IRC-Galleria

Sanoin tänään pojalle että kun hän on vanhempi niin kuunnellaan progea. En tiedä oliko tuo uhkaus vai lupaus ;)

Tällähetkellä suosikkibändejä on mahdollisimman klassinen rock eli Yardbirds, Animals, Neil Young, Rolling Stones yms. Kaikki sellainen missä on selkeä rytmi bassolla rummuilla. Slovarit eivät iske. Koitin soittaa hänelle Stairway to Heavenin mutta se aiheutti itkun joka loppui välittömästi kun Shape of Thingsin ensimmäiset rytmit alkoivat soida.
Kai pieni lapsi kokee säännöllisen musiikin ikäänkuin sydämenlyönteinä ja jää niitä kuuntelemaan. Vietimme mukavan kaksituntisen yhdessä musiikkia kuunnellen. Sitten poikaa alkoi väsyttää ja alkoi kitinä.

Jahas, nyt käy käsky. Mentävä on. Nukkui tuossa kiltisti pari tuntia joten vissiin nälissään taas.

"Vittu te mutsi ja faija ootte jarruja, joutuu asuun jossain landella eikä täällä oo mitään.
Mä muutan ainakin stadiin heti kun vaan pääsen pois himasta!
Ei helvetti että sä mutsi oot häpäissyt mut, pukenut johonkin t-paitaan missä on joku vanha slaagiin kuollu äijänkäppänä joka on tehny jotain paskaa musiikkia miljoona vuotta sitten. Ja mä en ole edes voinut valita. Muutenkin mutsi ja faija kuuntelee jotain vanhaa skeidaa, ei tänne kehtaa tuoda ees kavereita käymään jos ne sattuu näkemään miten daijut porukat mulla on."

-Minusta se Ozzy Osbourne paita on hieno, ja maksoin siitä omaisuuden (menee ehkä 1 tai 2-vuotiaalle)
-Lupasin tänään kustantaa pojalle ajokortin sitten jos sen tarvitsee päästä täältä kotoa kulkemaan johonkin (katsoi minua silloin intensiivisesti silmiin imien pulloa)
-Ainakin tällähetkellä vaikutti kovasti tykkäävän Animalsista ja muusta klassisesta rockista (nukkui niin kauan kun musiikki soi)
-Todennäköisesti Ozzy on kuitenkin kuollut 15 vuoden kuluttua (ja ehkä juuri siihen sydänkohtaukseen)
-Arvasimme tälläisen vuodatuksen tulevan ennenpitkää. Voimme sanoa että "tämä tiedettiin siinä vaiheessa kun möngit parkuen pää äidin tissien välissä paskat housussa"

Vihdoista viimein saimme aikaiseksi lähteä katsomaan Matleenaa koko perheen voimin, kun tuli muutakin asiaa Nummelan suunnalle. Aivan järkyttävän kuuma päivä - +30 astetta ihan liioittelematta. Nummelan jätskikioskin mittari näytti peräti +35 enkä ihmettelisi vaikka ei paljon valehtelisi.

Nappasin pojan liinaan, mutta meni vähän säädöksi kun en oikein keksinyt millä olisin sanut hänet täysin suojaan auringolta. Hyvin kuitenkin jaksoi keikkua sen reilu puoli tuntia liinassa minkä tallilla vietimme vaikka hiki valui molemmilta. Ei ole ehkä kaikkein paras kantamiskeli kuitenkaan. Myöhemmin Hong Kongissa sitten parkui koko rahan edestä eikä lopettanut ennenkuin kotona kun pääsi pyllypesulle ja sai pullon suuhun. Voipi olla että ihan janoaan itki, kun en tajunnut parin tunnin reissulle ottaa lisäravintoa mukaan. Tyhmä äiti mokasi taas.

Matleena ja Nipsu olivat metsätarhassa puiden alla viettämässä siestaa ja tulivat laiskasti aidalle meitä tervehtimään. Matleena oli pyöristynyt ja hyväkuntoisen näköinen, mitä nyt kaviot hieman lohkeilleet kun on ollut tuhottoman kuiva alkukesä, en edes muista koska viimeksi on satanut. Koska miehensä Nipsu on musta, olivat kaikki parmaat sen kimpussa ja kuten edeltävinä kesinä, jättivät hyvin Mötleyn rauhaan. Mirkka kiitteli miten hyväkäytöksinen tamma on (häh, meidän Metukka??) ja sanoi että ei ole huomannut kiimoja sitten sen jälkeen kun Matleena tuli.

Minulla on vahva kutina että tamma olisi tullut laakista tiineeksi, koska vaikka se ei kotona kiimoja pahemmin näytäkkään niin orin luona luulisi että jotain vinkkiä ihmisetkin olisivat saaneet. Nythan tamma on ollut kuitenkin reilusti yli kuukauden Nipsun kanssa samassa laitumessa ja laskeskelin että juhannusviikolla olisi pitänyt olla seuraava kiima.
Sovittiin että jos ei näytä mitään erityistä niin parin viikon sisään hakisin sen kotiin. Pitää kysellä mitä meininkiä Tialla on Jekun suhteen nyt kun Elsaakaan en saa vielä kotiin.

Sääli erottaa rakastavaiset. Tamma ja ori olivat kuin paita ja peppu. Hankasivat paarmoja toisistaan ja nostelivat päätään toisen kaulan yli. Äkkiseltään ei pystynyt sanomaan kellä on komento tässä kokoonpanossa. Matleena selvästi nautti olostaan ja nuori herrakin puolusti ylpeänä naistaan jack russelia vastaan joka juoksi tarhaan rähjäämään. Ihana idylli 4ha metsälaitumella jossa ruohoakin riittää. Enpä paljon parempaa astutuskesää olisi Matleenalle voinut tarjota, etenkin kun vertaa edellisvuoteen jolloin tamma vietti aikaa niin köyhällä laitumella että saivat ylivuotista heinää ja maha putosi alas ja varsa imi lihat päältä. Ei edes jäänyt syksyltä tiineeksi prkl.

Nyt toivotaan että ensi kesänä tulisi komea ja jyhkeä työtyyppinen varsuli joka olisi emänsä ja isänsä ylpeys. Rakkausvarsa - ja ehkä tälläkertaa tamma joka jäisi minulle vihdoin siksi "omaksi hevoseksi".

Ensimmäistä kertaa melkein kymmeneen kuukauteen olin tänään erossa pikkuisesta.
Oma puhe kuulosti oudolta ja olin aika pihalla koko sen pari tuntia, jotenkin eksyksissä. Mutta hyvin sujui kuitenkin ja isä ja poika olivat vielä nukkuneetkin puolet ajasta jonka olin ollut asioilla joten äitiä ei oltu kaivattu ;)

Sari, jonka luona olin ihmettelemässä Moby Wrappini kanssa, myy pahaksi onneksi myös kestovaippoja ja muuta ihanaa, joten sain yhden 50e setelin tuhlattua sillä reissulla. Kokeiluun tulevat meille Snapit joita hankin pari ja sitten M-kokoisen SWW-kuoren tulevaisuuden varalta kun poika hieman kasvaa. Ainakin tuo S-kokoinen vaippakuori on niin pomminvarma ettei paremmasta väliä. Babylegsit piti tietty saada ja pari kunnon lisäimua lisäksi.

Kävin vielä apteekissa ja kaupassa - sitten äkkiä kotiin vain toteamaan ettei pojilla mitään hätää ollut ja olisivat varmaan pärjänneet pitempäänkin ilman minua.

Ajattelin kokeilla liinaa kun pieni heräsi ja oli syönyt. Kokeilu venyikin sitten parituntiseksi, sillä kaveri nukahti aika pian kun sain asennon taiteiltua sopivaksi. Pumppaamisen vuoksi jouduin ottamaan hänet pois ja täytyy varmaan itsekin harjoitella ettei paikat tule kipeiksi, mutta vauva tuntuu siltä kuin olisi kaiken ikäänsä killunut liinassa. Ainoa huono puoli on nuo hiton E-kupin tissit jotka aiheuttavat paikoin hieman tilanahtautta.

Meillä on sisälämpötilakin noussut lähemmäs +30 astetta ja ulkona on jo yli sen.
En millään osaa juoda tarpeeksi nestettä ja pelkäänkin että maidontulo kärsii kun poika puolestaan juo paljon enemmän kuin normaalisti. Tänään jouduin antamaan taas päivällä lisänä hieman korviketta mikä tietty aiheutti kamalan hajuista puklua. Hyi kuinka vihaan tuota tavaraa, mutta minkäs teet kun toinen huutaa pää punaisena - ei sitä voi ilmankaan jättää...

Tänään täyteltiin myös yksi asiapaperi maistraattiin lähetettäväksi. Nimi on periaatteessa ollut valmiina jo pitemmän aikaa, mutta kohta siitä tulee virallista. Ei kuitenkaan paljasteta vielä täälläkään ettei tieto leviä ennenaikojaan :)

Kertokaapa MIKSI ihmisen täytyy aina yrittää olla niin fukin täydellinen joka suhteessa.
Eihän siitä tule kuin paha mieli.

Kun toiset päivät ovat ihania ja aurinkoisia ja edellinen ilta sujui suloisesti, on sitä tultava ilmeisesti alas taas ennenpitkää.
Mielialaa saattaa tietty laskea se, että herätin itseni yölypsylle kahdesti (lisää maidoneritystä) joten olen nukkunut hiukan liian vähän ja ollut sisällä taas useamman päivän putkeen.
Huomenna olenkin sitten ekaa kertaa vauvasta erossa kun käyn tapaamassa paikallista kantoliinatukihenkilöä. Pelottaa vähän miten osaan yleensäottaen keskittyä mihinkään.

Sukelsimme jo yhdeksän jälkeen petiin pojan kanssa. Olin juuri lypsänyt ja pikkuinenkin oli skruudannut, mutta silti hän alkoi mönkiä ja tapitti minua silmiin "se tietty ilme" naamallaan. En paljon ajatellut vaan tyrkkäsin tissin suuhun ja vaikka vähän kirpaisi niin aika hyvä ote löytyi heti. Ei lapsella ollut oikeastaan nälkä, mutta hän katseli minua siinä onnellisen näköisenä kunnes muutaman imun jälkeen nukahti. Tuli kovin hyvä mieli itselle - ei siinä vaiheessa tullut mieleen että epäonnistuminen tuntuisi seuraavana aamuna vieläkin paskemmalta.

Aamulla vietimmekin mukavaa aika sängyssä. Annoin pojan potkutella ilman vaippaa, juteltiin ja tutustuttiin pieniin käsiin ja jalkoihin. Hän alkoi sitten näyttää nälän merkkejä joten päätin koittaa imettää kun oltiin vielä molemmat niin rauhallisia ja hyväntuulisia.
Vaan tappeluksihan se meni. Hän jaksoi kokeilla tasan pari kertaa ja kun ei saanut kunnon otetta, alkoi huuto taas. Koitin sitkeästi molemmilta rinnoilta, mutta sitten oli pakko luovuttaa ja pyytää Lauria tuomaan pullo.

Nyt on jälleen "huono äiti" -fiilis päällä. Tuntuu ettei pysty täyttämään lapsensa tarpeita. Kun kuitenkin tuossa tissilläolossa ei ole niinkään aina kyse ruokkimisesta vaan imemisentarpeesta ja rauhoittumisesta. Mutta tuttia en pojalle haluaisi kuitenkaan pistää. Täytyy nyt katsoa miten oma identiteetti tästä eteenpäin.

Kuka muistaa kyseisen tv-sarjan? Katsomme sitä 80-90-luvun taitteessa aina viikonloppuisin. Siinä oli tyyppi nimeltä Bubba, paljon muuta en muista.

Poika nukkui taas 5h ja alkoi sitten ryömiä meikäläisen rintakehää vasten joten herättelin molemmat miehet pulloilemaan ja itse olen nyt lypsyllä. Aika lehmäfiilikset päällä...
Täällä on niin kuuma että vauva oli hiestä nihkeä vaikka nukkuu pelkässä kestovaipassa ja hahtuvapöksyissä. Maitoakin kuluu ihan homona näillä keleillä, Eilen tehtiin meidän sisälämpöennätys eli lähes +27... mietin vaan millaista kerrostalossa mahtaa olla.
Mikontalot voisi olla "kuuminta hottia" :D

Sitä olisi kiva lähteä vaikkapa syksyllä käymään Tampereella.
Niin totaalisen kiva olisi :)

Täytyy katsoa miten mahdollistuu moinen reissu, vaikka uskalluksestahan kaikki on kiinni. Se mitä haluaa ja mihin uskoo ON mahdollista :)
En minä tiedä mitä siellä tekisi, ehkäpä näkisi tuttuja hieman rauhallisimmissa merkeissä. Pääasia kuitenkin että pääsisi hengittämään vanhan kotikaupungin ilmapiiriä, kulkemaan koskipuistossa, syömään jossain vanhassa tutussa ravintolassa. Istun jopa mielelläni autonrattiin tutussa kaupungissa vaikka sompailuksi se silti menee jos ajellaan Hämeenkadun pohjoispuolelta ;) Eteläosat on paremman hallussa.

Poika teki viimeyönä nukkumisennätyksen, 5h putkeen. Jotenkin sen pidemmäksi ei uskalla itsekään päästää univäliä vaikka järkikin sanoo että tottakai se nukkumisaika pitenee. Ja ruokaa upposi reilusti eilenillalla. Sain rauhoittumaan vasta kun itse kömmin peiton alle ja koppasin kainaloon. Sukat vielä pois niin pienet jalat painuivat äitin röllymasua (aika cruden näköinen vielä) vasten ja simmut painuivat kiinni. Aamulla ei tarvitse herätä itkuun kun toinen alkaa mönkimään nälkää/vaippaa ja kaikki ehtii hoitaa ennenkuin tulee liian paha mieli.

Valitsen jälkimmäisen.
Nämä viime päivät ovat olleet syntymän jälkeen parhaat. Poika nukkuu paremmin, on hereillä ollessaan hyväntuulinen eikä huuda vaipanvaihdolla. Äiti ei pelkää kipua, jaksaa hymyillä vauvalle eikä nasahda miehen vitsailuista vaan alkaa muistuttamaan taas omaa itseään. Syödä ja juodakin ehtii.

Mitä tapahtui?
Poika saa edelleen pelkkää tissimaitoa, mutta nyt pullosta. Pumppaan säännöllisesti molemmat rinnat ja säilön pakkaseen ja jääkaappiin. Lämmitetään tarvittava määrä ja se on siinä. Molemmat tyytyväisiä, turhaa porua ei enää väännetä. Maitoa riittää, parhaimmillaan tulee yhteensä 2,5dl/lypsy. Läheisyydestä se ei ole pois, päinvastoin, nyt saa isäkin mahdollisuuden kun lapsi ei roiku tissillä 24/7 vaan laatuaikaa ehtii viettämään myös hereilläollessa hyväntuulisen ja virkeän vauvan kanssa.

En tiedä mikä tuli. Imuote kenties huono. Luin kaikki maailman artikkelit ja kirjat ja tein sen 2vko töitä korjatakseni sen. Siitä huolimatta ongelmat eivät ikinä poistuneet ja poika ei ilmeisesti saanut maitoa kovin tehokkaasti koska imi jatkuvasti ja oli kärttyisä.
Lypsettyäni toista rintaa huomasin eron pulloruokinnan jälkeen ja kun sunnuntai-aamuna oli 15min itketty tissillä kun koitin imuotetta korjata, päätin että antaa nyt olla. Pääasia että toinen saa ruokaa, mielellään vielä omaa maitoa ja kasvaa sillä. Henkinen puolikin on nyt molemmilla parempi.

Läheisyydestä se ei ole pois, kun en suurinpiirtein laske poikaa vierestäni hetkeksikään ja nukutaan perhepedissä. Mielestäni poikaset kuuluvat emojensa lähelle, Matleena emätammana on ollut minulle molemmilla kerroilla mitä parhain esimerkki.

Neuvola oli tänään ja siellä punnituksessa tuli tulokseksi huimat 3605g, eli VALTAVA nousu kahdessa viikossa, kun syntymäpaino oli 3170g. No tänäkin aamuna hurahdi desi aamupalaksi ja parin-kolmen tunnin välein menee helposti se 80ml :)

Poika nukkui superunet, syötin puoli kahdelta ja nyt herättiin vasta kuuden maissa tissille. Vaan kuinka kävi. Ajattelin käyttää rintakumia jotta saisi paremman otteen kun hinkit olivat niin täynnä. Parilla ekalla imaisulla tajusin kuitenkin että nyt on jotain pielessä, vauva päästi otteensa ja huomasin kumissa verta. Sitten alkoi tuntua kipua.

Onneksi eilen oli keitetty pullot vaikka niitä ei ollutkaan tarvittu viikkoon, joten tämä aamu sitten meni korvikkeeksi. Pumpun kanssa sain tehdä töitä ennenkuin alkoi herumaan, en tiedä estikö toisen rinnan osittainen halkeaminen (kipu) maidontulon, onneksi sain lypsettya kuitenkin ja poika sai sitten vielä lisäksi tissimaitoa, nukkuu nyt tuolla isän sylissä. Itsellä on huono, huono fiilis. Maha on ollut sekaisin eilisestä ja muutenkin epäonnistunut olo.

En oikein tajua mitä tapahtui, mutta luulen että jollain tavalla rintakumi sen teki. En sitten varmaan saanut sairaalassa riittävää oheistusta niiden käyttöön koska siellä sujui hyvin kun alussa kumeja tarvitsin. Kukaan ei varoittanut siitä että jos ei heti saa hyvää imuotetta niin silikoni tekee taatusti kauheampaa jälkeä kuin vauvan suu. Tuolla ei nyt sitten imetetä pariin päivään ja se tietää jatkuvaa pumppausta ja keittämistä. Voi huoh että masentaa.