IRC-Galleria

On hyviä päiviä, jolloin on todella onnellinen. Sitten on niitä päiviä, jolloin mikään ei onnistu. Kliseistä, tiedän. Mutta niin totta...

Maanantaina matkustin aamubussilla Helsinkiin. Kävimme kahdessa kirjastossa. Lainasin neljä kirjaa, osa löytämistäni mielenkiintoisista kirjoista löytyy kuulemma meidän koulummekin kirjastosta. Rakastan kirjastoja ja kirjakauppoja, voisin viettää niissä tuntikausia. Mutta toisen kirjaston etsiminen vaati vähän työtä. Onneksi Helsinki on kaunis kaupunki ja aina voi pysähtyä valvontakameran eteen laulamaan Jeesus-lauluja.

Toin junapelin Pyhärannasta ja sitä pelatessa on kulunut rattoisasti pari iltaa. Onneksi aina ei tarvitse tehdä mitään järkevää.

Eilen päätin, että en enää tuhlaa energiaani sellaisten asioiden murehtimiseen, joille en voi yhtikääs mitään. Lopetan turhan ajattelun. Keskityn sellaisiin asioihin, joita myös murehdin, mutta joille voin myös jotakin tehdä. Siis esimerkiksi opiskeluun ja japanin opetteluun. Päätin lukea japania vähintään kolme tuntia viikossa. Tällä viikolla olen jo lukenut kaksi tuntia. On pakko yrittää pysyä päätöksessäni ja unohtaa. Turha hakata päätään seinään.

Tänään on kaikki tuntunut menevän pieleen. Luulin muun muassa, että tänään on torstai, ja pesin pyykkiä jonkun toisen vuorolla. Hän oli varannut ajan keskiviikoksi, minä torstaiksi. Ihmeellistä silti, kun ihmiset ovat niin ymmärtäväisiä. Tappelin myös puolitoistatuntia ystäväkirjeeni kanssa. Se oli kyllä kirjoitettu jo eilen, mutta oli liian iso. Piti pienentää kuvia. Ja lähettämisen kanssa oli myös ongelmia.. puolitoista tuntia tuntui menneen aivan hukkaan. Mutta Annu sanoi, että ystäväkirjeiden kanssa on aina ongelmia. Olen kuitenkin saanut pestyä pyykkiä, luettua tunnin japania ja siivottua. Niin, ja kirjoitettua vähän toista rästissä olevaa Diakin esseetäni. Myös huonoina päivinä voi kai saada aikaiseksi jotain. Nyt lähdemme lenkille. Siellä sataa lunta. Parasta tässä päivässä on ollut lumen lakaisu teinilän portailta.