IRC-Galleria

Taasen kerran...tolloilen..ja satututan ihmistä jota viimiseksi haluaisin loukata. Se on vaan niin pelottavaa tajuta, että vieläkin voin välittää jostakin ihmisestä,saan tuntea vielä kerran sen tunteen kun vierellä on joku...josta haluaisin vaan pitää kiinni ja olla hiljaa. Se on toisaalta jotain niin uutta, että sitä ei vaan osaa ja uskalla käsitellä.Tämä ainutlaatuinen ihminen täydentää minua tai siltä se ainakin tuntuu...silti takaraivossa jyskyttää ajatus, että siinä on minulle liian kova pala purtavaksi..En usko, että olen koskaan tavannut aidompaa tyyppiä....edes sanat eivät riitä kuvaileman sitä mitä hänestä ajattelen...ja mitä häntä kohtaan tunnen... mutta...aina ei voi voittaa...minkäs sitä itselleen mahtaa...hölmö mikä hölmö !