IRC-Galleria

No, saa nähä tuliko lupailtua liikoja...

Mutta noin puolitoista tuntia tähän aion kuitenki uhrata. :P

Joo. Elikkäs itseasiassa taian alottaa perjantai-illasta.

Niille jotka tämän tietää, tulee hieman toistoa.

Elikkäs olin perjantai-iltana Kesiksellä ja alako ihan tosissaan ottaa kaikki päästä, niin oli pakko lähtiä, etten olis räjähtäny kaikkien silimille iliman mittään hyvvää syytä. Joo.

Se oli sinänsä ihan hyvä homma, ku olin suunnitellu lankkaavani kengät Oulaisten reissua varten ku tuun kotia illan riennoista. Lankkailin sitte siinä niitä kenkiä ja sain sen homman tehtyä. Pistin ekstravahvat lankit, ku oli alakanu nahka päästää vettä läpi ihan vähänpikkusenkosteuttajoosiis. Ei pahasti kuitenkaan. Noh, aamulla ei enää sitä kengät teheny, ku oli se lankki kunnolla vaikuttanu. :P

Tästä oli myöhemmin huomattavia etuja, kuten ehkä tulette huomaamaan, jos muistan mainita asiasta.

Joo. Lauantaina sitte heräilin siinä kuuden maissa, enkä sen jälkeen saanu enää unen päästä kiinni, oli kyllä ensimmäinen aamu pitkään aikaan, ku ei ärsyttäny heti herätessä kaikki mahollinen, ku ei ollu sellaseen turhuuteen aikaa. :P Tai olis ollu, mutta ku haaveilin mukavia vielä sängyn pohjalla, niin ei iskeny minkäänlainen masis. Sitte jossain puoli kasin aikaan nousin sängystä ja vetäsin aamupalan naamariin, menin suihkuun ja vetelin parran kondikseen, että olin sosiaalikelponen.

Seuraavaksi tuliki sitte Operaatio Pakkaus.

Siinä meni jostain kasista about vartin yli ysiin.

Otin aika paljo kaikkee mahollista mukaan. Eli perus leirivarustus, johon jo tottunu.

Varahousut
vara-alusvaatekerta
sukkia muutamat varaparit
takki nro 2

siihenpä tais loppua vaatevarannot, sitte

musitiinpanovälineet
Mannaa Jumalan Lapsille -kirja
Raamattu
makkaratikku
puukko
ruokailuvälineet
pesukamppeet poislukien pieni unohdus, eli hammastahna

Sitte

Ku pakkaus ynnä pikapetaus ja muut hommat oli redi, lähin siinä kakskyt yli ysin (15-20 minuuttia aikataulusta jälesä) liikkeelle.

Aattelin, että kerkiää hyvin vielä ostaa leirimässyä / juomista ennen lähtyä kaupasta, ku siis kukaanhan EI käy lauantaina aamusta kaupassa, ei ainakaan ketkään jotka ostaa paljo kamaa.

Joo.

Kauppaan ku pääsin, niin oli sen verran paljo kello, etten ehtiny enää jäädä pohtimaan, että mitää mässyä sitä ostais ja vielä vähemmän olis ollu aikaa siihen, että olis säätäny pakkauksen niin, että olis mahtunu sinne ne. Ostin sitten vaan kaks puolentoista litran limsapullua, joista muuten toisessa on vielä jälellä juotavaa ja menin jonottaan. Joo. JONOttaan. Kaks kassaa koko kaupassa auki ja molemmissa semmosen kymmenen metrin jonot. Vähä aikaa siinä jonottelin ja heitin jonku vanhemman mieshenkilön kans herjaa siitä Prisman uudensta pomosta (24v. nuori nainen), että ei vissiin oikeen osaa hommaansa, noh... Kello lähesty uhkaavasti puoli kymmentä (klo 09:27;30.50+), ku Kesiksellä piti olla ollu puolikympiltä (siis oman aikataulun mukaan, jotenki menny tuo aikataulutus järkiään häneksi siis mulla muutenki lähiaikoina vissiin...) ja lähtö siinä 09.45 Meinas tulla muutamaki kirosana mieleen, mutta tyynesti ohitin moiset turhuudet. No, sitte aukes kolmas kassa, tässä vaiheessa oli enää kaks metriä kassalle, niin ei paljo hyövyttäny vaihtaa jonoa.

Olisinko joskus 09.35 ollu kassalla ja siinä sitte säädin ne pullot mahdollisimman nopeesti ja ajattelematta sivutaskuihin, ku en muistanu, että sillon ku on kiire, pittää ensin aatella mitä tekkee ja sitte tehä se mitä aatteli, niin säästyy monelta vaivalta ja aikaaki säästyy.

Oli kiire, niin en muistanu sitä.

Noh, kuitenki olin Kesiksellä pulloineni ja rinkkani kanssa siinä 09.44 ku olin ensin pyöräilly sinne kaupasta valon nopeudella. Meinas olla huumori vähissä. Sitte ku vielä tytöt sano, että olisin joutunu muka JONAKSEN kans samaan autoon, niin se meinas olla niinku viimmenen niitti minun arkkuun! Kerranki ku jo olin viikkua aikasemmin varannu paikan Veken autosta, niin siitähän minä en alakanu luopumaan niinku kirveelläkään! Kerranki ku ei KOKO AJAN tarvinnu kuunnella Jonaksen juttuja....... Ei kait niisä niin mittään vikkaa oo pieninä annoksina, mutta ku eieieieieieieieieieieieieiei! Niitä ei SAA pieninä annoksina! Ja Jonas on kyllä tietonen asiasta, kun olen maininnu, siksi kai minä siedänki sitä kohtuullisesti (no, okei, voi vaikuttaa siltä, että en niin tekis, mutta totuus on toisenlainen). :)

Noh, Veke tuli sitte siihen joskus 09.47 ja lähettiin viitisen minuuttia vailla kymmenen liikkeelle, vietiin ensin turhia kamoja varastolle (mikähän senki kohtalo lienee tässä tulevaisuudessa).

Matka meni mukavasti höpistessä. Autossa oli Veke, minä, Salla ja oliko se Anni... Ei voi muistaa. :P

:)

Sitte ku oltiin lähellä maalia, niin Veke käänty väärään suutaan kolmanneksi viimesestä risteyksestä. :P Käännyttiin sitte seuraavan talon pihatietä hyväksi käyttäen takaspäin.
Soitin Paukulle ja kysyin ohjeita, samalla ku Paukku vastas, niin sanoin Vekelle, että se on tuo seuraava risteys kuitenki sitte mistä pitää kääntyä ja niinhän se oli, Paukku sano sen viiskyt metriä risteyksestä ja kerettiin kääntyä, kunhan Vekeki rekisteröi mun hennon ääneni, että olis paree kääntyä... pistää miettimään puhunko mää tosiaan niin hiljaa, ettei sitä kuule...
Noh, anyways, vika risteys oli selvääki selvempi, niin siihen ei enää tarvinnu ohjeita. :P

Sitte oltiinki perillä.

Kamat autosta ja paikan valtaus!

Kylläpä tuo aika rientää. Oon kuluttanu tähän mennessä tähä stooriin semmosen 45 minuuttia ja ollaan vasta perillä....

Noh, jatkuu.

Elikkäs sitte oli alotustsembalot, piettiin vähä nimenhuutua ja sitte otettiin piirissä tutustumishomma parityönä ja esiteltiin toisemme. :P Itellä se oli helepompi homma ku Sannan kans tullu juteltua aika palijo Kesiksellä. :P

Sitte oltiin semmosta leikkiä, missä piti asetella oikea käsi jonku olkapäälle ohjeiden mukaan. Elikkäs esim. ohjeena oli, että laita käsi semmosen ihmisen oikealle olkapäälle, johon haluaisit tutustua paremmin ja sitä rataa... LÅL

Joo. Siinä sitte päästiin pikkuhiljaa itse asiaan, elikkä syömään, muiden säätöjen kans (kasattiin joukkueet päivän pölkynryöstöasemasotaa (toisissa piireissä käytetään erillaisilla säännöillä nimellä lipunryöstö) varten). Minä ja Veke jouduttiin joukkueenjohtajiksi, Veke siksi, ku kukaan muu ei oikein halunnu niitten joukkueessa siihen hommaan ja minä sillä tavalla, että ku meidän porukassa ei kukaan oikein tuntunu aktiiviselta, niin piti vähä vauhtia saada hommaan, niin minä sitte ohjastin vähä joukkuetta eteenpäin asiassa ja pelinjohtaja sano, että siinä on sitte teidän johtaja (minkä Manna kanonisoi sillä, että sano, että säähän se otit komennon oikeestaan tuosa)

Kaksi erilaista johtamistyyliä siis tulisi kohtaamaan päivän matsissa.

Veken alhaalta päin tullut päällikkyys (alaiset valitsivat joukostaan johtajan)
ja
minun ylhäältä päin nimitetty johtaja (johtaja ylemmän asettamana).

Ja sitte ku oli pelivalmistelut suoritettu, syömään.

Joskus kahen aikaan sitte alko peli. Saatiin valita ekaksi oma pelialueen puoli, valittiin strategisesti se puoli, missä oli keskellä latu, siinä oli hyvä olla passissa toinen osa ryhmää. Aattelin, että on sama antaa niitten jotka haluaa juosta, antaa juosta, tärkeintä oli voitto, ei rehti peli (muka), Jonas sai käydä suorittamassa tehtäviä ja hakemassa rahaa meidän tiimille. Paljo sitä tuliki. Yllätyin suorastaan, ku vähä luotin siihen, että ku Manna on eessä, niin se osaa hoitaa homman siellä päässä, niin ite olin taka-alalla johtamassa. Veke lähti ite tulemaan heti alussa ja istuskeli meidän vankilassa aika pitkään. Strategia oli siis voittaa peli ja taktiikka oli se, että puolustetaan alkupeli ja keskivaiheilla vähä aktiivisemmin peliin mukaan ja lopussa vyörytys. Tämä toimi paremmin ku hyvin sillä maastolla mikä meillä oli ja ku oli sinänsä kahtiajakautunu porukka, että puolet halus juosta ja puolet ei mielellään ku pakon eessä. Pakko oli siis vähä tehä päätöksiä joista kaikki ei tykänny. Oma moka tuli mulla siinä ku loppu peleissä oli yks sattumakortti mulla vielä taskussa (en löytäny sitä vasta ku seuraavana päivänä ku se oli menny piiloon hanskaan, vaikka kuinka taskuja kaivelin ja vastapuoli sai yhen koskemattomuusreissun siis sen mun mokan takia siinä lkoppupeleissä (ei onneksi tuottanu se tulosta, mitä nyt meille yhen vangin enemmän, mutta joo harmitti vähä sitte sunnuntaina ku kaivelin taskuja tarkemmin, että d'oh!)).

No, peli voitettiin kuitenki. Sannalle kyllä kävi aika ikävästi siinä lopussa ku vastapuoli lähti epätoivoseen rynnäkköön voittaakseen (meillä oli niitten yks pölökky, joka tuotti meille kymmenen pistettä samalla ku niiltä meni viis, eli viientoista pisteen kaula oli ja pysy.) Voittoa tosiaan himmensi se tapaturma mikä kävi Sannalle (eikä sillä ollu mitään merkitystä kyllä muutenkaan, että sinänsä vähä jäi semmonen mitäänsanomaton maku siitä pelistä)

Kohta loppuu puolitoista tuntia, niin taian jatkaa tästä sitte huomenna lisää. Tiiän, että täsä nyt ei ollu paljo mitään Salla sinusta, mutta en vielä päässy mihinkään tässä pitkässä jutussa, että soriiiii. Toivottavasti riittää tämä tältä päivältä. :)

Ai, että riittää? No kiva! Hih! :)

Kiva kiva. Laskeskelin sen varaan, että porukat olis herättäny aikasin aamulla lähtiessään, mutta ei. Nehän kuupoili kotona kymmeneen. Suunnittelin illalla myös, että olis ilmottautunu ensimmäisten joukossa aamulla nuortenleirille. Not. Ilmoittaudunpa siis vasta nyt. Muutenki meni hienot ja hyvät suunnitelmat pilalle tältä päivää, koskapa toivoin, että porukat olis pysyneet mökillä yön yli, että olis jatkanu päivää loppupäästäkin, mutta ei. Hyvin alko. Mutta tästä eteenpäin paremmalla sykkeellä!

18:28:16

Vakavalla naamalla


Ärsytys.................

Ärsytys tuli. *huoooks*

Ärsytys meni. *surullinen Humphrey Bogart -hymy*

ÄRSYTYS tuli TaKaS! :-|

Siinä summa summarum tästä viikonlopusta.

Joo. Elikkäs nyt tulee se selitys osa missä selviää mitä tuolla ylempänä tarkoitin. Ärsytys meni ku sain tehtyä jotain perjantaina illalla/yöllä lauantaita vasten ja oli tekemistä eilen ja tänään.

Tänään ku tultiin kotia niin *sHB -hymy tähän kans* otin kolmen tunnin päiväunet. *tähän kans*Unessa oli mukavaa olla. Herääminen oli perseestä. Otti päähän ja pahasti. Nyt vähä lievemmin, tai eri tavalla, tai jotain. Mutta silti. Tämä on onneksi ainakin tällä hetkellä tällaista... :'-( ärsytystä, ei >X-@ ärsytystä. Nih. End of this story until tomorrow.


15.04.07 18:34 <sann4-> tää oli kiva päivitys. semmonen edellisiäki sekopäisempi, eli itsehän en tajunnut hevonvit... mitään. ;) mutta noin niinku vakavasti ottaen, mää oon kovasti sitä mieltä että ärsyyntyneenä ihminen on parhaimmillaan. sillon kaikki mikä tulee ulos, on aitoa. itellä ainaki. eipä muuta.


23:39:50

Teemu kiva, Pauli tylsä


Kiva oli muun muassa (no joo joo, hei, siis tämän kertomiseen vielä riittää pokkaa, olis muitaki henkilöitä joista vois mainita, mutta olen hiiri, juusto on hyvää. Piip, piip, skviik) se kun Teemu tuli Kesikselle ja sai kerrankin aika rauhassa vaihdella joitain pieniä ajatuksia. Pienet ajatukset on kivoja, ainaki tänään, ainaki nyt. Jos ajattelee jotain isompaa nyt, mieli mustuu heti. Tai vähän riippuu siitä mitä ajattelee. Ehkä. Ikävä......... No heti näytti käyrä nousevan. Auts. Sattuu. Ehkä mä vaan nyt lopetan, en nimittäin voi nähtävästi allekirjoittaa seuraavaa lausumaa: "Ikuisesti pessimisti, onnellinen realisti, ei koskaan tarvi pettyy mihinkään. Ikuisesti pessimisti, onnellinen realisti, ei tarvi alkaa itkee elämää". Kovasti kyllä yritän, mutta erään toisen laulun sanoin, kun olen yksin, jäljelle jää vain pelkkää tyhjää. Tällaisia pieniä ajatuksia ennen nukkumaan ryhtymistä.

Tulin sitte kampukselle etsimään hukkaan mennyttä hanskaani, taas tapahtu se, mitä aavistelinki. Heti ku menin sisään koulun päärakennuksen ovesta, alko tuleen lunta/räntää/ jotain. Kumma juttu sinänsä, että pitäis olla pari astetta lämminta, ku kotua lähtiessä ainaki oli sen verran. En kuitenkaan voi sanoo yllättyneeni.

15:41:30

Hyvin nopeesti tähän jotain.

Teinpä sitten jälleen kerran elämälleni suunnitelman, että miten pitäis edetä. Hommaa on.

:)


23:31:38

Vapepasta iltaa...

Olipa sitten kadonnut eräs teinityttönen eräässä lähikunnassa ja meidän lpk:n hälytysryhmää ei saanut kiinni (Oulun päässä olevaa yhteyshenkilöä), tai ei voinut irrota (Raahen kuskit, joilla autot käytössä ja minä ilman autoa), niin jäi kyydin puutteessa meiltä apu antamatta.

Näin voi käydä. Se on ihan arkipäivää vapaaehtoishommissa, eli tämä on vain tilannekuvaus, ei haukkuja.

Toivottavasti se tyttö löytyy.

Hengissä ja hyvin voivana, voisin lisätä.

Mental note: pitää kysellä lisää porukkaa ryhmään ja itselle ensi vuodeksi jatkaja ryhmän yhteyshenkilönä. Jos satun muuttamaan paikkakunnalta.

Voisin melkein lisätä, että "Ja muutanhan minä".

Teinpä taas jotain uutta.

Menin ulos istumaan Oravajärven rannalla olevan pöydän ääreen.

Aikani kuluksi sitten katselin taivaalle, joka sattui olemaan pilvetön ja kirkas suoraan yläpuolellani.

Mitä näinkään!

Pieniä valopisteitä, jotka tanssivat ilmassa, sekä jotain tummaa, vähemmän liikkuvaa.

Mitä, mitä?

Noh, niiden tummempien muotojen salaisuus selvisi kun liikuttelin silmiäni.

Nehän olivat tietysti silmien pinnoilla olevia mikro-organismeja ja likaa sun muuta.

Jee!

Valopisteet olivatkin sitten hieman vaikeampi pala purtavaksi.

Noh, laskeskelin, että ne ovat ilmassa olevia pienenpieniä vesipisaroita/molekyylejä, tai sitten jotain silmän eritteitä.

Niitä oli aika hupaista katsella, mutta nyt pitäis niinku mennä takas kotia. :P

Joo.

Eilen (7.4.) mietin koko päivän, että jokin on nyt hyvin pielessä, jokin ei ole oikein!

Nyt se selvisi mikä oli vikana!

Kaksi vuotta sitten samalla päivämäärällä oli TJ0-päivä ja sitä en muistanut nyt juhlistaa laittamalla inttikamppeita päiväksi päälle ja soittamalla inttibiisejä, sekä muistelemalla sitä aikaa...aa.

Mutta sen verran täytyy sanoa aiheen rajoilla liikkuneeni, että luin koko päivän Kyösti Pietiläisen kirjoja.

Paha moka, mutta toisaalta... Päiviä tulee vielä ja eteenpäin elävän mieli.

Kertauskutsua odotellessa!

Hakotkaa aamuihinne kazaat!!! *läpy-läpy*

01:28:47

No nyt on kaikki hyvin! Nyt on tukka hyvin! Nyt on lomaki hyvin! Not.

Jep.

Kivaa on, nyt on pääsiäinen.

Tuli ajat sitte tässä illalla saunassa mieleen se kohta Raamatussa, jossa en muista kuka/ketkä sanoo, mutta sanoo kuitenki, että "Käännä minut Jumala, niin minä käännyn". Kolme näköalaa tähän.

Tuon lausuman voi ymmärtää omalle kohdalleen, jos palvoo epäjumalaa, niin, että kun Jumala kutsuu minua iankaikkiseen elämään, minä käännyn pois siitä, siihen katoavaan, mitä minulla on.

Toinen näköala on, ettei halua hyväksyä Jumalan kutsua Kristuksen Jeesuksen sovitustyön omistajaksi, vaan kääntyy jälleen pois Jumalasta, takaisin siihen uskontoon, joka on joko järjenpalvomista, tai lain alla elämistä.

Tai sitten niin, että tuntee olevansa eksynyt oikealta tieltä ja pyytää Jumalalta apua Kristuksessa, siihen hätään, mikä on iankaikkisen elämän tieltä eksymisen tähden, että Kristuksen sovitustyö olisi pätevä omallakin kohdalla, vaikka siihen ei jaksaisikaan uskoa ja kääntyy kerta toisensa jälkeen pois Jumalasta, vaikka ei haluaisikaan.

Voisin sanoa, että lähes kaikilla kristityillä, jotka ovat uskossa, usko on matkan alkutaipaleella sitä versio kakkosta, kunnes Jumala on saanut vaikuttaa kunkin kristityn elämässä niin, että suhteesta tulee henkilökohtainen, jolloin usko on yhä enemmän ja enemmän sen viimeksi mainitun kaltaista, mutta siihen oppii täysin vasta ihan lopussa tätä maallista taivallusta, jos silloinkaan, tiedä en, mutta kuullut ja luullut oon.

Täällä ajassa siinä asiassa riittää aina oppimista ja oppi on epätäydellistä.

Hieman sekavasti ilmaistu taas kerran, ehkä, mutta kehittelen ajatusta tässä myöhemmin.

Siunausta Sinulle!


10:00:53

Kaunista

Katselen kattoon,
kuuntelen hyvää musiikkia,
rauhallista.
Kauniita ajatuksia.
Silmät kiinni.
Kauniita ajatuksia.
Niin kauniita.
Hymyilen.


20:17:14

Jumalan armo, kuin nenäkarvojen nyppiminen pinseteillä

Jep, jep. Mielenkiintoinen otsikko. :D Ei, älkää kysykö! En vastaa.

No niin. Seuraavaa voi soveltaa myös muiden karvojen poistoon, tiedän, tuo vain tuli mieleeni.

Menet peilin eteen ja huomaat, että jotain olisi tehtävä, jokin ei ole hyvin.

Otat pinsetit ja alat työstää sitä pielessä olevaa asiaa.

Se sattuu, siinä voi jopa tulla kyynelet silmään, mutta lopputulos puhuu puolestaan.

Yksi asia jälleen kerran paremmin itsessä, monta muuta korjattavana.

Tällaista on Jumalan armokin.

Vähän kerrassaan meitä kasvatetaan, otetaan takapakkia ja opitaan samaa asiaa uudestaan ja uudestaan.

Vasta kun vanhenemme, asiat kirkastuvat, mutta eivät oikeastaan sittenkään muutu tämän elämän aikana.

Opimme vain hyväksymään joitain asioita itsessämme, mutta samalla keksimme pussillisen uusia, joihin emme ole tyytyväisiä.

Ja elämä jatkuu, meidän vain pitää uskoa Jumalaan, siihen että hän tietää, mikä on meille parasta. Ja uskoa Kristuksen sovitustyö omalle kohdallemme henkilökohtaisesti. :P

Tällaisia pieniä ajatuksia tälle päivää.

Näin siivotessa ilmeisesti viisastuu. Nimittäin siinä suhteessa, että tämä WAPin kautta gallerian käyttö tulee tästä päivästä lähtien hävyttömän kalliiksi, jos ei heitä paljon läppää. Eli tulee olemaan hyvin hiljasta minun osalta lomien aikaan toistaiseksi. Ehkä. Ehkä ei. :P Saa nähdä. Moiskismoi...

No sehän meni lahjakkaasti.

Alkopa sitte sataa lunta. Joo. Kiva. En taida ihan hetkeen lähtä kotia vielä. No joo. Mutta ei kait siinä. Tänään nousin ihmisten aikoihin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Heh. Hyvinhän se onnistu. :P

Meinas tulla taivaskutsu minulle.

Olin lähösä kotua tuosa puoliviien jälistä lähössä tänne koululle päin, ennen kirkottelua vielä nettiin sättiin, niin vetäsin sitte lipat keittiön ikkunan alla. Onneksi en lyöny päätä siihen maahan. Oli aika peilijäällä jos suoraan sanotaan ja tilannenopeus oli aika lailla liian suuri, niin kävi näin, että kattelin taivasta ennen ku tajusinkaan. Onneksi tähän mennessä selkäkipu on hävinny ja niskakaan ei kovin kipiä enää oo, eikä pääkään kovin. Diagnosoisin näin, että jonkin asteinen aivotärähdys ainaki tuli. Heh! Tekevälle sattuu... :P