IRC-Galleria

Tuossa mietin kun sataa vettä ulkona, että olen joskus kirjoittanut itselle todelle tärkeälle ihmiselle seuraavasti...Aina kun sade pisara tippuu ikkunaasi, se on yksi onnen kyynel jokaisesta hetkestä jonka minä olen saanut viettää kanssasi...aika monta kyyneltä olen kyllä kyseisen ihmisen vuoksi vierittänyt..mutta aina sataa vaan lisää ja lisää...eikö tämä koskaan helpota...olen yhä edelleen sitä mieltä, vaikka itse mokasinkin...että meidät on luotu toisillemme...olemme ku kuu ja tähdet ...avain ja lukko jotka sopivat toisilleen täydellisesti...lempi biisiäni lainatakseni....maantietä mittaillut kylliksi oon..huutanut kaipuutain näin kuutamoon...saanut kuin palkaksi mun matkoiltain suurta surua sydämeen vain..tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon mutta tuo tie kovin kivinen on ..nyt kotiin valmis jo oon palaamaan..kerro pystytkö mut kohtaamaan...voitko sä tyttöni taas sytyttää...pienen kynttilän sun ikkunaan..jättäisit siihen sen näyttämään ...vielä luoksesi tulla mä saan... perkele...

ja tämä kummallinen tunne ei vaan katoa niin millään...se on kumma kun sinulla on jotain et tajua sen arvoa, sitten kun menetät sen .... tajuat sen ehkä liiankin hyvin !

ei mitään uutta länsirintamalla...perkele...!

meninpä sitten pitkästä aikaa tuonne yhdelle sivustolle..ja klikkasin profiilin näkyviin...ja voi vittu...sieltä pilpahti vanha viesti...päivätty 19.9 ...mulla on muru sua iso ikävä... oot rakas....vatsassa meni kummallinen tunne..ja sydän hakkasi kahtasataa...saman tein tajusin..että vanhat luurangot nostavat päätään taas kaapista ...mutta tuntui helvetin hyvältä...ennen totaalista tunteiden sekamelskaa ja romahdusta.kukaan ei voi uskoa miten heikkopäiseksi kaipaus voi ihmisen saada..minusta puhumattakaan...että näin taas !

isänä oleminen on oikeesti vallan vaikeeta..pojat tulee kylään ja vanhempi tosin ei vielä paljon metriä pitempi...kyselee kaikenlaista mihin sitten pitäisi osata vastata niin fiksusti...ja mahdollisimman oikein..koska ne mitä sanot toistetaan sieltä pienestä suusta monen monta kertaa..sitten tämä pienempi...tuttisuu...joka tietenkin vähän ajan päästä toistelee kaikkea mitä iso veikka sanoo...kertoo myös kaiken mitä isi sanoi...ja koska isi sanoo..sen on pakko pitää paikkansa...ettäs tiedätte...isi on aina oikeassa...( tosin vain jos allekirjoittaneelta itseltään kysytään ) että näin tänään...pitää siis vaan opetella miettimään mitä sanoo ja sehän ei tunnetusti ole meikäläisen laji ollenkaan....=)

lukea vanhoja päiväkirja merkintöjä...se on jälkikäteen jännä huomata miten joku on saanut minut ihan sekaisin onnesta, pelkällä hymyllä jne...tosin tämä ihminen on minulle tärkeä vieläkin...mutta nuo tekstit..oli jotain mikä hätkähdyttää näin jälkikäteen luettuna...voi jee..sanon minä...

saisin elämäni raiteilleen...minun olisi hyvä olla...taas tänään yksi pala menneisyyttä...sai uudet kasvot...taas pitää opetella uusia asioita...tuntuu pahalta kun tietää menettäneensä kaiken...itsensä...ja paljon muuta...mutta minkäs teet...itseppä olen elämäni tähän jamaan järkännyt...enkä todellakaan jaksa alkaa sitä korjaamaan...olkoot mikä on eletään päivä kerrallaan ja katotaan mitä minulle eteen heitetään...juuri yksi ilta mietin kuinka hauskaa ja hulvatonta meillä oli yhden kaverin kanssa koko viime vuosi..ja mitä nyt...ei niin yhtään mitään...tyhjää tyhjää ja vielä kerran tyhjää..niinkun sanoinkin jos saisin edes viikon siitä takasin, jaksaisin taas pötkiä pitkälle elämässä hyvien muistojen voimin...erilaisia ihmissuhteita on mennyt ja tullut...vain kaksi niistä on jäänyt sydämeeni elämään iäksi...ehkä joskus sinne vielä joku muukin pääsee...sitten kun olen varma siitä , että se ei satuta minua...sitä en enää jaksa...en jaksa olla päähän potkittu en jaksa olla ihminen joka pelkää sitä, että toinen pääsee liian syvälle sisimpään... halaun taas elää...liitää taivaissa onnen tunteen turvin ja nauttia siitä että olen olemassa...se ei ole paljoa pyydetty...vai onko sittenkin kun minusta on kyse !

joskos joskus uskaltaisi iloita...päästää vanhat luurangot kaapista elämään omaa elämää...uskoa totuus, että minusta ei ole kaikkeen ja en saa sitä mitä tahdon...sen aika on mennyt jo... no helpommin sanottu kuin tehty...meikäläisen pään tietäen... sisältä kultaa sitä en vaan osaa muille näyttää...annan itsestäni vaan sen toisen puolen esille...se on paljon helpompaa..ja tässä kaikessa satutan vaan itseäni...vain ja ainoastaa itseäni kerrasta toiseen...ja viestistä toiseen !

vanhat asiat pyörivät päässä...ei pitäisi muistella vanhoja...kaivata..ikävöidä jotain sellaista ihmistä jota ei tule koskaan saamaan takaisin...se kaikki oli harhaa tiedän sen..turha sitä on räpiköidä pitää vaan jatkaa eteenpäin..ja olla onnellinen siitä mitä elämässä on juuri sillä hetkellä...päällisin puolin kaikki näyttää olevan hyvin...vika vaan taitaa olla meikäläisen päässä taasen kerran yllätys yllätys...

kolme päivää töitä takana...muutto melkein ohi...=) aurinko paistaa...trala la la laa ! elämä toisinaan hymyilee...ja toisinaan ei... ehkä vähän tyhjä olo tämän kaiken muutoksen keskellä...mutta kaipa tämä tästä...kaikkeen pitää vaan tottua..vanhempi poika kävi viime sunnuntaina kylässä..ja leikki suihku kaapissa pitkän tovin...pieniä on niin helppo viihdyttää...=) tulisipa sitä itsekkin niin pienestä iloiseksi...olisi elämä paljon hauskempaa..=)