IRC-Galleria

Paukkelo

Paukkelo

n ei olisi pitänyt käväistä galleriassa... Karseeta nähdä oma ikänsä noin tarkasti. Yök!

Kevättä ilmas, kevättä rinnas.Lauantai 08.03.2008 21:20

Alta pois seuraava tiedotusluontoinen asia: vaihdoin matkapuhelinta ja siinä hötäkässä kaikki kolmen vuoden sisällä saadut puhelinnumerot hävisivät kyberavaruuteen. Jos et siis tunnusta tunteneesi minua kolmea vuotta ja haluat numerosi muistiini, tekstaahan. Tai soita. Tai kommaa. Tai pistä sähköpostia (paukkelo@hotmail.com).

(Saas nähdä poikiiko tämä mitään. "Jesh! Se on hukannu mun numeron! Vihdoinkin saan olla rauhassa!")

Töissä oli hyvä päivä. Sopivan kiiruinen ja sopivan iltaa kohti hiljenevä. Aamupäivällä kassa-alue värähti jotenkin. Ovelta päin vyöryi myymälää kohti ilmamassa, joka veti minut istumaan suorempaan ja sai artikuloimaan selvemmin. Ajatukseni lakkasivat harhailemasta, sykkeeni nousi pari pykälää, työni oli kuoleman vakavaa ja elämää tärkeämpää. Vasta sitten silmäkulmassani välähti tummansininen hahmo. Auktoriteettinsa perässä sisään astui kaksi poliisia.

Suomalaista poliisimiestä ei voi kuvailla, suomalainen poliisimies pitää kokea. Heidän olemuksessaan on jotain niin suurta, että se saa heidät hidastamaan oviaukoissa. Poliisin tieltä väistytään, poliisille ei valehdella, poliisille ei väitetä vastaan. Poliisi näkee syvemmälle sieluusi kuin esimiehesi. Poliisin läsnäolo huomataan aina, koska poliisin ympärillä sykkii vallan aura. Poliisin lähistöllä olo on samaan aikaan levoton ja turvallinen. Poliisin silmiin haluaa katsoa niin kuin aurinkoon.

Ketään ei pidätetty, niin että sikäli tylsä päivä.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.