IRC-Galleria

Tuossa mietin kun sataa vettä ulkona, että olen joskus kirjoittanut itselle todelle tärkeälle ihmiselle seuraavasti...Aina kun sade pisara tippuu ikkunaasi, se on yksi onnen kyynel jokaisesta hetkestä jonka minä olen saanut viettää kanssasi...aika monta kyyneltä olen kyllä kyseisen ihmisen vuoksi vierittänyt..mutta aina sataa vaan lisää ja lisää...eikö tämä koskaan helpota...olen yhä edelleen sitä mieltä, vaikka itse mokasinkin...että meidät on luotu toisillemme...olemme ku kuu ja tähdet ...avain ja lukko jotka sopivat toisilleen täydellisesti...lempi biisiäni lainatakseni....maantietä mittaillut kylliksi oon..huutanut kaipuutain näin kuutamoon...saanut kuin palkaksi mun matkoiltain suurta surua sydämeen vain..tahdoin nähdä kortit nuo kohtalon mutta tuo tie kovin kivinen on ..nyt kotiin valmis jo oon palaamaan..kerro pystytkö mut kohtaamaan...voitko sä tyttöni taas sytyttää...pienen kynttilän sun ikkunaan..jättäisit siihen sen näyttämään ...vielä luoksesi tulla mä saan... perkele...