IRC-Galleria

Ilkka "Ilskender" "Ipsukka" "Ilkesen" Jääskeläinen kommentoimassa miehen peliä vkoskella ja mä en oo kattomassa! KöKÖiStÄ KöKköIn Juttu!

Himbes pitäsi vääntää saksan yritysesittelyä, joka on odottanut edistystä jo ainakin viimeisen kolmen päivän ajan... Ei puutu ku puolet enää. Millä motivois itteensä tekeen sitä? Altavistassa olis kuulemma käännösohjelma, mutta se ei auta mua kyllä oppimaan ainakaan yhtää mitää. Olis ihan kiva vielä ens viikollakin muistaa miten yritystä esitellään.

Nuorten illassa oli oikein mukavata viime viikon lauantaina. Mamma oli mun mukana, sekä seurana että kuskin ominaisuudessa. Tuttuja näky heti portailla ja alakerrassa sitten tapasin sudoku master neidin sjoelta. Hänen kanssaan sitte ylisteltiin ja ruksattiin vieretysten. Hauskaa oli että telkkarista tulleen nuorten illan siivittämänä oli joku vanhempi rouva tullu uskoon kahdeksissa kymmenissä. Kiitos siitä! Kommentteja oli kuulemma tullut aika paljon ja toivottavasti ollaan saatu olla vaikuttamassa monen elämään. Vaikka oma panokseni olikin vain istua penkissä ja osallistua. Esimerkkiähän sekin.

Viikonloppuna oli tekemistä jokaiselle päivälle sen verran, että tuulispäänä sai kiiruhtaa paikasta toiseen. Kirppiskierrosta perjantaina yksin ja lauantaina vanhojen kavereiden kanssa. Siis ei iällisesti, vaan ajallisesti vanhojen. :) Mitään ei oikein löytynyt, vaikka mitä mä sieltä edes etsinkään, en mitään.

Mitä mä oikeestaan tarvinkaan.... mulla on kaikkea. Ruokaa, koti, rakkautta ja sen verran rahaa että ei tarvitse muitten kärsiä mun stressikiukuttelusta. Millon se kaikki huolettomuus, tai oikeastaan huolenpito alkoi??!??! Se alko sillon ku tulin uskoon! :D Nii-in! Siitä alkoi huolellisuus laskujen kanssa. Rahan käyttö tuli rationaalisemmaksi, enkä enää tukahduttanu tuskaani uusiin vaatteisiin tai kuluttanut viimeisiä senttejä taas uuteen laukun! Oon edelleen keräilijä, mutta nyt olen hoksannut, että on hyvä välillä realisoida sitä kaapin täytettä, ettei vaan haali ja kuluta kokoajan. Kiva itellekin on ku löytää kirpputorilta jonku ihanan vyön tai jotain muuta ihanaa piristystä, ku kevätmasennus painaa. Mutta vielä kivempaa on nähdä kun joku muu innostuu siitä topista, jonka ostin sata vuotta sitten, enkä oo ikinä päälleni laittanut. Kannatan siis vaihdantaa ja pienenkin porukan sisällä se on kumman piristävää. Aina ei tarvita sitä isoa itsepalvelukirpputoria toimimaan välikätenä.

Niin, vielä siitä huolenpidosta...

Olen erittäin kiitollinen siitä huolenpidosta mitä mulle on ylhäältä osoitettu. En osannut huolehtia mistään asioista ennen uskoon tuloa. Olin pieni kapinallinen, joka ei ikinä suostunut maksamaan laskujaan ajallaan, otti opintolainaa jotta sai vuokria maksettua ja kulutti sitten nekin pennoset johonki mistä ei jäänyt jälkipolville esiteltävää. Huono juttu, mutta sen kanssa on nyt elettävä. Onneksi saan olla suojeluksessa ja rukoilla apua Jumalalta kaikkiin mun asioihin. Myös siihen, että saan tuonkin könttäsumman joskus maksettua pois. Työtä se vaatii, mutta ei se haittaa. Ristinsä on kannettava meikäläisenkin, vaikka olenkin uusi ihminen, ja kaikki vanha on kuollut.

Siunausta itse kullekin säädylle ja rakkaille erityisesti!

Piia