IRC-Galleria

Talven ihmemaa on olemassa. Katson ulos keittiön ikkunasta ja näen kuinka aurinko leikkii lumen kanssa, saaden sen näyttämään säihkyvältä. Ulkona kävellessään voi tuntea, kuinka pakkanen puree nenääsi, kuumottaa korviasi ja saa posket hehkumaan suloista punaansa.

Jos jokainen päivä voisi olla satumaa päivä, en haluaisi talven loppuvan koskaan. Satumaa on turvallinen paikka elää. Mikään paha ei pääse sinne. Todellisuus on valitettavasti jotain muuta. Mutta miksi murehtia sitä nyt? Voisin jatkaa luonnon ihastelua ja raapustaa kirjeen jollekin ihanalle ystävälleni. Ehkä niin voisin piristää jonkun toisen päivää.

Tammikuu 2006, enpäs tiedä mitä se tuo mukanaan, mutta toivon, että paljon aikaa ystävien seurassa, raitista ulkoilmaa ja paljon erilaisia hedelmiä.
Koulun palaaminen tuntuu kovin raskaalta, vaikka tietää, että siellä on mukavaa. Ihmiset aivan säteilevät positiivista energisyyttä ja saavat koulun käytävät loputtoman puheensorinan valtaan.
Täytyy elää päivä kerrallaan, vaikka kesää odotankin jo suuresti. Koskaan ei silti tiedä, mitä seuraava päivä tuo tullessaan, jolloin sitä ei kannata väliinkään jättää. Uudenvuoden lupaukseni jäi tekemättä, mutta pyrin siihen, että rakennan itselleni mukavaa ympäristöä elää täällä kaupungissa.
Ehkä jään odottelemaan huomisen ihmeitä. Eihän sitä tiedä, vaikka prinssi rohkea koputtelisi aamulla oveani.

Jokainen lapsi odottaa jouluaattoa kuin kuuta nousevaa. Kaikki ei kuitenkaan aina mene niin kuin pitäisi, tai ennen kaikkea miten toivoisi menevän.
Menet ystävällisesti hakemaan siskosi poikaystävänsä luota potkurilla, vaikka ulkona sataa lunta suunnattomia määriä ja joudut kulkemaan vastatuuleen. Aloitat toverillisen rupattelun ja kuulet kuinka toista ei kiinnosta. Hän mököttää, ja mikä vaivaakaan se on sinun syyni, tietysti.
Saat hyvän joulun toivotuksia, mutta et siltä keneltä sitä eniten odottaisit.
Odotat huomista, mutta et halua päästä siihen, koska tiedät, että tuolloin jotain päättyy, vaikka et haluaisi päättyvän.
En ikinä ole kokenut tällaista jouluaattoa. Eikä minun toivottavasti tarvitsekaan enää ikinä.