IRC-Galleria

Jahas, joulukuu sitten koitti jälleen. Taaksepäin kun kattelee niin vuosi on taas takanapäin entistä nopeammin. Vaikka on vielä kuukausi jäljellä, niin tässä vaiheessa lienee hyvä jo ynnätä vuoden tapahtumia hiukkasen..

Kuten tavallista, alkuvuoden muistot on jäänet hiukkasen hämäräksi. Muistaakseni tuli käytyä Karin luona pari kertaa ja hauskaa pidettyä apaut kaikki viikonloput. Puhelinlaskutkin kasvoi eeppisiin mittasuhteisiin ku tuli jauhettua ja tulee edelleen jauhettua paskaa päivittäin kavereitten kanssa. Yksinäisyys raastoi sielua ja mielenterveyttä isolla raastimella.

Kevääseen päin mentäessä Ilosaari tuli taas tapetille ja kesän odottaminen. Töitäkin piisasi kun tuli oltua Parilassa 3kk töissä ja sai vähän työkokemusta kaupan alalta. Samalla sai tutustuttua herr et rouva Kauppiasiiin, Jameen ja Päiviin. Niillähän meni sitten poikki mutta Jamen kanssa ollaan edelleen yhteyksissä ja Päivi on pitäny lupauksensa ja ilmaset pullakahvit saa aina halutessa Parilasta. Nyt syssymmällä töissä ollessa tuli käytettyä kroonisessa rahapulassa sitäkin bonusta.

Kesä meni aika mukavasti mökkeilessä ja wowin pelaaminenkin maistui vielä joten kuten. Juhannuksena oli perushauskaa, Satun kanssa oltiin kaksistaan mökillä(tosin vierailevina tähtinä oli välillä Kikka ja välillä Sanna & Juha, joten ei ihan yksin keskenään kuitenkaan) ja toisena päivänä hengailtiin perinteikkääseen tyyliin Japen mökillä. Juhannuksen jälkeen tuli taas sitten luovittua tasaisesti eteenpäin, kunnes heinäkuussa vihdoin koitti vuoden odotetuin hetki: Ilosaari.

Tänä vuonna rokissa olikin sitten astetta reilummin porukkaa. Edellisvuoden 1 teltta vaihtui 5 teltan kommuuniksi ja porukkaa oli äkkiseltään laskettuna.. ainakin 12. Läppä lensi ja hauskaa pidettiin viinalla ja ilman taas koko viikonlopun edestä ja tuli nähtyä siinä sivussa muutama asiallinen bändikin, kuten omalla kohdalla ensimmäistää kertaa HIM. HIM:n pojat oli tosin vähän pettymys, pojat hoiti keikan sellaisella kliinisyydellä ja tylyllä ammattilaisuudella, että välillä tuntui jottei poikia kiinnosta muu kuin vetää keikka mahdollisimman nopeasti pois alta ja sen jälkeen pää täyteen... jossain muualla kuin Rokissa. Muuten kyllä oli kivaa ja tuli tavattua wowista(kin) tuttu, tarunhohtoinen Kenu ja terassillakin istuttiin vanhalla kaveriporukalla useampi tunti. Ainut mikä reissussa kusi, oli sää. Ja se kusikin sitten isolla rakolla, olisikohan ollut lauantain iltapäivä ja sunnuntain ilta ainoita hetkiä jolloin ei satanut. Maanantai-aamun parin tunnin nokosetkin keskeytyi ikävästi, kun telltaan rupesti tulvimaan vettä ja saatiin taas todeta miksi halvalla ei saa hyvää. Mutta sateestakin huolimatta erittäin jämäkkä reissu ja kieli pitkällä odotellaan taas ensi vuoden rokkia.

Muuten kesä sujuikin sitten perinteisimmissä merkeissä, kuten mökkeilyllä, saunomisella, baarireissuilla ja sen sellaisilla. Auringonlaskuja ja nousujakin tuli seurailtua varsin kiitettävästi.

Kesällä Satun aloitteen myötä tuli sitten itsekin laitettua suomi24:än treffipalastalle ilmoitus ja muutaman viestittelyn jälkeen tärppäsi paremmin ja törmäsin Rautjärvellä asustelevaan Heidiin. Elokuussa aloitettiin varovainen jutustelu mesen välityksellä ja juttu kohottautui Heidin tupareihin, johon lähdettiin Oton ja Saipon kanssa syyskuun lopulla. Ilta oli pienen alkukangertelun jälkeen melkoisen onnistunut ja sain rohkaistua itseni ja pyydettyä Heidiä illan viimeisille hitaille. Ilta päättyi pitkään suutelohetkeen ja haikeisiin jäähyväisiin.. (No ok, käytiin siinä vielä grillillä ja ajeltiin Imatralta pois, mutta kuitenkin..)

Tapahtuneen jälkeen ehdottelin treffejä ja viikko tuosta tapahtuneesta pakkasin dvd-soittimen, ruokakassit ja levyt autoon ja huristelin Rautjärvelle. Treffit oli suksee ja toisen viikon vierähdettyä päätettiin yhteisellä päätöksellä ryhtyä seurustelemaan.

Kaksi kuukautta kului kuin siivillä ja sain Heidin lisäksi tutustua Heidin vanhempiin ja kavereihin, jotka osoittautuivat mukaviksi tuttavuuksiksi. Sitten tapahtui taas jotain joka on tullut tutuksi minulle jo useaan kertaan pienen elämäni aikana - kaikki hyvä loppuu aikanaan. Oli tarkoituksena mennä Heidin luo lauantai aamupäivänä, mutta Oton houkuteltua baarireissulle Savonlinnaan ja sen myötä krapulan seurauksena meno venähti iltaan. Saavuin kuitenkin paikalle ja kokkasin odotellessa ruokaa ja sitten vieteltiin lauantai-ilta lyhyen kaavan mukaan. Sunnuntaina käväistiin päivälenkillä ja juopoteltiin glögiä ja pipareita tv.n äärellä, mietiskellen milloin sitä saisi aikaiseksi lähteä kiinalaiseen syömään ja lähtisinkö messiin Kaijan keikalle perjantaina. Noiden lisäksi heidi vaikutti tavallista vaimeammalta, mutta oletin että syy olisi vain pitkän työputken aiheuttamasta väsymyksestä.

Kotiinpäästyä ja Heidin tultua linjoille meseen illalla, pommikoneitten jyly nousi iltataivaalle ja lumisadetta povattiin sydämen seudulle - Heidi kysyi että tuleekohan tästä pitemmän päälle mitään ja että meidän ehkä kannattaisi erota. Tilanne tuli täysin puun takaa, ilmaan mitään ennakkovaroitusta ja olin syystäkin hieman järkytyynyt. Soittelin Heidille ja juttelin vielä mesessä lisää, mutta karu totuus oli nostanut ruman turpansa taas esiin ja niinhän siinä sitten kävi että 25.11 päättyi meidän lupaavasti alkanut seurustelusuhde. Sunnuntai ja maanantaipäivä meni kuin läpipääsemättömässä sumussa, miettien mikä meni vikaan ja mitä tein väärin ja taasko minulta viedään kaikki? Samalla tuli käytyä siskon luona toteamassa tilanne ja juteltua lähimpien kaverien kanssa puhelmiessa terapeuttisessa hengessä.

Nyt viikon on saanut sulatella asioita ja ikävä vihlaisee vieläkin välillä, mutta olo alkaa tuntua jo paremmalta. Siltikin tuntuu ajottain epätodellista, onko näin tosiaan tapahtunut vai onko tämä sittenkin vain pelkkää unta? Samaa mietin kuukausi takaperin kun totesin eläväni parisuhteessa, joten uskottava se kait on että tottahan tämä on. Joku minulle joskus sanoikin että vielä minäkin saan kokea rakkauden. Harmi vaan että unohti kertoa että se tuli vain 50 päiväksi lainaan. Mutta eipä tässä auta itkeskellä enää tapahtuneen perään kun ei sitä voi muuttaa. Ja tottahan Heidi puhui sanoessaan että onko järkeä elää suhteessa jossa toinen ei ole täysillä mukana..

Viime viikonloppu vierähtikin sitten terapeuttisella reissulla Iisalmessa Karin luona, pidettin parin päivän rentouttavat juomingit, käytiin baarissa ja muisteltiin menneitä ja suunniteltiin tulevia. Hauskaa oli ja reissu kannatti, vaikka kalliiksi se kävi lompakolle. No, onneksi veronpalautukset tippui juuri tilille, joten ei tarvitse ihan tyhjätaskuna kulkea kohti aattoa. Tässä sitä nyt istutaan ja juuri Satun kanssa pohdiskelen uuden vuoden meininkejä. Yksi ajatus oli myös että pidettäisiin kaverimiitti, mutta tuskin Teemu sinne saapuisi kuitenkaan paikalle, joten 2. ja todennäköinen vaihtoehto on suunniteltu mökin vuokraus ja vanhalla tarnala-jengillä vuoden vaihtumisen juhliminen.

Huomenna jouluostoksille ja tästä eteenpäin hakemaan elämälle taas uutta suuntaa. Kukapa tietää mitä tässä vielä eteen tulee..