IRC-Galleria

Zelex

Zelex

Immortal - truest of the true

Uusimmat blogimerkinnät

Laiskuus ja väsymys yllätti.Tiistai 31.01.2006 19:44

Aamu sujui niissä merkeissä, että jahkasin koneella, syötin koiran, jahkasin vähän lisää ja vein sitten koikun ulos. Laitoin webaston päälle ja venyin taas koneella vähän liiankin kauan ennenkuin kävin starttaamassa auton, heittämässä tammoille päiväheinät ja kurvattua mersulla pihasta.

Siitä on yli vuosi kun lopetin hommat Hesessä ja nyt siellä tulee syötyä yhä useammin.
Tänäänkin kauppareissun päätteeksi kävin hamppariaterialla ja lueskelin iltalehden siinä samassa syssyssä kun joku oli sellaisen pöydälle jättänyt. Nyt pitäisi kuitenkin koittaa kiristää hiukan rahapussin nyörejä, kun autojen huolto on edessä.

Eilenillalla olikin tulikivenkatkuinen väittely siitä mitä noiden peltiromujen kanssa tehdään. Ilmoitin suoraan olevani hiton leipiintynyt siihen, kun toinen kulkee naama kurtussa kiukutellen siitä että kumpikaan autoista ei toimi ja niissä on jokin muu asia huonosti. Ainakin toistaiseksi tulimme siihen tulokseen, että laitetaan Mersu kuntoon ja Skoda saa lähteä.
Periaatteessahan Mersun ainoat pahat ongelmat on dieselinsyöttö joka vaikeuttaa kylmäkäynnistystä, helmojen ruostesuojaamattomuus aikoinaan ja sitten tuo takavetari johon itseasiassa on jo hankittu uusi palikka. Se pitäisi vain vaihdattaa.
Lauri sitten tänään soittikin minulle päivällä ja Mersu lähtee kuun puolessa välissä huoltoon, joten asioiden esiin nostamisesta oli kuin olikin hyötyä. Ollaan askel lähempänä valoisampaa tulevaisuutta ;)

Oma käämini purkautui eilenillalla kertaalleen kun hevosia hakiessa Halla pääsi hihnassaan minulta irti ja ryntäsi suoraan naapureiden talon takana olevaan metsään. Onneksi sain tasoitettua jännite-eron ja nyt ladataan uusi satsi ja toivotaan että se saadaan purettua kohdistetummin sitten kun on tarve.

Mutta niinkuin perusoptimisti yleensä, löysin tilanteesta jotain hyvää. Vaikka Halla olikin suoraansanoen kusipää, saatoin lällytellä Matleenaa ja kertoa miten ihana se on.. ainakin koiranriekaleeseen verrattuna.
Noniin. Täytyypä koota kuitenkin omat systeemit nippuun, koska en itse jaksa olla sellaista pitkävitutteista tyyppiä. Ehkäpä viime viikonlopun muisteleminen saa paremmalle mielelle.

Heti tulee vaan negatiiviset asiat mieleen. Meidän hotellihuone oli nimittäin tosi onneton verrattuna siihen, että sen piti olla Superior-luokan huone.
Olimme viime vuonna samassa hotellissa (Sokos Hotel Presidentti) heinäkuussa ja normaalihuoneemme oli paljon isompi ja siellä oli kylpyamme. Ainoa parempi puoli tässä oli parisänky, muualla ei oikein mahtunut liikkumaan ja vessa oli kuin laivalla ikään suihkukoppeineen. Eipä tuolla tosin mitään aerobickia ollutkaan tarkoitus vetää, mutta pienistä puutteista johtuen kirjoitin kahden sivun palautteen ja ilmoitin että ensi kerralla mennään muualle.

Viikonlopun aikana tuli skruudattua intialaista, texmexiä, suolatikkuja ja viinikumeja (nam!). Shoppailin itselleni äitiysfarkut, pari sopivaa paitaa, joista toinen himoitsemani No Cow -imetyspaita (www.pemmikaani.fi), hiukan kirjallisuutta ja jotain pientä turhaa.
Ja pääsimme vihdoin Kansallismuseoon! Tätä oli suunniteltu kaksi vuotta!
Aarrekammiot olivat tosin kiinni alkuviikosta sattuneen räjähdyksen vuoksi, mutta näkemistä riitti siltä pariksi tunniksi. Olinkin aivan rätti moisen jälkeen ja nukahdin sitten illalla hotellissa kesken elokuvan juotuani puolikkaan siiderin. Senverran voi tiinekin itselleen suoda.

TV:n katselukiintiö on nyt sitten puolelta vuodelta täytetty ja seuraava kuukausi syödään makaronia, mutta kyllä se oli sen arvoista :)
Ties koska pääsemme seuraavan kerran kaksin jonnekin, nytkin oli siinä ja siinä ettei maha rajoittanut jaksamista. Kävimme jopa Black Doorissa, jossa nautin herkullisen kaakaon kermafloatilla!

Vitutuksen multihuipennus.Maanantai 30.01.2006 11:14

Skoda ei starttaa, Mersu on jäätiköllä eikä irtoa. Minä saan sen helpostikin ajettua pois siitä, mutta suoraan vastakkaiseen lumihankeen. Lauri ei malta ottaa hitaasti vaan tulee kitkalukko päällä työntämään jolloin Mersu irrottuaan läsähtää Skodan kylkeen.
Minä en haluaisi elää tässä talossa kahta seuraavaa päivää, koska saan varmasti osani mökötyksestä ja vitutuksesta vaikka en olekkaan siihen mitenkään syyllinen.
Kun viikko alkaa näin, ei se voi jatkua kovin hyvänä.

Kiroileva, autoja potkiva mies pääsi vihdoin lähtemään töihin, mutta oma päiväni on pilalla. Mitä hittoa se raivoaminen mihinkään auttaa. Agressio synnyttää vain lisää tuhoa.

Takaisin arkeen.Maanantai 30.01.2006 11:04

Voi että miten nopeasti ihana viikonloppu voikin olla ohitse.
Ja taas tänäkin aamuna Lauri ravaa vihaisena tiuskien sisään ja ulos, kun kumpikaan auto ei suostu käynnistymään ja on jo hyvän matkaa myöhässä töistä. Tää on niin tätä.

Ihan kaikki ei mennyt putkeen, koska Jorvin reissu oli mm. syvältä.
Ei sinänsä että vatsassa olisi ollut mitään vialla, mutta kätilö oli niin tylsä tyyppi, että jaksan vieläkin ihmetellä. Kaikki ovat hehkuttaneet rakenneultran hienoutta, mutta meille NP-ultra oli paljon siistimpi kokemus. Sieltä saimme mukaamme kuvan, jossa näkyi tulevan perheenjäsenen sivuprofiilikin, kun tälläkertaa kätilö äkkiä nappasi takaviistosta otoksen jossa näkyy kallon ääriviivat ilman mitään erityisiä yksityiskohtia.

Muutenkaan emme saaneet tietää oikein mitään. Pituutta, painoa yms. tärkeät elimet toki näytettiin ja ne olivat kunnossa. Sukupuolikyselyihin oli todella tympeä ja sanoi ettei sitä nyt näe kun on jalat yhdessä.

....jahas auto-ongelmia. Palailen.

Hevosia ja hevosihmisiä.Torstai 26.01.2006 13:25

Eilen oli sitten viimeinen Heinäsin keikka. Yhden lähialueen lepohevosen lupasin käydä vielä laittamassa, mutta sitten saa jäädä ne hommat. Katsotaan syksyllä uudelleen mikä on olo ja virkeyden taso.

Tulee kyllä kova ikävä kaikkia samettiturpia ja viimeinen hierottava oli kokonaan uusi tuttavuus. Poniruuna Lassi, johon aivan totaalisesti rakastuin. Kertakaikkiaan ihanan poikamainen, mutta kuitenkin kiltti kainaloinen. Aluksi ihmetteli hierontaa, mutta lopussa alkoi kovasti nauttia käsittelystä. Haikea olo tuli, kun tiesi että tämä on todennäköisesti ainut kerta.
Lassin omistaja esitteli minulle toisen poninsa, hurmaavan kiltin shettisneidin. Se olisi ollut myynnissä, aivan unelma perhehevonen. "Onneksi" minulla ei ole nyt sellaisia rahoja, muuten olisin voinut pistää perähudlariin ja viedä mukanani ;)

Olin tosi tyytyväinen näihin hoitoihin. Jotenkin tuli vielä erityispanostettua kun tiesi ettei uusintaa tule. Jäin vielä suustani kiinni tallinkäytävälle jossa puolisen tuntia keskustelimme ah niin ihanasta aiheesta kuin hevosten sairaudet ja lähialueen eläinlääkärit. Vihtiläisistä ei kovin lämpimiä kokemuksia kellään. Tarttisi olla joku täyspäinen joka myös hoitaisi ultrat...

Vaikka pakkasta oli vain pari astetta ja tyyni ilma, päädyin ottamaan tammat täksi yöksi sisään. Keli oli päivällä käynyt plussan puolella ja niiden selät olivat märät, joten katsoin parhaaksi kuivatella hummelit yön ylitse. Nyt on kuitenkin viikonlopun ylitse hyvät keli ja todennäköisesti ovatkin pihatossa sen ajan kun olemme poissa.

Huomenna sitten rakenneultran jälkeen aamulla suunnataan Helzinkiin ja siellä Hotelli Presidenttiin. Isä hakee Hallan hoitoon kolmen maissa ja hevoset ovat hänen ja 2 x Annejen vastuulla :) Ihanaa lomailla vielä kerran kaksin. Seuraavaan tilaisuuteen voi mennä vuosia.
Minulla ei myöskään ole kuppaa, hiviä tai hepatiittia jotka samassa yhteydessä tutkittiin. Vallan terve muutenkin. Hyvillä hemogblobiineilla ja alhaisella verenpaineella.

Yötä ootellessa.Tiistai 24.01.2006 21:57

Koskaan ollut näin tylsä päivä! Söin loput viinikumikarkit ihan silkkaa vittuunnustani ja päätin että menen tekemään iltatallin hiukan aikaisemmin. Ainoa hyödyllinen seikka johon olen tänään venynyt, on tuo keittiössä puhiseva astianpesukone. Koitan pestä tälläkertaa vähän tyhjempänä kun yläkoriin on jäänyt scheissea parilla viimekerralla.

Lauri on taas vaihteeksi duunikeikkaa tekemässä ja tulee aamuyöstä. Ajattelin pistää filmin pyörimään ja koittaa nukahtaa sohvalle. Pennun kanssa ei huvita jakaa sänkyä. En tajua miten se voi haista noin helkkarin pahalle. Muutenkin tuntuu ettei uusi ruoka ole sopinut sille alkuunkaan. Sääli, koska Paras Ystävä on ainoa suomalainen koiranruokamerkki nyt kun Jahti & Vahdin tuotanto siirtyi Saksaan. Viime viikolla koiraa närästi, viime yönä vatsa kurisi niin ettei saatu nukuttua ja tänään se on piereskellyt enemmän kuin laki metaanipäästöistä sallii.

Kulkisi tuo kello. Ei jaksa odottaa että unen kosketus vie uusiin maisemiin. Yksinäiset illat ovat aina niin kovin pitkiä, yhdessä ne taas menevät liian nopeasti ja nukkumaanmeno sekä harmittaa että venyy usein kovin myöhäiseksi.

Huomenna olisi näillä näkymin viimeinen Heinäs keikka.
Tulee kaikkia ihania samettiturpia ikävä. Etenkin Turo on omalla tavallaan aivan mainio persoona. Sellainen ruuna, jolla on pilke silmäkulmassa ja mielipiteet asioista, mutta pitkässä juoksussa kuitenkin ystävällinen ja huumorintajuinen luonne.

Matleena - Mötley the Cruel - on käynyt minulle etäiseksi viime syksyn jälkeen.
Severi vei kaiken huomioni alusta loppuun. Elimme tosi intensiivisesti sen reilun 3kk mitä ehdin ruunaa pitää ja sen kanssa tuli koettua niin paljon ja käytyä niin paljon fiiliksiä läpi että yhteinen aika tuntui paljon pitemmältä.
Nyt talliin mennessä tulee vielä vastaan tyhjyys ja suru, eikä Matleenakaan tunnu nauttivan meikäläisen seurasta kuten ennen. Kun poika lähti maailmalle se on ollut hieman vaisu ja paljon Hetan perään.

Toisina päivinä minun on paljon isompi ikävä Severiä kuin toisina.
Haave kauniista, ryhdikkäästä Suikkulaisesta elää, ehkä haen siitä Severin kuvaa itselleni, jotain joka tuo sen haamun takaisin. Toisaalta se vain on sen hevosen profiili jollaisen haluan. Heikkouteni jossain suomenhevosen ja jonkun muun välimaastossa - kaukana toisesta, työhevostyyppisestä ihanteestani.

Viikon koiramietteet.Maanantai 23.01.2006 22:35

Ei ole helppoa olla koira. Ainakaan pieni mustavalkoinen urospentu teini-iässä.

Autolla on kiva lähteä kotoa matkaan, mutta kun pitäisi lähteä pois Lunan ja Lassin luota niin onkin toinen ääni kellossa. Halla tuli mielissään kanssani pihalle, otti ahnaasti vastaan tarjotut leivänpalat, mutta kun avasin sille auton oven, niin hilpaisi metsään, eikä tullut vaikka huusin ja vihellettiin pillillä.
Loppuviimein oli juossut joenrantaan ja nappasin sieltä kainaloon ja raahasin pyristelevän 20kg ylämäessä autoon.

Tänään on myös ollut perin traumaattinen päivä. Aamutallin ajan narussa, päivätallin ajan narussa ja illalla narussa. Ja pahinta siinä on että narussa EI kertakaikkiaan voi kakata! Illalla kykkivä ja ovella vinkuva tärisevä koiranriekale pehmitti äiteen sydämen ja ajattelin että jos nyt äkkiä sitten käy turauttamassa.
Nappi ryntäsikin kyykistelemään puun juurelle, mutta VÄLITTÖMÄSTI asiat toimitettua päätti karistaa pihan lumet jaloistaan eikä tullut vaikka miten huutelin pizzanreuna kädessä.

Nyt se surkimus makaa tuossa vieressä sohvalla ja itkee.
En tiedä saiko mahanpuruja pidättämisestä vai mikä toisen on. Silittämällä saan sen hiljaiseksi, mutta en nyt hitto soikoon voi antaa sen käskyttää meikäläistä.

Naru on ja pysyy. Röykäle on kolmen päivän aikana onnistunut hävittämään sille tarjotut etuudet käyttäytymällä välinpitämättömästi ja sulkemalla korvansa luoksetulolta.
Miten se käy niin äkkiä. Kolme päivää - ja olet ihan pihalla kuvioista.

Keväänkö kosketuksia?Sunnuntai 22.01.2006 17:31

Laittelimme Laurin kanssa tänään Hallalle juoksunarun pihalle ja 20 pakkasasteesta huolimatta aurinko lämmitti mukavasti :)
Koira sai sitten harjoitella piuhan päässä oloa luunsyönnin ajan, itse tein sillävälin tallihommat joissa tulikin sitten miltei hiki kun lapiolla sai hakata jäätyneitä lantoja irti karsinanpohjalta.

Sunnuntai on saunapäivä. Kohta pitäisi lähteä isän luokse Solstrandiin. Pakata likapyykit ja puhtaat vaatteet, kammata tukka (viikonlopun unimaratonin jälkeen isossa takussa) ja lähteä liikenteeseen.

Olimme eläneet siinä uskossa että tänään oli viimeinen äänestyspäivä. Hyvä uutinen, että se onkin vasta viikon kuluttua! Voimme käydä sitten kirkolla samalla kun tulemme Helsingin lemmenlomaltamme. Tänään olisi taas joutunut kurvaamaan 20km ylimääräistä ennen Lopelle lähtöä ja toki ensi viikolla saan ihan kyllästymiseen asti toimittaa asioita ja istua autossa muutenkin.

Mahassa oli lauantai-bileet eilenillalla. Tulevaa äitiä mukiloitiin vähän väliä ja sitten oltiin taas kovin hissukseen kun isä yrittää tunnustella jos huomaisi jotain. Jos nyt jo potkitaan noin kovaa, niin auta armias mitä tämä meininki on kuukausien kuluessa.
Kun en jaksa nousta laittamaan valoja ja lämmittämään ;) Pitäisi kyllä vissiinkin.

Koirat ja seksielämä on aika mahdoton yhtälö. Juuri kun vetää toisen tuoksua sieraimiinsa ja antautuu herkille kosketuksille, saattaa huomata että joku tuijottaa. Selän taakse on ilmestynyt musta naama joka häpeämättä tihrustaa toiveikkaana joko joku nousisi sitä ruokkimaan.

Tai kun peitto on huomaamatta valunut pois ja ahmii toisen ihmisen kehoa ja sielua... yhtäkkiä sänky tärähtää ja kylmä kuono tökkaisee pohkeeseen. Tunnelma latistuu sekunnissa, etenkin kun koira ei tajua ensimmäisellä kehotuksen hypätä alas sängystä vaan jää katsomaan kysyvästi että "ihanko totta?"

Ja vaikka yrittäisi vain rakastella hiljaa peiton alla herättämättä tuon karvaisen kakaran huomiota, kuuluu nojatuolin takaa huokaus, räpellystä ja sitten kynnet rapisevat lankkulattiaa vasten: "ridge-ridge-ridge", olohuoneesta kuuluu veden latkimista ja palattuaan makuuhuoneeseen se raapii itseään ainakin minuutin nautinnollisesti uristen.

Kun miettii miten paljon suomalaisilla on koiria lemmikkeinään, en yhtään ihmettele että niin monilla naisilla on ongelmia orgasminsaannissa nykyisin.