IRC-Galleria

Kun Kristus oli taivaaseen ylös noussut, Judas, jota myöskin kutsuttiin Thaddeukseksi, joka oli yksi niistä seitsemästäkymmenestä apostolista, lähetettiin Abgaruksen tykö. Matkalla viipyi Thaddeus ystävänsä Tobiaksen, Tobitin pojan talossa. Abgarus sai kuulla, että apostoli, jonka Jeesus oli lähettänyt, oli saapunut Tobiaksen huoneelle, sillä Tobias oli sanonut Abgarukselle, että hän oli vieraana pitänyt Jerusalemin voimallista miestä, joka paransi kaikkinaisia tauteja Jeesuksen nimessä. "Tuokaa hänet luokseni", sanoi Abgarus. Tobias meni kohta Thaddeuksen luo ja sanoi: "Abgarus, joka on kuningas, lähetti minut teidän tykönne ja pyysi, että minä ohjaisin teitä hänen tykönsä, sillä hän on ankaralta taudilta kovin vaivattu ja tahtoo teitä parantamaan häntä." "Lähtekäämme siis", vastasi Thaddeus. "Sillä hänen tähtensä olen minä tänne lähetetty." Seuraavan päivän aamuna Tobias otti Thaddeuksen mukaansa ja menivät he Abgaruksen luo. Hänen sinne saavuttua seisoivat hovin vartijat valmiina suojelemaan Abgarusta, mutta kun apostoli astui kuninkaan eteen, huomasi kuningas kirkkaan loisteen apostolia ympäröivän. Kun Abgarus tämän näki, niin hän alamaisesti kunnioitti häntä. Kaikkien läsnäolijain hämmästys oli suuri, sillä he eivät nähneet kaikkea mitä Abgarus näki. "Todellakin olette te Jeesuksen, Jumalan Pojan apostoli, sen, joka lupasi minulle kirjeensä kautta sanoen: "Minä lähetän sinun tykösi yhden apostoleistani, joka parantaa sinun taudistasi ja antaa sinulle ja sinun sukukunnalles elämää!" Siihen Thaddeus vastasi: "Minä olen lähetetty luoksesi sentähden kun luotit Jeesukseen, joka minun lähetti." Ja lisäsi: "Jos uskosi häneen aina lisääntyy ja lisääntyy, niin sydämesi halu tulee täytetyksi sen mukaan kuin sinä uskot." Abgarus vastasi: "Minulla on Häneen niin paljon uskoa, että jos ei Rooman valta vastustaisi minua, niin minä hävittäisin sotamiesteni kanssa kaikki juutalaiset, jotka Hänen ristiin naulitsivat." Thaddeus sanoi: "Herran meidän Jumalamme, Jeesus Kristus, täytti isänsä tahdon, ja kun Hänen tahtonsa tuli täytetyksi, otettiin hän isänsä tykö." Sitten sanoi Abgarus: "Minä uskon Häneen ja Hänen Isäänsä. Thaddeus vastasi: "Sentähden lasken minä käteni sinun päällesi Jeesuksen nimessä", ja kun hän sen oli tehnyt, parantui Abgarus sillä hetkellä.

Tähän samaan kuuluu myöskin taru, jossa kerrotaan Kristuksen kuvan lähettämisestä Abgarukselle. Moniaiden kirjailijain mukaan, erittäinkin Damascenesin, Abgarus lähetti kuvamaalaajan Jerusalemiin maalaamaan Jeesuksen kuvan; mutta maalari ei voinut tehtäväänsä suorittaa sentähden kun Jeesuksen kasvoilla oli niin ääretön loiste. Sitten Herra salli, että hänen kuvansa tuli sille vaatteelle painetuksi pyhän voiman kautta, tällä tavalla tyydyttääkseen Abgaruksen pyyteitä. Toisten kertomusten mukaan painoi Jeesus kuvansa liinaiselle pyyhelimelle ja lähetti sen Abgarukselle. Olkoon tuo asia miten tahansa, mutta Damascenes todistaa myöhempäin tapausten kautta, että senlainen kuva oli Edessassa jollakin aikaa, muussa tapauksessa emme voisi pitää pätevänä kertomusta, josta ilmenee, että Persian kuningas Kosroes yritti valloittaa Abgaruksen kaupunkia j.n.e. Sen tarun mukaan ympäröi Edessan kaupunkia seinä, joka oli rakennettu öljypuusta. Kosroelainen sotajoukko kokosi rovion seinän ympäri ja sytytti sen palamaan. Silloin Edessan kuningas, jonka nimeä ei mainita, tiesi missä Kristuksen kuvaa säilytettiin ja joka oli lähetetty Abgarukselle. Silloin (divina 6) syttyi ankara tuuli, joka hajoitti tulirovion ja ajoi liekin kaikki kaupungista. pois päin, kekäleet polttaen kaikki mennessään kuin edessään oli.

Että ne lupaukset Kristuksesta, nimittäin, että Hän parantaa sairaita, tuli täytetyksi niiden ihmeiden kautta, joita apostolit tekivät, hekin parantaen sairaita niinkuin heidän mestarinsakin; lainaamme tähän moniaita lisätodistuksia:

"Ja yksi mies, saattamatoin hamasta äitinsä kohdusta, kannettiinjoka päivä sen templin oven eteen, jota kutsutaan kaunis, anomaan niiltä almua, jotka templiin menivät. Koska hän näki Pietarin ja Johanneksen tahtovan mennä templiin, anoi hän heiltä almua. Niin Pietari Johanneksen kanssa katsoi hänen päällensä, ja sanoi: Katso meidän päällemme. Ja hän katseli heidän päällensä, toivoen heiltä jotakin saavansa. Niin Pietari sanoi: hopiata ja kultaa ei minulla ole; vaan sitä,. kuin minulla on, annan minä sinulle: Jeesuksen Kristuksen Natsarenuksen nimeen nouse ja käy. Ja hän tarttui hänen oikeaan käteensä ja ojensi hänen, ja kohta hänen säärensä ja kantansa vahvistuivat, ja hän karkasi ylös, seisoi ja kävi, ja meni heidän kanssansa templiin, käyden ja hypäten ja kiittäen Jumalata." (Ap. teot 3; 2-8.)

"Ja joukko paljon eneni miehistä ja naisista, jotka Herran päälle uskoivat, niin että he kantoivat sairaita kaduille ja panivat niitä vuoteille ja paareille, että Pietarin tullessa ainoastaan hänen varjonsa jonkun heistä olisi varjonnut. Ja tuli myös suuri joukko lähimmäisistä kaupungeista Jerusalemiin, ja toivat sairaita ja saastaisilta hengiltä vaivattuja, jotka kaikki parannettiin." (Ap. teot 5; 14-16.)

Kertomus Simonista, joka oli velho, on omituinen, hän kun tahtoi apostoleilta rahalla ostaa heidän voimaansa. Tämä eriskummallinen kertomus soveltuu myöskin nykyajan Simonille. "Mutta siellä oli yksi mies, Simon nimeltään, joka siinä kaupungissa ennen noituuden virkaa harjoitti, ja oli Samarian kansan villinnyt, sanoen itsensä olevan suuren. Mutta koska he uskoivat Filippukseen, joka saarnasi Jumalan valtakunnasta ja Jeesuksen Kristuksen nimestä, niin he kastettiin sekä miehet että vaimot. Niin Simon myös itse uskoi ja kastettiin. Mutta koska Pietari ja Johannes sinne saapuivat, rukoilivat he Pyhää Henkeä laskemaan alas kansan päälle. Niin he panivat kätensä heidän päällensä, ja he saivat Pyhän Hengen. Koska Simon tämän näki, tarjosi hän rahaa ja sanoi: Antakaa minullekin se voima, että kenenkä päälle minä käteni panen, se saisi Pyhän Hengen. Vaan Pietari sanoi hänelle: sinun rahas olkoon sinun kanssas kadotuksessa, ettäs Jumalan lahjan luulet rahoilla ostettavan. Ei sinun ole osaa eikä arpaa tässä sanassa; sillä ei sinun sydämmes ole oikea Jumalan edessä. Sentähden tee parannus sinun pahuudestas ja rukoile Jumalata, että sinun sydämesi ajatukset sinulle anteeksi annettaisiin. Sillä minä näen sinun olevan katkerassa sapessa ja vääryyden solmussa." (Ap. teot 8; 9-23.) Katsokaa myöskin historiaa Eneaksesta, joka oli kahdeksan vuotta halvattuna. (Ap. teot 9; 33- 41.)

Paavali oli myöskin ihmeitten tekijä ja hänen työnsä ovat ihmeteltävät, samoin kuin hänen henkinen lujuuskin. "Ja yksi mies Lystrassa, sairas jaloista, istui, rampa äitinsä kohdusta, joka ei ikänänsä ollut käynyt. Tämä kuuli Paavalin puhuvan; ja kun hän katsahti hänen päällensä, ja näki hänellä uskon olevan terveeksi tulla, sanoi hän suurelle äänellä: ojenna sinus jalkas päälle. Ja hän karkasi ylös ja kävi." (Ap. teot 14; 8-10.)

"Ja Jumala teki Paavalin kätten kautta paljon voimallisia töitä, niin että hikiliinat ja esiliinat hänen iholtansa sairasten päälle tuotiin, ja taudit luopuivat heistä, ja pahat henget heistä lähtivät ulos." (Ap. teat 19; 11-12.)

"Mutta koska Hän kaupungin porttia lähestyi, katso, kuollutta kannettiin ulos, joka oli äitinsä ainoa poika. Koska Herra näki äidin, armahti Hän hänen päällensä ja sanoi hänelle: älä itke! Ja Hän meni ja rupesi paariin ja sanoi: nuorukainen, minä sanon sinulle: nouse ylös! Ja kuollut nousi istualle ja rupesi puhumaan. Ja hän antoi sen äidillensä." (Luuk. 7; 12-15.)

Mariasta, jota myöskin kutsuttiin Magdaleenaksi, Chuzan vaimosta, ajoi Hän ulos seitsemän perkelettä. (Luuk. 8; 2-3.)

Muistettava on myös se seikka, kun hän ajoi ulos legioonan perkeleitä eräästä miehestä, ja ne menivät sikalaumaan. (Luuk. 8; 27-33.)

"Ja katso, siellä oli yksi vaimo, jolla oli sairauden henki kahdeksantoistakymmentä vuotta ollut ja kävi kumarruksissa, eikä voinut ikänä itseänsä ojentaa. Mutta koska Jeesus sen näki, kutsui Hän hänet tykönsä ja sanoi hänelle: vaimo, sinä olet päässyt taudistasi. Ja Hän pani kätensä hänen päällensä, ja kohta se ojensi ylös itsensä ja kiitti Jumalaa." (Luuk. 13; 11-13.)

Hän paransi kuninkaan pojan Kapernaumissa pojan isän uskon kautta. Poika oli ollut kuoleman kielissä. (Joh. 4; 47.)

Mies, jolla oli ollut sairauden henki kahdeksanneljättäkymmentä vuotta, parannettiin myöskin häneltä näillä sanoilla: "ota vuotees ja käy." (Joh. 5; 2-8.)

Miehen, joka oli sokeana syntynyt, teki hän näkeväksi loalla ja syljellä: Hän sylki maahan ja teki loan syljestä ja voiteli sen sokean silmät loalla ja sanoi hänelle: mene ja pese itses. siinä lammikossa Siloam. Niin hän meni ja pesi itsensä ja tuli näkeväksi." (Joh. 9; 1-7.)

Pyhä Markus kertoo vielä ihmeellisemmän sokean parantamisen, jonka Kristus teki: "Ja hän tuli Betsaidaan, ja he toivat yhden sokean ja rukoilivat Häntä, että Hän rupeisi häneen. Ja hän tarttui sen sokean käteen ja vei ulos hänet kylästä ja sylki hänen silmiinsä ja pani kätensä hänen päällensä ja kysyi häneltä, jos hän jotakin näkis. Niin hän katsoi ylös ja sanoi: minä näen ihmiset niinkuin puut kävelevän. Sitte hän taas pani kätensä hänen silmäinsä päälle ja antoi hänen taas katsoa. Ja se tuli paratuksi, niin että hän näki kaikki kaukaa ja selkiästi." (Mark. 8; 22-25.)


Niimpä herätti hän Latsaruksen kuolleista rukouksella Isän tykö. "Niin Jeesus tuli ja löysi hänet jo neljä päivää maanneen haudassa. Mutta siinä oli kuoppa ja-kivi sen päälle pantu. Jeesus sanoi: ottakaa kivi pois. Sanoi Hänelle Martta, sen sisar, joka kuollut oli: Herra jo hän haisee, sillä hän on neljä päivää kuollunna ollut. Jeesus sanoi hänelle: enkö minä sinulle sanonut: jos sinä uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kunnian. Ja he ottivat kiven Pois sijaltansa, johon kuollut pantu oli. Niin Jeesus nosti silmänsä ylös ja sanoi: Isä, minä kiitän sinua, ettäs minua kuulit, Ja kun hän nämät sanonut oli, huusi Hän suurella äänellä: Latsarus, tule ulos! Ja se kuollut tuli ulos sidottuna käsistä ja jaloista kääreliinalla ja hänen kasvonsa olivat sidotut ympäri hikiliinalla. Jeesus sanoi heille: päästäkää häntä ja antakaat hänen mennä." (Joh. 11; 17- 44.)

Nämä ihmetyöt teki Vapahtaja evankelistain kertomusten mukaan. On myöskin muita kertomuksia Kristuksen ihmet6istä paitsi ne, joista evankelistat puhuvat. Niistä mainitsen tässä ainoastaan yhden. Se löytyy Eusebiuksen Jeesuksen historiassa (luku 12: sivu 16), ja josta Bushin on lainannut hänen "Viikkokatsaukset ja ilmiannot historiasta, taikomisesta ja opista keski-ajalla (kirj. 2, siv. 64, Jouluk. 1817, Breslau.)." Seuraava kertomus on myöskin ilmestynyt Kosegardenin pyhäintarussa. Koska kertomukset Kristuksen elämästä ja hänen pyhästä tehtävästään ovat miellyttäviä kristinuskon ystäville, niin julkaisemme tässä moniaita kirjeitä, joita Abgarus, Edessan kuningas kirjoitti Jeesukselle.

Tieto Kristuksen suuresta elämän tehtävästä ja maine Hänen ihmetöistään levisi kaikkialle maailmassa, kaukaisimpiinkin maihin, erittäinkin maine Hänen ihmeellisistä parannuksistaan tautien alalla. Nämät kertomukset kuuli myöskin Abgarus, joka oli kovasti sairas. Sentähden kirjoitti hän Kristukselle seuraavasti kuuluvan kirjeen:

"Abgarukselta, Edessan kuninkaalta, Jeesukselle, armolliselle Vapahtajalle, joka on ilmestynyt lihassa Jerusalemissa, armo olkoon teille!"

"Minä olen kuullut Teidän suurista hyveistänne ja niistä ihmeellisistä parannuksista, joita Te olette tehneet ilman lääkäreitä tahi kasvia. Kertomuksista on ilmi tullut, että Te saatte sokiat näkemään, ontuvat terveiksi, spitaliset puhtaiksi. Te ajatte ulos riettaita henkiä, ja niitä, joita rasittava sairaloisuus vaivaa, Te parannatte, ja Te herätätte koulleetkin eloon jälleen. Kun minä kuulin näitä puheita Teistä, sain asiasta kaksi käsitettä: että Te olette itse Jumala, joka on laskeutunut alas taivaista, tahi olette sitte Jumalan Poika, josta kaikki nuo ihmeelliset työt lähtevät. Sentähden kirjoitan minä Teille, alamaisesti rukoillen, että Te ryhtyisitte minua parantamaan, sillä olen kovin ankaralla taudilla vaivattu. Minulle on kerrottu, että juutalaiset vihaavat ja vainoovat Teitä, ja ajavat Teitä pois tyköänsä vihalla. Tosi kyllä, että minulla on vaan pieni kaupunki, mutta se on hyvällä asemalla ja hyvästi linnoitettu, niin että se antaa meille suojaa ja kaikkea mitä tarvitsemme."

Noin kirjoitti Abgarus Kristukselle. Hän oli saanut pyhää valoa, ja edellä oleva lyhyt kirje osoittaa, että hän täydestä mielestä oli puhdas ja hyvä. Seuraavan vastauksen lähetti Kristus kuningas Abgarukselle Ananiaksen käden kautta; hän valittiin sanansaattajaksi.

"Abgarus! Siunattu olet sinä, joka et ole nähnyt, mutta kuitenkin uskot minun päälleni. Se on kirjoitettu, että ne, jotka näkevät minun. eivät usko minua, mutta ne, jotka eivät minua näe, voivat uskoa ja tulevat pelastetuksi. Koska sinä kirjoitat minulle, niin minun tulee täyttää ne tehtävät, joita varten minä olen maailmaan lähetetty; sen jälkeen kun minä kaikki tehtäväni täyttänyt olen niin menen minä jälleen sen tykö joka minut lähetti. Kun minä olen ylös noussut, lähetän minä yhden opetuslapsistani sinun luoksesi ja hän on parantava sinun siitä taudistas, jota sairastat, niin että sinä ja sinun sukukuntas tulee säilymään."

Mutta jos ihminen parannuksensa ja palaantumisensa kautta lähestyy Jumalaa ja kristillisen elämänsä kautta saapi ne voimat, joita Vapahtaja lupasi seuralaisillensa, nimittäin: "ajaa ulos käärmeitä, parantaa sairaita ja ajaa pois perkeleitä", ja että hän antaa sitä voimaa samassa määrässä kuin sitä hänellä itselläkin on (Joh. 14-12), ja jos sellainen kristitty ihminen työllä ja totuudella tekee suurempia ihmeitä kuin se, joka synnissä elää (seikan olemme huomanneet ei ainoastaan apostoleissa, mutta kaikissa jumalisissa miehissä kaikilla aikakausilla), niin myöntäkäämme ihmiselle se kuin inhimillistä. on. Minä olen jo puhunut kristittyin parannustavasta ja vaikka tulen samaan aineeseen takaisin, niin asian totuus ei entisestään muutu, vaan ne parannukset, joita Kristus ja Hänen apostolinsa tekivät, olivat ikäänkuin taikavoiman tai magneetisen voiman aikaansaamia. He eivät etsineet lääkkeitä rohtolasta, eikä myöskään heillä ollut mitään salaisia rohtoaineita; heillä oli vaan sellainen sisällinen voima, jonka kautta he tauteja paransivat, ja sanoillaan karkoittivat pois perkeleitä, herättivät kuolleita, paransivat käsien päälle laskemisella ja rukouksella ontuvia ja rampoja, ja saivat sokeat näkemään ja mykät puhumaan. Todistukseksi siitä, ei kuitenkaan esittääkseni niitä magneetisina parannuksina, mutta tarkastellessanne inhimillisinä ja jumalallisina ihmeinä, mainitsen tässä moniaita parannuksia, joita Kristus ja Hänen apostolinsa tekivät niinkuin ne on kirjoitettu evankelistain ja apostolein kirjoissa.



"Koska hän astui alas vuorelta, seurasi häntä paljon kansaa. Ja katso, niin tuli spitaalinen mies, kumarsi häntä ja sanoi: Herra, jos sinä tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa. Niin Jeesus ojensi kätensä ja rupesi häneen, sanoen: minä tahdon, ole puhdas. Ja hän puhdistettiin kohta spitaalistansa." (Matt. 8; 1, 3.)

"Mutta koska Jeesus meni Kapernaumiin, tuli sadanpäämies hänen tykönsä ja rukoili häntä ja sanoi: Herra, minun palvelijani sairastaa kotona halvattuna ja kovin vaivataan. Jeesus sanoi hänelle: minä tulen ja. parannan hänet. Niin sadanpäämies vastasi ja sanoi: Herra, en ole minä mahdollinen, että sinä tulet minun kattoni alle; vaan sano ainoastaan sana, niin minun palvelijani paranee. Kun Jeesus tämän kuuli, ihmetteli hän ja sanoi heille, jotka seurasivat: totisesti sanon minä teille: en ole minä löytänyt senkaltaista uskoa Israelissa. Mene, ja niinkuin sinä uskoit, niin sinulle tapahtukoon. Ja sillä hetkellä parani hänen palvelijansa." (Matt. 8; 5-13.)

"Ja koska Jeesus tuli Pietarin huoneeseen, näki Hän hänen anoppinsa makaavan ja sairastavan vilutautia. Niin hän tarttui hänen käteensä, ja vilutauti luopui hänestä; ja hän nousi ja palveli heitä." (Matt. 8; 14-15.)

"Mutta koska ehtoo tuli, niin he toivat hänen tykönsä monta pirulta riivattua; ja hän ajoi ulos sanalla henget ja teki kaikkinaisia sairaita terveiksi." (Matt. 8; 16.)

"Ja katso, he toivat hänen eteensä halvatun, joka makasi vuoteella. Ja koska Jeesus näki heidän uskonsa, sanoi hän halvatulle: poikani, ole yvässä turvassa, sinun syntis annetaan anteeksi sinulle." (Matt. 9; 2.)

"Ja katso, vaimo, joka oli punaista tautia sairastanut kaksitoistakymmentä ajastaikaa, kävi takana ja tarttui hänen vaatteensa liepeeseen; sillä hän oli itsellensä sanonut: jos minä ainoastaan rupeen hänen vaatteeseensa, niin minä tulen terveeksi. Niin Jeesus käänsi hänensä, näki hänen ja sanoi: ole hyvässä turvassa tyttäreni! Sinun uskos on sinut terveeksi tehnyt. Ja vaimo tuli sillä hetkellä terveeksi." Matt. 9; 20- 22.)

"Ja koska Jeesus tuli päämiehen huoneeseen, ja näki huiluinsoittajat ja kansan hymisevän, sanoi hän heille: menkäät pois; sillä ei piika ole kuollut, vaan hän makaa. Ja he nauroivat häntä. Mutta koska kansa oli ajettu ulos", meni hän sisälle ja tarttui hänen käteensä, ja piika nousi."

"Ja koska Jeesus sieltä läksi, seurasi häntä kaksi sokiata huutaen ja sanoen: Davidin poika, armahda meitä. Ja koska hän tuli huoneeseen, tulivat sokiat hänen tykönsä, ja Jeesus sanoi heille: uskotteko minun sen voivan teille tehdä. He vastasivat hänelle: Herra, me uskomme. Niin Hän rupesi heidän silmiinsä, sanoen: tapahtukoon teille teidän uskonne jälkeen. Ja heidän silmänsä aukenivat." (Matt 9; 23-30.)

Sanoilla paransi hän myöskin miehen, jolla oli kuivettunut käsi: "Ojenna kätes, ja hän ojensi, ja se tuli terveeksi niinkuin toinenkin." (Matt. 12; 10-13.)

"Ja koska sen paikan miehet tunsivat hänet, lähettivät he ympäri kaikkea sitä maata, ja toivat hänen tykönsä kaikkinaisia sairaita; ja rukoilivat häntä, että he ainoastaan hänen vaatteensa palteeseen saisivat ruveta. Ja kaikki, jotka siihen rupesivat, tulivat terveeksi." (Matt. 14; 35-36.)

"Niin pelasti Hän Kananean vaimon tyttären, joka perkeleeltä vaivattiin, sentähden kun vaimon usko oli niin suuri Häneen." (Matt. 15; 22-28.)

"Ja paljon kansaa tuli Hänen tykönsä ja toivat kanssansa ontuvia, sokeita, mykkiä, raajarikkoja ja paljon muita, ja laskivat Jeesuksen jalkain eteen, ja Hän paransi heidät." (Matt. 15; 30.)

Kuutaudillinen, joka usein lankesi tuleen ja veteen ja jota eivät apostolit voineet parantaa, niin Jeesus paransi ajamalla ulos perkeleen hänestä. Jeesus sanoi sitten opetuslapsillensa: "Teidän epäuskonne tähden ette voineet häntä parantaa. Sillä totisesti sanon minä teille: jos teillä olis usko niinkuin sinapin sienien, niin te taitaisitte sanoa tälle vuorelle: siirrä sinus tästä sinne, niin se siirtyis; vaan tämä suku ei mene muutoin ulos kuin rukouksella ja paastolla." (Matt. 17; 14-21.)

Hän paransi ontuvia ja sokeita Jerusalemin temppelissä ja kaikki, jotka vaan hänen tykönsä tulivat. (Matt. 21; 14.)

"Ja synagogassa oli yksi ihminen, jolla oli riettaan perkeleen henki, ja Jeesus nuhteli häntä, sanoen: vaikene ja mene ulos hänestä. Ja perkele jätti hänet, eikä häntä yhtään vahingoittanut." (Luuk. 4: 33.)

"Mutta kun aurinko laski. niin kaikki, joilla oli sairaita moninaisissa taudeissa, menivät ne hänen tykönsä. Ja hän pani jokaisen päälle kätensä ja paransi heidät." (Luuk. 4; 40.)

Vanhan liiton ajan Jumalan miehet, jotka suuria ihmeitä tekivät ja aikaan saivat ihmeellisiä seikkoja, olivat aina enemmän luonnollisuuden kuin Jumalisuuden puolella, se on, heissä ilmeni heidän voimansa ja täydellisyytensä vaan puolittain. Kaikkinaisissa täydellinen ilmestyi vasta Kristuksessa. Hän se oli, joka ensin avasi oven salvat -- katkoi orjuuden siteet ja viitoitti tien, jota myöten täydellisyys ja viisaus saavutetaan. Kristus myöskin vakuutti ihmiskunnalle sielun kuolemattomuudesta ja pelastumisen toivosta. Hän näytti henkielämän täydellisyyden ja kuinka se on ikäänkuin pyhä tuli, joka ei koskaan sammu ja josta tuoksuu autuaallista tunnelmaa ijankaikkisen rauhan toivolle.

"Ensimäisestä ihmisestä, Adamista asti", luemme Magikonissa, "on pahennus maailmaan tullut, niin että hänen siemenestään ei pidä Vapahtajaa syntymän, sillä heikkoudesta ei pidä löytymän väkevyyttä; ollakseen Vapahtaja tarvittiin siihen täydellisempää kuin luonnollinen ihminen on. Koska Jumala yksinänsä on ylevämpi ihmistä, niin Hänen asiamiehensä, Vapahtaja, oli luonnollinen tulos Pyhän Hengen voimasta. Herättääksensä omaatuntoa ihmissielussa näkemään mikä Jumala on, täytyi Hänen itsessään kantaa ja synnyttää jumalallinen olemus ihmisen kaltaiseksi. Huolimatta niistä monenlaisista tuomioista ja arveluista, joita Kristuksesta tehdään, tunnustetaan kuitenkin, että kaikki voima, lahjat ja täydellisyys olivat hänessä yhdistettynä."

Niitä on olentoja, joita vasten Vapahtaja on jo tullut, toisia, joille se nyt tulee, ja vielä toisia, joille sen tulee vastaisuudessa tulla. Jälkeen Hänen tulemisensa kaikki on muodostunut yksinkertaisemmaksi, ja Hän tekee itsestään yhä yksinkertaisemman, kunnes kaikki maallinen on Hänestä kadonnut. Suuri rakkauden ja rauhan sabatti, niinkuin oli alussakin, on oleva lopun merkkinä. Hän tuli sisään siihen Kaikkein Pyhimpään, niinkuin ylimmäinen pappi ja avasi henkensä kautta valituille sen mitä salattu oli vanhan kirjan sanoissa, ja antoi myöskin niille uuden kirjan, rikkaamman sisällöltään, että he voisivat pahennuksia ja syntiä parantaa, ja että he voisivat tehdä itsensä kestäviksi kaikkea vastaan. Lisäksi antoi hän heille rukouksen pyhän voiman, ja näytti, että ilman sitä olisivat he kykenemättömiä, paitsi Hänen kauttansa ainoastaan, saamaan elämänsä tarkoituksia täytetyksi. Hän teki ja täytti maan päällä mitä on täytetty ylhäällä. Hän oli alituisesti toimelias ja hänessä ilmeni viisauden kaikki sisältö niin henkisissä kuin maallisissakin teoissaan, sillä maallinen ja henkinen voima oli hänessä yhdistettynä. Mutta tuo täyttymys oli mahdollinen kun Hän itse oli maailmassa, johon hän oli silloin yhdistettynä kaikesta ijankaikkisuudesta. Lopussa kruunasi hän työnsä, antamalla maailmaan senlaisen hengen, joka on luonut viisauden ja antanut elinvoimaa, jonkalaista ei sitä ennen oltu tunnettu. Hän valitsi välikappaleet, joiden kautta hän voi parhaiten vaikuttaa. Tavallinenkin ihminen voi heikot voimansa kohdistaa johonkin toiseen; kuinka paljon enemmän siis ne salaisuudet (kastaminen vedellä ja ehtoollinen viinan ja leivän kautta) vaikuttivat. Hän se pani käytäntöön sen tavan, jolla on enemmän voimaa kuin mitä ihminen omistaa. Pyhän ehtoollisen vaikutus on samalla kertaa ruumiillinen, henkinen ja jumalallinen, ja kaikki mitä siinä ori, täytyy muodostua hengeksi ja elämäksi, sentähden kun Hän itse, joka sen tavan asetti, oli henki ja elämä.

Jokainen todellinen kristitty on elävä kuva tuosta opista, jonka Kristus perusti. Hänessä on niin paljo lämpöä, että voi itseensä vetää kaikki mikä on sairaloista ja turmeltunutta, niitä parantaakseen; ja hänen elämänsä on jokapäiväinen uhraus ja itsensä alentaminen ihmisten edessä, ja on hän Jumalaa pelkääväinen. Salaisuudet Jumalasta selkenevät ainoastaan niille, jotka Häntä pelkäävät. Todellinen kristitty luottaa käskysanoihin ja niiden antajaan. Ainoastaan sellainen ihminen voi rauhan valtakuntaan päästä. Silloin kuin korkein ja suurin maallinen viiasus horjuu ja menettää pätevyytensä, niin yksi ainoa säde siltä, joka on maailman aurinko, tekee uskovaisesta ihmisestä kaikista puhtaimman ja kaikista viisaimman. Koska kaikissa uskonsuunnissa on salaisuuksia, niin on jotakin voimaa ja mahtavuutta kristillisyydessä, jota ei taideta käsittää. Niin kauvan kuin ne asiat olivat ainoastaan niille muutamille tunnettuja, jotka taisivat sinne kaikkein pyhimpään sisälle mennä, oli kristillisyys rauhassa. Mutta koska maailman mahtavuuskin alkoi sielä astella ja paikkoja tarkastella silmillä, jotka eivät senlaisen näkemiseen olleet kirkastetut; niin pian kuin uskosta ja opista tehtiin maallinen väitösaine, niin silloin hajaannuksia ja epävarmuuksia syntyi. Vielä päällepäätteeksi tuli Korkeat Papit, jotka menivät Yhä edemmäs ja edemmäs alkuperäisestä puhtaudesta, ja niin ilmestyi oikein kamala sekasmelska. Sofistit -uskonopift epäiliät -- joita nousi kuin sieniä maasta, saarnasivat pahennusta ja kylvivät epäilyksen siementä, repien hajalleen sen mikä oli yhdistetty, ja peittäen pimeydellä ja kuolemalla sen mikä ennen oli valoa ja elämää. Jos he olisivat kannastaan julki tuoneet edes vähänkään puhdasta, innostavaa ja voimallista, niin he eivät olisi mitään aikaansaaneet, sillä silloin jo pimeys ja kauhu useamman mielestä tuntui paremmalta. Nuo mädätykset olivat syynä siihen, että sitten myöhemmillä ajoilla kristillisyyden perustakin lohkottiin ja koko ragennusta uhkasi turmio. Oli ainoastaan yksi askel deimistä perinpohjaiseen hävitykseen. Mutta deismistä kasvoi vielä pahempi luokka materialisteja, jotka inttelivät, että ihmisen yhteys korkeimpain voimain kanssa oli kaikki vaan turhanaikaista mielikuvittelua; se luokka toisinaan epäili omaakin olemassa oloansa. Harvoin tapahtui, että ensimmäisten aikain kansakunnat syntiä tekivät suurten yritystensä eli hommainsa kautta; mutta myöhemmällä ajalla on synninteko tullut niin yleiseksi, että sitä tehdään aivan tarpeettakin. Mutta on kuitenkin yksi totuus, jonka pätevyyttä ei järkytetä ja joka pysyy vakaana niin kauvan kuin maailma seisoo.

"Tuollainen tila ja niin läpitunkeva hengen valaistus ei voi tapahtua muutoin kuin että henki pääsee sopusointuiseen tilaan Luojansa hengen kanssa. Luotu henki ei tavallisesti ole itseään varten, eikä aivan itsestään, mutta on se yhteydessä kaiken olevaisen kanssa. Mitä täydellisempi on luotu henki, sen sisällisempi ja vapaampi yhteys on sillä Luojansa kanssa -- sen enemmän on ihminen apulainen ja työntekijä Jumalassa. Se mikä pitää paikkansa inhimillisessä luonnossa ja kaikessa henkisessä voimassa, käsityksessä ja aikaansaamisessa, pitää paikkansa myöskin niillä ilmoilla, joissa inhimillinen henki, vapaana maallisesta luonnosta ja ajan ja paikan siteistä, on enemmän toimivana. Niinkuin olemme jo edellä arvelleet, että korkein yliluonnollisten voimain synnytyskyky on silloin kun inhimillinen henki tulee pyhäksi elimeksi, sen johdosta siis sopii pitää oikeutettuna sitäkin arvelua, että korkealle kehittynyt horrosnäkövoima täytyy myöskin olla pyhyydellä valaistu ja että silloin toimii ihmishenki pyhäin henkien seurassa; muutoin ei henkien yhteys ole mahdollinen. Koska meidän tulee nyt siis ymmärtää hengen lopullisen päämäärän olevan kaikkein läheisimpään yhteyteen tuleminen luodun ja Luojan välillä, niin voimme olettaa myöskin, että kenellä on pyhä ennustusvoima, on se ilmaus hengen täydentymisestä, jolloin "ihminen tuntee niinkuin hän tuttu on" ja jolloin hänen henkinen olemuksensa on käsittänyt, vapauden, jota ei rajoita maalliset lait. Mutta koska ihmisen pitää nostaa itsensä siihen mikä hyvä on yhtä hyvin kuin ottaa vastaan hyvyyttä, siis tämä laki vapaasta ja luodusta hengestä aina uudistuu, sillä ihminen voi itseään nostaa pykälä pykälältä korkeammalle asteelle tässä maailmassa ja samalla kertaa tulla ylösvalaistuksi samassa määrässä. Ei siis saa kovinkaan erotella noita kohtalaisia voimia. nimittäin henkisen näkijän voimia ja toiselta puolen niiden, jotka kehitetyllä sieluvoimallaan voivat irroittaa itsestään henkisen osan ja elää hengen elämää maailmasta ja maailmallisesta eroitettuna. Ihmisen henki, joka on Jumalan kuvan kaltainen, voi tulla ikäänkuin peiliksi, johon ilmestyy henkien kuvat siinä puhtaudessa kuin ne todellisuudessaan ovat."

On tarpeellista enää huomauttaa vain yleisesti, että Jumala käytti hyväkseen Israelin kansan jaloa hengen laatua opetukseksi ja pelastukseksi ihmissukukunnalle. Se kansa oli niin kiintynyt uskottomuuteen ja epäjumalan palvelukseen, ja olivat tottelemattomat sekä vastahakoiset, jonka tähden sitä täytyi kulettaa hiljalleen todelliseen päämääräänsä ankarain vastoinkäymisten ja kovan kurituksen kautta. Urista, Chaldeasta Kaanaan oli patriarkka Abrahamin matka; pitkä ja vaivaloinen oli se sieltä Egyptiin, josta sitten jatkui erämaiden läpi luvattuuri maahan, joka heidän tuli haltuunsa ottaa. Israelin lapset saivat kulkea siellä täällä erämaissa neljäkymmentä vuotta ja kärsiäpaljon kurjuutta aivan sen tähden kun he niskottelivat Jumalaa vastaan ja palvelivat pakanain epäjumalia; vihdoin joutuivat he Babylonian orjuuteen, pyhä kaupunki hävitettiin ja kansa sai kärsiä vainoa ja kurjuutta oikein mitan täydeltä. Jos Israelin kansa sitten on, niinkuin siitä ilmoitetaan. Jumalalta valittu kansa, niin on se siis ei vähempi kuin päärly täydellisyydessään ja luonnollinen vastakohta kaikelle, joka pyrkii ulkonaisen näön ja seremonian perään, etsii iloa luonnossa, ajan hekumaa ja onnellisuutta, jota ei maan päällä löydy. Yksistään ilmestysten autuaallinen sana voi avata tien iloon ja rauhaan ja paratiisin autuuteen, ja jos tahdomme tulla siitä osalliseksi, täytyy ihmisen hengen omata kaksi suurta hyvettä, nimittäin lain ehdoton kuuliaisuus, ja enempi kuin luonnollinen toivo tulevaiseen elämään ja sinne pääsemiseen. Niin että Israelin kansa saatiin alamaiseen kuuliaisuuteen, käytettiin se ankarimpain kokemusten ja rasittavimman orjuuden läpi.

Juuri tälle kansalle, eikä yhdellekään muulle, käskysanat annettiin, kovalla äänellä julistettiin kansan johtajilta, niin että se sisällisessä tunnossaan heräisi -- eikä vaan ulkonaisesti ja ulkonaisilla aisteilla tottelisi, Kiitosuhria tarjottiin ja pitoja pidettiin ei ainoastaan ulkonaisesti iloitakseen, mutta muistutukseksi Messiaan tulosta. Armoistuin, Kerubimi, Pyhistä Pyhin, Tulen Patsas ja Salomonin Temppeli, ne kaikki ovat tunnusmerkkejä, jotka ovat syntynsä saaneet ilmestyksistä. ja viittaavat Kristuksen tulemista. Että kaikki Mooseksen säännöt perustuivat tunnusmerkkeihin ja hieroglyfeihin, todistavat kaikki historian tutkiat, ja seuraavat sanat kuvaavat myöskin sitä selvästi: "ja katso että sinä teet ne heidän kuvansa jälkeen, jonka minä näytin sinulle vuorella." Mooses, Jumalan mies, samalla kuin hän muodostaa Israelin kansan historian, laskee perustuksen uskonopin toiselle kehityskaudelle. Silloin vasta lakien muotoja ja seremonioita alettiin jyrkästi noudattaa, niin että kansa tulisi ymmärtämään ilmestyksen ja annetun sanan tärkeyden. Mutta pitkä aika kului Israelin kansan vaelluksessa, vitsauksissa, joita he saivat kärsiä, ihmeissä, jotka ympäröi heitä, sitten tuli Jakobin kuolema Egyptissä, salaman leimahdukset Sinain vuorella ja kuningas Davidin aika, josta alkoi kolmas aikakausi. "Hän oli verevä ja kaunis kasvoilta Ja ihanan muotoinen", (1 Sam. 16-12) ja hän, isänsä lammasten paimen, valittiin Herralta kansansa kuninkaaksi. Hänen kuuliaisuutensa Jumalalle ja hänen horjumaton uskonsa oli, että hänestä sanottiin: ,,hän on mies Jumalan mielen jälkeen", ja kun hän oli Judan siemenestä, syntynyt Betlehemissä, hänestä tuli myöskin Kristuksen kaltainen. Hän oli kuningas ja profeetta ja sai kokea paljon vastoinkäymisiä. Jumalan palvelijana teki hän työtä ja tahtoi johtaa Israelin lapsia Jumalan palvelemiseen Jerusalemissa, rauhan vuorella, missä vihdoin ilmestyi pyhä valo, ja Rauhan Ruhtinas valaisi aikakauden pimeätä yötä ristin päällä.

"Mutta minä sanon, niin kauvan kuin perillinen on lapsi, ei ole hänen ja palvelijän välillä eroitusta, vaikka hän on kaiken tavaran herra; vaan hän on esimiesten ja haltijain hallussa, isältä määrättyyn aikaan asti. Niin myös me, koska me olimme lapset, niin me olimme vaaditut orjuuteen ulkonaisten säätyin alla." (Paav. Galat. 4, 1-3).

"Mutta koska aika oli täytetty, lähetti Jumala DOikansa syntyneen vaimosta, lain alaiseksi tehdyn, että hän ne, jotka lain alaiset olivat, lunastaisi, että me hänen lapsiksensa luettaisiin" (Galat. 4, 4-5).

Kristuksen tuleminen maan päälle ei ollut mikään sattuma, niinkuin kaikki muut luonnolliset tapaukset ovat. Hänen tulemisensa oli ilmoitus Jumalalta sallittu ja maailman alusta asti. Minä olen todistanut ruumiin elimistöopin katsauksissani, että Kristus, jos hän todellakin oli Jumalan poika, täytyi ilmestyä määrättynä aikana ja paikassa ja että Hänen ilmestymisestään muodostuisi uusi ajanjakso, ja että se tapaus tapahtuisi lännen puolella Aasiassa.

Uuden liiton aika.

Koska olen tuonut esiin paljon merkillisiä tapauksia vanhan liiton ajalta, missä ilmestyy taika- ja magneettista voimaa, niin on välttämätöntä puhua uuden liiton ajastakin, niistä kohdista, jotka asiaan kuuluvat, sillä uuden liiton aikana ihmeellisiä sairaan parannuksia tapahtui näkymättömillä keinoilla, niin hyvin Kristus paransi itse kuin myös hänen apostolinsa, ja joista parannuksista sekä ihmetöistä ilmenee ikäänkuin ne olisi olleet aikaan saatu taika- tahi magneettisella voimalla. Näiden ihmetöiden vastustajat ja puoltajat molemmat myöntävät moniaita ylenpalttisuuksia, ja niistä erittäinkin tahdomme tässä selkoa tehdä. Päätteeksi tahdomme tarkastella kristinuskoa yleisessä käsitteessä ja mitä yhteyttä sillä on yliluonnollisten ihmetöiden kanssa.

Niinkuin olemme jo edellä kertoneet, oli todellisten profeettain työ ja tarkoitus pyhän sanan ilmoittaminen kansakunnalle-, Jumalan valtakunnan levittäminen maan päällä; ihmiskunnan jalostuttaminen j.n.e. Kehoituksensa saivat he Jumalan hengeltä, jonka apuun he myöskin luottivat; heidän alituinen pyrkimyksensä oli valon ja totuuden levittäminen ja kanssaihmistensä varoittaminen valheesta ja pahuudesta; veljeyshengen herättäminen ja rauhan ja ilon levittäminen kansansa seassa oli heidän alituisena silmämääränään. Itsensä ylentäminen ja persoonalliset edut eivät olleet heidän pyrkimyksensä. Perustus kaikelle heidän työlleen oli usko ja luottamus Jumalan voimaan, ja he täyttivät käskynsä rakkaudella ja tekivät jaloja töitä. "Hengen hedelmä on rakkaus; Jumala antaa viisautensa niille, jotka häntä rakastavat; rakkaus on Hänen lippunsa minun päälläni."

Kaikki nuo ulkonaiset seikat todistavat Israelin kansasta sitä, että heidän sisälliset ilmestykset tulivat Jumalan tahdosta eikä heidän omasta tahdostaan, että heillä oli täysi ymmärrys, että on jotakin ulkopuolella ihmisen käsityskantaa, joka hallitsee ihmistä huolimatta mitä ihmismieli ajattelee tahi päättelee. Se käsittämätön voima kuolettaa ulkonaiset aistit ihmisen sitä aavistamatta, niin että sisällinen henki vain toimii. He käsittävät myöskin, että on olemassa vielä sitäkin ylempi henkinen yhteys, jJoka vaikuttaa järjen vangitsemisen ja näyttää ilmestyksiä, jotka eroavat paljaasta kuvitusvoimasta. Sellaisista ilmestyksistä sanottiin, "että Herran käsi oli heidän päällänsä." Israelilaiset eivät myöskään välittäneet viisastelusta, jota sen aikuiset viisaat ja Jumalaa kieltävät viisaustieteen harrastajat ahkeraan ilmi toivat, väittäen, että porfeetat ja pyhimykset olivat vain haaveileva, unianäkevä joukkokunta, joka heidän mielestään oli juuri vähän korkeammalla henkisellä asteella kuin profeetat Tellurian pimeällä aikakaudella olivat. Se nyt myönnettäköön, että tuollaisilla näyillä on samallainen ulkomuoto kuin maagillisilla ja magneettisilla näyillä, niin hyvin ihmisten käsityskannan mukaan kuin näennäisten merkkiensäkin kautta. Onpa profeetallisten ilmestysten aikaansaamisessa myöskin ollut jonkinlaista yhtäläisyyttä nykyajan horrosnäkijäin, unennäkijäin ja tietäjäin kanssa, niinpä näemme, että hekin tekivät valmistuksia niinkuin itämaalaiset tietäjät nykyään. Israelin profeetat myöskin joissakin tapauksissa etsivät yksinäisyyttä, paastosivat ja antautuivat yksinäisiin, hiljaisiin mietiskelyihin. Hekin, samoin kuin horrosnäkijät, puhuivat sisällisestä, korkeammasta valosta, joka kirkasti heidän sisällistä näköänsä. Sen valon sanoivat he tulevan Hänestä, joka ijankaikkinen on ja jonka käsi ohjasi heitä ja teki muutoksen heissä kun he kulkivat -- niinkuin psalmisti sanoo -- Hänen muotonsa valossa, "sillä sinun valkeudestasi saamme me valkeuden; Herra minun Jumalani kirkastaa minulle sen, mikä minulle pimää on. Sinä olet elävä lähde ja sinun valossas me saamme valkeuden nähdä."

Profeetat kuvaavat tuota pyhää, korkeampaa valoa, että se käy kuin tulen leimahdus ja ilmestyy tutuilla merkeillä. Kerromme tässä Danielin näyn, joka on merkillinen ja jonka hän näki ollessaan Hiddekelin virran tykönä (Daniel 10: 2-21): "Siihen aikaan murehdin minä, Daniel, kolme viikkoa. En minä syönyt mitään herkullista ruokaa, liha ja viina ei tullut minun suuhuni, enkä ollenkaan voidellut itseäni, siihen asti kuin kolme viikkoa loppuneet olivat. Neljäntenä päivänä kolmattakymmentä ensimmäisessä kuussa olin minä sen suuren Hiddekelin virran tykönä, ja nostin silmäni ja näin, ja katso, siinä seisoi yksi mies liinaisissa vaatteissa ja kultainen vyö oli hänen suolillansa. Hänen ruumiinsa oli niinkuin turkos, hänen kasvonsa kuin pitkäisen tuli, hänen silmänsä niinkuin tulisoitot, hänen puheensa ääni niinkuin suuri hyminä. Ja minä, Daniel, näin sen näyn yksinäni, ja ne miehet, jotka minun tykönäni olivat, eivät sitä nähneet; kuitenkin tuli suuri pelko heidän päällensä, että he pakenivat ja lymyttivät heitänsä. Ja minä jäin yksinäni ja näin tämän suuren näyn, ja ei minuun mitään väkeä jäänyt; ja minä tulin sangen rumaksi. Ja minä kuulin hänen puheensa äänen; ja kun minä kuulin hänen puheensa äänen, putosin minä näännyksiin kasvoilleni ja minun kasvoni olivat maata päin. Ja katso, yksi käsi tarttui minuun ja auttoi minua ylös polvilleni ja minun kätteni päälle, ja sanoi minulle: Daniel, sinä otollinen mies, ota näistä sanoista vaari, joita minä sinun kanssas puhun, ja ojenna itses seisomaan, sillä minä olen sinun tykös nyt lähetetty. Ja koska hän tämän sanan minun kanssani puhui, ojensin minä itseni ja vapisin. Ja hän sanoi minulle: älä pelkää Daniel, sillä siitä ensimäisestä päivästä, kuin sinä sydämestäs pyysit tietää ja vaivasit simias sinun Jumalas edessä, ovat sinun s anas kuullut; ja minä olen tullut sinun sanais tähden. Ja koska hän näitä minun kanssani puhui, käänsin minä kasvoni maahan päin ja olin ääneti. Ja katso, yksi ihmisen muotoinen rupesi minun huuliini, niin minä avasin suuni ja puhuin ja sanoin sille, joka seisoi minun edessäni: minun herrani, minun jäseneni vapisevat siitä näystä ja ei minussa ole enään ensinkään väkeä. Ja kuinka taitaa minun herrani palvelija puhua minun herrani kanssa? ettei minussa ensinkään enempi väkeä ole, eikä myös minussa enempi henkeä ole. Niin rupesi taas minuun ihmisen muotoinen ja vahvisti minua ja sanoi: älä pelkää sinä otollinen mies, rauha olkoon sinulle! vahvista sinus ja rohkaise sinus! Ja koska hän minun kanssani puhui, vahvistuin minä ja sanoin: puhu, minun herrani, sillä sinä olet minun vahvistanut. Ja hän sanoi: tiedätkös, minkä tähden minä olen tullut sinun tykös? Kuitenkin tahdon minä ilmoittaa sinulle, mitä kirjoitettu on, että se pitää totisesti tapahtuman j.n.e." Seuraavan lainaamme tähän Passavantin teoksesta asiamme valaisukseksi:

Nykyajan historioitsijat ja viisauden harrastajat ovat sitä mieltä, että Israelin profeettain ja apostolein riemulliset ilmestykset olivat yhtäläisiä nykyajan magneetillisten ilmestysten kanssa. Että pääsemme selvempään käsitykseen edellä lausutusta mielipiteestä, jatkamme seuraavaa:

Todelliset profeetat saavat erityisen kutsun Jumalalta ja kehotuksen Pyhältä Hengeltä julistaa Jumalan tahtoa. Heitä kutsutaan tietäjiksi, näkijöiksi, Jumalan miehiksi, Herran palvelijoiksi ja sanansaattajiksi, enkeleiksi ja vartijamiehiksi. Todellisten profeettain tunnusmerkit vanhassa testamentissa olivat: 1:ksi, että heidän ennustuksensa olivat yhtäpitäviä Mooseksen ja patriarkkain ennustusten kanssa (Moos. 5-13; 1). 2:ksi, että heidän ennustukset tuli täytetyksi (Moos. 5-18; 21, Jeremiaan 28; 9). 3:ksi, että he tekivät ihmeitä, mutta ainoastaan erityisen kutsumuksen saatua, eli kun oli suuri parannustyö tekeillä. 4:ksi, että ennustukset olivat yhtäpitäviä toisten profeettain ennustusten kanssa (Isain 7, 2; Jeremiaan 26, 13). 5:ksi, että heidän elämänsä on nuhteeton (Jeremiaan 27, 4), että heillä oli pyhä innostus Jumalan valtakunnan työssä (Jeremiaan 26, 13); ja kuudenneksi, että he omasivat suuren puhelahjan (Jeremiaan 28: 28, 29). Heidän virkatoimensa oli 1:ksi, että he opettivat kansaa kuin papit, joiden toimiin kuului kansan opetus, tulivat leväperäisiksi kutsumuksessaan, 2:ksi, että he herättivät henkiin ja virvoittivat uuteen eloon kuolevaa uskoa (2 Kuning. 17; 18. Hesekielin 3, 17), 3:ksi, että he ennustivat tulevia tapauksia ja siihen pyysivät Jumalalta ohjausta (1 Kuning. 14-2, 3. Hesekielin 22, 5-8). 4:ksi, että he rukoilivat Jumalaa kansan puolesta ja siten saivat estetyksi vitsauksia kansan päältä (Moos. 1). 7. Kuning. 2-19, 2); ja 5:ksi, että he täyttivät Jumalan tahdon.

Samaa voi sanoa apostoleista ja saarnamiehistä, jotka elävää sanaa levittivät. Heitä kutsuttiin papeiksi sentähden kun Kristus oli itse ne valinnut ja lähettänyt maailman ääriin saarnaamaan parannusta ja syntein anteeksiantamusta, ja kokoomaan hänen valittujansa. He eivät tunkeutuneet Hänen palvelukseensa, mutta Kristus kutsui heidät ja opetti heitä persoonallisesti julistamaan Messiaksen tulemista, ja varusti heidät, että he voivat tehdä ihmeitä pyhän sanan kautta. Tämä uusi oppi sai alkunsa profeettain kautta vanhassa aikakaudessa: tee parannus, usko Jumalan sana ja syntein anteeksi antamus, ja todista siten, että rakastat Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Heidän elämänsä todisti, että he olivat Herransa ja Mestarinsa uskollisia seuraajia sanalla ja työllä, töissään ja kärsimyksissään.

Jos otamme heidät esimerkiksi ja sen mukaan teemme päätöksemme, niin ei ole mikään vaikea asia nähdä ero magneetillisen näkövoiman ja profeetallisten ilmestysten välillä, niin ettemme arvostele edellistä liian korkeasti, emmekä viimemainittua ala-arvoiseksi käsitä. Sillä vaikka ulkonainen muoto ensi katsauksella näyttää samalta, eroavaisuus kuitenkin pian ilmenee kun tarkastaa asiaa monipuolisesti.

Ensiksikin on eroavaisuus siinä, että magiiallinen ja magneetillinen yhteys henkimaailman kanssa tapahtuu ihmisen persoonallisen voiman kautta, joka voima syntyy ihmisen omasta tahdon voimasta, olipa se voima sitten kehitetty tavalla millä hyvänsä. Useikin ihminen sen voimansa huomaa sattuman kautta. Huomio tapahtuu varsinkin silloin kun ruumiin terveys on huono, ja erittäinkin kun ulkonainen tunto ja aisti on ikäänkuin unitilassa. Jos toisessa ihmisessä on tuo ruumiin ja aistien huumiotilaan saamisen voima suurempi kuin toisessa, niin perustus siihen on hänen elontoimeisessa ruumiissansa, ja jos aikatavasta sattuvat huumiokohtaukset matkaan saavat yhteyden henkimaailman kanssa, niin syyt siihen ovat luonnollista laatua. Juuri tuo luonnollisuus rajoittaakin senlaisen näkijän näkö- ja ennustusvoimat, niin ettei hän korkeinta ja varmaa päämäärää milloinkaan saavuta.

Profeetallinen henki ei ole ihmisen eikä luonnonvoimain luoma, mutta on se Pyhän Hengen autuaallinen sallimus. Se autuaallinen kutsu tulee aavistamatta ja luonnollisella ruumiilla ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Luonnolliset voimat eivät milloinkaan voi tulla rajoittaviksi voimiksi, mutta ovat ne riippuvaisia hengestä, joka teetättää ruumiilla palvelusta. Yliluonnollinen huumaustila ja aistien kuolettaminen ei ole oikealle profeetalle tarpeellinen.

Toiseksi, magneetinen näkövoima riippuu hyvin paljon näkijän elämästä ja terveydentilasta, eli toisin sanoen, hänen maallisista elämäntavoista. Sellainen näkijä ohjaa ajatuksensa tahtonsa mukaan itse valittuihin olentoihin, kumminkin useimmissa tapauksissa, taikka tulkitsee hän omat näkynsä, ohjaa omat asiansa mielensä mukaan ilman suoranaista harrastusta yleiseen hyvään. Suora luonnollisuus sellaisessa näkijässä on vaikuttavana voimana, sillä hän tekee kaikki tahtonsa kautta ja hänen vakuutuksensa ei synnytä mitään yliluonnollista eli pysyväistä vaikutusta, ei itsessään eikä muissa.

Todellisella profeetalla ei ole alituista muuttelua näyissään, mutta ilmestykset ovat muuttumaton sarja raamatullisia ilmiantoja - julistuksia Hänen tulostaan, Hänen, joka on Alku ja loppu, ja jonka kautta kaikki ovat luoduiksi tulleet. Profeetta ei ole ainoastaan näkijä, mutta on hän myöskin Ylemmän tahdon palvelija. Hänen alituisena tehtävänään on Jumalan sanan levittäminen, totuuden ja rakkauden valtakunnan laajentaminen, ja sen tähden taistelee hän aina erehdystä ja vääryyttä vastaan, voittaakseen maailman. Kaikki se, mikä on maailmallista ja muuttuvaa -- aistillisten himojen täyttäminen, terveys, rikkaus ja maailman kunnia, ja valta kanssaihmisensä ylitse, eivät ole hänen asioitaan. Hän ei saarnaa nykyisestä onnesta, mutta tulevaisesta rauhasta Jumalassa ja ijankaikkisen elämän toivosta Hänen tykönään. Rukouksen kautta, sanalla ja työllä elää profeetta Jumalan yhteydessä, samalla myöskin kanssaihmisten seassa.

Todelliset profeetat eivät etsi yksinäisyyttä, eivätkä he Myöskään vaivu omien näkyjensä syvyyksiin. Heidän ennustuksensa ei koske yksityisiä persoonia, mutta kokonaisia kansakuntia ja koko maailmaa, sentähden voivat he töillään näyttää yliluonnollisia voimia, väkevyytensä kun ovat saaneet uskonsa kautta ja Ylimmän tahdon kautta. Sitä voimaa käyttävät he oman ruumiinsa ylitse ja myöskin muitten ylitse, sekä kaiken luonnon ylitse maailman ääriin. Se voima antaa heille suuren vaikutuksen yleiseen mielipiteeseen, kykyä äkkiä parantamaan ankaria ja pitkällisiä tauteja; sen voiman kautta voivat he antaa varoituksia kansalle uhkaavista vaaroista, lohduttaa kiusauksien ja kärsimysten aikana j.n.e. Kaikki se on todistus siitä, että heillä on Ylimmäinen pyhä voima.

6. Ennustushenki noissa väärissä profeetoissa oli vain heikko valo, johon vähän voi luottaa; mutta kun ennustaja saa itsensä maailmasta niin eriämään, että hänen henkensä seurustelee kuolleitten henkien kanssa, näkee hän kyllä, niinkuin nykyajankin horrosnäkijät näkevät, mutta heidän huulensa on sidottu ja eivät he taida näkyjään täydellisesti ilmoittaa, vaan iloitsevat omasta onnistumisestaan. Sen tähden kun he omasta suuruudestaan iloitsivat, sekoittivat he totuuden ja valheen, ulkonaisen tunnelman ja mielikuvituksen ja esiintyivät hirveissä ruumiin väänteissä, ikäänkuin nykyajankin horrosnäkijät ja tietäjät. Heidän näkynsä ovat, niinkuin unennäkijäin (somnabulistein) näyt epäluotettuja, ja niitä ei voi ymmärtää ilman pitempiä selityksiä. Pyhäin profeettain näyt ovat toisessa muodossa, sellaisena pyhänä valona tunkee tunne puhtaaseen sieluun ja synnyttää siellä luottamuksen Jumalaan ja myöskin ulkonaiseen maailmaan. Heidän näkynsä pääasiallisesti koskee puhdasta uskonoppia ja ihmisvelvollisuuksia; profeetta puhuu ja hänen sanansa ovat todelliseksi opetukseksi, lausunnot ovat selviä ja hyödyttävät ihmiskuntaa kaikkina aikakausina, ja heidän opetustansa kaikki ymmärtävät. Jos profeetta etsii rauhaa yksinäisyydessä, ei hän sitä löydä, mutta ilon ja rauhan löytää hän toimessaan Jumalan sanan levittäjänä eikä salaisissa mietiskelyissä. Hän on silloin enin rauhoitettu, kun saa kanssaihmistensä kanssa Jumalan ihmetöitä selittää. Todellinen profeetta ei siis unehdu koskaan oman itsensä sisällisiin mietinnöihin, eikä hän myöskään syvenny maailmallisuuteen, mutta hän jatkaa yhdyselämäänsä Jumalan kanssa ja lähimmäisensä kanssa sanalla ja työllä. Ja lopuksi:

7. Koska tarkoitus ja menettely on niin erilaista ja eroavat pääkohaissaan, niin ovat seuraukset myöskin erilaisia. Indialainen tietäjä suree sitä, että henkielämä menettää loistoaan maailman aikakausien vieriessä ja kuoleentuu samoin kuin muukin luonto; sekä rukoilee sen kohtalon surkeutta vastaan, nimittäin sielun katoamista ja epätietoisuutta henkimaailman toiminnasta, seikka joka pakanakansoissa käy ilmeiseksi. Toiselta puolen me taas näemme kuinka suuria on aikaan saanut yleinen veljellisyys ja toveruus, askel askeleelta on se ihmeellisesti kasvanut profeettain työn kautta, ja heillä, sen sijaan kuin että yhteys henkimaailman kanssa olisi menettänyt loistoaan, on se saanut uutta kirkkautta. Henki, joka liikkui juutalaisen uskon yhteydessä lännessä, levisi rauhallisessa vaikutuksessaan yhä ja aina laajemmalle. Pakanuuden tunnusmerkit kuoleentuivat ja pimentyivät aina vaan, mutta todellisen uskon siemen järkytti vuoria ja kasvatti puita, joiden hedelmät kypsyvät nautinnoksemme vasta tulevaisessa maailmassa, jota kohti meidän tulisi kääntää kasvomme ja ohjata pyrkimyksemme.

Noitatietäjän elämän tarkoitus on herättää itsessään miellyttävää sisällistä tunnelmaa, oman itsensä korottamista kaiken muun ylitse; mutta todellisella profeetalla ei ole senlaisia haluja, vaan elää hän uskosta ja uskon tähden.

Israelin kansa ylennettiin tuohon asemaan, ei yksinomaan sen tähden, että se voisi käsittää Jumalan ulkopuolisen kunnian, ihanne maailman, mutta paljon enemmän sen tähden, että he tulisivat käsittämään Jumalan sisällisen olemuksen, ja tulisivat syvemmälle ja syvemmälle Hänen pyhän persoonansa kaikkeen pyhimpään (sanktumiin). Mutta kaikki tuo lähestyminen ei voi tapahtua aivan äkkiä; ja jos Israeli ei olekaan ainoa armahdetuista ja suosituista kansoista, mutta jos sen kautta kaikki maailman kansat kunnian perivät, niin luonnollisesti käy Häntä lähestyminen hitaasti ja verkallisesti. Rouva Schlegel sanoo: "Sisällinen kaipuu tahi rakkaus on siemen ja alku kaikelle korkeimmalle ja autuuttavalle tiedolle. Kestävyyttä kun on tutkimisessa, uskon etsimisessä, viitoittaa se keskitien; mutta lopullinen päämäärä täytyy luonnollisesti jäädä toivon varaan. Tarpeenmääräinen aikakausi tarvitaan siinä kehityksen menossa, eikä sitä voi syrjäyttää ihmisen jaloimmatkaan pyrkimykset. Heprealaisen kansan historian luonne suuressa määrässä väärin ymmärretään ja juuri sen vuoksi kun ei noudateta niitä alkuperustuksia. Israelin kansan koko elämä perustuu toivoon ja korkein päämäärä heidän sisällisessä eli henkielämässä on asetettu kauvas tulevaisuuteen. Muilla aasialaisilla kansoilla oli toisin. Niiden kansain vanhoista kirjoituksista ilmenee vain katumus menetetystä eli jälleen jääneestä loistosta, katumusta siitä, mitä ihmiskunta on menettänyt. Niistä edesmenneiden aikain muistelmista, kansan suusta kulkeneista sananalaskuista, ynnä muuta sellaista ei Mooses kansalleen kertonut, kuin kaikkein valituimpia niistä ja sellaisia, jotka edesauttoivat hänen Jumala-tarkoitusta. Tuon ensimmäisen lain antajat kaikki kirjoitukset, joita hän kansalle julkaisi, tarkoittivat sitä samaa pyhää asiaa, ja jonka asiansa avulla pelasti hän kansansa Egyptin orjuudesta ja jota ajatustansa ja opetustansa jatkoi hän kuningasten ja psalmien laulajiin asti,, niin kauvan, että viimeinen äänen kaiku katosi kauvas erämaahan. Niin on koko Israelin kansa ansainnut profeetallisen nimen ja onkin se profeetallinen sanan korkeimmassa merkityksessä, sitä todistaa heidän historiansa ja merkillinen kohtalonsa maailman menossa.

Molitor sanoo heistä: -- "Israelin kansan johto antaa meille pätevän todistuksen uskonsa pyhyydestä. Kaikilla kansoilla on ollut heidän jumalansa, jolta kansan profeetat, noidat, eli miksi heitä kulloinkin nimitettiin, kysyivät neuvoa, ja mitään ei tehty ennen, kun jumalain neuvo oli saatu. Mutta ne jumalain välimiehet eivät aina olleet kansan johtajia, he vaan vastasivat kysymyksiin ja siinä kaikki. Siispä sentähden pakanakansain uskonnossa ei ole ollut mitään pyhempää johtoa, mutta on ihminen saanut olla aivan omassa vallassaan. Israelin kansan suhteen oli kokonaan toisin. Jumala oli antanut välimiehiä, jotka kansaa johtivat. Onko mitään muuta kansaa, joka olisi saanut niin pyhää johtoa? Missä löydätte toisen kansan, joka niin ehdottomasti alistui, ikäänkuin lapsen kuuliaisuudella, Jumalaansa palvelemaan; ja huolimatta, että kärsimyksiä ja kovia kokemuksia silläkin kansalla oli, alistui se vain hurskaana niiden alle? Oli tietysti pakanakansoillakin heidän johtonsa ja kokemuksensa, mutta ne oli toisellaista laatua. Kun esim. Mooseksesta sanottiin: "Hän oli nöyrä mies", oli se tunnustus, jollaista ei koskaan ole annettu pakanalliselle sankarille. (Kabbalah, osa 3, sivu 116.)

Hebrealaisten profeettain ja pakanakansan näkijäin välillä oli iso ero. Vaikka perustus näyttää aivan samalta ja vaikka israelilaiset toivat mukanaan monia egyptiläisiä tapoja esimerkiksi Samuelin profeettain koulu, josta vanhassa testamentissa mainitaan, ja joka aikaan sai oppilaissa pyhät tanssit, profeetalliset laulut ja sen semmoiset vaikuttimet, joita ilmenee oppilaissa ja myöskin Saulissa, joka ennusti, ja josta on tullut heprealainen sananlasku: "Kuinka tuli Saul profeettain joukkoon"; niin sittenkin on ero suuri, josta tässä on tarpeellinen selvää tehdä. Eroavaisuus on seuraava:

1. Taikatemppujen tekijä indialainen brahmiini, mystillinen pappi, tahi millä nimellä häntä kulloinkin kutsutaan, panee itsensä horrostilaan, ja on luultussa yhteydessä Jumalan kanssa omien valittujen keinojensa kautta, mutta Mooses ja todelliset profeetat Israelissa saivat aavistamattaan kutsun Häneltä Häntä palvella.

2. Taikatemppujen tekijä irroittaa itsensä omalla voimallaan maailmasta ja ympäristöstään; hän tahallaan etsii yksinäisyyttä ja senlaisessa yksinäisyydessään on hän niin kauvan, että ne tarpeelliset muutokset hänessä tapahtuvat, esim. indialaiset ja egyptiläiset muutokset, ja että hän tuntee itsensä maallisesta elämästä ja vaikutuksesta vapaaksi, voidaksensa ennustaa. Mooses ja profeetat eivät tehneet mitään enteitä, mutta kun he sattuivat olemaan yksinänsä syvässä hiljaisuudessa, kuulivat he äänen yht'äkkiä, ja seurasivat sitä kaikessa alamaisuudessa peitetyin kasvoin. Kansansa vapautus ei tapahtunut lujan tahdon läpi ajamisella, ja ei hän lukenut itselleen mitään ansiota; hän ei antautunut minkäänlaiseen ennustustilaan, mutta hän vaan teki työtä, päästäksensä kansansa sisälliseen yhteyteen ja siten pelastaaksensa sen pakanallisesta pimeydestä; hän oli itse uskonsa edelläkävijä ja saarnasi Jumalan kaikkea hallitsevasta voimasta, tulevaisesta kärsimisestä pakanoille, Jumalan rakkaudesta, ja laista ja järjestyksestä ihmisten kesken.

3. Ylenkatse maailmaa kohtaan ja ylpeys omasta arvostaan ja viisaudestaan, oli noitavoimaisten näkijäin tuntomerkki. Järkevä elämäntapa ja ehdoton Jumalan totteleminen, sekä muisto synnillisestä heikkoudestaan, oli profeettain tuntomerkki ja he aina rukoilivat Korkeimman apua, pyysivät Häneltä viisautta ja totuutta, että voisivat täyttää, ei omaa, mutta korkeampaa tahtoa. Brahmilaiselle, esimerkiksi, on maailma helvetti, piinan paikka; profeetalle on se koulu, jonka läpi käytyä ja velvollisuutensa täytettyä, rauha ja todellinen ilo löydetään.

4. Noitavoimainen näkijä on lain antaja, profeetat ovat nöyriä palvelijoita, jotka saarnaavat ja selittävät Jumalan ilmestystä.

5. Pakananäkijät voivat tulla riemutilaan ainoastaan pitkän paaston ja luonnottoman ruumiin piinan perästä. Mutta toiset sen sijaan riemuitsivat ilman mitään paastoa ja iloitsivat elämästä. Profeetta ei tarvitse mitään erityisempiä keinoja käyttää riemutilaan päästäkseen; hän sanoo suustaan Jumalan sanan ilman mitään valmistuksia, ajatusta, tahi ruumiin piinaa, ja elää aina kansan keskellä.

Samallaisesta magneettisesta vaikutusvoimasta, mutta vielä ihmeellisempi, on kertomus Sunemin vaimon pojasta, jonka Elisa herätti henkiin ja josta tapauksesta kerrotaan 2 Kuning. 4-18 37: "Ja koska lapsi jo isoksi tuli, niin tapahtui, että hän meni ylös isänsä ja elonleikkaajitten tykö. Ja hän sanoi isällensä: kanna hänet äitinsä tykö! Ja hän otti hänet ja vei äitinsä tykö! Ja hän istui hänen helmassansa puolipäivään asti ja kuoli. Ja hän nousi ja laski hänet Jumalan miehen vuoteelle, läksi ulos ja sulki oven ja kutsui miehen ja sanoi: lähetä minun tyköni yksi palvelioistas ja yksi aaseista, sillä minä menen Jumalan miehen tykö ja palajan. Ja hän sanoi: miksi sinä hänen tykönsä menet tänäpänä, sillä ei nyt ole uusi kuu taikka sabbati? Hän sanoi: rauha. Ja hän satuloitsi aasin ja sanoi palvelijallensa: aja vahvasti, älä viivytä ajamasta, muutoin kuin minä sanon sinulle. Ja niin hän meni pois ja tuli Jumalan miehen tykö Karmelin vuorelle. Koska Jumalan mies näki hänen tulevan, sanoi hän palvelijallensa Gehatsille: katso, se on Sunemin vaimo. Niin juokse nyt häntä vastaan ja sano hänelle: oletkos rauhassa, ja sinun miehes on sinun poikas? Hän vastasi: rauhassa. Mutta koska hän tuli vuorelle Jumalan miehen tykö, tarttui hän hänen jalkoihinsa. Ja Gehatsi meni sysäämään häntä pois. Mutta Jumalan mies sanoi: anna hänen olla, sillä hänen sielunsa on murheellinen, ja Herra on minulta sen salannut ja ei ilmoittanut minulle. Hän sanoi: anoinko minä poikaa minun herraltani? Enkö minä sanonut: älä minua petä! Ja hän sanoi Gehatsille: vyötä sinun kupees, ja ota minun sauvani kätees, ja mene matkaas: jos joku sinua kohtaa, niin älä tervehdä häntä, ja jos joku sinua tervehtää, niin älä vastaa hänelle; ja laske minun sauvani pojan kasvoille. Mutta pojan äiti sanoi: niin totta kuin Herra elää ja sinun sielus elää, en minä päästä sinua. Niin hän nousi ja seurasi häntä. Mutta Gehatsi meni pois heidän edellänsä ja laski sauvansa pojan kasvoille, vaan ei ollut ääntä eikä tuntoa. Niin hän palasi ja kohtasi hänen, ilmoitti hänelle ja sanoi: ei poika herännyt. Ja kuin Elisa tuli huoneeseen, katso, poika makasi kuolleena hänen vuoteellansa. Ja hän meni sisälle ja sulki oven molempain perään; ja rukoili Herraa, nousi ja laski itsensä lapsen päälle ja pani suunsa hänen suunsa päälle, ja silmänsä hänen silmänsä päälle, ja kätensä hänen kätensä päälle, ja niin ojensi itsensä hänen päällensä, että lapsen ruumis tuli lämpymäksi. Ja hän nousi jälleen ja kävi kerran sinne ja tänne siinä huoneessa, nousi ja laski itsensä hänen päällensä. Niin poika aivasti seitsemän kertaa, sitte avasi poika silmänsä. Ja hän kutsui Gehatsin ja sanoi: kutsu Sunemin vaimo. Ja koska hän oli hänen kutsunut, tuli hän sisälle hänen tykönsä. Hän sanoi: "ota sinun poikas".

Mitä opimme me tästä? Ensiksi, että ihmisen tulee olla Jumalan miehen niinkuin Elisakin oli. Toiseksi oli Elisalla taito magneetisen voiman siirtämisestä toiseen, eli muutoin ei hän olisi lähettänyt palvelijaansa edellä sauvan kanssa, jonka sauvan hän käski laskea kuolleen kasvoille siten. hänet virvoittaakseen henkiin jälleen. Kolmanneksi, määräys, jonka hän antoi palvelijalle, että ei saa ketään puhutella tiellä, eikä kenellekään mitään vastata, on myöskin syvästä merkityksestä. Hänen siten tuli antautua ehdottomasti ajatukseen, että hän kuolleen henkiin herättää, eikä mitkään syrjävaikuttimet saaneet siihen sekaantua. Siinä on todistus, että magneetillinen parantaja täytyy olla vapaa kaikista syrjävaikuttimista voidakseen aikeessaan onnistua. Neljänneksi on edellä kerrotun tapauksen johto sellainen, että sille ei ole vertaa. Viidenneksi on siinä todistus, että luottamusta itseensä ja kestävyyttä täytyy olla, ja että niistä riippuu magneetillisten kokeiden onnistuminen: puuta ei voi kaataa yhdellä iskulla, ja niin Elisakin, ensimäisen yrityksen jälkeen, nousi ja käveli edestakaisin, ja vasta toisen yrityksen jälkeen sai hän kuolleen herätetyksi. Elisan käytöksen ja myöskin Saulin käytöksen kautta, tulemme tietämään, että sisälliset aistit voidaan myöskin saada hereille soiton kautta, esimerkiksi, kun Elisaa pyydettiin profeteeraamaan Israelin ja Judean kuninkaille moabilaisia vastaan, sanoi hän: "Mutta tuokaa minulle ensin soittaja." Ja kun soittaja soitti hänelle, tuli häneen Herran henki ja hän ennusti: (2 Kuning. 3: 15.) Että he taisivat parantaa kätten päälle laskemisella, ja että he sitä harjoittivat, todistetaan (2:sen Kuning. 5: 11.) Naeman, syyrialainen, toivoi, että Elisa voi hänessä parantaa spitalin, laskemalla kätensä kipeitten paikkain päälle.

Monissa paikoin luemme kuinka pyhäin ruumiit tekivät ihmeitä ja parantivat sairaita kauvan jälkeen kuin he olivat haudoissaan maanneet. Sellainen seikka kerrotaan Elisankin ruumiista, josta tapauksesta luemme Kuningasten 2:sen 13; 20: "Koska Elisa oli kuollut, ja he olivat hänet haudanneet, tuli moabilaisten sotajoukko maakuntaan sinä vuonna. Ja se tapahtui, että he hautasivat yhtä miestä, ja koska he saivat nähdä sotajoukon, heittivät he miehen Elisan hautaan; ja koska hän sinne tuli ja sattui Elisen luihin, tuli hän eläväksi ja nousi jaloillensa." Van.liasta ajasta ilmenee, että miehet antautuivat ennustustoimiin ja heillä oli ne lahjat, mutta meidän päivinämme ovat naiset enimmäkseen varustettu ennustuslahjoilla; mutta oli niitä kumminkin entiseenkin aikaan naisia, joilla sellaisia lahjoja oli, ja joista raamatussa puhutaan, esimerkiksi Endorin noitavaimo, joka voi ennustaa ja kuolleita kutsua esiin, ja jota Samuel puhutteli. Profetissa Hulda, josta mainitaan (Kuning. 2-22; 14), ja profetissa Deborah, Labidothin vaimo j.n.e.

Tarkastelkaamme vielä Israelin kansaa heidän historiansa mukaan vanhassa testamentissa, ja lainatkaamme myöskin vielä huomiota itäisten kansain entisyydelle, ja verratkaamme sen ajan taikatemppuja nykyisiin, niin me huomaamme paljon erilaisuutta. Alussa jo mainitsin, että Israelin kansa seisoi yksinään valosoihtuna pakanakansain seassa, ja kuinka heidän ihmetyöt, noitumiset ja taikatemput olivat erilaisempia kuin muilla kansoilla. Vaikka juutalaiset olivat kauvan Egyptissä, niin kovin vähän egyptiläistä noitahenkeä tarttui heihin, tarkoitamme sellaista noitahenkeä, missä käytettiin luonnollisia voimia ja ihmisten keksintöjä. Israelilaisten ihmetyöt olivat enimmäkseen pyhän riemun aikaansaamia, ja he pitivät ala-arvoisena muukalaista taikomista ja rankaisivat noitia, jotka tempuillan esiin toivat jotakin yliluonnollista. Pakanuudessa oli sen sijaan täysi luottamus noitatemppujen tekijöihin, ja kun olivat pimeydessä, eivätkä käsittäneet mitään pyhempää, se oli heiltä peitossa entisyytensä mystillisyydeltä. Esimerkiksi Egyptin Athorissa, Hesiochin Theogonian mukaan, yötä jumaloitiin ja pyhitettiin pyhällä hiljaisuudella; mutta israelilaiset pyhittivät päivää ja valkeutta ja lauloivat kiitosvirsiä Jumalalleen. Vanhan ajan pakanamaailma käsitti näkyväisen luonnon kaikkihallitsevaksi ja katselivat he kaikkea maalliselta kannalta. Todellisempi ja pyhempi yliluonnollisuus (magiia) oli salattu tuolta, erehtyväiseltä kansalta, peitetty ikäänkuin harsolla, jonka Iäpi vaan moniaita valon säkeitä pääsi. Valoa näytettiin pimeydelle, mutta pimeys ei sitä käsittänyt. Hamberger sanoo: "Pakanuus voi ottaa kiinni ainoastaan harvoista valonsäkeistä, eli toisin sanoen valon heijastuksista, sillä heille ei valo suoranaisena säkeenä tullutkaan; mutta Jumalan valitut, Semin lapset, joka on ihmiskunnassa valittu kansa, ja joiden vuoksi muutkin kansakunnat ovat armon saaneet, he saivat iloita Herran suoranaisesta valkeudesta ja heissä Herra vaikutti. "Sillä sinä olet pyhä kansa Herralle sinun Jumalalles; sinun on Herra sinun Jumalas valinnut omaksi kansaksensa kaikista kansoista, kuin asuvat maan päällä."