IRC-Galleria

Paukkelo

Paukkelo

n ei olisi pitänyt käväistä galleriassa... Karseeta nähdä oma ikänsä noin tarkasti. Yök!

Silmän motoriikastaTorstai 12.07.2007 21:42

Olen kirjoittanut tänne ylös kaiken, minkä keksin. Aina kun olen ollut jotenkin nokkela tai hauska tai muuten vain jollain ihmeellisellä tavalla ylittänyt itseni, raportoin siitä tänne. Tämä tiedoksi kaikille, jotka eivät sitä itse vielä ole keksineet.

Siitä on jo jonkin aikaa, kun vietin aikaa Säästömarketin kahvihuoneessa. Työtoverini pyrähti sisään, laittoi lisää kahvia tippumaan ja lähti. Jäin yksin istumaan. Silmäni nauliutuivat kahvinkeittimeen. En tiedä miksi, mutta Säästömarketin Moccamaster on hitaampi kuin kuolema. Tuijotin sitä herkeämättä vähintään viisi minuuttia. Tippuva kahvi on jotekin hypnoottista. Sen pinta elää ja liikkuu niin kiihkeästi, että kofeiinin voi melkein nähdä. Visuaaliseen elämykseen liittyy myös miellyttävällä taajuudella soiva, nopeatempoinen pulina sekä lämmin tuoksu. Toisin kuin palava tuli ja virtaava vesi, tippuva kahvi on surullisen väliaikaista, myös vanhalla mocciksella. Suodatinpussista valuva kahvinoro heikkenee ja muuttuu jonoksi pisaroita, jotka harvenevat harvenemistaan ja loppuvat kokonaan. Keittimen ympärille laskeutuu hiljaisuus. Pinta on tyyni, kun juurisynnytetty kahvi lepää rauhallisesti pannussa. Satunnainen pisara tiivistynyttä höyryä rikkoo pinnan kuin laukaus hiljaisuuden.

Ei, minulla ei ole kahvifetissiä. Kunhan opin arvostamaan taas yhtä elämän pientä, onnellista hetkeä.

Ravitsemuksellinen valaistuminenMaanantai 09.07.2007 19:36

"You know we eat dogs in Filippines", totesi pari päivää sitten ulkomaalainen vieraamme rapsutellessaan Tinkaa. Keskustelu ohjautui linjalle tätäetkyllämuutensittensyö. Asia jäi jotenkin kalvamaan. Miksi koirien syöminen tuntuu suomalaisesta niin hirvittävän vastenmieliseltä? Eivät ne todennäköisesti kenekään lemmikkejä ole. Luulen, että heillä on ihan koirafarmeja tätä varten. Hassua kyllä, en kehtaa kysyä.

Muslimit eivät syö possuja, koska ne ovat heidän mielestään saastaisia. Emmekö me syö koiria siksi, koska ne ovat liian suloisia, uskollisia ja hyödyllisiä? Liian humaaneja?

En saanut yöllä unta ja pohdin ravintoketjua noin yleensä. Ihminen piiretään aina sinne kaikkien yläpuolelle. Tiedättehän, toukka syö lehden, lintu syö toukan, kettu syö linnun, mutta kuka syö ketun? Ei ihminen ainakaan (paitsi ehkä metsästystä harrastava filippiiniläinen). Käsi ylös, joka on joskus syönyt eläintä, joka on joskus syönyt eläintä.

Sitähän minäkin. Olemme mamiksia koko sakki. Rispektiä Filippiineille.

UlkomaaneläväPerjantai 06.07.2007 01:23

Olisinhan toki huono päiväkirjanpitäjä, jos jättäisin tällaisen kertomatta: meille tulee ulkomaalainen.

Muuan Ian Hollannista päätti ajella polkupyörällä Suomen läpi Venäjälle ja sieltä jotenkin Turkkiin ja Italiaan ja jotain. En muista ihan tarkalleen. Hänestä lisätietoja osoitteessa www.saddlepain.com.

Sellaisen siis haen huomenna meille viettämään vähän aikaa ja parantelemaan polveaan, joka ilmeisesti ei ollenkaan pitänyt ajatuksesta pyöräillä Suomen kautta Turkkiin. Kaiken maailman hiihtäjiä meillekin eksyy, ja tämä on vieläpä melkein sukua! Hän on katsokaas äidin entisen poikaystävän tyttären tuoreen aviomiehen kaveri.

Kuukauden työntekijäPerjantai 06.07.2007 01:15

Tänään hain kauppareissulla palkkakuitin ja sain taas monta nollallista työmotivaatiota lisää. Eipä sillä, ei minun ole siinä firmassa tarvinnut ikinä mitään hampaat irvessä tehdä, päinvastoin. Minusta on esimerkiksi hienoa seistä täpötäyden pullokoneen edessä, tuijottaa sitä tiukasti ja tietää, että kohta tuo ammottaa tyhjyyttään. Sitten heitän työliivin pois, vedän hiukset kassalta pöllityllä kumilenkillä kiinni ja sukellan kyynerpäitä myöten tahmeisiin olutpulloihin. Se on niitä elämän pieniä iloja, joita sitten myöhemmässä vaiheessa tulee katkerasti kaipaamaan.

MielenhuononnusTiistai 03.07.2007 01:07

Olisin muuten tiennyt paljon lähemmäksi ministereiden määrän ja Ahvenanmaan väkiluvun kuin ne säätäjät, jotka sitten lähtivät radioon kisailemaan. Asiakkaat saattoivat hieman ihmetellä, kun silmät tihrussa tuijotin katonrajassa olevaan kauittimeen ja manailin hiljaa... keskellä väylää tietenkin ja kaksi avonaista tupakkakartonkia käsissä.

15 minuuttia julkisuudessa, missedMaanantai 02.07.2007 15:09

Eilen surffailin päämäärättömästi netissä ja osallistuin kaikkiin mahdollisiin kyselyihin, kilpailuihin ja galluppeihin. Siitä seurasi se, että tänään minulle soitti äärimmäisen tutulta kuulostava nainen Radio Novalta ja kertoi, että olen osallistunut Tammerfest-kilpailuun ja nyt olisi sitten mahdollista voittaa liput. Olisi vain pitänyt kisata Jussin kanssa Suomi-aiheisessa tietokilpailussa. Minä olen häijynä ihmisenä aina ylenkatsonut niitä, jotka ehdoin tahdoin nolaavat itsensä valtakunnallisella radiokanavalla, joten päättelin, ettei minun ole viisasta osallistua. Säästömarketissa on kuitenkin tälläkin hetkellä toistakymmentä tuttua korvat höröllä imemässä viisautta Novalta.

Kiitos, mutta ei kiitos, jos ei oo ihan pakko.

Enkä minä sitäpaitsi edes pääsisi sinne Tammerfesteille, koska olen töissä. Tietysti olisin voinut sitten lahjoittaa sen lipun eteenpäin, mutta njääh. Jos joku sinne oikeasti haluaa, niin kyllähän hän voi siitä sitten maksaakin. Ja ihan suotta minä itseäni huijaan. Minä mitään Suomesta tiedä...

Toisten ongelmat, omat ongelmatMaanantai 02.07.2007 01:20

Minusta on aina hirvittävän mukavaa, jos jollain on ongelma ja hän tulee sen kanssa minun luokseni. En osaa auttaa, en lohduttaa, enkä oikeastaan kovin hyvin kuunnellakaan, mutta myötäelän sitäkin paremmin. Osaan tuijottaa lasittunein silmin tyhjyyteen ihan tuosta vain.

VerensokeriLauantai 30.06.2007 21:54

Tunnustan itsekin päivitelleeni joskus, miten miehet ne on kummallisia, kun jos niitä ei ruoki säännöllisesti, niin ne tulee vihaisiksi. Eilen en ruokkinut itseäni säännöllisesti ja tulin paljon muutakin kuin vihaiseksi.

Ensin suretti, sitten kiukutti, sitten suretti taas, sitten oli hirveen hauskaa, sitten tuli ihan turta olo ja sitten taas kiukutti.

En ymmärtänyt alkuunkaan mistä tällainen voi johtua. Meinasin jo soittaa YTHS:n mielenterveysjuttuun (kiinnostaako niitä kesäisin?), että nyt on puuroa päässä, kunnes luovuin ajatuksesta ja menin sänkyyn pyörimään. Herättyäni aamulla neljän tunnin yöunien jälkeen käväisin vaa'alla. Painoin kaksi kiloa vähemmän kuin eilen. Minussa oli siis kaksi kiloa liian vähän ruokaa ja nestettä. Onko mikään ihme, että päässä heittää?

Puuron ja omenan jälkeen kaikki oli taas hyvin.

Lounaaksi söin pomon tarjoaman mansikkaleivoksen.

DilemmaTorstai 28.06.2007 13:40

Muuramessa järjestetään rockfestari. MUURAMESSA!! Minä asun siinä vieressä (kyllä, 20 kilometriä on vieressä)! Kerrankin voisi olla pari päivää festareilla ilman, että pitää rypeä savisella leirintäalueella ja haista pahalta. Miksi miksi miksi miksi olen niin pihi materialisti, että mieluummin seisoskelen töissä kuin menen katsomaan kotimaisen rockin huippuja höystettynä Koivusen Arilla?! MIKSI?!

Keittiössä kuultuaTorstai 28.06.2007 01:15

Taas pukkaa dialogia. Meikäläisellä vaan on niin hiivatin hauska perhe, että pitää jakaa näitä helmiä teidän kanssanne.

Äiti: "Pauliina nyt se selvis miks nää mansikat on niin makeita. Näissä ei oo mitään muuta ku eläinten lantaa lannoitteena! Luomua! Ilmankos maistuu niin vanhanaikasilta."
Minä: "Ai niinku nää on jotenkin pois muodista?"
Veli (mansikankanta kädessään): "Siis tää mansikka oli niin passé!"

Äiti-parka asuu samassa taloudessa kahden ison saivartelijan kanssa.