IRC-Galleria

Tänään on ollu erittäin outo päivä. Jopa oman elämäni mittapuulla.

Nautin eilen musiikkielämyksestä Järvenpäässä, ja selvisin kotiin vasta kahden aikoihin. Autoni ei nopeammin kuljettanut. Oli mielenkiintoista huomata, että olen jo ohittanut sen vaiheen, kun aamulla päättää väsymyksessään nukkua vielä pari tuntia ja myöhästyä koulusta. Päätin nimittäin jo eilen illalla etten aio mennä kouluun. Tiesin että olisin väsynyt ja ahdistunut, sisälläpäin, mutta ulkokuori hymyilisi tietenkin jokaiselle mukahauskalle jutulle.

Nyt kun päivää on jäljellä puolisen tuntia, tulee väkisin mietittyä, mitä voitin sillä etten aamulla herännyt. Tällä hetkellä olen väsynyt, ahdistaa ja tuntuu kuin kaikki painaisi päälle. Näkymätön taakka ja niin edespäin. Terrible weight on my shoulders. Yritin pestä pyykkejä. Varasin vain pyykkituvan väärälle päivälle, muuten meni hyvin. En siis pessyt pyykkejä. Huomenna sitten.

En aio mainostaa huomista, mutta nyt tekee mieleni summata viimeisen vuoden tapahtumat noin kuudenkymmenen sekunnin lukutuokioksi.

Vuosi sitten, 16.3.2005, en juonut alkoholia. Olin lakossa (kuten nytkin?) olin menettänyt mielenkiintoni lähes kaikkeen. Pahiten siitä kärsi suhteeni, joka loppui omaan idioottimaisuuteeni. En tiedä mitä tein silloin aivosoluillani, mutta en varmaankaan käyttänyt niitä juuri ajatteluun. Oloni oli melko verrattavissa tähän hetkeen. Olen lähes varma siitä, että tunsin oloni nurkkaan ajetuksi ja kaipasin jotain uutta, ja ilmeisesti olin pakotettuna etsimään uutta hinnalla millä hyvänsä.

Viime kesä osoittikin hyviä merkkejä. En tiedä nautinko sitten sinkkuudestani, johon en ollut tottunut, mutta minulla oli välillä jopa erittäin hauskaa. Sain uusia kavereita, ihastuin muutaman kerran, hajotin omalla älyttömyydelläni muutaman ihmisen (tästä olen jälleen erittäin ylpeä) ja pidin hauskaa keinolla jos toisella. Siinä sivussa sain tietää matkani suuntaavan Helsingin Pasilaan kohti uusia haasteita. Muistan odottaneeni tätä erittäinkin paljon, tarjosihan se minulle mahdollisuuden päästä pakoon menneisyyttä ja kaapissa rehottavia luurankoja.

Tuli syksy, ja arki iski päälle. Opiskelijan elämänlaatu ei ole aina hurrattava. Muistan etsineeni jonkin verran töitä, mutta tässä vaiheessa voin olla melko varma, etten ole puoteen vuoteen tehnyt päivääkään ansiotöitä.

Yhtäkkiä tuli pimeää ja loppusyksy. Ravasin baareissa ja ahdistuin jälleen. Ilmeisen pahasti tällä kertaa. Joskus teki todella pahaa. Muistan maanneeni sängyllä usein miettimässä miten jaksaa nousta ylös. Pahin ahdistus taisi osua joulukuulle, kun yksi tärkeimmistä tukihenkilöistä hävisi hetkeksi. Koulu ei kiinnostanut enää vähääkään, ja se näkyi numeroissa. Niillä ei ollut enää mitään väliä.

Tuli Uusi Vuosi, jonka vaihtuminen sujuikin hyvissä merkeissä. Baarissa oli pitkästä aikaa hauskaa ja aamulla ei tarvinnut hävetä. Ihmissuhteet eivät olleet tosin ilmoittaneet mistään parantumisesta. Alan ilmeisesti tulla vanhaksi jos kaipaan jotain vakinaisempaa ja turvallista. Tai sitten olen vain yksinäinen musiikkieni kanssa.

Alkuvuodesta ei ole jäänyt käteen muuta kuin muutama yleistä tilannetta pahempi masennushetki ja kuukauden tauko alkoholin käytössä. Tosin tipaton tammikuu se ei ollut, vasta helmikuussa olin tarpeeksi järkevä lopettamaan.

Nyt ollaan maaliskuussa, ja olen jälleen nurkassa. Seinät tuntuvat korkeilta ja ahdistavilta. Kaipaan muutosta. En ole tähän tyytyväinen. En tiedä mihin olen. Nyt en seurustele, mutta ahdistaa kuitenkin yhtä paljon kuin vuosi sitten. Ehkä syy ei ollutkaan parisuhteessani. Ehkä.

Ensi syksylle on oikeasti vaihtoehtoja, ja toivon että ne ratkaisevat jotain. Suuntaan tai toiseen. Ja toivon, etten joudu käyttämään pakokorttia pois Suomesta, mutta pelkään, että tilanne tulee vaatimaan jotain radikaalia. Aika näyttää.

Toivottavasti vuodesta tulee parempi. Nähdään maanantaina.

Listaa seitsemän laulua, joista tällä hetkellä pidät. Genrellä ja sanoilla ei ole väliä, eikä haittaa vaikka laulu ei edes olisi mitenkään hyvä, kunhan itse nautit siitä. Kopioi nämä ohjeet omaan päiväkirjaasi/blogiisi/journaliisi niiden seitsemän laulun kanssa. Nakita sitten seuraavat viisi henkilöä nähdäksesi mitä he kuuntelevat.

1. Irina - Muista Pysyy Hiljaa
2. Mew - White Lips Kissed
3. The Sounds - Tony The Beat
4. Weezer - Perfect Situation
5. Egotrippi - Asfaltin Pinta
6. Fall Out Boy - I've Got A Dark Alley And A Bad Idea That Says You Should Shut Your Mouth (Summer Song)
7. Panic! At The Disco - Lying Is The Most Fun A Girl Can Have Without Taking Her Clothes Off

Ja viisi henkilöä ok.

Tuttuun tapaan:

Jareddi
Asfultsi
Manic|
Edmunds
Lazlow

Det är lördagen i dag.

Det är den dag efter fredag.

Jättekul.

Maanantaina Petri-poika saa taas auton käyttöönsä. Jos kiltti katsastussetä on hyvällä päällä. Kaikki voisivat pitää peukkuja. Ylhäällä siis.

On melkoisen mielenkiintoista että en oo tänäkään viikonloppuna saanut oikeastaan mitään aikaan. Piti tietty saada. Vaikka mitä. Liian pitkä lista lueteltavaksi. Tosin. Onhan mulla vielä huominen aikaa. Sunnuntaithan ovat tunnetusti päiviä jolloin oikein energiaa pursuaa joka tuutista.

Ensi viikolla alkaa sitten koulukin taas. Pari ihanaa koetta heti siihen alkuun ja sitten vesiprojekti josta en ole kuulluit kuin negatiivista. Ensi viikonloppuna sitten Porvooseen ensiksi ja sitten tuonne itärajan luokse mitä ilmeisimmin jos kutsu on vielä voimassa.

Sitten onkin seuraava viikko. Ja yksi koettelemus silloin tälle absolutismille taas. Syntymäpäivät. Luulen täyttäväni 21.

Tosin. Tämä voisi olla nyt tässä.

Äntligen, det är slut nu.
Ha en trevlig lördagskväll!

Hope you're happy now, you're burying me alive.

ROK.

ps. Maja oli kans aika. Kuuma.

Tämä voisi olla uuden alku,
mietin ja viimein nukahdin.

Tilaisuus, tehdä kaikki toisin.




ps. Oon emokid menossa kohta The Soundsin keikalle. Voin kertoo Majalle terkkui teiltä.

Olen tehnyt viikon sisällä huomion.

Mä en oikein ymmärrä ihmisten logiikkaa.


ps. hain kirjastokortin.

Luulin jo oppineeni vuosi sitten. Sen että jos ottaa voi ottaa sivistyneesti. Ja olla fiksusti. Ja käyttäytyä.

En ollut oppinut. Joten opetellaan uudestaan. Ja niin usein kun on tarvis. Aivan varmasti.

Koska jos jostain olen varma, niin siitä, etten halua mokata tätä mahdollisuutta. Toisaalta, en edes tiedä onko mulle annettu mahdollisuus. Epäilisin niin. Ja vaikken ole varma siitä, niin olen varma, etten halua sitä mahdollista mahdollisuutta menettää. Too valuable and stuff.

Joten. Lauantain jälkeen eivät sortin juomat minun kurkustani enää alas valahda. Katsotaan miten kauan on tarvis pitää tätä järjestelyä. Viimeksi taisi mennä jotain kolmisen kuukautta. Ehkä nyt enemmän.

Ja miksi kokonaan? Koska liika on liikaa mutta vähän on tylsää.

Tehtävänanto: paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1. Kun nautin alkoholia, tulee minulle pakonomainen tarve nolata itseni lähettämällä tekstiviestejä. Usein naispuolisille ihmisille.
2. Kämppikseni varmasti kiittää minua siitä, että säestän koneeltani soivia biisejä omalla, ihanalla lauluäänelläni.
3. Kun harrastan nörtin paheita, kuten koneella pelaamista, tulee tietty selostettua peliä itselleen (esim loistavaakin loistavampi fudispeli PES 5). Ja ehkä jollekin surulliselle sielulle joka joutuu kuuntelemaan.
4. Jostain syystä ajaudun takaisin Kuvake.net:iin vaikka olen poistanut itseni sieltä jo kolmesti.
5. Minulla on käsittämätön nimimuisti. Kun näen kerran ihmisen ja saan tietää nimen, pysyy tuo kasvo/nimi-yhdistelmä varmasti mielessä jatkuvasti.

Ja että viisi pitäisi haastaa, huoh, no suokaa anteeksi:

Samuel-
Manic|
Asfultsi
Paspa
Siobhan

ps. pahoitteluni.

"Vielä koittaa uusi aika
vielä sinut huomataan
tulee päivä jolloin joku
muu kuin minä viereesi istahtaa
ennen kuin huomaatkaan

toivoasi et saa menettää
vaikkei mitään muuta ei jäljelle jää
sinulla on minut
sillä jokaisella jossakin on
joku yhtälailla lohduton"

On olemassa ihmisiä. Ja on olemassa niitä helvetin tärkeitä ihmisiä. Niitä ihmisiä jotka ovat nostamassa minua sieltä suosta mihin olen vajoamassa. Niitä ihmisiä, jotka muistuttavat arvostani silloin kun sitä tarvitsen. Niitä ihmisiä, jotka haluan pitää vierelläni, hinnalla millä hyvänsä. Ja sinä olet yksi niistä, yksi parhaista.

Ja minä toivon, että joku ymmärtää sinunkin arvosi. Ymmärtää niin kuin minä. Ymmärtää mitä tuollainen ihminen ansaitsee. Parasta ja vielä vähän enemmän.

Eikö kolhuja ole ollut jo aivan tarpeeksi. Kolhuja jotka ovat tehneet kovemmaksi. Vaikeammaksi saavuttaa. Saaneet sen hymyn pelokkaaksi. Epäaidoksi.

Onneksi minä olen saanut nähdä sen aidon hymyn. Sen mahtavan hymyn. Valloittavan hymyn. Sen josta näkee mitä todella ansaitset. Parempaa ja vielä vähän enemmän.

Kiitokset elämäni mahtavammasta puolvuodesta. On kunnia olla kaverisi.

Ja sitäpaitsi, oisin maksanut lippusi muutenkin. ;)

Kello on about 10.40.

Tulee mietittyä että mitäköhän ihmettä varten istun kotona kun koulukin olisi alkanut tuossa kahdeksalta. Kyllä mä hereillä olen ollut ja kaikkea. Aina hetken siellä ja toisen täällä. "Herään tuossa tunnin päästä ja sitten menen." Niin varmaan. Äsken taisi olla pakko herätä kun joku setä tuli pimpottelee ovikelloa, ja tuli mittaamaan jotain lämpötiloja täällä. Jännä kun tarvitsee jonkun tällaisen episodin että pääsee ylös sängystä.

Ei sillä, kyllä pari orgaanisen kemian tuntia voikin olla pois näin aamutuimaan, mutta kun joutuu olemaan sieltä pois perjantainakin kun saa taas tapella Mew-lipuista. Eilen sain tietää etten päässyt uusintakokeesta läpi, joten nyt jos vielä kerran saan uusia niin sen on vaan pakko mennä läpi. Ja perjantaina taas pukkaa uuttakin koetta päälle, ah, liuoslaskutentti.

En tiedä mistä johtuu että ihmistä väsyttää ihan jatkuvasti. On niin väsynyt ettei jaksa tehdä mitään, sitten tekee sen viimeisenä iltana pakkopullana ja on taaskin yhtä väsynyt. Kiva noidankehä.

Jotain positiivista siinä oli että pidensin nukkumishetkeäni sentään oli. Näin unta että sain ne liput Mewin maanantain keikalle. Toivottavasti se oli enne. Sen oli parempi olla enne.

Jos nyt menen keittämään kahvia, niin voisin päästä kahteentoista kouluun.

Anyone up for a cup of coffee this "morning"?