IRC-Gallerian tietosuojakäytännöt päivittyvät 25.5.2018 vastaamaan EU:n tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimuksia. Lue päivitetty Tietosuojaseloste. Lisäksi käyttöehdoissa on tarkennettu ikärajaa ja kohta 6.2 viittaa Suomen lain lisäksi Euroopan unionin lakiin.

IRC-Galleria

Le StooriPerjantai 22.12.2006 09:00

Mies katseli mietteliäänä savunharmaan lasioven läpi ulos parvekkeelle jonka koko jättäisi helposti jälkeensä monet tavallisten omakotitalojen terasseista ja käveli ulos puheensorinan ja iloisen keskustelun äänien vaimentuessa takanaan. Pilvet valuivat ympäröiviltä vuorilta alas kuin märkä viitta joka jyrähteli uhkaavasti peittäen läheiset metsät ja ruohokentät, ilmassa tuoksui sade ja lähestyvä kevätmyrsky. Hän laski pienen, matalajalkaisen viinilasinsa parvekkeen leveälle tummapuiselle kaiteelle joka oli viileä ja vielä hieman kostea seutua viikkokausia piiskanneiden sateiden jäljiltä. Mies vilkaisi taivaalle, pyyhkäisi tummia puolipitkiä hiuksiaan kädellään ja hieroi sormiaan yhteen tunnustelevasti. "Eikö tämä sade koskaan lopu, en muista milloin Haliraniassa olisi viimeksi ollut näin paska ilma näin pitkään", hän mutisi itsekseen. Olihan sentään pitkälle jo toukokuu, johon mennessä näillä tienoin oli normaalisti lämmintä ja aurinkoista. Nyt ilma oli melkein syksyisen viileä. Mies nyki epämuodikkaan leveähihaisen, punasävyisen paitansa kauluksia ylöspäin saadakseen edes hieman suojaa viimalta. ”Esturnos Riageem, et kai aio noin vain jättää vieraitasi vailla isännän huolenpitoa?”, kuului jämäkkä, teennäisen moittiva naisen ääni yllättäen hänen viereltään. Mies oli niin uppoutunut ajatuksiinsa, ettei ollut huomannut lähestyvää hahmoa. Nainen oli J'tem Lauer, yksi Haliranian Suojelustrategisen yliopiston siedettävimpiä professoreita ja hänen erittäin hyvä pitkäaikainen ystävänsä. Hän oli iältään yli viidenkymmenen mutta silti edelleen huomiota herättävän kaunis ja ryhdikäs ilmestys, Esturnosia noin viisitoista vuotta vanhempi. Esturnos kääntyi naiseen päin viiniään siemaillen. ”Hei J'tem. Tulin vain haukkaamaan raitista ilmaa. Tuo väenpaljous kodissani ahdistaa minua ja paikka on muutenkin ratkeamassa liitoksistaan. Ja vieraani nauttivat olostaan varmasti aivan yhtä paljon vaikka piipahtaisinkin hetken vetämässä henkeä. Ja suurin osa on vielä harvinaisen päissään viinistäni.”, mies virkkoi väsyneen kuuloisena kohti hupenevaa viinilasiansa ja suki siististi tasattua partaansa. ”Totta tuokin”, Lauer sanoi nojaten parvekkeen kaiteeseen selkä kaidetta vasten, kuulostaen tylsistyneeltä. He silmäilivät sisällä vellovaa ihmismassaa.

Samassa parvekkeen ovesta syöksähti ulos lyhythiuksinen nuori nainen, reilun kahdenkymmenen vuoden ikäinen, keltaisessa shortsipuvussa ja käveli heidän luokseen sadatellen kädet kiivaasti ilmassa huitoen. ”Nuo mielikuvituksettomat paskiaiset, mikään ei ole kyllin hyvää heille! Minulla on valmis suunnitelma, vuoristot ja kaikki maisemat on tehty valmiiksi alajaostoja myöten mutta se kurttunaamainen aivokääpiö Lemeux ei suostu edes kuuntelemaan minua! Ja kaikki vain siksi että olen niin nuori!”. Tyttö repi hiuksiaan kaksin käsin ja näytti siltä että voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. ”Yaya, rauha maahan nyt”, Esturnos yritti hillitä raivokkaaksi yltynyttä sadattelua missä vilisi suurin osa Haliranian Maisemasuunnitteluviraston valvojaraadin jäsenistön nimistä kuorrutettuna mitä moninaisimmilla henkilökohtaisilla loukkauksilla ja solvauksilla. J'tem Lauer ei edes hätkähtänyt edessään käydystä showsta vaan haukkasi palasen mukanansa tuomastaan pikkuleivästä ja katseli lievästi huvittuneena Yaya Mastirenouxin hitaasti laantuvaa kiukunpuuskaa. Yaya sorkki tummanruskeita hiuksiaan hetken hajamielisenä, aavistuksen nolostuneena äsken suoltamastaan kirosanojen tulvasta ja veti syvää henkeä. ”Saan sen läpi kyllä vielä. Jos en muuten, niin tungen koko projektin alas Lemeuxin kurkusta”, hän sanoi uhmakkaasti, äänessään hitunen ilkikurisuutta. Esturnos Riageem käänteli lasia kädessään, hörppäsi viimeiset tilkat sakeasta viinistään ja pyöritteli päätään tulisesta luonteestaan tunnetulle Yayalle joka näytti takaisin miehelle kieltä ja virnisti. Pilvet heidän yläpuolellaan jyrähtivät kerta toisensa jälkeen käskevästi ja vettä alkoi hiljaa sataa parvekkeen pähkinäpuiselle laatoitukselle. J'tem huokasi äänekkäästi vallitsevalle säätilalle ja viittilöi äidillisesti Yayaa ja Esturnosia sisälle päin kohti parvekkeen ovea. ”Paskat”, sanoi Yaya mittaillen silmillään parvekkeen ovea ja sisällä verkkaisesti keskustelevia ihmisiä. ”Minä lähden lenkille, kerrankin kun ei tarvitse kärvistellä paahtavassa kuumuudessa niin kuin yleensä tähän aikaan vuodesta. Enkä kestä niitä helvetin viraston paskaivoja enää hetkeäkään”. Hän riisui kenkänsä ja takkinsa parvekkeen laatoitukselle, hyppäsi kaiteelta alas alapuolella kumpuilevalle nurmelle ja pian jo viiletti pitkin läheiseen metsään vievää polkua pelkässä topissa ja shortseissa ennen kuin Esturnos ehti tehdä mitään estelläkseen häntä. Hän ja J'tem vilkaisivat toisiaan olkapäitään kohauttaen, Esturnos nosteli Yayan jälkeensä jättämät vaatteet laatoitukselta ja he kävelivät kumpikin sisälle sateen yltyessä heidän takanaan ja veden piiskatessa parvekkeen lasisia seiniä. Viereiseltä järveltä kantautui hiljaa veden loiske näkymättömissä olevien veneiden kylkiä vasten.

Suurin osa hänen vieraistaan oli jo ehtinyt poistua paikalta, asia mitä Esturnos oli salaa toivonutkin. Parvekkeella ollessaan hän oli huomannut parin ilma-aluksen laskeutuvan talon taakse ja poistuvan paikalta mukanaan useampia kymmeniä hänen vieraistaan. J'tem Lauer oli siirtynyt heti parvekkeelta sisälle saapuessaan keskustelemaan parin muun Suojelustrategisen yliopiston professorin kanssa olohuoneen yhtä nurkkaa hallitsevan kulmasohvan uumeniin. Esturnos ei halunnut häiritä heitä. Ilma ulkona muuttui synkemmäksi ja hän sääti talon valaistusta seinäpaneelista kirkkaammaksi häätääkseen ulkona vallitsevaa pimeyttä. Talon siivousrobotit olivat keränneet suurimman osan lähteneiden vieraiden astioista ja ruoantähteistä jo ennen kuin hän oli saapunut parvekkeelta sisälle sadetta suojaan. Esturnos kohensi olohuoneen keskellä sijaitsevassa takassa räiskyvää tulta ja lisäsi pari puuta takkaan. Takasta nousevat kipinät suhahtelivat hiljaa hormissa jossa ne kohtasivat taivaalta valuvan kylmän sateen. Hän vietti puolituntisen pelaten kuusikulmaisista lasilevyistä koostuvaan lautapeliä hesufelilaista nuorukaista vastaan, voittaen tämän ylivoimaisesti. Tasaisesti ulko-ovea kohti liikkuva vieraiden tulva vei hänen huomionsa hetkeksi ja hän hyvästeli viimeisetkin juopuneista, tutuista ja tuntemattomista vieraistaan. Esturnos huomasi miten useampi pullo viiniä ja jopa pari ruokatarjotinta naposteltavineen olivat löytäneet uudet omistajansa ovesta poistuvien vieraiden käsistä. Asia ei häntä vaivannut. Jäljelle jäivät enää hän ja J'tem.

Talon toiselle puolelle vievä ulko-ovi paukahti auki ja oviaukossa seisoi litimärkänä hytisevä Yaya. ”Ei helvetti kun siellä on kylmä!”, hän rääkäisi. Esturnos oli jo astellut toiseen huoneeseen noutamaan pyyhettä kun Yaya sai oven perässään suljettua. J'tem huokaisi ja muljautti silmiään nuorelle naiselle oviaukossa. ”Mutta ky-kyllä oli pirun hyvä le-lenkki!”, Yaya sanoi täristen kylmästä ja väläytti virneensä J'temlle. ”Huoh, tule nyt tänne takan lämpöön” J'tem viittelöi. Yaya laahusti takan luokse samalla pudotellen vettävaluvia vaatekappaleita jälkeensä. Esturnos tuli takaisin viereisestä huoneesta ison, tummanpunaisen pyyhkeen kanssa, kietoi sen Yayan ympärille ja suuteli tätä hellästi poskelle. ”Pässi” hän sanoi rakastavasti. ”Hmmpf. Vanhus.” vastasi tyttö hymyillen huolettomasti ja moiskautti pusun miehen huulille. Yaya istui takan viereen lämmittelemään ja kuivattelemaan itseään samalla kun Esturnos jatkoi keskusteluaan J'temin kanssa ideoimastaan lautapelistä joka käsitti oman ekosysteeminsä, ilmastoineen kaikkineen. Hetken päästä Esturnos saattoi J’tem Laueria kohti ulko-ovea. J'tem halasi Esturnosia lämpimästi ja huikkasi Yayalle hyvästiksi joka niiskutti takanvieressä. Tyttö heilautti kädellänsä oven suuntaan ja kietoi peittoa tiukemmin ympärilleen.

Esturnos ja Yaya nauttivat kevyen iltapalan J’temin lähdettyä jonka jälkeen Esturnos ehdotti Yayalle että tämä menisi nukkumaan vierashuoneeseen joka oli paremmin lämmitetty kuin hänen oma makuuhuoneensa. Tyttö kieltäytyi eikä hän viitsinyt alkaa asiasta kinastelemaan, niin harvoin kun Yaya suostui hänen luoksensa yöksi jäämään, hän kyllä otti tämän ilolla viereensä, tämän lämpimän, silkkisen ihon omaansa vasten.

(about päästä, oli tylsää eikä tehny mieli nukkua.)

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.