IRC-Galleria

PeePee

PeePee

Taksien Alfauros

Suvi on Batgirl.Maanantai 07.07.2008 22:19

suvinen sanoo (19:18):
mailatyttö! mahtavaa! sit voisin hakata kaikkia mailalla. jeesssss!!
suvinen sanoo (19:19):
sit voisin puolustautua silleen "en mä voi tälle mitään, mun nimi on mailatyttö, mun on pakko lyödä"

Niin.Maanantai 30.06.2008 18:57

Kiitos kaikille lukuisista viesteistä reilin aikana, ne piristivät paljon. ^^

Ja kyllä, olen kotona kuten moni teistä jo tiesikin.

Pariisin kesaPerjantai 20.06.2008 08:03

Tervehdys kaikille oisesta Pariisista.

Olen ollut erittain laiska kirjoittamaan mitaan tanne galleriaan matkastani. Vihkoon on kuitenkin tullut kirjoitettua pitkat tarinat, helposti yli 60 sivua. Aion siirtaa ne tanne kunhan paasen joskus suomeen.

Reittihan on tahan mennessa ollut Hampuri, Berliini, Dresden, Budapest, Wien, Interlaken, Nizza ja nyt siis Pariisissa tama yo ja aamulla kohti Frankfurtia.

On ollut kylla vaikka mita ja paljon, mutta hyvin on kuitenkin ratkaisut aina loytyneet.

En kylla vaita vastaan ettenko olisi muutamaan kertaan taalla ihan hajonnutkin, mutta eihan se nyt niin vaarin oo.

Noh, lisaa tarinoita tosiaan sitten varmaan kun palaan Suomeen.

Pitakaa hauskaa hoponassut.

Hampuri - Berliini Dazs 1-3Lauantai 07.06.2008 18:13

Terveisiä täältä Berliinistä.

On reilin kolmas päivä ja ilmoittelen suurimmalle osalle nyt ensimmäistä kertaa itsestäni täällä olon aikana.

Olen pitänyt takautuvasti ja tällä hetkellä samanaikaisesti päiväkirjaa, johon olen kirjannut tapahtumia ja huomoita matkan varrelta. Tällä hetkellä a5-vihossa on jo 11 sivua tekstiä, joten en juuri nyt ole kiinnostunut siirtämään niitä kaikkia tänne. Sen sijaan kerron teille, että täällä on ollut mukavaa ja asiat ovat sujuneet hyvin. Lukuunottamatta sitä että varattu istumapaikka junassa Hampurista Berliiniin jäi käyttämättä koska junan vaunut olivat eri järjestyksessä kuin olisi pitänyt olla. Istuin sitten ykkösluokan käytävällä, mutta eipä tuo hieman alle kaksi tuntia tuntunut mitään. 4 euroa meni kuitenkin hukkaan.

Olen nyt täällä Berliinissä maanantaihin asti ja suuntaan sitten joko Dresdeniin tai Nürnbergiin. Sen näkee sitten.

Rahaa on mennyt hieman enemmän kuin saisi ja pitää hieman alkaa säännöstelemään tarkemmin. Mutta syödä pitää kuitenkin ja juoda - vettä. Olen ylpeä itsestäni kun on mennyt vain kaksi (2) olutta koko reissun aikana. Hyvä minä.

Olen tehnyt reissun aikana jo muutaman huomion:

1) Saksalaiset näyttävät kovin saksalaisilta - näyttääkö suomalaisetkin oikeasti näin suomalaisilta?
2) St. Paulissa ei puhuttu kovin hyvin englantia.
3) Ihmiset on jees!
4) Moni täällä tapaamani osaa jotain hienoa suomeksi - kuten: Kippis! Moi moi! Perkeleen kusipää. - You know, all the necessary things.
5) Saksalaiset tykkää koirista
6) Saksalaiset tykkää polkupyöristä - 5 ja 6 - kohdilla yhteys?

Jos haluatte pitää yhteyksiä, niin viestit eivät maksa yhtään enempää kuin kotimaassakaan, mutta puheluihin vastaan rajallisesti. Jos minä soitan, on se 60 senttiä minuutilta ja vastaanotetut puhelut 22 senttiä minuutilta. Nuo puheluminuutit onkin sitten varattu eräälle, joka kyllä tietää olevansa kyseessä.

Eipä muuta kuin mukavia kelejä sinne Suomen suunnalle, minä jatkan maailman valloitusta täältä - huvittavasti juuri Berliinistä joka on näytellyt tärkeää osaa Euroopan historiassa.

-PP

Kaikkea ei sovi ajatellaTorstai 29.05.2008 04:55

Kun alkaa ajattelemaan asioita, niistä tulee monimutkaisia ja hankalia.

Noin puoli tuntia sitten aloin muistelemaan, ja siitä seurasi tämänhetkinen suruinen olotila.

Monen asian arvon ymmärtää vasta menetettyään ne.

You f*cking british cuntKeskiviikko 21.05.2008 04:31

Lentoasema - Hotel Crowne Plaza

18 minutes and after the ride:

"I'm in a terrible rush and you drive awfully slow."

"You know we have speed limits here?"

"Ärr mrrrr..."

I mean wtf? You cunt sucking asshole.

Elämän merkillisyyksistäLauantai 16.02.2008 17:32

Viime aikoina olen huomannut merkillistä käyttäytymistä pääni sisällä asuvilta tunne-nimisiltä olioilta. Oletan että viime aikojen meno on ollut liian rankkaa näille olioille, jotka selvästikään eivät puhu kanssani samaa kieltä.

Kuten moni saattaa tietää, minä ja tunteeni viettivät loistavan alkuviikon loistavassa seurassa Siljan risteilijällä monen muun ihmisen kanssa. En tiedä olivatko heidän tunne-olionsa samassa hurmostilassa kuin minun. Minun tunteeni elivät villeinä ja nauttivat juhlahumusta ja ihmisten kanssa häröilystä. Tähän asti tunteeni olivat itseni kanssa kaiketi hyvin samaa mieltä.

Toki oman elämäni kiertokulkuun kuuluu jokaisessa syklissä se, että jossain vaiheessa juuri nämä tunne-olioni rupeavat puhumaan minulle vierasta kieltä. En enää osannut tulkita mitä oli tapahtunut ja kun yritin, olin ilmeisesti väärässä. Ainakaan tunne-olioni eivät olleet toisen henkilön tunne-olioiden tasolla. Tietenkään tästä en voi olla varma, sillä kuten jo sanoin, en puhu samaa kieltä saati omien niin sitä vähemmän muiden henkilöiden tunne-olioiden kanssa.

Muutaman sekavan päivän yritin sitten selvittää pääni tulvivan sisällön. Pohdin mitä tästä pitäisi oppia, miten suhtautua elämään ja mitä seuraavaksi. Toki suurin kysymys oli miksi. Niitä kysymyksiä olen kuitenkin pohtinut jo nyt aivan tarpeeksi, enkä käytä tätä tekstiä teidän kiusaamiseen niitä kysymyksiä miettiessä.

Nyt voin kuitenkin ironisesti kokea valaistuneeni. Kuten sanotaan, kolikolla on aina kaksi puolta. Tästä hurjasta aaltojen päällä tapahtuneesta kokemuksesta olen hyötynyt jo nyt jotain.

Ensinnäkin eräs ystäväni saattaa kiittää minua, sillä tuotteliaisuuteni kirjoittaa on palannut. Monen kuukauden jälkeen olen saanut itsestäni tekstiä irti, joka tekee jopa oman pääni tyytyväiseksi.

Toiseksi, vihdoin sain sen kimmokkeen tehdä jotain itselleni. Ei, en tarkoita toki mitään niin fataalia kuin ehditte jo kuvitella. Olen saanut aikaiseksi aloittaa vihdoin sen kauan kaivatun urheilun. Muutama juoksulenkki takana ja uimahallin "kestokortti" lompakossa. Ohjelma suunniteltu. Ja mikä tärkeintä, into ei ole hyytymässä.

Onneni on se, että nyt olen vihdoin saanut itseni ulos kotoa, useasti ja ilman nautintoaineita. Ja kun vaihtoehtoista tekemistä riittää, ei päihteet itseasiassa edes huvita.

Toivotaan että yhteiselo tunne-olioiden kanssa jatkuu nyt yhtä mukavana kuin ennenkin. Jo vain siksi että pääsette jatkossakin nauttimaan näistä blogimerkinnöistä.


ps. toki en katsoisi pahalla, jos yksi puhelimeni nimistä ottaisi kontaktin. tv. tunne-olio hölmiö petrin pään sisältä
Laiva saapuu Tukholman satamaan kello kahdeksan illalla paikallista aikaa. Kyltit joissa kerrotaan ettei moottoria saa käynnistää ennen kuin annetaan merkit jotta saa lähteä osoittautuvat koristeiksi kun Renaulttimme jää hölmönä eturiviin kun joka puolelta syöksyy autoja Ruotsin maaperälle. Vihdoin hölmistynyt kuskimme saa auton liikkeelle ja jonon jatkeeksi.

Tukholma jäi nopeasti taakse ja E4-tie kutsui. Takaraivossa oli kokoajan paine siitä mistä saamme ensinnäkin rahaa sekä bensaan että lauttamaksuihin jotka olivat odottamassa Helsingborgissa. Rahaa oli noin 60 euroa ja lauttamaksu 230 euroa tiedossa.

Päätimme että veljeni ajaa alkumatkan niin pitkään kunnes pimeys alkaa koittamaan, jotta saisimme ajettua mahdollisimman paljon valoisaan aikaan.

Kun pimeys sitten alkoi koittamaan, aloimme katselemaan mahdollista ensimmäistä taukopaikkaa jossa voisi nauttia ruokaa ja kahvia. Melko nopeasti tällainen löytyikin ja päätimme pitää tauon noin parinsadan kilometrin jälkeen. Auto parkkiin ja sisälle. Veljeni tilaa meille hampurilaiset ja kahvit.

"Meillä ei ole vettä joten ei saa kahvia."
"Ei vettä?"
"Jep. Putket epäkunnossa joten emme saa vettä ja vessatkaan eivät toimi."
"Aha."

Eli pelkät hampurilaiset ja limut olivat mitä saimme, mitä sitä turhaa kahvia juomaan.

Turha oli tässä vaiheessa murehtia ja suunnittelimme että ehdimme aikaisempaan lauttaa joten Tanskassa ei sitten olisikaan niin kiire ajaa seuraavaan satamaan.

Jälleen muutama sata kilometriä takana. Kello löi Suomessa puolenyön merkiksi ja ajattelimme että palkkani olisi pitänyt tulla jolla ongelmat ratkeavat. Joten seuraava etsimisen kohde oli paikka josta voisimme nostaa rahaa. Ensimmäinen mahdollinen paikka oli Huskvarnan "kaupunki" joten päätimme lähteä hetkeksi pois moottoritieltä ja ensimmäinen pankkiautomaatti löytyikin.

Nostoyritys ei TIETENKÄÄN tuottanut tulosta vaan näytölle ilmestyi teksti "Request declined by your bank." Seuraavaan automaattiin sai valita tekstiksi Suomen ja toiveet alkoivat nousta. Mutta nopeasti ne myös romahtivat. "Yhteyttä pankkiin ei voida muodostaa."

Rahat jäivät nostamatta ja seuraava suunnitelma oli ajaa pari tuntia Helsingborgiin ja yrittää siellä uudestaan.

Vihdoin pääsimme Helsingborgiin ja melko pian automaattikin löytyi. Ja ensimmäinen positiivinen asia tapahtui. Käteeni ilmestyi pienen raksutuksen jälkeen 3000 ruotsin kruunua. Ei muuta kuin auto satamaan ja lauttamaksu maksetuksi ja odottamaan seuraavaa lauttaa.

Kello näytti 02.25 ja seuraava lautta luvattiin klo 02.40 lähteväksi. Näin tapahtui ja pääsimme kolmanteen maahan matkallamme kohti Prahaa. Tanska oli jälleen oma vuoroni ajaa ja aikaa oli, sillä tavoitteenamme oli ehtiä klo 07.00 lauttaan joka lähtee Gedseristä. Matkaa ei ollut kuin hieman yli 200 km joten aikaa oli.

Tanska on erittäin tylsä maa ajaa, sillä moottoritie menee todellakin keskellä ei mitään. Missään ei näy mitään, ei edes huoltoasemia. Onneksi dieseliä riitti vielä hyvin ja päätimme tankata vasta Saksassa. Saavuimme Gedserin satamaan hieman viiden jälkeen ja pääsimme jonon jatkoksi. Edessämme oli ehkä noin neljä autoa ja pidemmällä teksti "Next ferries: 07.00, 09.00, 11.00". Päätimme ottaa hyödyn hukka-ajasta ja nauttia mahdollisesta unesta. Päädyin nukkumaan pakettiautomme tavaratilassa reppu tyynynäni. Veli nukkui asennossa X edessä.

Kun heräsimme puoli seitsemän aikoihin jono oli alkanut liikkumaan. Pelottava ajatus oli hiipimässä mieleemme sillä Next ferriesistä oli klo 0700 lautta hävinnyt. Pääsimme tiskille jossa odottikin seuraava yllätys.

"Teidän lauttanne on rikki ja sitä korjataan Rostockissa."
"ömm?"
"Eli seuraava lautta lähtee vasta klo 09.00"
"Ahaa?"
"Voitte myös ajaa Puttgardeniin puolitoista tuntia josta lautat menevät puolen tunnin välein ja matka veden yli kestää tunnin vähemmän."

Nopea mietintä ja päätämme kuitenkin jäädä odottamaan, sillä nyt ajallinen voitto on minimaalinen. Mutta jos olisimme tietäneet sen jo Helsingorissa, olisimme nyt olleet jo Saksassa.

Kaksi tuntia lisää satama-alueella, jossa ei todellakaan ollut mitään ja vessastakin oli paperi loppunut. Mahtava fiilis. Fiilistä ei nostanut edes mahtava tarjouslipuke, jossa kerrottiin seuraavaa: Vain tällä lähdöllä Gedseristä parfyymit - 20 %!!!. Jäi hajut ostamatta kun vihdoin yhdeksän aikaan erittäin ärtyneinä pääsimme lauttaan ja lopulta myös parin tunnin laivamatkan jälkeen Rostockiin. Matka oli noin puolessa välissä.

Jatkoa seuraa.
Seuraavassa kertomuksessani saattaa olla monia pieniä asioita, jotka eivät juuri SINUSTA tunnu miltään tai ole edes vastoinkäymisiä, mutta kun näet kokonaiskuvan ymmärrät että pienet asiat syövät miestä kannibaalin tavoin.

Torstai 23.8

Ensimmäinen päämäärä oli siis Silja Linen Turun terminaali. Check-in piti suorittaa ohjeen mukaan viimeistään tuntia ennen laivan lähtöaikaa, joten kello 8 oli deadline.

Olimme heränneet viideltä, ja tarkoitus oli puoli kuudelta startata auto ja lähteä kohti Turkua. Kohtalo päätti toisin ja oli ensimmäisen vastoinkäymisen aika. Autoon oli unohtunut rattilukko, jonka avain oli veljeni auton avaimen kanssa samassa paikassa, mökillä 15 km päässä. Soitto mökille ja päätös nähdä puolivälissä ABC-huoltamolla.

Nopea ajo Hämeenlinnan läpi BMW:llä ja olimme huoltamolla ennen toista osapuolta, joten päätimme ottaa ajasta hyödyn ja nostaa rahaa matkan tässä vaiheessa, varmuuden vuoksi. Seuraava ongelma. Veljeni kortti rupesi valittamaan nostorajoista, joten sai vain tietyn (melko pienen) summan rahaa ulos. Nostin itse varmuuden vuoksi myös rahaa, tilin lähes tyhjäksi koska palkkapäivä olisi perjantaina.

Näin pääsimme lähtemään pienen mutkan kautta kohti Turkua uljaalla Renaultillamme. Kello oli 6 joten turhiin pysähdyksiin ei kuitenkaan olisi varaa.

Matka sujui lähes koko ajan täydessä hernerokkasumussa ja jo tien näkeminen vaati tarkkaavaisuutta. Kiitos Turun ruuhkattomuuden olimme terminaalilla varttia vaille 8. Ajo check-in luukulle ja varauslappu henkilölle kopissa.

"Hmm, täällä näyttää että teidän varauksenne on peruttu."
"Mutta sehän on lähtenyt jo tililtäkin, eikä ole kyllä tullut vielä takaisin."
"Sitä ei kyllä täältä mistään löydy, mutta paikkoja laivassa kyllä on, ei huolta."
"Mitenkäs maksupolitiikka, voimmeko saada laskun?"
"Ei kyllä tämä pitää tässä heti maksaa."
"Hmm, selvä."

Eli nostamamme rahat menivät minun 70 euroa lukuunottamatta tuohon laivamatkan uudelleen maksamiseen. Ja edessä odotti vaikka kuinka paljon varmoja kustannuksia (diesel, lauttamaksu Helsingborg - Helsingor, Gedser - Rostock - Gedser ja Helsingor - Helsingborg sekä ehkä myös jotain syömistä?).

Laivamatka Tukholmaan alkoi hyvin, kävimme aamupalalla ja sitten harkitusti unta palloon koettelemusta varten. Laivamatkan ongelmat alkoivat käytyämme ensin syömässä lounasta ja mentyämme Tax Freehen ostamaan "eväitä" matkalle. Veljeni kortti ilmoitti että käyttöraja on täynnä eikä sillä voi ostaa eikä nostaa yhtään mitään.

Olimme siis minun 70 euron ja veljen suomalaisen Visa Electron-kortin varassa, jossa oli käyttöraja 100 e / päivä. Ja oma palkkani oli 10 tunnin päässä. Mutta olimme sentään laivassa ja matkalla kohti Tukholmaa.

Prahaan ja takaisin.Maanantai 27.08.2007 04:06

Sitä ei uskoisi, miten paljon voi yhdellä reissulla Prahaan ja takaisin mennä pieleen. Tai nyt uskon, koska torstain ja tämän hetkeen mahtuu niin monta vastoinkäymistä että on sananmukainen ihme että yleensä edes vielä olen täällä.

Mutta, huomenna palaan astialle tarinan kanssa, johon ei kyllä yksi päiväkirjamerkintä riitä.

Nyt unta.