IRC-Galleria

Zelex

Zelex

Immortal - truest of the true

Uusimmat blogimerkinnät


No, minullahan on ollut rankka ja traumaattinen viikko muutenkin.
Tässä on sadellut räntää ja hanget ovat pehmenneet. Meidän talo sijaitsee mäen päällä, jonne vie tie joka tekee todella tiukan mutkan ennen viimeistä nousua. Näillä keleillä siinä on n.10-15cm kerros silkkaa loskaa.

Tulin kaupasta Skodanromulla ja 5m ennen kuin olin päässyt mäen päälle, penkka imaisi minut vasemmalle. Ohjaus vain yksinkertaisesti petti ja kun olen tottunut ajamaan takavetoisella niin korjasin väärin ja toinen etupyörä humahti ojaan. Vein ostokset sisälle, istuin vittuuntuneena hetkisen ja sitten lähdin lapion ja vanerinpalan kanssa takaisin autolla.

20min koitin saada kaivettua lunta pois ja vaneria pyörän alle. Olin polviani myöten lumessa ojassa kahlaten ja manaillen. Auto oli puristunut niin hankalasti, että etupyörää ei saanut käännettyä, joten nappasin perästä tunkin ja puskin sillä etupään ylös.

Temppu onnistui! Sain vanerin ujutettua vetävän pyörän alle, laskettua auton ja peruutettua sen ylös ojasta! Wau! Tunsin itseni ammattilaiseksi. Eikä tuohonkaan mennyt aikaa kuin puolisen tuntia. Nohnoh... ei vielä iloita.

Auto ei liikkunut eteen, joten otin taakse. Olin aivan keskellä mutkaa ja peruuttaessani penkka imaisia etupään oikealle! Adrenaliini kuohahti suonissa ja olin jo vaipunut epätoivoon, mutta sitten näin naapurin tulevan tietä pitkin lapion kanssa.

Vartissa saimme vedettyä Skodillakin toisella autolla ylös ja ajoin sen pihaan. Kiitin moneen kertaan lahkeet märkinä ja otsa hiessä ja olin jo aikeissa mennä sisälle lepäämään yli tunnin uurastuksen jälkeen, kun Anne tuli tallille.... ja jäi mäkeen kiinni ;)

Parissa paikassa piti tuupata että saatiin Annekin turvaan.
Olen kieltämättä aivan rätti eikä ajatus kulje. Sitä vaan hymyssä suin miettii mitkä ovatkaan seuraavat vastoinkäymiset...

Sokerinperkele.Keskiviikko 29.03.2006 21:40

Juu, siis eilen neuvolassa oli ekaa kertaa kusessa sokeria ja mikä "kivointa" rasitustesti on perjantaina. Sain masentavat nivaskan miten minun tulee elää ja millä saan pidettyä sokerin tasaisena.

Olen syönyt tämän päivän tuolla inho-ohjeella ja olenkin ihan kurkkua myöten täynnä ja päätä särkee, eli ilmeisesti jotain on mennyt pieleen?
Täytyy toivoa ettei testeissä ilmene mitään fatal erroria ja joutuisin lisätutkimuksiin.. tähän asti pissa on kuitenkin ollut aina puhdas mutta nyt tähän oli tullut lisäksi aivan sikamainen painonnousukin joten saas nähdä mikä on tuomio.

Tämmöisiä ruokia kun syö, niin ei ole oikeastaan nälkä, mutta silti tuntuu että jää jotain puuttumaan. Tänään olen heittänyt huiviin porkkanoita, retiisejä, puolikkaan banaanin, yhden jugurtin, yhden leivän, pienen annoksen puuroa ja viimeisenä kietaisin kaupan mikro-lihakeiton. Kuulostaa paljolta, mutta kilokalorit jäävät vielä näilläkin alle 500 ja kaksi kertaa pitäisi jaksaa syödä. Sen vuoksi tästä tulee niin iso numero kun pitää kellon kanssa kytätä että syö tarpeeksi usein. Jo tunnin päästä pitäisi muka jälleen kaivaa kaapista jotain vaikka ei YHTÄÄN tekisi mieli.

Tänäänkin rakastan Lauria enemmän kuin eilen.
On mukava huomata miten päivä päivältä tunne kasvaa vaikka ei olisi uskonut että se voisi olla edellistä suurempi.
Kerro, miten ja missä me tapasimme ensimmäisen kerran?

Sinä joka kommentoit/luit tämän, kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä miten moni sinut muistaakaan :-)

Hevoset - sielunvihollisetTiistai 28.03.2006 19:26

Yöksi oli luvattu leuto, joten päätin jättää hummelit yöksi laiduntarhaan.
Ne ovatkin pitkin talvea viettäneet öitä myös ulkona, koska Matleena tuntuu stressaavan tästä vähemmän , nyt kuitenkin pitemmän pakkasjakson vuoksi ovat olleet vallan sisällä etenkin kun Elsalla on vähän lyhyempi karva.

Yhdeksän maissa kävimmekin ruokkimassa ja juottamassa hevoset ja kylkisärkyjen vuoksi kävin maaten jo aika pian kymmenen jälkeen. Lauri seurasi minua jossain vaiheessa petiin. Nukuin makeasti kunnes...

3:30 herään Hallan tuhahdukseen. Koira hyppää sängylle ja päästää moniosaisen huomiohaukun. Avaan silmäni ja huomaan että pihavalo palaa.
Hyppään istumaan ja ehdin nähdä parin hevosen kurvaavaan spottien valossa tallin edessä.
Sen enempää ajattelematta alan pukea ja herätän Laurin.

Pihalla hevosia ei näy missään, enkä kuule niitten askeliakaan, mutta jäljet vievät alamäkeen joka liittyy asfaltoituun kylätiehen. Haen prixejä, naruja ja ryntäämme tien alas vain huomataksemme, että koska on ollut plussakelit ja niin tie on kuiva ja sula eikä voi ollenkaan päätellä kumpaan suuntaan hevoset ovat lähteneet. Kuulostelen ja kuulenkin mielestäni kavioiden ääntä tieltä, mutta koska se heijastuu ison rakennuksen seinästä on mahdotonta sanoa kummasta suunasta se tulee. Muutenkin on pilkkopimeää ja tuulee voimakkaasti.
Lauri lähtee hakemaan fikkaria ja autoa.

Pysäytän kirkonkylän suunnasta tulleen postiauton ja kyselen, mutta kuski ei ole nähnyt hevosia. Kehoitan ajamaan varovaisesti ja annan numeron jos hän sattuu jotain näkemään.
Koska kirkon suunnalta tullut jakaja ei ollut nähnyt mitään, päätimme lähteä ajamaan Karkkilan suuntaan. Käymme kääntymässä kyläkoululla ja tsekkaamme läheisen tallin pihaa taskulampulla. Sinne ei mene tuoreita jälkiä.

Ajamme takaisinpäin ja kurkin näkyykö pellolla jälkiä. Ei näy.
Käymme toisen lähitallin pihatiellä, mutta hevoset eivät ole sielläkään. Vasta sitten ajamme kappaleen matkaa kirkon suuntaan ja tulemme siihen tulokseen että hevosten on ollut pakko poiketa jossain tieltä koska lumisissakaan paikoissa ei näy jälkiä ja jakajan olisi ollut pakko tulla niitä vastaan jossain vaiheessa jos ne olisivat kulkeneet tietä kokoajan.

4:20 taitaa olla kello siinä vaiheessa kun ilmoitan asiasta aluehälytyskeskukseen, jossa lupaavat ilmoitella jos jotain näkyy. Päätämme mennä käymään kotona ja kun olen laittamassa tallille valoja niin poliisikin soittaa ja kyselee tarkemmin asiasta. Selitän mikä on homman nimi ja sanovat pitävänsä silmät auki. Juomme kupilliset kuumaa ja lähdemme liikkeelle uudelleen.

Tälläkertaa ajetaan lenkki, jossa mennään ensin Karkkilaan päin, sitten kiertotietä takaisin niin että tulemme samalle päätielle joka menee meidänkin talon ohitse.
Näemme risteyksessä auton pysähtyneenä vilkku päällä, mutta se ennättää lähteä ennenkuin olemme kohdalla. Käännymme kotiinpäin ja samassa Lauri huomaa hevoskolmikon kävelevän auton valokeilassa yhtä lailla kohti kotia! Puhelinkin soi ja selviää että äsken näkemämme auton kuljettaja on tehnyt ilmoituksen hevosista. Kerron että olemme niitten perässä ja lupaan soittaa jos saamme ne kiinni.

Hyppään prixien kanssa autosta ja kutsun Matleenaa. Se pysähtyy ja kääntyy tullakseen luokseni, mutta muut hevoset ovat sitä mieltä että kiinni ei jäädä! Ne lähtevät ravaamaan ja Matleena seuraa niitä. Ajamme autolla n. kilometrin matkan niitten perässä ja kotitien risteyksessä ne kääntyvätkin mäkeen ja juoksevat suoraan omaan pihaan. Meidän tehtäväksemme jää taluttaa prixejä syömään tulevat kiltit hummat karsinoihinsa.

Katson hevoset päälisin puolin, kaikki ok. Annan heinää ja vettä ja soitan aluehälytyskeskukseen että kaikki on kunnossa ja perkeleet on saatu nalkkiin!

6:07 näyttää kello kun saavun lopenuupuneena sisään. Kiskomme vaatteet pois ja luikahdamme peiton alle sylikkäin. Nukkuminen ei kuitenkaan enää onnistu joten käyn selaamassa sähköpaimenia netistä.
Loikoilemme yhdessä pari tuntia toistemme seurasta nauttien ja heti kun Agrimarket on auki, olemme paimenostoksille.

4k saa riittää. Siinä meni about viimeiset rahat, mutta tyydytys oli sitäkin suurempi kun Elsa kävi hakemassa aidasta napsut! Sen jälkeen ovat pysyneet kiltisti pihatarhan sisäpuolella.
Laiduntarhan korjaaminen siirtyy nyt jokusen päivän. Olen niin rätti että EN VAAN JAKSA!

Kohta pitäisi lähteä tallitöihin taas. Kävin neuvolassa ja oli ok. Ultrassa vauva oli raivotarjonnassa ja muutenkin vastasi odotettua. Lisää selviää sitten perjantaina sokerirasituksessa ja maanantaina 4D:ssä.

Autot my ass.Maanantai 27.03.2006 23:16


Joopa. Mersu ei tullut kuntoon.
Elsailu siirtyi huomiseen.
Kävimme suihkussa ja nyt uunissa ruokaa.

Jännitystä kerrakseen!Maanantai 27.03.2006 12:35

Ihan ensimmäisenä tulee jännittää tätä iltaa. Anne tulee kokeilemaan Elsalla ajamista. Emme tiedä mitä muuta on odotettavissa, kuin että tamma (vaikka kokenut onkin) on vahva ja hyvin "suikkulainen" aisojen välissä.

Huomenna on lääkärineuvola. Se nyt ei oikeastaan kyllä jännitä kauheasti, mutta illalla tulee vuokraajaehdokas Elsaa katsomaan. Pikkuisen kuumottelee, että kelpaako meidän puskapolle hänelle ratsuksi.

Perjantaina sokerirasitustesti joka ei myöskään sinällään jännitä, mutta nekrottaa kyllä miten selviän moisesta kidutuksesta yhtenä kappaleena.

Maanantaina onkin sitten ihan oikeasti aika totiset paikat, kun mennään katsomaan vauvaa 4D-ultrasta!
Kun Lauri saa bonukset niin pätettiin nyt sitten kuitenkin mennä tuonne, vaikka alkaa olla ihan viimeiset ajat. Kysyin heti ekaksi puhelimessa että miten hyvin niitä aikoja on lähiviikkoina, koska tänään rv on tasan 28 ja jos mennään yli 30 niin kaveri alkaa olla jo niin iso ettei välttämättä kauheasti näy.

Mieli parani vähän kun sain tuon ajan varattua. On nimittäin vähän nurjat fiilikset muuten.
Masu kipuili yöllä ja autoremontit pitkittyy. Skodasta oli tullut melkein iskari renkaasta läpi ja saadaan olla tyytyväisiä että selvittiin eilisestä reissusta yhtenä kappaleena. Mersun jarrujakaan ei saatu kerralla laitettua vaan niihin pitää hakea uudet palat. Remontti ei oikein edistynyt viime viikonloppuna.
Kirsikkana kakun päälle sain siivoilla Hallan oksennusta tänä aamuna. En tiedä mistä sille oli paha olo tullut, mutta niin vaan laatoitti - onneksi muovilattialle.

[Ei aihetta]Perjantai 24.03.2006 15:10

...ilmeisesti ampuivat villikissan pois nurkista. Soitin Laurille ja siitä oli ollut puhetta jokunen kuukausi aikaisemmin. Eli Mummoja todennäköisesti nähdään vielä Kartanonmäessä toistaiseksi.

Viikon tiukka päiväkirjaputki.Perjantai 24.03.2006 12:00

Huomenna en kirjoita! Enenenenen!!!!
Lauantai on pyhitettävä lepopäiväksi no-lifetyksen suhteen. Vaan empä tiedä. Janne tulee meille ja korjaavat sitten *vielä vähän* tuota mersua. Se perkele ei mennyt eilen katsastuksesta läpi. Moitteita tuli tuulilasista, etuiskareista (niinpä niin, vuosi sitten vaihdettiin taakse..), pakoputken viimeinen pönttö falskaa ja sen alla kotelossa on vielä pieni ruostevaurio. Ja jarrunperkeleetkin ovat epätasapainossa.
Mikä kumma siinä on, että kun yks laittaa superhyvin alustat ja ovet ja opettelee vielä hitsaamaankin niin sitten huonoa suomea puhuva katsastusäijä löytää sieltä tuommoisen listan valitettavaa.
No, PAKOKAASUTESTI MENI LÄPI PAREMMILLA ARVOILLA KUIN IKINÄ! JESSS! Tunnen oloni melkein luonnonsuojelijaksi, pitäisiköhän painua metikköön halimaan puita.

Hevosrintamalle kuuluu myös hyvää. Elsa näyttää kovasti kiimaa ja Matleenalle löytyi sulhanen vain 20km päästä. Saatoin myös löytää Elsalle liikuttajan, mikä olisikin iso apu. Tiistaina tulee katsomaan tilanteen.. toivottavasti meistä on jotain jäljellä silloin kun maanantaina olisi tarkoitus laittaa tamma puikkoihin ;) Ei ole kuulemma kevyin mahdollinen ajaa. Toivottavasti Anne älyää laitella testamenttia nyt viikonloppuna.

HERRANJUMALA, naapurista kuului äsken laukaus! Mitähän hittoa siellä tapahtui.
Joku punainen auto pihassa, toivottavasti ampuvat rottia mummojen sijaan!

Jenni treffaa Jennin kesällä 2001Torstai 23.03.2006 15:12


Odottelin hermostuneena Koskipuistossa penkillä. Pieni tihkusade oli kastellut paikkoja, mutta minulla oli uskollinen nahkatakkini persuksen alla ja siideritkin oli haettu hyvissä ajoin.
En tarkalleen muista mikä kuukausi oli, enkä paljon muitakaan yksityiskohtia. Tällä kertaa olin tapaamassa erään Jennin jonka kanssa oltiin vaihdeltu sähköposteja ja joka asui myös Tampereella.

Elämässäni olen kyllä tavannut tosi paljon Jennejä :)
Niitä on ollut ala-asteesta lähtien lähistöllä, talleilla joissa olen käynyt ovat Jennit pyörineet yhtä kaikki. Edellisenä kesänä olimme eräänkin Jennin kanssa seisoskelleet humalassa ukkosta paossa samaisen puiston puiden alla ja päätyneet Rusty Angeliin ja männätalvena yksi Jenni oli ollut meillä kylässä ja oltiin käyty baarissa.
Sitten vielä tämä eräs Jenni jonka olin tavannut opiskelijapippaloissa pariin otteeseen. Onhan noita! Ja määrät vain lisääntyvät kun ikää tulee ja tuttavapiiri kasvaa.

Tämä Jenni oli minua pari vuotta nuorempi ja heti kun hän saapui, meillä synkkasi.
Istuimme persuksillamme ja juttelimme, haimme lisää siideriä ja humalluimme.
En tiedä mikä tästä Jennistä teki erityisen, enkä varmaan tunnistaisi häntä jos hän kävelisi vastaan. En tiedä mitä hänelle kuuluu mutta olimme tuon päivän samalla aaltopituudella.

Koskenrannasta hortoilimme myös kaupungille ja kuljimme siellä kädet toistemme olkapäillä ja suutelimme kirjaston portailla. Sovimme pilke silmäkulmassa että nähdään vielä ja otetaan uusiksi. Kirjoittelimme tekstareita vielä jälkeenpäin ja hän sanoi että oli ollut tosi hauskaa.

Jennin poikaystävä kuitenkin kielsi häntä tapaamasta minua enää. Oli kai mustasukkainen kun meillä oli hyvät fiilikset toisiamme kohtaan. Niimpä en nähnyt tätä kaimaani enää koskaan, useinmiten unohdan että häntä on ikinä ollutkaan.
...tarkemmin aattelee käy päätä särkeen. Prkl. Pitäisi varmaan skruudata prasetamoli kun menin niitäkin ostamaan.

Niskat on ilmeisesti jumissa. Niin kauan kuin olin liikenteessä oli ihan hyvä olo, mutta kotiin tultua kävi taas päähän niin perkeleesti. Tulee paha olo tästä jomotuksesta ja kohta pitäisi mennä ajamaan scheissea pihaan.

Nummelassa tuli käytyä. Ruoka-ostoksilla, apteekissa ja sitten piti täydentää alushousuvalikoimaa kun Halla on jo siepannut tänä talvena useammat ja syönyt rikki.
Lauri sai kuningasidean ja soitti haluavansa minisukset että pääsisi niillä hevosen perässä tulemaan. Koitin toppuutella, mutta lupasin hankkia sitten sellaiset. Valitettavasti honkkarissa ei kuitenkaan ollut joten ne jäi nyt hetikohta saamatta. Mutta en usko että Elsan perään vielä uskaltaa pistää Lauria kun ajokokeilukin on suunniteltu vasta maanantaiksi.

Harmitti kyllä tänään ettei ollut kameraa.
Klaffit olivat eilen illalla tulleet laiduntarhan metsikössä langoista läpi ja jouduin pistämään ne pihatarhaan. Päiväheiniä viedessäni makasivat kaikki rivissä auringonpaisteessa. Nousivat sitten laiskasti kun näkivät että lastaan heinää niitä varten pulkkaan. Kai se on kevätaurinko nautinto hevosillekin. Saavat ottaa rennosti.

Halla oli poissaollessani repinyt keltaiset sivut ja oli nolon näköinen kun saavuin. Syystäkin.