IRC-Galleria

01:28:47

No nyt on kaikki hyvin! Nyt on tukka hyvin! Nyt on lomaki hyvin! Not.

Jep.

Kivaa on, nyt on pääsiäinen.

Tuli ajat sitte tässä illalla saunassa mieleen se kohta Raamatussa, jossa en muista kuka/ketkä sanoo, mutta sanoo kuitenki, että "Käännä minut Jumala, niin minä käännyn". Kolme näköalaa tähän.

Tuon lausuman voi ymmärtää omalle kohdalleen, jos palvoo epäjumalaa, niin, että kun Jumala kutsuu minua iankaikkiseen elämään, minä käännyn pois siitä, siihen katoavaan, mitä minulla on.

Toinen näköala on, ettei halua hyväksyä Jumalan kutsua Kristuksen Jeesuksen sovitustyön omistajaksi, vaan kääntyy jälleen pois Jumalasta, takaisin siihen uskontoon, joka on joko järjenpalvomista, tai lain alla elämistä.

Tai sitten niin, että tuntee olevansa eksynyt oikealta tieltä ja pyytää Jumalalta apua Kristuksessa, siihen hätään, mikä on iankaikkisen elämän tieltä eksymisen tähden, että Kristuksen sovitustyö olisi pätevä omallakin kohdalla, vaikka siihen ei jaksaisikaan uskoa ja kääntyy kerta toisensa jälkeen pois Jumalasta, vaikka ei haluaisikaan.

Voisin sanoa, että lähes kaikilla kristityillä, jotka ovat uskossa, usko on matkan alkutaipaleella sitä versio kakkosta, kunnes Jumala on saanut vaikuttaa kunkin kristityn elämässä niin, että suhteesta tulee henkilökohtainen, jolloin usko on yhä enemmän ja enemmän sen viimeksi mainitun kaltaista, mutta siihen oppii täysin vasta ihan lopussa tätä maallista taivallusta, jos silloinkaan, tiedä en, mutta kuullut ja luullut oon.

Täällä ajassa siinä asiassa riittää aina oppimista ja oppi on epätäydellistä.

Hieman sekavasti ilmaistu taas kerran, ehkä, mutta kehittelen ajatusta tässä myöhemmin.

Siunausta Sinulle!


10:00:53

Kaunista

Katselen kattoon,
kuuntelen hyvää musiikkia,
rauhallista.
Kauniita ajatuksia.
Silmät kiinni.
Kauniita ajatuksia.
Niin kauniita.
Hymyilen.


20:17:14

Jumalan armo, kuin nenäkarvojen nyppiminen pinseteillä

Jep, jep. Mielenkiintoinen otsikko. :D Ei, älkää kysykö! En vastaa.

No niin. Seuraavaa voi soveltaa myös muiden karvojen poistoon, tiedän, tuo vain tuli mieleeni.

Menet peilin eteen ja huomaat, että jotain olisi tehtävä, jokin ei ole hyvin.

Otat pinsetit ja alat työstää sitä pielessä olevaa asiaa.

Se sattuu, siinä voi jopa tulla kyynelet silmään, mutta lopputulos puhuu puolestaan.

Yksi asia jälleen kerran paremmin itsessä, monta muuta korjattavana.

Tällaista on Jumalan armokin.

Vähän kerrassaan meitä kasvatetaan, otetaan takapakkia ja opitaan samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.

Vasta kun vanhenemme, asiat kirkastuvat, mutta eivät oikeastaan sittenkään muutu tämän elämän aikana.

Opimme vain hyväksymään joitain asioita itsessämme, mutta samalla keksimme pussillisen uusia, joihin emme ole tyytyväisiä.

Ja elämä jatkuu, meidän vain pitää uskoa Jumalaan, siihen että hän tietää, mikä on meille parasta. Ja uskoa Kristuksen sovitustyö omalle kohdallemme henkilökohtaisesti. :P

Tällaisia pieniä ajatuksia tälle päivää.