Hän toisteli: "Minulla on rakastaja! Minulla on rakastaja!" riemastuttaen itseään tuolla ajatuksella kuin olisi uudelleen tullut sukukypsäksi. Hän saisi siis vihdoin päästä nauttimaan tuota rakkauden iloa, tuota lemmen kuumetta, jota hän jo oli lakannut toivomasta. Hän oli joutunut ihmeelliseen pyörteeseen, missä kaikki oli intohimoa, kuumetta, kiihkoa. Hänet ympäröi sinertävä äärettömyys, tunteen huiput säkenöivät hänen ajatuksissaan, ja tavallinen olemassaolo oli häipynyt kauas, oli aivan alhaalla, varjossa, noiden kukkuloiden välimailla.
Gustave Flaubert
Uusimmat blogimerkinnät
- Emperor's babe 08.03.
- Vihan ja katkeruuden esseet 06.03.
- (Se oli vain) Ajan kysymys 06.03.
- Jean Paul Marat'n vaino ja murha (Chant... 12.12.
- Tainaron 07.11.
- Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia 07.11.
- Dorian Grayn muotokuva 30.07.
- Rouva Bovary 10.04.
- Vanhus ja meri 03.04.
- Oikeusjuttu 03.04.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (5)
-
▼
2007 (16)
- ▶ joulukuu 2007 (1)
- ▶ marraskuu 2007 (2)
- ▶ heinäkuu 2007 (1)
- ▶ huhtikuu 2007 (3)
- ▶ maaliskuu 2007 (2)
- ▶ helmikuu 2007 (2)
- ▶ tammikuu 2007 (5)
- ▶ 2006 (6)