IRC-Galleria

pitäisi kirjoittaa...en tiedä mitä kirjoittaisin ja se on minulle jotain uutta....en halua kirjoittaa menneestä enää koska en halua käsitellä tunteitä ja ajatuksia mitä muistot minussa saa aikaan...en halua kirjoittaa nykyisyydestä...koska en tiedä mitä siitä kirjoittaisin...ja tästäkin hetkestä tulee joskus menneisyyttä...ainut asia mistä haluaisin kirjoittaa on tulevaisuus mutta siitä en tiedä mitään...haluaisin elää unelmissä piirtää taivaalle kauniita kuvitelmia mutta elämäni tietäen...aina kun olen ottanut siveltimenkäteeni ja maalannut elämääni sateenkaaren värein...olen tipahtanut kovaa läpi pilvien suoraan maahan mahalleni...jotkut näistä mahalaskuita ovat tehneet minuun niin syviä haavoja, että vielä tänä päivänäkin joudun aika ajoin niitä paikkailemaan laastarilla, onneksi se tunne joka puristaa rintaani ei kestä enää kuin hetken ennen se olisi kestänyt päiviä joskus jopa viikkoja...tiedän, että minun ei pitänyt puhua menneestä, mutta vaikka en haluaisikaan ajatukset vain kumpuaa sisältäni. Satutin monia, mutta kaikesta eniten satutin itseäni vieläkän en tiedä, että miksi luulin olevani vahva, mutta en kestänyt tunteita...toisaalta en vieläkään uskalla tuntea...niin pahasti yhden 3kk ajan jaksona siipi karahti maahan, vieläkin aika ajoin höyhenet pöllähtelevät taivaalle ja haluaisin vain huutaa ja pyytää anteeksi. Haluaisin myös pyytää anteeksi ensi rakkaudeltani lasteni äidiltä...joka on sydämessäni aina , haluaisin hänen ymmärätävän, että en ollut oma itseni enkä halunnut satuttaa. tein kaikki vaan siksi, että minun oli paha olla itseni kanssa.
tieni on kuoppainen sekä mutkainen ja minun pitäisi käsitellä kaikki vanhat asiat jotka ovat jääneet haamuina päähäni, ehkä sitten voisin taas taas olla oma itseni ja iloita elämästä.