IRC-Galleria

Kun tieto on vuotanut ja arvauksetkin ovat osuneet oikeaan niin paljastetaan sitten :)

Toinen asia on kyllä vanhentunut. Olin viikonverran raskaana, mutta se meni kesken hyvin aikaisin, 5+0. Kummallisten kipujen johdosta olin vähän uumoillut että kaikki ei alkanut normaalisti mutta paria päivää ennen olin valitettavasti jo asennoitunut että kyllä se tästä.
No, aina ei voi voittaa. Kun tutut käyvät lukemassa tätä, niin en halua tästä asiasta sitten keskustella juuri nyt. Otan puheeksi sitten ehkä joskus.
Vtuttaa niin paljon tuo Lohjalla ramppaaminen kun haluavat verikokeella sulkea pois kohdunulkoisen mahdollisuuden just noitten kovien kipujen takia.
Lohjalle maanantaina, tänään ja huomenna palaamme sinne sitten Juliuksen maitoaltistuksen merkeissä.

Koska tämä suuren täpinäni kohde on ilmeisesti nyt sitten varma, niin kerrotaan.
Meille on todellakin tulossa Virosta hevonen, tai itseasiassa poni. Giitta (en ole varma kirjoitusasusta) on 1-vuotias, neljä päivää Juliusta nuorempi. Sen isä on arabianhevonen Germanets ox ja emä eestinhevonen mutta ilmeisesti varsa tulee jäämään ponikokoiseksi koska molemmat vanhemmatkin ovat pieniä. Kuvien perusteella tamma olisi tummaruunikko, mutta ne ovat vanhoja ja isä on kimo, emä ruunivoikko (tms.) ja varsan papereissa lukee myös kimo... joten yhtään en tiedä minkä värinen otus trailerista kävelee 7.4. Ilmeisesti siis varsa kimoutuu ja nähtäväksi jää missä karvanvaihdon vaiheessa se nyt on.

Miksi hitossa ostin ponin?
Naamioin oman ponikuumeeni Juliuksen etukäteiseksi 1-vuotislahjaksi ;)
Idea olisi, että varsasta saisi sitten itse laitella lastenponia. Halusin sen kuitenkin jo nyt kasvamaan meille, tietää ainakin että on sitten itse pilannut jos pilalle menee.. Julle on kuitenkin niin pieni ettei ratsasta vuosiin - jos senkään jälkeen. Tästä tulee kuitenkin niin iso, että aikuisetkin pystyvät sitä kouluttamaan.

Tamman emä on perhehevonen ja varsakin on kasvanut lasten kanssa. Se on kuulemma jo nyt kiltti ja pikkulapset putsailevat kavioita. Ennen ponin bongaamista minulle tulikin jostain ihmeellinen eestinhevoskuume. Mikäli huhut niitten luonteesta pitävät paikkaansa niin ne soveltuvat aika paljon paremmin pienemmille ihmisille kuin suomenhevoset.
Vaikka suokki onkin "minun rotuni", niin lapselle sopivan yksilön etsintä vaatisi niin paljon aikaa ja rahaa että menen helpomman kautta.

Minulla on toki täydellinen perhehevonen - Elsa, mutta se on kauhean leveä pienemmälle ratsastalle ja kuitenkin loppupeleissä urheilu- ja kilpailuviettinen vaikka aikuiselle joka "osaa" ratsastaa, turvallinen ja luotettava ratsu. Äkkiäkös siitä saa kovasuisen teputtajan halutessaan. Suomenhevosella on kuitenkin suomenhevosen luonto enkä sanoisi niitä nöyriksi vaan omanarvontuntoisiksi hevosiksi. Ne suomenhevoset joita minulla on ollut eivät ole tahtoontaipuvia vaan yhteispeli on luottamuksen tulosta. Esim. taas pehmeämpiluontoinen hevonen kuten Säpsy (jos joku ei tiedä, se oli sh-lv-rist.) oli ihan voimalla ja määräysvallalla pidettävissä jos "kriisitilanne" sattui. Esim. Severiä ei olisi pitänyt niin, vaikka suussa olisi ollut rautalanganpätkä.

Asiasta seipääseen..
Mutta puolitoista viikkoa tässä odottelen varsaa kotiin. Jännittää niin saakelisti.
Joudun varustamaan pihaton yökarsinaksi taas, mutta sivuovi on muutenkin ollut satunnaisesti yöllä auki, joten en usko että hevosia haittaa.

Lauri muuten lanasi kentän traktorilla eilen. Ei suotta hieno nyt :) Anne ja Heta näyttivät käyneen siellä mutta en tiedä tunnelmia kun olin itse sisällä pojan kanssa.