IRC-Galleria

Ja levoton olo....kaikki vanhat asiat pyörii päässä, mitä oisin voinut sanoa tai tehdä oikein...Meikäläinen ei oikeesti ole paha...tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että oon ainut kuka aattelee asiasta näin...no ihan miten vaan...toisaalta taas on todella rauhallinen olo...ei jaksa enää itkeä, ei jaksa raivota, ei vaan kerta kaikkiaan jaksa...mielummin valitsisin fyysiset arvet kun henkiset...ne korjaantuu paljon nopeampaan....tänään 14.12 on vielä itselle tärkeä päivä..ja sekin saa mielen mustaksi...välillä tuntuu, että olen tässä maailmassa ainut tunne ihminen...kaikki muut ovat niin hillittyjä, pystyvät olemaan niin rauhallisia kävi miten kävi...irrottautumaan kaikesta vanhasta tyyliin sekunnissa...tai sitten se on vaan sitä, että sitä oikeaa tunnetta ei koskaan ollutkaan....se oli vaan harhaa....onnellista harhaa...minkä ei haluaisi loppuvan.

No joo...molemmat tapaamiset meni paremminku hyvin...ehkä liiankin vauhdikkaasti...=) ja nyt ei oikein meiksi tiedä mistää mitään...mutta otetaan tänään sama uusintana joskos ajatus siitä sitten selkeytyisi...=)....ja ne pakarata...no..jostain on tingittävä...meikäläinen ei oikein tiedä..molemmat naiset ovat niin erilaiset...että pitää vaan odotella sitä maailman mullistavaa tunnetta...=) joskos sitä enää koskaan tulee..

Tuntuu, että oisin henkisesti niin haavoilla..ihan ku joku olisi viillellyt partakoneen terällä syviä haavoja ympäri kehoa....silti ulospäin pitää hymyillä, näyttää rauhalliselta vaikka sisällä myllertää...tunne ihmisenä en oikeesti osaa käsitellä mitään järjellä...oon ilonen siitä, että näitä järki ihmisiäkin löytyy maailmasta...mutta luulen, että heidän täydellisen elämän hakuisuus romuttuu vielä ja pahasti...tiedän itse kokemuksesta...leikin järki ihmistä vuosia, ennenkun uskalsin olla oma itseni, näyttää tunteeni, olla juuri se mikä olen... pumpulissa on kiva elää..tehdä itselleen ongelma asioista jotka ovat oikeesti niin pieniä, että niitä ei kannata edes murehtia...ne hoituu kyllä...on helppo ottaa itseensä ja loukkaantua toisen sanomisista...unohtaen sen miten toisen voi romuttaa itse myös huomaamattaan omalla käytöksellä ja sanomisillaan.

Meiksi on kanssa sellanen ihminen että en välttämättä sano niitä oikeita asioita mitkä sattuu huutelen kaikkea muuta, vaan siksi, että en uskalla myöntää edes itselleni sitä, kuinka hauras voi ihmismieli oikeasti olla...meikäläisella oli tuossa aika tapahtumarikas ajanjakso..jonka seurauksena kävi mitä kävi, onneksi sain apua mutta....siitä ei sen enempää...vaan siitä kuinka pahasti elämä voi revetä toisen ihmisen sanomisista, ilmeistä, eleistä...miten joku voi jo pelkällä olemuksellaan viestittää minä en tahdo sinua enää...minä en tiedä mitä tunnen sinua kohtaan, mene pois...en osaa sanoa sinulle mitään....en halua edes ajatella sinua, koska en kestä omia ajatuksiani jotka pyörii ympyrää...on helppo sanoa minä en jaksa aina samaa paskaa niskaan, ei se ole samaa....ihminen vaan noudattaa tiettyä käyttäytymis mallia...ja heti kun tulee pahaolo on helppo vedota vanhoihin...meiksin mielestä..se on vaan sitä...että ei uskalla itse elää...pistää vastaan ja yrittää...ikinä ei pitäisi luovuttaa...mutta...jokainen tyylillään.... tässä tämän aamun mietteitä...fiilis on siis ihan kohtalainen =)

voitteko uskoa, että meiksillä menee mahassa taasen perhosia, oli kiva herätä...tosin kun eilen .mieli on virkeä ja linnut laulelee...en vaan oikein teidä kumman naisen takia...ehkä se selviää tänään...=) ehkäpä tämä johtuu siitä, että päätin jatkaa elämää vaikka se sattuukin....ja oisin halunnut kovasti ryhdistäytyä, yhden tietyn ihmisen takia ja mennä yhdessä elämää eteenpäin, mutta ei niin ei...ja siksi ...meikäläinen menee tänään treffeille...tai oikeastaan kaksille....=) Sitten tuo meikäläisen kolme vuotias tokas aamulla: on se isi hyvä, että toi pipi sun päästä on parantunu.....että näin...ei parantunu...mutta paranemaan päin, varmasti...nyt ei muuta kun ulkoilua ja viina pois...=) ja tietysti...paljon kauniiden pakaroiden bongailua...vaikka ei olekkaan yksien voittanutta...vieläkään...tosin...meinaan kyllä nyt äkkiä etsiä ne universumin parhaat pakarat ja kosia niiden omistajaa...=) katsellaan sitten taas illalla tai huomenna...vieläkö fiilikset on samat...=)

vittu ja vittu ja vittu...onpa kiva herätä uuteen alkavaan viikkoon...yhtä perseestä tämäkin viikko kun edellinenkin...

eihän siinä sitten mitään..tyydyn kohtalooni...pitäneen sitten jatkaa siihen mihin eilen jäin, ennen heikkoa hetkeäni...siitä ei kyllä moni tykkää..ja voin siinä leikissä menettää jopa parhaan kaverini...mutta väliäkö tuolla...se on vaan sellasta !

se on kumma...miten kirjottaminen helpottaa....saa ajatukset purettua...eikä tarvi sekottaa päätään viinalla...joten vuodatus jatkuu...on niin pirun paha olla...ettei kukaan voi ymmärtää...paljoa en pyydä..kääntäkää kalenteria kuukaus taaksepäin...helppo juttu eikös vain..kun olisikin...oikeesti ei jaksa enää edes itkeä luulin, että olin kadottanut senkin taidon..mutta ei..sille ei vaan voi mitään...varsinkin aina kun puhelin alkaa soida..ja siinä soittoäänenä yks tietty biisi....siks en varmaan jaksa kenenkään kanssa jutellakkaan...että näin taas meillä...

vaikka kuinka yrittää olla ajattelematta...niin ei taho taas mistään tulla mitään..ei niin kerrassaan mitään...vittu! Miten voi kaipuu olla niin kova...että se sekottaa koko elämän ja pään ihan totaalisesti....kysynpähän vaan...ehkäpä tämä joskus helpottaa...toivon mukaan ainakin...ihminen on outo otus...ei ymmärää ennenkun on menettänyt toisen...jatkaa vaan samaa rataa...vaikka ei haluaisikaan...ja taas vittu...ja vittu jne....PERKELE....no uskon siihen, että tämä on muistutus meiksille niistä kaikista jutuista mitä oon vuosien aikana puuhastellut...ja tuottanut toisille pahaa mieltä....eli sen siitä TOLLO sai....

on ihmeellistä asiaa....toisaalta oli kiva herätä jonkun vierestä...niin tuttua ja turvallista...tuntea toisen lämpö siinä kainalossa...tämä ihminen kuuluu siihen kategoriaan naisia, että on todennäköisempää kolmannen maailmansodan puhkeaminen kun se, että me tultaisiin toimeen...mutta...elämä on yllätyksiä täynnä...ehkä osa syynä on se, että olemme kumminkin tunteneet jo jonkin aikaa..silti vaikka mahdollisuus olisi ehkä vakavaankin suhteeseen...sisällä jokin huutaa...ja lujaa....argh..tiedän mikä siellä huutaa....mutta lupasin, että sitä en enää ääneen sano...en edes ajattele....niin on helpompi..uskottelen itselleni ainakin niin...itseppähän elämäni olen sekoittanut...liikaa tunteita, liian lyhyessä ajassa, liian pienessä päässä...siinäpä se...joten...nyt sitten vaan odotellaan...joskos jokin vielä kerrän sytkähtäisi oikein kunnolla tuolla sisuksissa...haavat alkaisivat parantua...toisaalta olen niin vitun kyllästynyt baarissa juoksemiseen...että ehkä olisi aika vakiintua...se on aina sitä samaa...kerrasta toiseen..ei edes hauskaa enää...siitä on vaan tullut niin totutttu tapa josta on vaikea päästä eroon...mutta yritys on kova...ja tahto luja...ei muutakun lenkille miettimään... joskos uskaltaisin kerran vielä kokeilla onneani...

että känni auttaa....mutta ei...olisi paljon helpompi humaltua rakkaudesta...katsoa toista silmiin tuntea taas se ihana polte sisälläni joka saa minut sekoamaan...voinko oikeasti koskaan enää luottaa...ehkä etsin vaan liian epätoivoisesti jotain...mitä minulle ei ole tarkoitettu...mutta...nyt...ehkäpä joku =) tiedä sitä sitten...toivossa on hyvä elää..antaa menneitten olla...ja katsotaan nytten taas kerran josko tämä olisi oikea nainen minulle...heh...aika näyttää...!!!

Onpa siitä aikaa kun oon viimeks tänne rustaillu...no monta mutkaa on ollut matkassa...ja olen menettänyt palan sisintäni....jollekkin...meikäläinen on meikäläinen pakko vaan todeta samaa uudestaan ja uudestaan...lyödä päätä seinään vaikka jo kerran päätin, etten enää niin tee...teen silti...kun sattuu niin saatanasti..ehkäpä päässä enempi pyörii vaan miksi..ja sitten tuhat ja yksi syytä, että miksi näin pääsi käymään...no kerrankin näin.... joku sentäään osaasi pudottaa meikäläisen maanpäälle pilvilinnoista...ehkä olen vaan liian sinisilmäinen taivaanrannan maalari..joka ei osaa sanoa oikeita sanoja oikeaan aikaan...mutta minkäs sille teet...sydän sanoo, että älä luovuta, mutta se jokin..jota myös järjeksi kutsutaan...sanoo..anna olla..satutat vaan itseäsi pahemmin....että näin...siis elämää ei sen enempää...ja tzetaraa..!!!