IRC-Galleria

Ties monesko yö pakkasessa.
Mutta minulla kävi uskomaton onnenkantamoinen tuossa viimeiltana :
Saavuimme Jukan ja Pertun kanssa minigolfradalle ja huomasimme sen keskellä olevan leikkimökin joka suorastaan huusi meitä asettumaan taloksi.
Vaikkei meistä kellään ole koskaan palanut se kirkkain lamppu tuolla päänupissa, saatoimme kaikki aavistaa että mökkiin mahtuisi maksimissaan yksi ihminen (tai sienitutkija) kerrallaan.
No, juoksukisaksihan se meni.
Minun ja Jukan onneksi joku oli jättänyt lumihankeen haravan johon jalkani pienellä avustuksella Perttu seivästyi.
Yksi maassa, yksi enää jäljellä!
Liikuimme gasellin askelin, eli ainakin puolimetriä kymmenessä sekunnissa, ja leikkimökin uhkaavasti lähestyessä, kuin ihmeen kaupalla löysin taskustani kourallisen rautanauloja jotka huolettomasti nakkasin minua ohittavan Jukan suuntaan.
Onneani oli vielä jäljellä sillä yksi nauloista lävisti ilkeän näköisesti Jukan otsalohkon ja painui jonnekin kallon perukoille, mutta ilmeisen suurta vahinkoa se ei sienien turruttamissa aivoissa saanut aikaan, sillä huomasin vain muutamia tahattomia nytkähtelyjä ja kouristuksia.
Jukka näytti olevan siis vielä pelissä mukana.
Jukka pääsi ohitseni, mutta naula aivoissa ilmeisesti vaikutti hänen tähtäyskykyynsä sillä hänen mahasyöksynsä leikkimökin oviaukon suuntaan oli hänelle enemmän tai vähemmän kohtalokas koska lumen alla piilossa ollut kynnys repäisi hänen alaleukansa mukaansa ja jätti Jukan hetkeksi hankeen vaikeroimaan.
Muutamaksi kohtalokkaaksi minuutiksi.
Minä voitin!
Herrasmiehenä kuitenkin sovin Jukan kanssa että vuoroteltaisiin öisin ja minä saisin olla mökissä tämän yön ja hän tukkisi oviaukon selällään jottei se vähäinen lämpö jonka onnistuisin ruumiillani tuottamaan, karkaisi.
Mikä idiootti!
Viime yö tosin taisi olla aika kylmä, sillä Jukka on umpijäässä eli ilmeisen hengetön, mutta minulla ei ole valittamista.
Ei siis muuta kuin että milläs helvetillä minä täältä ulos pääsen???