IRC-Galleria

Mun piti kirjoittaa tänään ns pikkusieluisista ihmisistä, mutten taida jaksaa enää. Väsyttää kuin pientä oravaa. -.- Ehkä sitten huomenna - jos muistan, tai ehdin, sillä voi olla, että saan yllätysnakin ja voi olla, että mikä tahansa päivä tällä viikolla jään aamuvuorosta vielä iltaankin. Joten... jos mua ei iltapäivällä näy, oon varmaan saanu semmosen.

Lisäksi mielenviereen juolahti ajatus mun uudesta tatuoinnista - ei, sitä ei oo vielä tehty. En oo kirjoittanutkaan, miksi ja mitä.

Niin, eihän tästä yöstä tullut taas hevon v****akaan. Tässäpä istun, idlaan, en tee mitään, tai jos teenkin, niin näprään hiuksia ja päässä raksuttaa tyhjää. Hiljalleen voisi kuitenkin alkaa harkitsemaan slow motion aamutoimia, pistäisi kahvin tulemaan viiden minuutin hidastuksella; mittaisi veden varmuuden vuoksi pariin kolmeen kertaan, unohtaisi, montako mitallista laittoi kahvinpuruja ja kaataisi purut takaisin pussiin ja aloittaisi uudestaan - joskus näin käy kyllä vahingossa...

Hajamielisyys on muutenkin ihan veikeä asia. Toki harvinaisen ärsyttävä, kun ajatuksissasi lasket esineen X kädestäsi keksiessäsi jotakin "jännempää" tekemistä kotona. Kuluu hetki, tai toinenkin, ja koet tarvitsevasi esinettä X. "Niin, mihinkähän laitoinkaan sen...? Muistan, kun seisoin tässä se kädessä..." ja sitten muistikuvat katkeavat, mutta luonnollisesti sitä ei näy siinä. Sitten etsitään kissojen ja koirien kanssa, kunnes alkaa suorastaan v***ttaan. Jossakin vaiheessa se vain ilmestyy.
Tosin, minullahan on oma teoriani siitä, miten asiat menevät. Kutsun sitä kotihaltiaksi. Se nappaa huyomaamattani omaisuutteni ja piilottelee niitä! Kun nukun öisin, se tykkää tehdä solmuja mun hiuksiin - mikä selittää sen, että nti näyttää aina suhteellisen paljon peikolta aamuisin. Ja se tykkää sotkea, kun olen poissa! Heittelee vaatteita ympäri asuntoa. >.< Masentava otus. Ja luonnollisesti, kotihaltioitahan ei näe, niistä vain tietää, että ne ovat olemassa.

En ole lapsellinen, miten niin?

Kello olisi kolme. Herätys soisi tuossa tunnin kuluttua. Ehkä siis aloitan sen kahvin kanssa tällä erää. ja sitten sössisi silmät punaisiksi, kun koettaa asettaa piilareita, yay.

Hajamielisyyttä ei, muuten, toki sovi sekoittaa valikoivaan muistiin. Se on tyystin eri asia. Kirjoittanen siitä joku toinen päivä, kun on aihetta.

Olen vakuuttunut siitä, että mr Nukkumatilla on kaksi erilaista säkkiä kainalossa. Toisessa on sitä perinteistä unihiekkaa, joka alkaa kutkaan simmuja ja alkaa unettaan. Se toinen on piripussukka, jota vihaan yli kaiken. Kun pitäisi alkaa hiljalleen väsyttään ja siirtymään maate, niin sitä vain sigahtelee ympäriinsä eikä unesta ole tietoakaan.

Olisi aamuvuoro huomenna, eli neidin pitäisi pogota joskus neljältä ylös keittelemään kahvia yms ja viiden tienoilla loikkia pihalle ja lähteä pyörällä töihin. Tässä istun, kuuntelen musiikkia ja mölisen turhuuksia mesessä. Periaatteessa pitäisi alkavalla viikolla onnistua tempaisemaan vielä pari kuudentoista tunnin tuplavuoroa, mutta voi olla, että jää haaveeksi. Viikko on aikaa - syökää, juokaa, naikaa? - ja yksi nyt on pakko tehdä. Viikon päästä olen kaukana poissa. =)

Matkustamiseen liittyen, sain viimeinkin ostettua jopa paluulentoliput. British Airlines'n nettisivu on perC, ja jostakin syystä mun Master'n varmistaminen oman verkkopankin kautta kusi, vaikka urhoollisesti olen koettanut raplata saittia muutamaan otteeseen tänään ja eilen. Oli sitten turvauduttava Travellinkkiin ja ärsyttäviin, turhiin palvelumaksuihin. No, se on vain rahaa, kaiketi.

Kun rahasta on jälleen puhetta, menin taas harjoittamaan ihastuttavaa harrastustani, eli nettishoppailua. Punaiset piilolinssit ja valkeita kuiturastoja inc alkavalla viikolla \o/

"Don't look surprised there was no disguise
You know where I stood from the start
So stop - look around you
You're right back where I found you
Take back your cold and empty heart"
(Wumpscut - All Cried Out)

ja on muuten helvetin hieno biisi. Tosin, Wumpscut vain coveroinut Alison Moyet'n biisiä (vuodelta 1984), mutta parempi tämä kuin originaali =P \o/ <3

Asioiden haluaminen on jännää. Materialistina tykkään kaikista kivannäköisistä tavaroista - tosin, ette te minun asunnostani paljoa ns pölynkerääjiä aka paperipainoja (esim posliinisia otuksia, joien ainoa funktio on näyttää söpöltä) löydä - ja olen valmis maksamaan niistä. Materia on helppoa asia, mikä käsitellä, sitä on helppoa haluta - ja haalia.

Sitten on toisenlaiset asiat, sanomiset. Sitä on ehkä ajoittain turhankin suora laukomaan omia totuuksia julki, oli ne sitten hyvää tai pahaa. Niin se on helppoa, mitä nyt joskus tulee kurjiakin seuraamuksia, mutta ehkä sen kanssa elää, eipähän jää asiat epäselviksi - vihaan niinsanotusti nuorallatanssia, epävarmuutta, ainakin itse.

Sitten on vielä ihmiset ja ihmisiin liittyvät halut. Aina kysytään, miksi. Ärsyttävä kysymys - paitsi, jos esittelen sitä itse, tietenkin! Minä tykkään monenlaisista ihmisistä, monella eri tapaa. Tarvitseeko minulla olla syitä sinänsä? Sopiiko, jos sanon, että koska minulla on tänää mustavalkeat raitasukat? Tai, koska ulkona sataa? Eikö se riitä, että minä nyt vain sattumoisin haluan, tai tykkään muuten vain? MIKSI?! Ehkä olen mielenvikainen, sitten, tai sitten minulla on ihmisten suhteen paska maku tavalla tai toisella, mutta antakaa minulle "syntini" anteeksi. Tuskin teen sitä tarkoittaen pahaa ainakaan. Voiko se edes olla "pahaa"?

Tykkään ja haluan, koska vasemman käteni pikkusormen kynsi on poikki ja koska tuuli käy tänään etelästä.

Onkohan ne sössineet palkanmaksussa? Tai voi toki oolla, että ne on maksaneet mun sisääntehdyt tunnit - en tiedä, miten niillä on tapana. Tuli suht muhkea tili, tosin, pistin sen melkeen heti matalaksi, kun maksoin kaikki laskut ja jopa mun MasterCardin laskun kokonaan pois. Tuli suhteellisen hyvä mieli, mutta, mikäli ne nyt maksoi ne sisäänteot, se tarkoittaa sitä, että ens kuun alussa tuleva liksa on mitätön, koska enhän ole silloin töissäkään ollut - siis, loppukuun palkkajakso alkaa 15.pvä ja menee kuun loppuun ja minähän lähden 17. pvä Skotlantiin ja menen töihin takaisin vasta 27. pvä. Onhan siinä jopa errr... *laskee* on siinä kolme työpäivää. =P Tai neljä, jos se viidestoistakin nyt siihen kuului.

On kuitenkin suht hyvä fiilis, kun sai kaikki laskut yms hoidettua. Ja Masteriakin voi taas vinguttaa -.- Paha paha asia!

Nyt voisi sitten päättää, hankkisiko valkeita kuiturastoja vai punaiset piilarit itselleen palkinnoksi hyvin jaksetusta työjaksosta. Vai ostaisiko molemmat? Ah, tätä elämän vaikeutta. \o/

Otsikko sisäistää tän viikon työt suhteellisen hyvin. Joka ikinen yövuoro on ollut suoraan helvetistä. "Perinteinen" jokaviikkoinen tuplavuoro on vielä tulematta tältä viikolta. Gods bless, en varmana selviä siitä - tappakaa mieluummin >.<

Oon huomannu töissä ollessa, että mulla on huomattavasti korkeampi työmotivaatio kuin 95%lla muista. Tai, ainakin siltä tuntuu. Luonnollisesti se tosiasia, että oon ollut siellä vasta reilun vuoden, vaikuttanee asiaan paljon. Todennäköisesti mun "reippaus" myös ärsyttää joitakin - väistämätöntä. Käytän koneita, joiden kanssa en ole vielä ihan pr0, mutta hiljaa hyvä tulee. Mää jaksan taistella niiden kanssa huomattavasti enempi kuin mitä ne, jotka niillä on väkrännyt jo pitkään. Tosin, eikö ero kärsivällisyyden ja tyhmyyden välillä ole joskus hitusen hieno? Joskus olen miettinyt sitäkin, että olenko vain typerä, kun jaksan yrittää - kun muutkaan ei yritä.

Mää en tykkää idlata töissä, tekemättä mitään, mun aika ei kulu ja mulla on tylsää. Ei mua kiinnosta se, että saan ihan saman palkan, teen siellä jotakin tai sitten en. Mieluummin väsään jotakin ja aika kuluu nopeammin. Tai, mieluummin lähden vaikka palkattomasti kotiin kuin öllötän aloillani - valitettavasti en muista ainuttakaan kertaa, kun näin olisi saanut tehdä -.- Luulisi, että sellainen olisi firmankin kannalta parempi, ettei tarvitsisi maksaa palkkaa tyhjästä.

Mutta takaiaisin originaaliaiheeseen. Tavallaan se on mukavaa, kun oikeasti ei ole luppoaikaa, mutta ero reippaan ok-vuoron ja hetkisen kaaoksen välillä on valtava _o_ Lisäksi on se totuus, että kun yksi asia kusee, niin hetken kuluttua sulla onkin kädet täynnä pulmia ja kosahtavia asioita - mikään ei tule yksin. Tietenkin se voi johtua siitä, että kun keskityt purkamaan jotakin pulmaa, huomiointi muiden asioiden suhteen laskee ja sitten sattuu ja tapahtuu taas. =P Periaatteessa siis oma syy - pitäisi olla silmät selässä ja kolme paria käsiä!

Ei ole kiire mihinkään. Jos olisi TV ja joku frendi tms tässä, niin sitä varmaan cuddlettaisi sitä koko päivän ja katsoisi tyhmiä komediasarjoja telkkarista, kahvistelisi, panisi, söisi. Repeat all ja shuffle päällä.

Mitä nyt vision spoilaa se tosiasia, että on yövuoro tänään, eli nti loikkaa sykkelille joskus iltayhdeksän pintaan ja sutasee töihin. Jee(?). Onneksi se on vain visio, se ei haittaa, vaikka se rikkoontuu ;) Tosin, muistan kyllä vielä, kun tuollaisia sunnuntaipäiviä on oikeasti ollut =O

Oon ollu jossakin "bileissä", joissa ei uskottu, että täytän kesällä 25 - enintään 21, kuulemma - ja joissa kaksi miestä oli kylvyssä samassa ammeessa yhtäaikaa.

Missähän helvetissä olen ollut.. No, toki itse tiedän, mutten tohdi kirjoittaa tähän. =D

Suhteellisen pelottavaa, joka tapauksessa.

Ainiin, lisäksi olen huomannut, että vihaan Isildur'a. Hyvä huomata tällaisia asioita suht lennosta elämän saatossa.

FaceBookin wammatesti oli oikeassa: Vapunpäivänä herään kotoa ilman krapulaa ja että tylsää on varmasti ollut! Minä olin eilen iltavuorossa töissä, kotona joskus ehkä 2215 tms. Kiinnostus lähteä mihinkään: 5%. Onneksi tuttavat auttoivat ja olivat vastaamatta puhelimiin, niin ei tarvinnut edes harkita muita vaihtoehtoja. Mukelsin itsekseni hetken ennen kuin menin pyörtymään sänkyyn. Ja nukuin kutakuinkin kellon ympäri, eli, kyllä kannatti jäädä kotiin. =)

Nyt sitten kalenteripyhä. Ei näissä päivissä muuten mitään vikaa ole, mutta kaupat tapaa olla sulki. Eikä jäätelöä saa mistään. Tosin, minä tahdon pipareita. Mietin ke-to välisenä yönä töissä koko ajan piparkakkuja ja annoin itselleni luvan, että voin tehdä niitä nyt vkl:n aikana, jos vain kykenen.

Siivota toki voisi. Sitä varten nämä viikonloput ovat olemassa ;)

Niin, taas tuli oltua 16h töissä. Klo kahden jälkeen yöllä alkoi pilkkiminen. Ja nyt, kun sitä on kotona ja klo 14 pitää olla taas reippaana töissä, niin kas, ei tietenkään väsytä. Ja kello käy... tik, tak, tik, tak...!

Jos olisi sellainen kello, jossa on viisarit ja sekuntisellainenkin vielä, niin tuijottaisin sitä varmasti sängystä silmät suurina O.O ja ahdistuisin joka liikahduksella enemmän ja enemmän, kun ei mukamas nukuta.

Tympeää.