IRC-Galleria

~ Näytä erinomainen tyylitajusi riippumatta siitä kuka on ympärilläsi sinua kehumassa. Tunnet olosi hyväksi, kun näytät hyvältä. Romanssi alkaa, kun pidät hyvää huolta itsestäsi. ~

Hmm, mihinköhän itsensä hoitamiseen tuo huolta pitäminen viittaa? Tai noh, onhan se melko selvää, että kun ihminen pitää hyvää huolta itsestään, niin hän toisin sanoen liikkuu paljon, syö terveellisesti, nukkuu tarpeeksi, ei juo tai polta, on henkisesti hyvässä tilassa ja tyytyväinen omaan elämäänsä. Hmm. Yritän liikkua niin paljon kun viitsin (mikä vaihtelee viikoittain tai lähes päivittäin). Yritän syödä terveellisesti, mutta siitä nyt lipsutaan hyvin paljon, mikä pistääkin sitten jälkikäteen joskus vituttamaan. Nukun mielestäni tarpeeksi, joten joku asia sentäs ok. Juon, mutta en polta. Henkinen tilani, hmm, ihan ookoosti menee. Kait. On kyllä päiviä jolloin tuntuu, että jotain todellakin puuttuu elämästäni tai ettei ole tarpeeksi saavuttanut tai yritä tavoitella asioita, jotka edesauttaisivat itseäni. Pääosin olen tyytyväinen elämääni, mikä on ihan kiva. On ihana perhe ja upeanihanat ystävät. Rakastan heitä kaikkia niiniin paljon! Silti, ihminenhän on perusluonteeltansa tyytymätön ainakin yhteen osa-alueeseen itsessänsä tai elämässänsä ja on minullakin semmoinen, mutta vittu kun siitä ei jaksa enää paasata. Katkerankirpeät tunteet kyllä viriävät pintaan melko usein eikä jaksa hymyillä, kun pitäisi. Vitut. Mutta. Ei muuta kuin pitää vain yrittää pitää omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista mahdollisimman hyvää huolta niin ehkä tuo horoskoopin mainitsema romanssinpoikanen ilmaantuisi! Hah! Hyvää sopii odottaa.

kylläpäs tulee nyt pidettyä pitkiä taukoja tänne kirjoittelussa. täytyisi ehkä vähän ryhdistäytyä, mutta äh, eipä sitä jaksa. elämä on: työtä nuorten kanssa, illat ja muut välit lukemista ja viikonloput kavereitten kanssa. it's good. life's good. :)

tai noh. eihän tämä laiffi ole mitään ruusuilla tanssimista ollut. mitä nyt edellisin hermoromahduksen poikanen oli tuossa alkuviikosta. sen jälkeen on kyllä ollut jotenkin iloinen olo. vaikka jotkut päivät ovat vaatineet veronsa töissä niin silti on ollut jotenkin nauravainen ja hyvä olo muuten. eilenkin oli niin mahtava keväinen ilma, että oli pakko (liian pitkästä aikaa) lähteä kävelylle! teki niin terää, kun sai vaan käppäillä lämpimässä ilmassa musiikki korvissa pauhaten, ah elämää. :)

nyt kyllä vaikuttaisi siltä, että olisin napsinut muutamaan anti-depressant -pillerin liikaa. huoh. :D

toivottavasti olisi kiva vappu tiedossa! mitään erikoisempia suunnitelmia ei vielä ole tullut laadittua, mutta kyllä tässä vielä kerkiää! harmi kun sääksi on luvattu jotain mahdollista veden ja rännän sekoitusta. perus vappusäähän se siis olisi, mutta olisi ollut mahtavaa paistatella vappua jossain ulkona grillaten ja juhlien. saapa nährä miten käypi!

vaihtui juu työpaikka viime torstaista lähtien. vie vähemmän aikaa ja iltoihin pitäisikin sitten mahduttaa psykologian lukemista niin että pääsisi keväällä sinne turkkuseen lukemaan ihan yliopistotasolla sitä. toivon mukaan jaksan tuhertaa ja päntätä. vielä ei ole onneksi paniikki iskenyt.
on kyllä ollut ihan mielenkiintoinen työalku. aivan totaalisen erilaista työtä kuin edellinen. puheluidenvälitys vs. yläasteen erityisluokan koulunkäyntiavustajana olo. hmm. erilaisia tuntemuksia on mahtunut joukkoon jo nyt: hauskoja, iloisia ja rentoja hetkiä on onneksi ollut melko monta. sitten on taasen ne hämmennyksen ja odottavalla kannalla olemisen hetket. ne nuoret on persoonia, ja ihania ovatkin, mutta välillä saa jotenkin olla varpaillaan. kaikilla on herkkä pisteensä. jos vähänkin haraisi vastakarvaan niin saattaisi raapaista. ei siis läheskään kaikki heistä näin, mutta osalla mahdollista. onneksi kolhu olisi henkinen. tasan eivät ole menneet nallekarkit näiden nuorien kohdalla verrattuna moneen muuhun. auktoriteetin kehittäminenkin vaatii vielä vähän työtä kun ei sitä ihan näin heti ole irronnut. luokan opettaja ja toinen avustaja omaavat hyvää luottamusta oppilailta ja hiljakseen tässä kehittelen itselleni samanlaista. osa on vastaanottavaisia, mutta riippuen hetkestä ja ihmisestä. he ovat uniikkeja. kaikkihan me olemme, mutta kun tässä työssä joutuu tarkemmin paneutumaan nuoriin yksilöinä ja erilaista huomiota vaativina, pistää se myös syvällisemmin miettimään heitä ihmisinä ja uniikkeina olentoina. läppää heitetään ja lamppuja keksitään. kirjoja etsitään ja tehtäviä tehdään yhdessä ja yksin. jokainen saa rauhansa jos niin haluaa. musiikkia kuunnellaan ja kahvia keitetään luokan omalla keittimellä. omaa kahvinkeittotaitoanikin on jo kehuttu.
nyt tuntuu, että tulen saamaan tästä työstä irti varmaan hurjasti. eikä siis pelkästään työpaikkana vaan myös elämänkokemuksena. luokan nuoret tulevat kuitenkin niin erilaisista lähtökohdista tai ylipäätänsä eri elämänkulusta kuin itse tulen tai monet muut tuntemani henkilöt. en todellakaan halua olla näitä nuoria kohtaan alentuva, en todellakaan. sitä he eivät mitenkään ansaitse, koska ovat niin kuin luokan opettaja sanoikin eilen: he ovat oikeastaan todellisia taistelijoita koska ovat selvinneet näinkin pitkälle vaikka elämä on potkinut aivan liikaa heitä. sitä kuitenkin arvostaa taas hiukan enemmän omaa elämää ja miten kiitollinen saan olla monesta asiasta jotka ovat järjestyneet taipaleellani vaivatta ja helposti, mitä olen vastaanottanut ja voinut ilmaista elämäni aikana, näin kun ei ole kaikilla.

siinähän ne juhlinnat män. hauskaa oli. :)
mitä nyt meni se perjantai ihan hiukan säätämiseksi. pitihän se arvata, ettei kaikki voi mennä täydellisesti putkeen, kun on jotain suunnitellut. onneksi oli kyyti käytössä, niin pääsi kulkemaan takaisin jo-kodiksi-kehittyneelle Klubille. tai ainakin osa meistä pääsi. joillain oli vauhti päällä ja jäivät jälkeen, hiukan kököin seurauksin. ;P
lauantaina tuli jatkettua juhlintaa ja hauskakin jatkui. oli tyhmää lähteä kotiin yöksi, kun olisi ollut paikkoja mihin päästä jatkoille. mutta porukat piti hakea sunnuntaina motarin varresta, niin kotiin piti päästä nukustamaan. möh.
mutta niih. nyt on siis 21 vuotta ja risat takana. elämä kulkee. :)

helvetin kylmää. neiti c ei meinaa taas käynnistyä, kiitos dieselmoottorin ja kiinteistön paskan lämmitysjärjestelmän takia. junakin myöhässä. silti jotenkin hyvät fiilikset. nyt työpöydän ääressä. melko hiljainen aamu. on minun osaltani viimeinen työpäivä tällä viikolla. ah ihanaa. vaikka hommia ja ohjelmaa riittää vapareille, niin silti on mukava ajatella että työviikko loppuu tähän. näin vanhana sitä varmaan tarvitsisi enemmän vapaata aikaa ja hektinen elämä voisi rauhottua. ylihuomenna tulee täyteen 21 vuotta. ou mai gaad.

illalla nukkumaan mennessäni yritin jättää liiemmat ajatukset ja unelmoinnit sikseen ja vain nukahtaa. yöllä heräsin uneen jossa purin kolme poskihammastani irti ja verta pulppusi suusta. huuhtelin siinä suutani vanhanajan vessassa ja työpomoni lohdutti minua. aamuyön unista ei ole hajuakaan, mutta heti aamulla herätessäni iski outo tunne. kaipuun tunne. kuin joku olisi mielellään vetänyt minut takaisin sängyn pohjalle kainaloonsa. mutta ei oikeasti. piti sitten kammeta ylös ja mennä pesemään hampaat.

Im not the one who broke you
Im not the one you should fear
We got to move you darlin
I thought I lost you somewhere
But you were never really ever there at all

And I want to get free
Talk to me
I can feel you falling
And I wanted to be
All you need
Somehow here is gone

~ GooGooDolls: HereIsGone

~ hyvä

thank god, it's friday! :D

-- 21.2.07 -- löysinpäs aatteelleni sopivan yhteisön!

haluan rahaa. tullut oltua liian löyhäkätinen viime aikoina. argh.

Monta on kaunista,
monta on hyvää,
vain yksi on parasta,
tunnetta syvää.
Suuri on ihme,
myötäelämisen taito.
Se on vain ystävällä,
hänellä sydän on aito.