IRC-Galleria

Moikka rakkaus,

Mä en oikein ole taas ollut minä. Ja mua itteeni ottaa se suunnattomasti päähän. Kun en kuvitellut, että musta vois löytyä näinkin vainoharhaista maksimaalista NAISTA! Mä aina ajattelin että oon se "hyvä jätkä", eikä musta ole spekulointiin tai toisen analysointiin. Naismaisuudella tässä tilanteessa tarkoitan sitä, että spekulointi ja analysointi on täysin tarpeetonta eikä sille ole mitään järkevää syytä. Ainakaan en sellaista ole saanut mietittyä vaikka olenkin kovasti yrittänyt.

Uskon, että tän tilanteen, joka on olemassa vain ja ainoastaan mun pienessä mielessä (sitäkin tällä hetkellä ihmettelen mitä sellainen siellä tekee), on aiheuttanut loman aikainen 24/7 -hengailu ja se, että pääsi siihen tottumuksen tilaan ja ehkä jopa itsestäänselvyytenä pitämisen tasolle, jolle ei ikinä saisi vaipua. Tykkään susta paljon, ehkä enemmän ku aiemmin ja rakastankin enemmän ku ketään koskaan, mutta nyt tuntuu, että se mitä tässä nyt tarvitaan on se, että me ollaan niinku ennen lomaakin. Niinhän me nyt ollaankin oltu, luulisin sun miettivän, ja niinhän se onkin. Mutta kun nainen tottuu liian hyvälle, viitaten loman aikaiseen taivaalliseen nysväykseen :), on siitä kova ja tyly pudotus siihen vanhaan arkeen, joka aiemmin oli se jota taivaalliseksi kuvasin.

Elikä, totuin liian hyvälle, ja nyt mun vaatimustaso on, OMASTA MOKASTA, liian korkeella. Ja kun OLETIN, ensimmäinen virhe, että kaikki se nysväys siirtyy tähän arkeenkin, eikä niin tapahtunutkaan, aloin epäillä SUN tunteita. Se oli se seuraava virhe, sillä en usko sun tunteiden muuttuneen ollenkaan, sillä eiväthän munkaan tunteet ole, päinvastoin.

En tykkää itestäni nyt, ainakaan tällaisena epävarmana ja ahdistavana takiaisena. Haluan sen terveen luottamuksen itseeni ja meihin takaisin ja luulen sen tapahtuvan pienessäkin ajassa... pienikin välimatka aiheuttaa ikävää ja viikonloppuna sitä välimatkaa tulee väkisinkin, MEIDÄN onneksi. :)

Mä kaipaan sitä, että sanot mulle että oon sun ja vain sun... Toivon sulta huomioo, vaikkei se sitten olisi mitään muuta kuin hymy silloin tällöin, kosketus, meidän hetki. Pieni asia, mutta silti tärkee juttu. Toivoisin, että ne hetket kun me ollaan yhdessä olis niin laadukkaita kuin meidän tykkääminenkin on. Kun ei se hengailun määrä, vaan se laatu.

Oot ehkä parasta mitä mun eteen on tullut ikinä... siksi haluan tehdä kaikkeni ja taistelen itteni kanssa etten omalla tyhmyydelläni, naismaisuudellani tai itsekeskeisyydelläni mitään tämän asian tiimoilta pilaa.

kaikki kosketukset ja sanat ottaa vieläkin mahan pohjasta. oon todella onnellinen sun kanssa!