IRC-Galleria

Rahaliikenne tuntuu olevan tällä hetkellä omalla osalla vähän turhankin vilkasta, ei niin että sitä tulisi vaan sitä tuntuu menevän vähän turhankin kanssa. Vaikkakin valtion täyshoitolassa ollaan ja päivärahatkin ovat huikeasti jo yli 5€.

Lauantaina tuli taas toistamiseen käytyä valalla uusien alokkaiden kanssa kuuntelemassa melkein samanlaiset höpinät mitä oli itselläni helmikuun hyytävissä pakkasissa Joensuun raviradalla.
Tällä kertaa alokkaiden valan vannominen suoritettiin Siilinjärven urheilukentällä, keli oli suhteellisen hyvä, noin 25 astetta. Aliupseerikoulun 3J pääsi ns. "kunnialliseen osaan" nimittäin seuraamassa seppeleen laskua ja tekemään kunniaa sotiemme veteraaneille. Siilinjärven kirkon edessä oli mielestäni hieman pahempi paahde kuin urheilukentällä, siinä ei käynyt tuuli kuin kerran ja muuten aurinko kyllä helli meitä täydeltä taivaalta. Ei pidä valittaa, Suomen kesä on lyhyt.

Valalla... valalaulu meni normaalin tapaan penkin alle, jokainen tuntui laulavan aivan liian nopeasti(mukaanlukien itse?) ja aivan liian hiljaa. Toisessa veisuussa meni muuten hyvin mutta ääntä vain puuttui, jokainen ei ole niin esiintymisvarma ison joukon edessä kuten toiset.

Kaikin puolen olen tyytyväinen ainankin oman yksikön toiminnasta valalla, marssi sujui hyvin ja oli helppoa koska kuulimme kokoajan rummun rytmin kulkiessamme heti ensimmäisenä soittokunnan perässä.

Vapaalla... Kotia kyllä pääsin ajamalla kaverin autoa. Täällä ei sitten mitään suurempaa olekkaan, minun pitäisi varmaan huolestua elämänlaadustani. Täällä ei ole odottamassa muuta kuin tietokone, auto ja rakentelun puutteessa seisova moottoripyörä. Pyörään tekisi mieli tehdä suunnittelemani visiot mutta rahaa ei ole joten hommat seisovat. Tässä tilanteessa pitää hieman kiittää "pappabetalaria" joka omien ajohalujen vuoksi meni ostamaan pyörään uudet kejut, rattaat ja renkaat. Olen taas kurkkuani myöten veloissa hänelle tämän tempauksen takia, mitään en pyytänyt mutta en myöskään ala valittamaan sen kummemmin.

Elämästä tunt... nyt alkaa menemään jo pahemmankin angstin puolelle, joten lopetetaan se homma sikseen ja todetaan. Asiat on miten on ja voisin niihin ehkä omalla toiminnallani vaikuttaa armeijan jälkeen enemmän.

Edelleen, jos joku tämän lukee, toivotan hyvää loppukesää omalta osaltani, koittakaa tehdä jotain merkityksellistä ja muistettavaa.