IRC-Galleria

Nyt ei ehdi kauheesti kirjottamaan kun on kiire jo hierojalle mutta JEE Virpi-senpai veti tänään aamutreenit ja minä olin rohkea ja reenien lopussa tein jokaiseen kotegaeshiin yokoukemi-alastulon sattui kyllä vähän hartioihin kun ei sitä vielä osaa ja pelotti ihan hirveesti mutta teinpä kuitenkin oli kyllä muutenkin jänskät treenit tehtiin vastatekniikkameininkiä melko vaikeeta mitään en ymmärtäny mutta tosi hyvä hiki oli päällä ja kylläpä oli kivaa vaikka vähän oli harmi ettei Emma ollut siellä mutta Virpi ja Pasi sai hekotuskohtauksia niin oli melko lupsakka tunnelma Pasi vielä letkautti tosi osuvasti kun olin takaapäin sen ranteissa kiinni ja ihmettelin että ”taas mä oon täällä väärinpäin” meinaten että aina nagen takana mulla oli väärin päin jalat/hanmi ni Pasi vaan siihen että ”niin kai noi on sun kädet” ja heilautti ranteitaan heh hassu mies mutta nyt tarttee mennä MOOOOOOOOOOOOOI!

Aamuaikido. Mukavasti sakkia. Tai siis neljähän meitä vaan oli Pasin lisäks, mutta kuitenki puolet enemmän kuin yleensä. *hih* Ja kivaa oli. Käs’vars’garamia tehtiin, muun muassa. Uhhuh… Melko lennokasta. Tai Pasi sano notta mä liikun keposesti siinä. Mutta pakkohan se on kun toinen ensin heittää kiertoradalle ja sitte survasee käsivarret ristiin. Niin että siinä on vähän niinkö liikuttava ja loikattava ukemiin jos ei halua käsiään irti. *virn*
Mukavat treenit… Harmillisest en kyl ehtiny yhtään yokoukemia-harjotetta tekemään, kun kotegaeshiakin ruvettiin tekemään vasta justiin ku mä tein lähtöä. Möh. Noh, mut sillon edellisis aamureeneis sain kyl niin paljon yokoukemi-harjotusta etten kehtaa maristakkaa. :)
Nyt sitte onki taas torstaihin asti taukoa. Ja sillonki vaan aamureeneihin pääsen. Jos sitte sunnuntaina menis aikeilemaan, lauantaina kun on pakosti lepopäivä taidon valiokuntapäivien takia…

http://www.stomponline.com/

*täpinöissään*
Jos mahdollista, niin vielä piirun verran parempi show kuin viimeks. YATZEEEE !!!
Rispektit tekijöille. Big time. Lähemmäs 2 tuntia rytmin, äänen ja liikkeen karnevaalia. Ja huumoria.

Tänään kattomaan STOMP!ia. *täpinää*
^_^

Yokoukemi-aamu. Pasi tarttu heti eilen pistämääni vienoon pyyntöön että jos vähän sitä yokoukemia ehtis reenata aamulla. Oli sitten koko reeni pelkkää yokoukemia. *naur*
Ja tulipa sitten taas harvinaisen selväksi – jos jollakin jokin harhakäsitys oli asiasta (*köhöm* minulla *köhöm*) – että ei, minä en sitten niin vahingossakaan osaa yhtään yokoukemia. Tai siis vähän suunnilleen sinnepäin siitä uken-ranteessa-roikkumis-versiosta, mutta en sitten millään muulla tavalla. Iriminage-muotosessa harjotteessa piti ’istua isin polvelle’ ja tarttua nagen rotsiin ja nage tarttui rotsiin ja siitä ois muka jotenkin pitänyt osata kaatua. No ei. En osannu. Yhtään. Kylelleen aina pötkähdin, ja äärettömän vähä-äänettömästi. Sekä verbaalisesti että vartalollisesti. Mur. En kyllä ymmärtäny sitä ollenkaan. Melkein tein sen vaikeemman version (seisaaltaan lähtö) ja se tuntui mukavammalle, mutta annas kun Pasi huomas sen ja sanoi että ”kokeileppa tältäkin puolelta tolleen seisaaltaan” ni ei. Jarrut pohjaan. Kesken matkan. Ulahdus. ”Ei!” Ähinää. Ja sekä minä että Pasi nauravana myttynä pitkällään pitkin tatamia. Ai nolottiko? No JUU! Hiivatti sentään… Mutta minkäs teet, kun liike on jo lähteny ja paino sen verta irti maasta ettei voi pysäyttääkkään mutta toinen jalka kuitenki tuntuu jäävän paikalleen ja polvi vääntymisvaarassa…
Noh, mut lohdutuksena sitte kotegaeshi-muotoon tehty yokoukemiharjoite meni vähän kohtuullisemmin. Hirvitti, mutta se oli sentään tutumpi lähtöalusta. Selkeesti mun on helpompi lähteä kun lähden valmiiks suoremmasta asennosta, niin saan lantion paremmin auki/suoraks. Istualtaan kun lähtee ni mä oon ’kyyryssä’ koko matkan. Ja sit sattuu.
NOH! Mut kivaa oli silti. Taas Emman kanssa privaattioppilaina. :) Harmi vaan että kun on pakko pitää lepopäivä sunnuntaina ni seuraavan kerran pääsen aikidoilemaan vasta maanantaina. Möh. Onneks sentään huomenna hyppyreenit ja lauantaina Janin taidoreenit ni pääsee vähän liikkumaan.

Eilen toooosi mukavat vapaatreenit. Nykerrettiin taas Anun kanssa. Alussa vähän kikersin ittekseni shikkoa kun Anu puuhas ukemeja. eteenpäin jo jotenki sujuu – joskin ihan armottoman kulmikasta ja äänekästä se vielä on – ja taaksepäinkin ekaa kertaa ees jotenkin pääsin. Muta tenkan ja irimitenkan oliki sitte ihan hepreaa. Nooooh, eiku reenii reenii vaa… :)
Melko huojennus oli kun jotenkuten hiffasin vihdoin iriminagen irrottautumisen. Nyt kun vielä muistasin sen jatkossakin! *naur* Ja osittain ihan itte oivalsin. Tuomon neuvosta tarttu se että ranteen liike alussa on tosi pieni ja nopeest liuku iholla ulkopuolelle. Ja sitte itte hokasin että kun tunkasee irrotettavan käden kohti uken saman puolen kylkeä ni AVOT! :) Aika magee tunne… jee jee…
Tuomo oli kyl melko vauhdissa. Pisti nakaten kokyunagessa – jonka senki muuten teki ja opetti erilailla, jännää – melko vauhdikkaasti. Ja varottamatta. Kiljahdin. Mutta vaan kerran. *hehe*
Yokoukemi-harjotteita tein Emman kanssa muutaman siinä lopuks. Meni melko kivasti, joskaan ei ollenkaan yhtä pehmeesti kuin silloin yks aamu. Heti ekan jälkeen kuulu innsotunut ”oho!” hakamanviikkaajien riveistä, ja toisen jälkeen ulahti jo Virpi-senpaikin hyväksyvästi. Kun oli neljä ehtiny tekee ja vedin hetken happea ni hirmuinen neuvoryöppy alkoi. Tais olla yhtä aikaa neljä vai peräti viis eri neuvojaa. Ja neuvoa. *naurrr* Niin siinä sitte yritin parhaani mukaan kiltisti sisäistää kaiken ja tehdä muutaman lisää. Sitten kyllä tulikin yks melko äänetön, kiitos pitkälti Hannu J. -senpain levynäliikkumisneuvon. Tuntui aika hyvälle. Sekä tehdä että saada niin auliisti neuvoja. Nöyräksi teki jälleen…

JIBII !!! Virpi veti aamureenit! *karkelo* Jotta olipahan taas vauhdikasta menoa. Melkosta sutinaa. Liuta tekniikoita läpi ja vielä siellä seassa se ihanainen kaitennage. Ja arvaa sattuiko pariksi Tuula? No sattui. No arvaa nakkeliko se menemään melko vauhdikkasti? No nakkeli. No arvaa huusiko Katja täyttä kurkkua? No HUUSI! *reps* Kovin se tuntu huvittavan muita, mutta kyllä siinä oli vähällä ettei tullu löysät pöksyyn ku ilmalennot oli melko… eeh… pitkiä ja vauhdikkaita… Heh… Kauhee tutina käsissä aina uutta otetta ottaessa ja pulssi jatkuvast päälle 200. *tihi tihi* Mutta olipa siinä jotain hyvääkin. En ehtiny miettimään liikaa juttuja – Virpikin sanoi pukkarissa että mä mietin asioita ihan liikaa… – ukemit oli yllättävän pehmeitä, eli ilmeisesti mä sentään jotain oon oppinu. :)
Mutta kyllä mä sitten vaan tykkään Virpin treeneistä. Se tuo heti niin sen oman persoonansa siihen treenaamiseen, että väkisinkin kaikki tekeminen on valoisaa ja rentoa ja mukavaa. Ja kovaäänistä. *naur* Mä kun kuvittelin että mä olin jo vähän oppinu olemaan suu soukemmalla reeneissä, mutta ei. Se harhakuvitelma romuttui aika tehokkaasti tänään. Ja eiku takasin sorvin ääreen. *virnistys*
JOO! Ja sitte kivana sokerina pohjalla Virpi tunkas loppuun Tuulalle tekniikkatoistoja meidän muiden avustuksella. Jyuwaza-muodossa (vaikka Virpi aina ennalta tekniikan määräskin). Niin ja sehän siis ei ole kovin tuttua mulle vielä. Ni jopa vähän jännitti että mitä sieltä tulee…
Mutta hengissä selvisisin. Ja totta puhuen kyllä kovempi järkytys oli ennen Tuulan sessioa otettu jyuwaza-setti pareittain. No APUVA! Aina ihan yhtä tyhjä kupoli kun se tilanne tulee. Mitään ikinä koskaan nähnykkää tai tehnykkää ja mikä tää on - ai häh käsi vai - ai jaa mun oma käsi vielä - ööö… Ja sitten kun se… se… mikä ihme sen nimi nyt onkaan, no mutta kuitenkin yksi miekkosista otti ja teki kaikkea muutakin kuin mitä ko. treeneissä oli tehty vaikka piti tehdä vaan sen treenin juttuja ja sitte mä olin että häh ja HUISK! ja pakko oli vaan jotenki jonnee mennä mukaan. *kikattelee* Mahto olla katottavaa… ja nageiltavaa… Huhhuijaa…
Mutta se kaitennage vei voiton. Desibeleissä ainakin. Ja kyllä vauhdissakin. HIIH! Mutta olipa taas Virpi-senpailla hyviä jippoja, tällanen samanlainen persjalkanen kun oon kans. Lähti kaitennage multakin vähän erilailla sujumaan kun opastettiin se tsukiashi ottamaan sinne… :) Pitääpä muistaa…
Oi, Virpin veto oli kyllä virkistävä tuulahdus treenaamiseen. Hyvä mieli. Tätä lisää. :)

Mikä fiid siin oikeen on et menee räkättämiseks Suskun kaa noi soittikset aina jossain vaihees...? :D Kammo käkätystä taas eilen. Enkä enää ees kovin hyvin muista mistä oli kyse. *naur* Soitettii koko reeni Mootsarttii. Klassista! *heh* No mut Turkka on kiva piisi. Etenki tolleen nelikätisenä. Melkein mörkönä alko Susan soittis, mut saihan sen sit piristymään...vaik joutuki tekee tyhmii toistohakkauksia... ^_^ *two thumbs up 4 Sus4*

Siin on kyl mulla kaksteräinen miekka:
Toisaalta haluun antaa positiivista palautetta tarpeeks et pimu tietää missä mennään ja haluisin kovasti antaa tiukempiakin haasteita että mielenkiinto pysyy yllä ja pimu kehittyy.
Toisaalta taas en haluu et se saa positiivisesta palautteesta 'liian ison pään' ja kuvittelee heti osaavansa kaiken enkä myöskään haluu pistää liian kovia harppauksia eteen koska ainainen takkuaminen tappaa innon sekin...
Melkosta tasapainoilua...

Villiinyin sitte ittekki eilen soitteleen siin illlal. Pari tuntii meni nii et hutkahti. En ees ehtiny tajuumaan. Funtsin vähän tuolla pienessä aivoherneessäni (huom! yksikkömuoto...) et pitäs varmaan kyl alkaa pistää treenikalenteriin soittotreenitkin. Siis omat. Torstaisin nyt tulee monesti soiteltuu Suskun lähdettyy jos en mee aikidotreeneihin, mut aattelin et sen lisäkskin ottais yhden päivän viikkoon minkä pyhittäs soittamiselle. Tai siis ainakin muutama tunti. Sentään. Viikonloppusin ois parhaiten aikaa. Sillon kun on aikaa. Jos vaikka sunnuntaita yrittäis... :)

On taas niin monta biisii mitkä haluun opetella. Ja oppia uudestaan. Selailin eilen varastossa olevia opetusbiisei (omii vanhoi soittobiisei), ja hitto en muistanukkaa et ne oli niin mageita! Paitti et vitutti kun ei sormet totellukkaa enää. Niinkö ennen. Mut tarttee siis vaan reenaa lisempi. Paaaaaaljo lisempi.

Jos sunnuntaina alottais... :)

No ni... hyvät mörköilyt meni ihan hukkaan eilen... Taidoreenit oliki ihan kivat. Pää ei kestäny hypätä bakutenia (ei, en hyppää puolivolttia päälleni vaan nilkka kipee ni ei pää kestä uskalta... X) ) ja muutenki vähän tahmee olo, mut silti oli ihan jees kuitenki. Ei mikään wau, mut jee ja bueno. Ja Rikun viillii vauhtii edistyvä arabialainen+bakuchu on aina mieltäylentävää katottavaa. Tosi nopeest oppinu... Vähän vielä hiomaton, mutta peruspalikat on kohdallaan. Ja Essinki ude on ihan hilkulla. Perjantaina vaan yksin kokeilemista hyppyhallilla...
Suureks harmiks meijän tenkai näyttää nyt jo ylipitkälle ja kaks 'kuolemaa' on vielä jäljellä. Onneks satuin pyytämään alustavaa kellotusta... Nyt jo lähemmäs 10 sek. yliaikaa. tempoo voidaan viel kiristää vähän muttei kymmentä sekuntia. Tai yli kymmentä, kun ne kuolemat on tosiaan vielä tulossa... Pitää rukata nurkkia ja tapahtumia.

Mä sanoin eilen Makelle/porukalle että bakuten ei tuu menemään kisoihin mennessä yksin. En saa tarpeeks rutiinia. Pitäis nyt jo mennä yksin. Nyt mä sitten koko ajan arvon hiljaa pienessä mielessäni että "oisko musta sittenkin siihen, no eikä ois ku oon nii paska ja köntys ja arka, no mutta se on niin lähellä ja menee tasalaatusesti, no mut toi nilkka on niin epävarma tekijä kokoajan, no mut... no mut... no mut...". Kun nyt toi perkeleen nilkka paranis niin uskaltaisin hyppää rohkeemmin! *turhautunut kirahdus*
Mä haluisin kauheesti uskoa että musta on vielä hurjiin(kin) juttuihin, mutta täs ei kyl oikeest auta muuta kuin ottaa sekin huomioon etten o kovin nuori ja vetreä enää... Ja puppanapöksy oon. Ihan selkeesti. Big time.

Melko säätöö kääntöö vääntöö...

Emmalla oli tänään ekaa kertaa hakamat päällä! :) Sopi hyvin. Ja oikeestaan näytti vähän sille kuin ne olis aina kuulunukki Emman päälle. Mitä nyt Emma itte vähän aluks vaikutti jännittyneelle, mutta se nyt ehkä on ihan ymmärrettävää. Hauskat kureet niissä laskoksissa oli pakkausesta ottaessa. Ettei mee helmat sekasin. *hih* Sitte olikin nopee ’free Emma’ –operaatio (Pasi hillu siis saksien kanssa kurenarujen kimpussa) kun todettiin että on oikean kokoset hakamat, ja eiku tatamille puuhaamaan. Jee jee… Pasi myhäili vaan jotain että tervetuloa kompastelijoitten kerhoon… *hehe*
Aamureenit oli siis kyseessä. Ja muksaa oli. Nyt oli vähän enempi porukkaakin. Kokonaista viis plus Pasi. Ei niin, etteikö Pasin ja Emman teho-opetus olis mulle tässä männäviikoilla ollu arvokasta, mutta oli heti kuitenki kivaa ja virkistävää kun oli muitakin suhaamassa. Ajoitusjuttuja Pasi opetti. Mä olin yllättäen melkein skarppina. Se on kyllä jännää tutkailla tuota aikidon ajoitussysteemiä. Taidokoilla ois ottelussa paljon opittavaa siitä. Se on niin kovin loogista ja sulavaa ja myötäävää eikä ukella oikeestaan oo mitään mahiksia jos/kun nage on ajallaan. Samaa pystyis taatusti käyttämään taidossa jissenissä kun vaan tutkailis asiaa. Pitää selkeesti siis makustella tätä hommaa ja yrittää jotenkin soveltaa näitä harjotteita taidoon. Hienoinen haaste se kyllä saattaa olla kun etäisyys ukeen on melkosen paljon pidempi taidossa joten reagointi ja liike pitää tapahtua vielä aikasemmina (ja oikeestaan melkein ennakoiden), mutta silti vois olla paljon hyötyä ajoituksen hakemisesta näillä harjotteilla. Ehdottomasti pistetään muhimaan ajatus… :)