IRC-Galleria

Voe! ku Itella pitäis vauhtia ja itellooni tois minu uuvet reenipökät pian! *väänteleep käsiään* Ei meinaa jassaa oottaa tatamillepääsyä... :)
Noh, keskviikkona alkaa taas taidoilu, ni pääsee ainaki siellä hikoilemaan. Tartteeki nykästä taas kunnon peruskuntokausi. KENTATE KAMAE!!! :D

Ei jumaliste! *turhautunutta naurua* Ei vaan pysty kykenemään… Eilen reeneissä sitte kävi taidokkaasti: Pertti oli tekemässä muhun sotokaitennagea kun justiin ennen heittoa Katja-uken hanurista kuului PRAP! (ei, kyseessä ei ollut pieru… valitettavasti…) ja siihen loppu meikäläisen treenit. Ripsahti meinaan housut sievästi pehvasta rikki. *epäuskoinen naurahdus* Sellanen 10-senttinen rako sinne vaan tuli, mutta sen verta ilmavirta pyyhkäeli pakaraa notta totesin olevan häveliäämpää jättää treenit siihen. Onneks sentään tunnin suunnilleen ehdin treenata. Ja jopa todeta että nikkyo ura menee jotenkuten jo. Mutta hitto että harmitti jättää treenit kesken…
Ja vielä suurempi harmistus iski kun pääsin pukkarin ja hokasin että niih, millonkahan siis saan käsiini uudet housut ja pääsen taas treenaamaan. *suruisa huokaus* Toivottavast ei tuu pitkää treenitaukoa… Mä olin kyl jo vähän asennoitunu menemään treeneihin tänään. Kele…
Muuten oli kyllä muksaa treenata. Oli taas tosi kivasti sakkia. Nikkyoa jos jonkinlaisella sovellutuksella. :)
Riivattua että noi housut harmittaa. Pitääpä soitella ympäri kaupunkia josko jostain löytyis mulle uuvet jo illaks…

*HUOKAUS* Ei o tullu siilipaita vieläkään... *HUOKAUS*

Mä työnnän liikaa ja liian vaa’assa ikkyossa… *virn* Uu, ja vihdoin askelresepti iriminagelle. Jeij! Arigatoo, Hannu-senpai!

Läskinlähdetysmanaus:

Sula läski lyllymästä,
liha liika lellumasta,
ihra kaikkoa kavala,
suksi suohon selluliitti!

Makeassa on majasi,
virus vinha viinerissä,
rasvaisessa on kotisi,
voikkoleivän makkarassa.

Mene kinkku matkoihisi,
suden suuhun paksu reisi!
Parempi minun elellä,
kepeänä kepsutella,
kun ei perä maata laahaa,
raavi maantietä takamus.

Olipas mukava(hko) viikonloppu.

Perjantaina kikkailin Punanaamion kautta kotio pällistelemään naamiaisostoksia ja värjäilemään tukkaa ja kaikkea sen sellasta.

Lauantaina oli IHANAAAAAAA ihan vaan möllöttää ja haahuilla aamupäivä ja päivä kun ei ollu mikään kiire. Ja nukuin jopa ekat päikkärini noin... öö... kiljoonaan vuoteen... :)
Ja illalla oli Virpi-senpain Wild Wild West -teemaiset 40v-pippalot. Oli aika hubaa. Inkkarina menin. Meit ei ollu kuin kolme inkkaria, ja hassua kyllä nää kaks muuta oli justiin oikeestaan aiki-porukasta rakkaimmiks tulleet. :) Hyvää ruokaa, hyvää seuraa, hassua puuhastelua (mm. inkkaria edustavan Indian-oluttölkin ammuskelua puun takaa ja 'ponin' lassoamista) ja silleen... Kivaa... Olen otettu että sain kutsun niin sisäpiirin juttuun.

Ja eilen sitte sai taas kaikessa rauhassa haahuilla kotona aamun ja sitte iltapäiväks Nellille PartyLite-kutsuille. Taas oli kaikkee kivaa uutta tullu... ja kaikkee kivaa poistumassakin myynnistä... Ostovimma meinas iskee. Onneks ei ollu enempää rahaa mukanassa. :D Äidyin sitte sen sijaan ottamaan itellenikin emännöitäväks yhden esittelyn. *naur* Noh, mut ne on aina kivoja miitinkejä, sellasia mukavan epämuodollisia...
Mutta AH! ei niin mahtavaa ettei stite jotain kuraakin: eilisilta ja -yö oli sitte melko hanurista. Kotimatkalla kynttiläkutsuilta alko törrrrrkee huimaus ja se äity himassa jo niin pahaks että alko etomaan. RYPkin sano että olin melko kalpee... Ja nukkuminen ei oikeen luonnistunu kun joka kerta silmät sulkiessa kieppu kahta kauheemmin päässä. Huhhuh... Noh! onneks sentään sen muutaman tunnin loppuyöstä sain nukuttua... Mikähän lie oire ollu... :|

MUTTA! tänään on uus päivä. Mansikkapäivä. *maisk* Ja hernepäivä. Ja Arizona-päivä (kts. galleriasta 'päivän pullo'). Ja REENIPÄIVÄ! Illalla pääsee reenaa. Jeij!
Nih, ja Pasi lähti eilen Aharikkaan. Toivottavasti sillä mänöö kaik hyvin ja tuloo ehijänä takasikki.
ja mä haluun Lintsille. Haluun, haluun, haluun, haluun, haluun, haluun, HALUUN! Voih, kun ois mun lomalla hyvät kelit... Tosin yksin Lintseily ei niin houkuta... *HUOKAA*

Mun banaani on kipee ja päärynät jumissa. Ja kirsikkana pohjalla: melonit kutisee.
Mut hei kaali on tänään vähän selkeempi kun eilen. Siirryn vihannespuolelle.

Nikkyo-säätöö eilen. Kari veti. Mahtavat treenit. Oli taas niin upee ilmapiiri et hitsin vitsi. Ja tosi paljon porukkaa. Melkein täys dojo. Sugoi! Teki hyvää saada rutiinia. ja vai suurimman osan ajasta tehtiin sovellutuksia, ni aluks päästiin tekee ihan normiversiookin. PAITTI! *hämmentyny ittekki* Aluks vaan tehtiin niinkö Kari näytti enkä sen suuremmin asiaa miettiny. Sitte Kari kysyi että mitä eroa äsken tehdyllä tyylillä oli perustekniikkaan. Mä olin että ”voi vitt…”, se ei ollukkaa perustekniikkaa. Ni sitte loppujen lopuks se ero olikin että Karin näyttämässä päästettiin uke välissä ylös ja perustekniikas ei päästettäis. Ja kun aloin miettii ni yhtä lukuun ottamatta tein kaikki toistoni perustekniikkana. *naur* Eli ehkä osmo on sittenki oppinu jotain… *hehhehe*
Mut kiesus et mä en tykkää (vielä) olla Karin ukena. Etenki on noin paljon porukkaa. Yleensä sillä on vaan hakamallisia, tai Emma. Mut nyt me kaks muutaki valkopöksyä ’päästiin’ näyttöukeiksi. Hui… Sotokaitennagen näyttöjen jälkeen Kari paasas selkeesti edistyneemmille että ei saa jäkittää ukena. Sanoi meitä valkopöksyjä osoittaen että ”ei noikaan jännittäny yhtään”. No ei kai siinä ny mitään ehtiny jäkittämään! Ku kaikki energia meni siinä paniikissa ihan siihen et muistaa hengittää ja et pysyy tilanteessa mukana. *hehe*
Mut kivaa oli. uusia oppeja taas. Ja toistoja paljon. Jee… Joskin taas myös monta asiaa mitä en ymmärtäny sitten yhtään. Mut oli tosiaan niin hillittömän magee tunnelma dojolla – paljon hymyjä ja ystävällisiä sanoja ja ilmeitä jne – et taas lähdin sieltä bussipysäkille levee virne naamallani… :)

*aivan pöhnäs ja tukka jumis*
Kammokipee alaselkä ja hanuri ja pohkeet, mut wau mikä käsittely... *pyyhkii vieläki kuolaa poskelta*

Oli kyl aika mehevää käyä hoitelees Alexii. Siis kamun hauvaa. Mellevät kelit ni mikäs siin on lenkkeillessä. Ilma tuoksuu, saa liikuntaa, saa olla elukan kanssa...
Mutta sadepäivänä ei taatust ois yhtä kiva. Tai kipeenä. Eikä reeneihin tai reissuun lähtö olis yhtä simppeliä, kun on rakkineessa niin kiinni...
Teki kyl toisaalta melko hyvää olla se muutama tunti ihan ittekseen siinä illan suussa, istuu vaan ja nyhertää paperille viivoja. Ei pauhannu töllö, ei hötkyilly koira, ei soinu puhelin (no, textareita välillä), ei ollu kiire minnekkää...
Toisaalta siinä taas heti pullahti mieleen se että haluisin oman rakkaan. Että yksinäisyys verottaa voimia. Ja piirrustustaidotki on rispaantunu pahemman kerran...

Mut niin se menee. Balanssi. Yin/yang. Ei yhtä ilman toista.
Ja se on hyvä niin. Tasapaino säilyy ja elämä liikahtelee eteenpäin.