystäväsi? - vai annatko sinä Jeesuksen Messiaan määrittää sinut, elämäsi, ystäväsi, Jumalasi, itsesi jne..? Puhutko omiasi, ajatteletko omiasi, etsitkö omaasi? - vai annatko Jumalan Hengen kanavoida sinuun Jumalan mieltä, näkökulmia, ajatuksia jne..? Miten vaikeaa ja mahdotonta se on ihmiselle, että Hänen elämänsä saisi vallata koko meidän olevaisuutemme. Mutta Jumala jollakin tavalla osaa muovata ihmisen uudenlaiseksi, vaikka aina tulee esille lisää ja lisää peitealueita.

Voitko sinä sanoa Jeesukselle; rakastan Sinua Jeesus, annan sinulle tämän (---) minkä voin ja kykenen (uskallan). Sillä haluan vain Sinut omakseni ja mikään ei ole Sinun vertaistasi. Ja tämä minun pieni lyhyt elämäni on niin pieni hinta ja uhraus Sinulle siitä hinnasta, minkä Sinä maksoit puolestani omalla verelläsi. Vastaanota siis Herra Jeesus tämä (---) minun rakkaudenlahjanani Sinua kohtaan, se on minulle ilo. Annoit niin paljon runsaamman ilon minulle, kun vapautit minut synnin lieasta ja soit pelastuksen ihanan osan minulle - Kiitos Sinulle Jeesus Rakkaani!".

Jos sinä et anna Herralle elämääsi, uhriasi, lahjaasi sydämestäsi (kuin Abel), se on turha teko, et itse siitä kostu. Jos teet asian pakon ja pelon tähden, etkä vapaaehtoisuuden, se saattaa olla turha lahja. Jos teet sen siksi, että haaveksit Jumalan antavan sinulle kolminkertaisen maallisen sadon, teet silloinkin väärin. Koskaan annettaessa Herralle jotain, ei tulisi olla kysymys siitä, että Herra olisi velkaa vastapalveluksen, Hän on jo suurimman lahjansa mitä voi ihmiskunnalle antaa, uhrannut ristillä. Jumala on luvannut pitää huolta meistä, ei Häntä tarvitse lahjoa pitämään meistä huolta.

Jumala sanoo; "etsikää ensin Minun Valtakuntaani, niin se ohessa kaikki tämä muukin teille annetaan". Mikä tämä? - toimeentulo, terveys, elämäntarkoitus jne... Ei sanota että; "lahjokaa Minut ja sitten..." Kun annamme Herralle antimia, lahjoja, uhreja, niin me vain kokoamme Taivaaseen, me vaan annamme, koska kiitollisuudenvelkamme on loppumaton Hänen lahjoittamaa pelastustaan vastaan. Mitkään maailman rahat ja materiat ei sitä voi hyvittää. Jos vain voimme pienen murun antaa ja hyvittää elämämme kautta, se on niin suuri ilo.

Mitä sinä voit tehdä Herralle? Miten voit palvoa Häntä elämälläsi, hyvittää Hänelle sitä ihmeellistä pelastusta, jonka Hän on lahjoittanut, hyvittää sitä kärsimyksen hintaa, minkä Hän kävi takiasi lävitse? Haluatko olla moitteeton Herran edessä? Älä murehduta koskaan Pyhää Henkeä. Älä koskaan salli mieleesi mitään saastumusta tulla, vaan puhdistaudu Karitsan veressä. Älä koskaan halveksu Jeshuan Messiaan uhrauksen hintaa, älä halpana pidä Hänen neuvojansa ikinä. Anna Hänelle kaikki Kunnia ja itsesi Hänen omaksensa täysin kokonaan.

[En ole vielä tähän aiheeseen paneutunut siltä kannalta, että olisi tuska sieluista, ja se saa aikaan uhraamisalttiutta. Se näkökulma on minulle vielä hieman uusi. Mutta askel kerrallaan.]

-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --
Tätä kirjoitusta tukevat Raamatunkohdat: HeavenHeart
Jos tahdot olla täydellinen: "Seuraa Minua - myy / anna mitä sinulla on ja jaa köyhille"
-- - - -- - -- - -- - -- -- -- -- --- - -- - -- -- -- -- - -- -- --- -- ---- --- --- -- -- -- ---- -- --

Kävin työkkärissä. Saan joskus sinne uuden käyntikutsun, mutta en varmaan vähään aikaan, nyt luulen niin. Kävin Lidlissä, ja ostin suklaata, shipsejä ja tonnikalaa. Jotenkin se työkkäri nyt sotki minun mielialani. Olin sen jälkeen hieman epätodellisessa fiiliksessä. Ei tuo syöminen ole minulla todellakaan tervettä touhua. Maitoa laitoin pakastimeen. Ja vielä on hieman rahaa jäljellä. Kun saan viikon päästä tiln, niin taidan näillä näkymin laittaa kaikki menemään Jumalan valtakunnan työhön ja ruveta pakkopaastoon. Nyt en kykene aloittamaan paastoa lujalla päätöksellä.

Yritin nukkua illalla, mutta en kykene, koska olen liikaa kaloreita nauttinut syötyäni. Olen edelleen siinä vakaumuksessa että haluan kaikki rahani laittaa tästä lähtien Jumalan valtakunnan työhön, mitä vain en tarvitse itse. Minun elämäni ei ole omaani, ja en elä maailmassa kerätäkseni itselle. En elä maailmassa sitä varten, että olisi yltäkylläisyyttä. Se on riistoa. Minulle on suotu toimeentulo ja varoja sitä varten, että välitän sen Jumalalle. Jos käytän kaikki itseeni, teen syntiä eli olen itsekäs.

En voi enää olla kotisataman foorumilla. Se mennyt niin hunningolle. Kun kirjoittelin sinne, se ei mitään hyödyttänyt enää. Se vaan sai minutkin vääräasenteiseksi, keskittymään kovaan linjaan, koska siellä pitää olla luja ja kova. Minä en vaan kestä sitä, niitä oppikiistojakaan. Kaikki siellä on aika kaksinaamaista touhua. Minua ei enää kiinnosta koko hunninkola. Luoja suokoon että Eric_foremission pysyisi vahvana Herrassa sielläkin! - AMEN! Eikä tekisi kompromisseja missään tapauksessa.

Minä olen oikeasti tosi pataluha ihminen. Minä kirjoitan hengellisiä asioita. Minä kirjoitan hengellisiä mielipiteitä. Ne jotka kehuu, ne on itse vinksallaan jotekin. En odota kehuja, en mitään lihalta. Haukkuja saan vaan. Jos jonkun tiedonsanan tuon esille tms... niin se menee lienee hutiksi, tai en tiedä sitä? Mutta en ole saanut vahvistuksia armoituksilleni. Mutta toimin siltikin niin kuin koen. Pitää vapautua ihmispeloista ja luottaa Jumalaan vaikka pieleen menisi. Omat kasvot siinä menetän ja maineeni.

Omat kirjoituksenikin saattavat tulla mustamaalatuksi, muutaman mokan tähden. Mutta mitä siitä. Kunhan en vaan tee tahallisesti mitään pahaa. Minä olin kirjoittanut tänne toissapäivänä erään kirjoituksen, ja en olisi koskaan laittanut sellaista muuten esille ja siinä oli hirveästi kirjoitusvirheitäkin. Ja nukahdin aikaisin ja seuraavana iltana vasta katsoin tänne. Ja järkytyin. Moni oli nähnyt sen. Menetin siinä varmaan yhden Haapaniemeläisen lukijan ja kenties esirukoilijankin. En tiedä kuka se oli, mutta on toukokuun lopusta asti ollut aktiivisin lukija.

Jos tämä Haapaniemeläinen olikin hän? En minä vaan tiedä? Mitä jos hän järkyttyi, koska oli varoittanut minua. Ja olin ehtinyt tehdä vahingon. Jos nyt maineeni meni senkin osalta. En vaan tiedä mikä on elämäni tarkoitus. Toivon että saisin suolistosyövän tai jonkun syövän johon liittyisi etäisjuttuja... jne... Mutta olen vaan terve. Siskolla on lapsia, ja minä joka niitä toivoin en saanut. Nyt lopulta kun toivon syöpää, niin hänellä on sekin ja minulla ei.

Näin unta että olin jonkun miehen kanssa treffeillä tms... Ja ei saatu oikein kumpikaan sanottua mitään, kun vaan oltiin hymyileviä. Kun toinen hymyili se aina tarttui toiseen ja se taas tarttui enenevästi taas lisää minuun ja taas siitä tarttui toiseen niin että posket jo punnoitti ja naama kiilsi, ja taas se vaan lisääntyi niin, että se oli jo revetä kummallakin liitokset. Ja mitään ei tullut puhumisesta, kun yrittikin vaan, niin se meni hymyilyksi. Sanat juuttui vaan jonnekin matkan varrelle. (pidän sitä unta vain vertauskavallisena)

Hieman myöhemmin vision sellaisen kuvan, että olisi vanhempi ja vauva, niin vauva voisi varmaan hymyillä yläpuolella oleville kasvoille, ja vanhempi hymyilee takas samalla, ja vauva hymyilee ja nauraa entistä enemmän ja toinen saa jo hepulia, silmät vuotaa tms... semmonen vertailukohde kävi mielessä. Ja että Taivaallinen isäkin varmaan soisi, että Hänen lapsensa alkaisi säteillä jotakin sellaista Hänestä. Ei siis itsestä, vaan että se tulisi Hänestä, Hänen kasvoistaan katsomisesta, että Hän olisi aloitteentekijä.

Miten vaikeaa se onkaan? Olen joskus ollut kokouksissa, missä olen saanut nauraa Pyhän Hengen vaikutuksessa, aivan kippurassa jopa. Joskus esirukouspalvelussa olen saanut niin kippurassa, että rukoilijatkin ovat saaneet tartunnan ja tehneet ihan samat taivutukset kuin minäkin jne... Sitä se on se Jumalan kasvojen tartuttama riemu. Kun vain sen voisi pantata sisälle, mutta kun ei vaan voi. Se on kuin vesisade, kaatokuuro, joka valloittaa hetken ajan ja sitten se kaikkoaa.

Miten sen voisi kutsua päälle? Ehkä niin että vuodattaa ensimmäiset kyyneleen siemenet, Isän eteen ja sanoo että minä tarvitsen Sinua. Silloin Isä, ehkä jos tahtoo lähettää sateensa päälleni. En ole sitä itse kutsumalla koskaan saanut, en koskaan keinotekoisesti. Se kyllä aina lähtee Jumalasta liikkeelle. En tiedä miten voisin auttaa Häntä, niin että saisin sen vaikka tässä ja nyt kokea ja tuntea.

Mutta kuitenkin ihmisellä on liikaa surun ja huolen päiviä, liian vähän riemua ja vapautta. Niin soisi että Jumalan sadekuuro tulisi - niin se vain on. Tarvitaan mielikuvitusta. Joillakin on lapsia, ja siksi voivat vertailla sitä suhdetta Taivaan isään, lapset puhuttelevat paljon monella tavalla. Mutta kun ei ole lapsia, on vaara kyynistyä. Silloin tarvitaan erittäin runsas mielikuvitus, muuten voi kadottaa lapsenmielensä ja ominaisuutensa.

Mutta kuinka sitä yksin on vaikea herättää? Tarvitaan kasvot joista loistaa Isän rakkaus ja riemu. Isän ihailu, ylistys ja palvonta. Kun yksin on, puuttuu Isän kasvot, ne kasvot jotka säteilee Isältä saamaa heijastusta, jota katsomalla voi saada tartunnan. Mutta miksi olemme näin vajavaisia? Miksi se ei ole sisäsyntyisesti meissä? Tietenkin olen joskus saanut kokea ilon vuodatusta yksin ollessakin, Pyhässä Hengessä, mutta en ole voinut sitä tartuttaa toisiin kasvoihin ja siksi se lienee on valunnut äkkiä pois minultakin.

Ilo voi olla reaktio, se lähtee Isän tyköä, Jumalan Hengen toimeksi laittamana, ja se voi jatkua ja jatkua, mitä enemmän on janoisia sieluja ja kasvoja. Mutta kun on yksin reaktio ei jatku, se ei siirry, se ei jää silloin keskelle, se lakkaa. Ihmiset voi kuljettaa iloa eteenpäin, olla sitä täynnä, vuotaa sitä, tartuttaa sitä. Ja aina ammentaa lisää, mutta se edellyttää ketjureaktion, muuten se lakkaa.

Kun Mooses tuli vuorelta alas, niin hänen kasvonsa loistivat kirkkauden säteilyä. Mutta kansa ei voinut katsoa Häntä sillä niissä oli Jumalallista Pyhää kirkkautta. Toimiko Mooses väärin, kun peitti kasvonsa säteilyn vuoksi? Mitä olisi tapahtunut, jos hän ei olisi peittänyt niitä? Oliko kansa kaiken kaikkinensa niin lihallinen mieleltään, että ne eivät saattaneet kärsiä sitä? Ei siis ollutkaan niin että Mooseksella oli peite päällänsä, vaan kansalla se oli. Heiltä puuttui Jumalan Hengen voitelu.

On sellaisiakin uskovia, jotka kieltävät tänä päivänä Jumalan Voiman ja Hengen vapauden ja ilmenemismuodot, johon kuuluu mm. ilo ja riemu. Se tuntuu ja näyttää lihallisesta näkökulmasta naurettavan typerältä. Mutta ne joissa on Jumalan elämää, ja Jumalan Henkeä sisällä, heihin se tarttuu ja he tartuttavat sitä eteenpäin. Olen aina unelmoinut että elämäni heijastaisi Jumalan läsnäoloa, koko aika kun elän ja olen missä tahansa. Mutta mitä tarvitaan, että Jumalan läsnäolo jää pysyvästi ylle?

Sitä kaipaan ja tarvitsen enemmän ja enemmän. On todella riisuttua ja vaikeaa elää omasta olevaisuudesta käsin, havaita aina se että minä olen tässä, minä tunnen, minä näen ja aistin. Vaan olisi ihanaa, että minä olisin vähäpätöinen ja olisin täysin ykseydessä Jumalan kanssa. Vaan että kaikki mitä tee, ajattelen, ja tunnen, se kaikki olisi täynnä Jumalan näkökulmaa. Niin etten enää olisi alaston, vaan Hänessä kokonaan, niin ettei enää olisi minua, vaan Jumala minussa, Hänen elämänsä minussa kokonaan.

Uneni ilmiö ilmiö ei muodostunut kasvoista, vaan sydämen pohjasta. Mutta kasvot ovat sielun ja samalla sydämen peili. Erikoista siinä on se että siinä ei enää välitä miten hassun tai hölmön näköinen on, vaan mitä hassumman näköinen on sen hauskempaa on. Unessa osa minusta ajatteli että minä olen finninen kasvoiltani, ja että en voi näin käyttäytyä, en ole sen arvoinen että kukaan aidosti rakastaisi kasvojani. Mutta sekin asenne suli siinä vain. Ei siinä enää välittänyt pikku kosmeettisista yksityiskohdista.

Mt 19:21. Yeshua sanoi hänelle: "Jos tahdot olla täydellinen,
niin mene, myy, mitä sinulla on, ja anna köyhille, niin sinulla
on oleva aarre taivaissa; ja tule ja seuraa Minua".

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Mk 10:21. Niin Yeshua katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle:
"Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna
köyhille, niin sinulla on oleva aarre taivaassa; ja tule ja seuraa Minua".

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Mt 8:22. Mutta Yeshua sanoi hänelle: "Seuraa sinä
Minua, ja anna kuolleitten haudata kuolleensa".

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Mt 9:9. Ja sieltä kulkiessaan ohi Yeshua näki miehen,
jonka nimi oli Matteus, istumassa tulliasemalla ja sanoi
hänelle: "Seuraa Minua". Niin tämä nousi ja seurasi Häntä.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Rm 12:2. ja että te ette mukautuisi tähän ikuisuuden aikakauteen,
vaan te muuttuisitte mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne
mikä on Jumalan tahto: mikä on hyvää ja otollista ja täydellistä.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Mt 16:25. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen,
mutta joka kadottaa elämänsä Minun tähteni, hän löytää sen.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Lk 17:33. Joka tahtoo tallettaa elämänsä itselleen, hän
kadottaa sen; mutta joka sen kadottaa, pelastaa sen.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Jh 12:25. Joka rakastaa [maallista] sieluaan, kadottaa sen, mutta joka
vihaa sieluaan tässä maailmassa, hän säilyttää sen ikuiseen elämään.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Mk 12:42-44. Niin tuli köyhä leski ja pani kaksi ropoa, yhteensä muutamia
pennejä. Ja Hän kutsui opetuslapsensa tykönsä ja sanoi heille: "Totisesti
Minä sanon teille: tämä köyhä leski pani enemmän kuin kaikki muut, jotka
panivat uhriarkkuun.Sillä he kaikki panivat liiastaan, mutta tämä pani
puutteestaan kaiken, mitä hänellä oli, koko elämisensä."

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- ---

Mt 19:23. Silloin Yeshua sanoi opetuslapsillensa: "Totisesti Minä
sanon teille: rikkaan on vaikea päästä taivasten valtakuntaan.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Mt 6:25-33. Sentähden Minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, ja teidän Taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ettekö te ole paljoa suurempiarvoiset kuin ne?

Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Ja mitä te murehditte vaatteista? Katselkaa kedon kukkia, kuinka ne kasvavat; eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin Minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, eikö paljoa ennemmin teitä, te vähäuskoiset?

Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?' Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän Taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan. Vaan etsikää ensin Jumalan Valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Lk 12:23-34. Sillä henki on enemmän kuin ruoka, ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa; ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut! Ja kuka teistä voi murehtimisellaan lisätä ikäänsä kyynäränkään vertaa? Jos siis ette voi sitäkään, mikä vähintä on, mitä te murehditte muusta?

Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat: eivät ne työtä tee eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei Salomo kaikessa loistossansa ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä. Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.

Sillä näitä kaikkia maailman pakanakansat tavoittelevat; mutta teidän Isänne kyllä tietää teidän näitä tarvitsevan. Vaan etsikää Jumalan Valtakuntaa, niin myös nämä teille annetaan sen ohessa. Myykää, mitä teillä on, ja antakaa almuja — hankkikaa itsellenne kulumattomat kukkarot, loppumaton aarre taivaisiin, mihin ei varas ulotu ja missä koi ei turmele. Sillä missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Lk 10:40-42 Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: "Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi." Herra vastasi ja sanoi hänelle: "Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois."

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Rakastan sinua oi - aah... Sua mä lähellein,omaksein yhä vieläkin
hamuan.. Mut sä aina silmistäin unelmien kaikkoat, ja koskaan en sua
omaksein saa omia. Et sut rakkain kun kätten hipiäin kaaren voisin sitoa,
niin että koskaan saattais olla tyköäis pois olla, mä en koskaan vois´
kaikota pois. Vaan sido mut suudelmin hellimmin, mut´ itsein lujemmin
suhun sido lähelles, niiin etten sun kainalost´ läheltältäis vois koskaan
mä pois erota lempesi tähden tähden loitota.

Sido minut kiiinni sinun sydämeesi, ja ota miun sydämein sinun
huomaan - haltuus.. Suhtees siks muhun lujita, niin etten mä koskaan
vois sun rakkauttas kyseenalaistaa, sä mun kaikkeni oot, vaikk´
sun kasvos piirtyneet on mulle hämärtyneinä vielä lail vesikuvajaisen -
lammen pinnan sameisen. Niin peitä mut sun varjollas, niin ett auringon
kuvajainen sun ääresi tumman rengastaapi, ja mä häikäistyn,
siit näkymäst, kuin on Paratiisin Edenin missä Adam, otti omansa,
jonk Luoja hänelle rakensi uneen vaivuttamallla. Miss mies Luojan luoman,
yhtyi vaimoonsa kaunehimpaan olentoon, Luojan arkkitehteroimaan,
hänen omast´ kylkiluusta, muotoilemaansa kaunottareensa, joka hänen
läheisyyteensä, sydämensä liki kaipasi alati uudestaan ja uudestaan.

Vaan saako sydämein sulaa ja palaa taas hehkuvan tulen lailla, ja
sytyttää sun kivisydämesi, jonk´ ummenis virtaa pyhä kuuma laaava,
ja ah, se laaava leviää ja yhdess´ me sillon voidaan Luojan armoistuimen
Kaikkein pyhimmän astua, syvään kumartaen sua Isä Taivaan palvoa ja rukoilla.
Oi tulkohon eteen armoistuimen morsian ja sulho maan alhaisen, he päänsä
kumartakohot edes Luoja armoistuimen ja siit´ voimaa ja armoo heit´ kohtaan
sulaa ylle virran lailla, ja mies ja vaimo yhdes Jumalaa ajast´ aikaan palvoopi ja
viepi sanaa etiäpäin, jonk´ Luoja heidän sydämihinsä kammiois salaisist´ taltioi.

Joudun työkkätiin 22.09 mennessä. Ja olen todella siiihen valmistautumaton. Foorumilla riitelin taas Saippuarinssin kanssa, se kun jaksaa aina haastaaa riitttä minua vastaa. Muttta joudun lisääämäään sairaslmoaani ilman mutta, en vointyöskennelllä maaallisessa työssä. Minullla on jatkuvasti kuoleman ajatuksia mielessäni. Jos joudun työhön, niiin todennäköisesti en syö koko sinä aikana mitäään. Toisaalta voisin pitäää yli 4 vrk:ttta koko paastoa ja kuolla. 4 vrk:tta viime syksynä kahteeen otteeseen, ei tehneeet mitään erikoista vaikutusta minussa. En halua elää tässä ajassa ilman aviomiestä ja toisaalta en halua sen koommin elää muutenkaan. Jos minä saisin miehen minulla olisi joku johon voisin tuketua. Uskon että paastoan itseni tänä talvena taas kuoleman partaalle uudestaan - muuten. Viime talvena paastosi 128 vuorokauttta, muutamaan lankeemuspäiväää lukuun ottamatta ja join teetä rasvattomallaa maidollla iman sokeria. Nyt painoni on lähes 53 kiloa. Minulla on liikaa painoa 4 kiloa. Jos painan 40, 5 kiloa olen todellaa laiha. Painoni raja on 47 kloa. Mytta keväällä siis painoin 40.8 kiloa, ja olisin voinut vielä mennnä muutamn siitä alaspäin korkeintaan. Ulkonäköni oli hieno päälllisin puolin, mutta ihoni oli karmea, koska se oli liian löysäää.

Eilen vein kellariin paljon asioita, jopa ne serttitaulutki, sertit on tallessa kotona. Astiast on nyt kellarissa. Koko aika tuleee lisää ja lisää raivattavaa. Olen valmis lähes äärimmmäiseen raivaukseen. Kamerat ja kissat jätän. Jos pitäää muuta antaa se saa mennä, kunhan kissat jää ja kamer,a skä tietokone internet- yhteydelll (toivoisin saavani pitää sängyn tieokone tuolin ja yhden sohvan ja pesukoneen Sekä hegellisiä varustavia kirjoja valintani mukaan. En ole nyt heti paikalla valmis kaikesta luopuymaan. En voisi elää yksiössä, ne on liian metellisä ja epäraittiita sekä ahtaita. Koko muu elämä saa tullla puretusksi. Soisin että minulle jäisi riittävästi sentään vaatteita. Jotain edes jäisi. Olen sentäään luopunut housuista ja puolihameista, jos pitäisi luopua pitkistä hameista, minulla ei olsi enäää mtään jäljelllä. Jos minut pakotetaaan töhin olen päättänyt että en mene sinne jos en jaksa, joko haen sairaslomaa tai sitten paastoan juomatta ja syömättä kuoliaaksi asi. Minä en kestä maallista työtä, se on kaikella tavalla moraalietiikkaaani vastaan.


Minua todella surettaa että ole Eric_foramission Olen niin pettynyt, eli hänen opetuksistaan en ole ottanut vaarin. Olen todellakin läpimätä ihminen. ja hän ei voisi muuta kuin halveksia minua jos paneutuisi minuun paremmin. Olen niin surullinen että olen tehnyt pahaa, ja ollut uskoton. Niin surullinen että en ole hillinnyt itseäni. Arvostan hänen neuvojansa luen ne päivittäin läpi, ja kärsin kun epäonnistun aina ja aina. Minä tarvitsen tukea, ilamn tukea en pärjäää. Nyt kun foorimilta irtisanouduin, niin Eric tuli sinne, ei hän olisi tullut jos en olisi lähtenyt ensin. Olin este. Hän pitää minua valheellisena ja kevytmielisenä. Mutta en vaan osaa olla oikein kunnolla. En vaan osaa. En ple tavannut paloa ihmisä. Kommunuikoinnit ovat kaikki tapahtuneet lähestulkoot netin välityksellä. Elokuun alussa oli foorumitapahtuma (pienimuotoinen ja sen jälkeen olen vain kaksi - kome kertaa ollut live- kommunikointi yhteydessä). En minä kaipaa ystäviä , en kavereita - en yhtään mitään. Tahtosin puolison tai sitten taivaaseen. Joko tai ei! Mutta en voi hänelle voi purata sydäntäni, huoltani, en JOhnillekaan. En tiedä mitä tekisin. Minä vain kaipaa omaa miestä ja rakastajaa, jolle voi avautua.

Sii elokuun 4 päivä ja syyskuun- 8 päivän välillä olen ollut jonkun ihmisen juttusilla relistisesti. Swn välin olen llut yksin. En halua ketään ja mitään muuta kuin puolison. EN HALUA MUUTA! En halua. Mkään ei voi korvata puolisoani, en voi noteerata mitään muuta, hän on kaikki mitä kaipaan ja tarvitsen ja mikään muu ei kelpaa tai sitten menen taivaaseen. Se nnnistuu viikossa, jos en syö. Olen juonut viiniä useana tunnin ajan.

Oppiväittelyissä on se piirre, että ne eivät ole uskonkilvoittelua. Ja jos niistä kiistellään, se on aina lähes tulkoon lihallista monopolia. Jossa enemmän tai vähemmän ollaan tietäviä, päteviä ja ylpeitä. Jos oppiasoista kiistellään, niin se on aina lähes poikkeuksetta lähtöisin paholaisesta. Jeesus ei kehoittanut meitä kiivailemaan lain ja oppiasioiden puolesta. Apostoli Paavali sanoi että kahdesti tai kolmesti varoitettua, tulee sellainen henkilö erottaa pois joukosta. Siis sellainen joka opettaa muunneltua totuutta, joka ei ole kirjoitetun Sanan mukaista.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
Gal 1: 14. ja että edistyin juutalaisuudessa pidemmälle kuin
monet samanikäiset sukupolvessani, ja minusta tuli todella suuri
kiivailija isien perinteiden puolesta. 16. ilmaista Poikansa minussa,
että minä julistaisin ilosanomaa Hänestä pakanakansojen keskuu-
dessa — niin heti alunperinkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Väittelyt ovat sielunvihollisen juonia, taktiikoita ja sille mieleen. Väittelyn seurauksena tapahtuu mm. ylpistymistä, katkeruutta, vihaa, juorua, panettelua, levottomuutta, unettomuutta, väsymystä jne... Väittely ei rakenna uskoa, vaan se kehittää vain egoa ja lihan mieltä. Äly itse asiassa on uskon vihollinen, jos se on hallitsijana. Apostoli Paavali oli ennen kääntymistäään kiivailija joka puolusti Lakia (oppia), mutta kääntymyksen jälkeen Hän julisti ilosanomaa Messiaasta. Paavali myös mainitsee että opin kanssa kiivailijat ovat valheveljiä, ja että he saavat monia myös kiedottua juoneensa ja näin, näistä tulee orjuutetut.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
Gal 2:4. noista keskuuteemme soluttautuneista valheveljistä huoli-
matta, jotka olivat vaivihkaa saapuneet vakoilemaan meidän vapaut-
tamme, joka meillä on Messiaassa Yeshuassa, orjuuttaakseen meidät
[Lakiin], 5. mutta me emme hetkeksikään alistuneet antamaan perik-
si heille, jotta ilosanoman totuus säilyisi teidän keskuudessanne.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Jos joku uskova tulee tykösi ja alkaa väittelemään kanssasi oppiasioista, muunnellen Sanaa, tiedä se silloin että tämä joka julistaa valhetta, on eksynyt itse totuudesta tai eksyttäjä. Jos alat kilpailemaan sellaisen kanssa, niin on vaarana että, teet sen omassa lihassasi, omassa tahtossasi. Sillä Jumalan Sana sanoo, että muutaman kerran nuhdeltua ja varoitettua, jos tämä henkilö ei tee parannusta, tulee se erotttaa joukosta. Mutta jos se henkilö on eksytetty totuudesta, niin on hyvä jos Jumalan Sanalla voi kumota kaikki muunnellut väittämät.

Minulle on hyvää opetusta olla joskus väittelemässä, se auttaa minua pohtimaan sen vaikutuksia. Ja tänä yönä Sanaa tutkiessa, ja miettiessä tätä aihetta, tämä asia alkoi rakentua mielessäni tämän päätelmän mukaisesti. Uskovan tulisi erottaa myös ihminen sen mukaan, onko tämä eksyttäjä vai eksytetty. Jos tämä on eksytetty, tulee tämä ihminen Jumalan Sanan avulla johtaa totuuteen ja ilosanomaan kiinni. Mutta jos tämä on eksyttäjä, tämä ei nöyrry, ja luovu kiivailusta. Sellainen ihminen on ylpeä ja valheveli.

Mitä sitten jos joku tulee luoksesi oppiasioista kiivaillen. Jos se henkilö puhuu muunneltua totuutta Jumalan Sanasta, voit näyttää tietenkin Jumalan Sanasta totuuden ja kumota totuudella valheen. Mutta jos et voi pärjätä, niin älä yritä enempää. Kun lähdet muulla aseella vihollista vastaan kuin Jumalan Sanalla ja Jumalan Hengellä, olet omassa varassasi. Silloin toimit itse ylpeydessäsi, omassa lihassasi, vastoin Pyhän Hengen luonnetta, ja silloin Hän murehtuu sinussa. Kun kiistelet, niin älä koskaan tee sitä ilman Jumalan Sanaa ja ilman Pyhän Hengen voitelua, pysy totuudessa ja Herrassa.

Apostoli Paavali myös mainitsee että uskovat eivät hetkeksikään antaneet periksi valheveljien opeille. Siis eivät ottaneet sitä harkintaan, ja kompromissanneet siitä. Vaan pysyivät lujasti /järkähtämättömästi kiinni Jumalan ilmoitetussa Sanomassa ja ilosanomassa, ja puolustautuivat aina Jumalan Sanalla. Jumalan Sanalla ja Pyhällä Hengellä ainoastaan voimme puolustautua, niin vihollinen pakenee. Jos toimimme omassa itsessämme, me aina häviämme. Kun toimimme Jumalan Sanan kuuliaisuudessa, me aina voitamme.

Esirukous on myös erittäin tärkeä (tärkein?) ase. Ei se että me päivittelemme, seuraamme taustalla jotakin, se ei hajaannuta vihollisen joukkoja. Mutta keskittynyt rukous voi paljon, silloin kun se on harras. Julistuksemme tulee aina olla voittovoimaista Messiaassa. Ei ketään mielistelevää, vaan aina sovittelematonta, ehdotonta, tinkimätöntä ja lujaa, niinkuin on Luoja. Kaikki mielistely, sovinnaisuus, suvaitsevaisuus, ehdollisuus ja taktikointi on paholaisen ominaisuuksia.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
2 Kor 5:2. Sen vuoksi me huokailemmekin tätä asiaa, kaivaten pukeutua taivaasta tulevaan asumukseemme — 4. Sillä me jotka olemme tässä asumuksessa, huokaamme raskautettuina,
koska emme tahdo riisuutua vaan pukeutua, jotta elämä nielisi sen mikä on kuolevaista.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Jos epäröin jotakin tai olen epävarma, niin silloin en saa tehdä sitä asiaa, toteuttaa sitä asiaa, mikä saa minut epävarmaksi. Silloin pitää odottaa. Jos tahdon jotain omia tai itselleni, niin jos koen epävarmuutta, vaikka minulla olisi siihen lupa ja oikeus, niin silloin minun ei tule toimia niin, vaan odottaa tai hyljätä se kiusaus. Uskova ei saisi tehdä mitään ratkaisua ja asiaa siksi, sen tähden, että mieleni halusi ennen ja se olisi niin mukavaa, vaikka enää ei kiinnostaisikaan. Uskovan pitää valita olla kuuliainen sisäiselle äänelle ja noudattaa sitä.

Uskovan pitää ymmärtää että haluttomuus ja epävarmuus ovat viestejä siitä, että valitsismme Herran mielen mukaan tehdä oikein. Ja se on usein sitä, että laitamme pois sen asian, joka saa meidät epäröimään. Uskovan ei tulisi vaeltaa omassa luulossa, uskossa, mielessä, tahdossa ja tiedossa. Vaan antaa Herran valita puolestamme, ja Hän silloin antaa varmuuden ja luvan meissä tehdä asiansa. Kun ihminen on kulkenut uskossa eteenpäin, on aivan normaalia se että alkaa tulla haluttomuutta, maallisia asioita kohtaan, omia haluja kohtaan.

Ne voivat kietoa mielen, mutta sisäinen ääni, tai sitten oma ymmärrys, pitää itsemme kurissa. Ja se onnistuu siten, että ajattelee Jumalan näkökulmasta asioita. Ajattelen mitä Jeesus tekisi, mitä Hän tahtoisi. Ei niinkuin minä, vaan niinkuin Hän tahtoo minun valisevan. Hänen mielensä on minun mieleni ja Hänen tahtonsa on minun tahtoni. Vastaanotan Hänen mielensä laadun mielekseni, ja valitsen Hänen tahtonsa ja laitan oman haluni syrjään. Kiellän itseni ja myönnän Herrani. Käännän selkäni itselleni ja suuntaudun Herraan päin.

Minun elämäni ei ole minun omaani, minun tahtoni ei ole minun puolellani, vaan Jeesuksen puolella. Minun tahtoni valitsee kuten Herrani tekisi. Minun ei tarvitse palkita itseäni, hemmotella itseäni, hallita itseäni, omistaa itseäni. Jumala antaa kaiken minulle, mitä tarvitsen, Hän omistaa minut ja teki minut ja muuttaa minut. Hän istuttaa luonteensa ja mielensä, Hänen ominaisuutensa minuun, minun elämäkseni, minun ominaisuudekseni. Ja silloin en enää edusta itseäni, vaan edustan Jumalan näkökulmaa Messiaassa.

Minun elämäni on Messiaan elämä. Minun tulevaisuuteni on Hänen elämäänsä. Minun ruumiini on Hänen jatkeensa, minun suuni on Hänessä varustettu, minun silmäni ja korvani ovat kuulossa ja näen Hänen silmillänsä kaiken, Hänen näkökulmillansa kaiken. Minun ymmärrykseni on Hänen Sanallansa ja Hengellänsä valaistu. Minun elämäni on Messiaan omaa, ja koko elämäni asettuu Hänen järjestyksensä mukaiseksi.

Minun sisimpäni, ruumiini, kotini, persoonani, luonteeni, kaikki ovat Herran omaisuutta ja Hänen vaikutuspiirissä. Kaikki nämä asiat asettuvat Hänen mukaiseen järjestykseen ja muotoon. Ei niinkuin ihminen tahtoo, joka kerää ja haalii, vaan niinkuin Jumala vaikuttaa. Mitä enemmän Messias saa muotoa ihmisessä, sen arvottomampaa on oma elämä, omat tavoitteet, omat omistukset ja omat halut. Hän on tärkein, ja kaikki muu elämässä, menettää arvonsa, Hänen arvollisuutensa tähden.

Se mikä oli ennen arvokasta ja mieltä kohottavaa, siitä onkin tullut arvoton rasite. Se ei enää tyydytä minussa olevaa Messiaan mieltä, vaan silloin olen saanut tilalle Jumalan luottamuksen ja läheisyyden. Näin minun on helppo jäädä odottamaan, epäröinti-tilanteissa ja kiusauksissa. Ja usein ne sellaiset menevät ajallansa pois. Sanon Jumalalle, minun elämäni Sinun elämäksesi ja Sinun elämäsi minun elämäkseni. Koska tahdon sitä, en silloin halua olla itseni omistama. En halua päättää, en halua määrätä. Haluan vain sitä että Jumala hallitsee minua vahvalla otteella ja konkreettisesti.

Viime ajat ovat elämässäni olleet todella ihmeelliset. Jumala on todella paljon tehnyt muutoksia minussa, lyhyellä aikavälillä, ja se on ollut helppoa. Sen jälkeen kun annoin Hänelle luvan kaikkeen, annoin oman mieleni Hänelle ja pyysin Hänen mielensä minulle - on alkanut tapahtua asioita minun mielessäni, mitä en olisi kyennyt itse aikaansaamaan. Lyhyessä ajassa on aivan uutta tapahtunut. Se on mahtavaa, se on helppoa. Mutta samalla olen niin tietoinen siitä, että olen niin vajavainen ja avuton. Ja en voi kuin uskoa ja luottaa Herraan, vaikka en näe mitään edessäni.

Toimin ja toteutan kuitenkin asiat, kuten Hän on vaikuttanut, se on niin helppoa. Tiedän vain että se on asia, jonka suoritettuani, Hän tekee jotain uutta työtä minussa, tai johtaa johokin uuteen asiaan tai elämän sisältöön elämässä tavalla tai toisella. En tiedä sitä, mutta tiedostan että jotain vielä tapahtuu. Minusta se ei ole, vaan se Herrasta. Ja Häneltä kaikki tulee, Hän on hyvä, Hän on pelkästään Hyvä ja Hän on agape- rakkaus. Olen viime päivinä ollut todella hengellisesti väsynyt, kovin raskasta etenemistä on ollut hengelliseltä kantilta. Mutta siltikin Jumalan rauha on ollut sisällä läsnä, ja Hänen mielensä on minussa tekemässä työtä.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
2 Kor 5:7. sillä me vaellamme uskon perusteella, emme näkemisen perusteella.8. Mutta me olemme
turvallisella mielellä, ja tahtoisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja asua Herran luona.
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

Tuleeko tämän Hänen mielensä mukaisen järjestyksen jälkeen suvantovaihe, hiiskumaton hiljaisuus, vai viekö Hän heti seuraavalla aaltopituudelle? En tiedä sitä todellakaan. Voi olla että menen naimisiin sitten, tai Hän vie syvemmälle itseensä minut, tai sitten Hän johdattaa minut pienempään asuntoon jonnekin (en haluaisi, pidän tilasta), tai sitten Hän vaan lisää riisuu minua jollakin tavalla. En tiedä Hänen seuraavaa asiaansa. Hän ei lahjo minua, kuten että tee tämä, sitten teen ja täytän tämän. Vaan Hän tahtoo että teen sen - minkä teen Hänelle rakkautensa tähden. Ei minua pelota seuraava vaihe, vaan enemmän pelottaisi sen suhteen, jos joutuisin pysähtymään paikalleni, sillä paikalla ollessa on niin epävarma olla.

-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --
RAAMATTU 2005: http://www.nettiseurakunta.net/2005
wwBible haku: http://www.wwbible.net/php/biblesearch.php3
-- --- -- - -- - -- - -- --- -- ---- - - --- -- -- -- -- ---- -- ---- --- --- -- - -- -- -- -- ---- -- --

* nr.1 Jeesus on ARMAHTAJA
[riittää ainoastaan se että annat ja luovutat
Hänelle syntisi katuen, muuta ei tarvita]

* nr.2 Jeesus on HERRA
[olet antanut Hänelle syntisi, mielesi, tahtosi, kotisi, sydämesi, elämäsi,
unelmasi, ruumiisi hallintavallan kaikille elämän alueillesi]

* nr.3 Jeesus on KUNINGAS
[olet antanut Hänelle syntisi, mielesi, tahtosi, kotisi, sydämesi, elämäsi, unelmasi,
ruumiisi hallintavallan kaikille elämän alueillesi ja UHRAAT Hänelle ja YLISTÄT HÄNTÄ]

* nr.4 Jeesus on JUMALA (Jumalan poika)
[olet antanut Hänelle syntisi, mielesi, tahtosi, kotisi, sydämesi, elämäsi, unelmasi, ruumiisi hallintavallan kaikille elämän alueillesi ja UHRAAT Hänelle ja Ylistät ja PALVOT Häntä]

-- - -- -- - -- -- -- -- -- -- - - -- -- - -- - - -- --- -- - -- -- -- - -- -- - -- -- -- -- -- -- - -- --

-Jos sanot että Jeesus on ARMAHTAJASI - mutta kuitenkin elät
sydämesi katumattomuudessa - Hän ei ole armahtajasi.

-Jos sanot että Jeesus on HERRASI - mutta kuitenkin pidät
itselläsi hallintavaltaa joka kuuluu Hänelle - Hän ei ole Herrasi.

-Jos sanot että Jeesus on KUNINKAASI - mutta kuitenkaan et Häntä ylistä suullasi
ja sydämelläsi ja anna Hänelle tuloistasi kiitoslahjoja - Hän ei ole Kuninkaasi.

-Jos sanot että Jeesus on JUMALASI (Jumalan poika) - mutta et palvo Häntä,
sydämelläsi, kehollasi, tunteillasi - Hän ei ole Jumalasi.

-- - -- -- - -- -- -- -- -- -- - - -- -- - -- - - -- --- -- - -- -- -- - -- -- - -- -- -- -- -- -- - -- --

Mitä siis annat Jeesukselle?

-Annatko sinä syntisi Hänelle?

Eikö Hän ole enempää sinulle?

-Annatko sinä Hänelle oman tahtosi, mielesi, ruumiisi, elämäsi, kotisi, rahasi, lapsesi, ystäväsi, ruokasi?

Mitä annat Hänelle?

Vain syntisikö? - eikö Hän ole enemmän arvoinen sinulle?

Onko Herra, Kuningas, Jumala niin pieni sinulle, että Hän ei saa sinulta muuta kuin jätteesi?

Etkö vie Hänelle hyväntuoksuista uhrilahjaa, kyyneliä, ja sydämen antautumista, mielen ja tahdon luovuttamista. Etkö anna Hänelle, ruumistasi ja tunteitasi - Hänen palvontaan. Etkö anna Hänelle lahjoja, etkö anna niitä niille Hänen vähimmillensä Hänen tähtensä, jotka on Jeesuksen rakkaita.

-- - -- -- - - -- - --- --- -- -- - -- -- - -- -- -- - -- - -- -- -- - -- -- -- - - - -- -

"Jumaluuden persoonat"

Jeesus on Jumalan poika ja Hän ja Isä ovat yhtä. Jeesus on Jumalan Sana, joka tuli lihaksi. Hän on Jumala, Pyhä Henki on Jumaluuden yksi persoona. Jumala on kolmiyhteinen. He ovat kaikki yhtä. Mutta eri persoonia. Kaikki on luotu Jeesuksen kautta, Hän on Jumalan oikea käsivarsi. Jeesusta voi jumaloida ja palvoa. Myös Kaikkivaltiasta Isää tulee palvoa.

Jumala = Isä + Poika + Pyhä Henki. Jumala on siis kolmiyhteinen. Ei ole olemassa Jumalaa ilman näitä kolmea persoonaa. He ovat erottamattomat. He ovat yhdessä Jumala. Isä on Pää ja päättäjä, Poika on arkkitehti ja Isän oikea käsi, Jumalan Henki on Luova Voima. He ovat riippuvaisia toisistaan. Ilman Pyhää Henkeä (Jumalan Voimaa), ei olisi mitään syntynyt tyhjästä, ilman Jeesusta (Jumalan oikeaa käsivartta), kaikki olisi jäänyt muotoilematta, ilman Isää mitään ei olisi toteutettu ja mitään ei olisi.

Ilmestyskirja kuvailee Jeesuksen muodon, sekä valtaistuimellla istuvat Isän Jumalan. Isä ei koskaan poistu Valtaistuinsalistaan. Hän on aina siellä. Jeesus on tullut alas maailmaan ja istuu Isän oikealla puolella ja esirukoilee maailman puolesta. Pyhä Henki on taas kaikkialla. Mutta kaikkea johdetaan Valtaistuimelta käsin. He ovat yhtä, heillä on sama mieli, tahto, yhteys jne... He ovat erottamattomat, mutta eri persoonia.

* Jeesus on Jumala, mutta ei Isä tai Pyhä Henki.
* Pyhä Henki on Jumala, mutta ei Isä tai Jeesus.
* Taivaan Isä on Jumala, mutta ei Jeesus tai Pyhä Henki.

Ihmisruumiissakin on pää ja ruumis ja henki. Ne ovat yhdessä elementissä. Mutta aivot (tietoisuus) ei ole soluissa, ja solut ei ole aivot ja henki ei ole liha jne... Mutta ne ovat summa + summarum = ihminen.

a chaloma leichum immanuel jeshua
ameerdos chalom kardosh
averdo dectendcer es standor
amar des tedrfiender
me edierde fie chalom Jeshua
chalom a lord
a mino con dorder
ver der sten dor
me de lof ton der
ins con sen chalom mior
ambraado las tender
ambraa dos sandor