IRC-Galleria

*HUOKAUS* Ei o tullu siilipaita vieläkään... *HUOKAUS*

Mä työnnän liikaa ja liian vaa’assa ikkyossa… *virn* Uu, ja vihdoin askelresepti iriminagelle. Jeij! Arigatoo, Hannu-senpai!

Läskinlähdetysmanaus:

Sula läski lyllymästä,
liha liika lellumasta,
ihra kaikkoa kavala,
suksi suohon selluliitti!

Makeassa on majasi,
virus vinha viinerissä,
rasvaisessa on kotisi,
voikkoleivän makkarassa.

Mene kinkku matkoihisi,
suden suuhun paksu reisi!
Parempi minun elellä,
kepeänä kepsutella,
kun ei perä maata laahaa,
raavi maantietä takamus.

Olipas mukava(hko) viikonloppu.

Perjantaina kikkailin Punanaamion kautta kotio pällistelemään naamiaisostoksia ja värjäilemään tukkaa ja kaikkea sen sellasta.

Lauantaina oli IHANAAAAAAA ihan vaan möllöttää ja haahuilla aamupäivä ja päivä kun ei ollu mikään kiire. Ja nukuin jopa ekat päikkärini noin... öö... kiljoonaan vuoteen... :)
Ja illalla oli Virpi-senpain Wild Wild West -teemaiset 40v-pippalot. Oli aika hubaa. Inkkarina menin. Meit ei ollu kuin kolme inkkaria, ja hassua kyllä nää kaks muuta oli justiin oikeestaan aiki-porukasta rakkaimmiks tulleet. :) Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hassua puuhastelua (mm. inkkaria edustavan Indian-oluttölkin ammuskelua puun takaa ja 'ponin' lassoamista) ja silleen... Kivaa... Olen otettu että sain kutsun niin sisäpiirin juttuun.

Ja eilen sitte sai taas kaikessa rauhassa haahuilla kotona aamun ja sitte iltapäiväks Nellille PartyLite-kutsuille. Taas oli kaikkee kivaa uutta tullu... ja kaikkee kivaa poistumassakin myynnistä... Ostovimma meinas iskee. Onneks ei ollu enempää rahaa mukanassa. :D Äidyin sitte sen sijaan ottamaan itellenikin emännöitäväks yhden esittelyn. *naur* Noh, mut ne on aina kivoja miitinkejä, sellasia mukavan epämuodollisia...
Mutta AH! ei niin mahtavaa ettei stite jotain kuraakin: eilisilta ja -yö oli sitte melko hanurista. Kotimatkalla kynttiläkutsuilta alko törrrrrkee huimaus ja se äity himassa jo niin pahaks että alko etomaan. RYPkin sano että olin melko kalpee... Ja nukkuminen ei oikeen luonnistunu kun joka kerta silmät sulkiessa kieppu kahta kauheemmin päässä. Huhhuh... Noh! onneks sentään sen muutaman tunnin loppuyöstä sain nukuttua... Mikähän lie oire ollu... :|

MUTTA! tänään on uus päivä. Mansikkapäivä. *maisk* Ja hernepäivä. Ja Arizona-päivä (kts. galleriasta 'päivän pullo'). Ja REENIPÄIVÄ! Illalla pääsee reenaa. Jeij!
Nih, ja Pasi lähti eilen Aharikkaan. Toivottavasti sillä mänöö kaik hyvin ja tuloo ehijänä takasikki.
ja mä haluun Lintsille. Haluun, haluun, haluun, haluun, haluun, haluun, HALUUN! Voih, kun ois mun lomalla hyvät kelit... Tosin yksin Lintseily ei niin houkuta... *HUOKAA*

Mun banaani on kipee ja päärynät jumissa. Ja kirsikkana pohjalla: melonit kutisee.
Mut hei kaali on tänään vähän selkeempi kun eilen. Siirryn vihannespuolelle.

Nikkyo-säätöö eilen. Kari veti. Mahtavat treenit. Oli taas niin upee ilmapiiri et hitsin vitsi. Ja tosi paljon porukkaa. Melkein täys dojo. Sugoi! Teki hyvää saada rutiinia. ja vai suurimman osan ajasta tehtiin sovellutuksia, ni aluks päästiin tekee ihan normiversiookin. PAITTI! *hämmentyny ittekki* Aluks vaan tehtiin niinkö Kari näytti enkä sen suuremmin asiaa miettiny. Sitte Kari kysyi että mitä eroa äsken tehdyllä tyylillä oli perustekniikkaan. Mä olin että ”voi vitt…”, se ei ollukkaa perustekniikkaa. Ni sitte loppujen lopuks se ero olikin että Karin näyttämässä päästettiin uke välissä ylös ja perustekniikas ei päästettäis. Ja kun aloin miettii ni yhtä lukuun ottamatta tein kaikki toistoni perustekniikkana. *naur* Eli ehkä osmo on sittenki oppinu jotain… *hehhehe*
Mut kiesus et mä en tykkää (vielä) olla Karin ukena. Etenki on noin paljon porukkaa. Yleensä sillä on vaan hakamallisia, tai Emma. Mut nyt me kaks muutaki valkopöksyä ’päästiin’ näyttöukeiksi. Hui… Sotokaitennagen näyttöjen jälkeen Kari paasas selkeesti edistyneemmille että ei saa jäkittää ukena. Sanoi meitä valkopöksyjä osoittaen että ”ei noikaan jännittäny yhtään”. No ei kai siinä ny mitään ehtiny jäkittämään! Ku kaikki energia meni siinä paniikissa ihan siihen et muistaa hengittää ja et pysyy tilanteessa mukana. *hehe*
Mut kivaa oli. uusia oppeja taas. Ja toistoja paljon. Jee… Joskin taas myös monta asiaa mitä en ymmärtäny sitten yhtään. Mut oli tosiaan niin hillittömän magee tunnelma dojolla – paljon hymyjä ja ystävällisiä sanoja ja ilmeitä jne – et taas lähdin sieltä bussipysäkille levee virne naamallani… :)

*aivan pöhnäs ja tukka jumis*
Kammokipee alaselkä ja hanuri ja pohkeet, mut wau mikä käsittely... *pyyhkii vieläki kuolaa poskelta*

Oli kyl aika mehevää käyä hoitelees Alexii. Siis kamun hauvaa. Mellevät kelit ni mikäs siin on lenkkeillessä. Ilma tuoksuu, saa liikuntaa, saa olla elukan kanssa...
Mutta sadepäivänä ei taatust ois yhtä kiva. Tai kipeenä. Eikä reeneihin tai reissuun lähtö olis yhtä simppeliä, kun on rakkineessa niin kiinni...
Teki kyl toisaalta melko hyvää olla se muutama tunti ihan ittekseen siinä illan suussa, istuu vaan ja nyhertää paperille viivoja. Ei pauhannu töllö, ei hötkyilly koira, ei soinu puhelin (no, textareita välillä), ei ollu kiire minnekkää...
Toisaalta siinä taas heti pullahti mieleen se että haluisin oman rakkaan. Että yksinäisyys verottaa voimia. Ja piirrustustaidotki on rispaantunu pahemman kerran...

Mut niin se menee. Balanssi. Yin/yang. Ei yhtä ilman toista.
Ja se on hyvä niin. Tasapaino säilyy ja elämä liikahtelee eteenpäin.

...oli eilen luona. Käytii uittaas koissui. Laitanpa kuvanki tuonne arkistoon. Rakkineet on hauskoja. Oli aika mehevä ilma. Lämmin ja tuoksuva. Reeneistä tullessa meinasin jo unehtuu kedon kupeeseen nuuskuttaan. Kesä on ihana. Paitti öttiäiset on osmoja.
RYP on kyl rakas. Hieroi mua eilen niin nannasti. Tai siis onhan se rakas hieromattakin. *virn* Sielunsistko. Jännä kyllä, että vaikka tuossa oli taas hirmunen aika ettei nähty, ei juteltu, ni silti jotenki vaa...no...yhteys on siinä. Pyytämättä, tekemättä... Aika uniikkia... Aika ihanaa... Oon onnekas...

*pikkukarkelo* Mä opin taas jotain… Mä ymmärsin taas (ehkä) jotain… Jeij… *pikkukarkelo*
Katadori nikkyo ura meni VIHDOIN! Nyt vasta kun selitettiin pölkkypäälle että sen on itse asiassa alun perin ikkyo joka epäonnistuu ja siitä tulee nikkyo. Ni joha loksahti. Ja muutenki nyt vasta valottu miten se toinen käsi tulee siihe kyynärvarren päälle. Eihän se mikää vaikee sitte ollukkaa. Ei vaan jotenki kyenny käsittämään sillon taannoin ku Tuomo sitä yritti opettaa. Oli varmaan vaan tyhmäapina-päivä.
Ja sitte tehtii sellane hauska irrottautuminen kahdesta vastustajasta. Mikähän sen nimi nyt taas olikaan… Nikkyo-irroittautuminen kuitenki. Kummassaki räpylässä uket kaksin käsin kiinni, ja siitä vaan keskustan ympäri pyörimällä ja nikkyo-lukoilla uket meni kanveesiin. Aika hauska… :) Ei niin että mä oisin sen osannu… *naurrrr* Mutta olipa hauska harjoite kuitenki.
Eilen oli kyllä muutenki kiva treenaa. Se 4 kyu heppuli – mikähän sen nimi ees on? – jonka kanssa aika paljon tein osoittautukin paljon rennommaks kuin aiemmin. On vähä jäkittäny ja totistellu aiemmin. Mistä lie johtunu. Tosi mukavan olonen poitsu oli. Ja se on aina kiva tehhä edistyneemmän kanssa, ku tuntuu välillä jopa sille että osaakin jotain. Ja oppii koko ajan.
Kyllä harmitti sekä omasta että sen toisen puolesta, kun tein yhden naisen kanssa tekniikkaa. Mä en osaa ittekkää vielä yhtään mitään, mutta se ei kyllä osannu senkää vertaa reagoida ukena ja oli alati sellane olo, et joudun tekemään väkisin sille tekniikoita. Kun ei tosiaan ittekkää osaa. Ikävää! Sitte vielä kävi ilmi että sekin ois vissiin syksyllä suorittamassa 5 kyuta. Voi Luoja… Ilkeämieliselle tuntuu sanoa, mutta mä EN halua sen pariksi graduointiin. Ukena ei mulla oo mitään hätää, mutta mä en nagena haluais vielä näin varhaisessa vaiheessa niin haasteellista ukea.. *huoh* Noh, saas nähdä… Tarttee kysellä ja katella…
Nyt kun oon pureksinu vuorokauden tuota syksyn treenirytmidilemmaa mitä eilen pohdin, ni kyllä se näyttää aina vaan jotenkin oikeemmalle polulle, että nyt vielä tän kuun ja ens’kuun alun panostan osmona aikidoon (etenkin kun näyttää että tälleen kesällä tosi auliisti opetetaan yksilöllisemmin seuraavan graduoinnin juttuja) ja sitten kun normi treenikausi pärähtää taidossakin käyntiin, ni otan taas taidon etusijalle, ja käyn aikidossa sen minkä ehdin. Harmillista vaan että vapaatreenit menee taidon kanssa päällekkäin. Tarttee varmaan välillä laistaa tiistaista. Aina kun ei oo oma veto tms. Mut jos oon sissi ni sentään Karin keskiviikkotreeneistä voisin porhaltaa taidotreeneihin… :)