IRC-Galleria

Giitta on hieno super paras loistava erinomainen taitava ihqu ja kaikkea muuta!
Jenitan (elikkästen Keken omistajan) serkku opiskelee ratsuttajaksi joten sitä kautta bongasin hänet työskentelemään ponin kanssa. Tutustelivat tänään ensin juoksutellen ja sitten minun avustuksellani selkään.

Giitta ei edes hermoillut juuri yhtään. Muutama liikkeellelähtö- ja pysähtymisharjoitus ja lopuksi mentiin liinassa ravia molempiin suuntiin. Ja kakara oli niiiiiiin upea! Loppukäynneissä jopa päristeli ja oli muutenkin sellainen että "okei, kaikki käy".
Nyt saa pari viikkoa taas miettimistaukoa ja sitten jatketaan. Less is more, mutta kyllä taas tuli todistettua (omahyväisellä äänellä) että poni on niin hyvin valmisteltu kaikkeen että eipä tässä mitään yllätyksiä vielä oikein pääse tulemaankaan.

Meidän hevosista se joka tulee laukalla portille vaikka heinäkasalta jos vislaan.
On se vaan! <3

Julius nukkui sitten koko yön läpeensä omassa sängyssä. No, oletinhan minä ettei siitä tule ongelmia, mutta ei tosiaan edes aamuyöstä lähtenyt haahuilemaan vaan vasta normaaliin heräämisaikaan alkoi verho heilahdella ja vauva nousikin ensin katsomaan ja kujertamaan jolloin sai veljensä kunnolla hereille :)

Severin 11kk päivän kunniaksi jätin yöimetykset pois ja samalla vasen huonosti heruva inhokkitissini saa jäädä eläkkeelle ;) Vielä on iltaimetys jäljellä ja sitä varmaan harrastetaan +- kuukausi. Sitten olen työni tällä saralla tehnyt - kiitos ja loppu. Vuosi lasta kohden, ainoa syy imettää on lasten hyvinvointi ja maidon ylivertaisuus. Itse imettämisestä en ole koskaan pitänyt, ehkä kehtaan sanoa sen nyt viimein kun oma osuus alkaa olla hoidettu. Silti kannustan kaikkia äitejä tekemään sen lastensa vuoksi! En koe itseäni marttyyriksi ja uhrautuneeksi asian puolesta - ja onhan imettäminen toki helpompaa kuin pulloruokinta myös.

Tästä sitten vähitellen katselen koska tulee tilaisuus siirtyä Laurin viereen makkariin nukkumaan, eli koska Seve päästää äidistä senverran irti ettei yöllä tee jatkuvasti tsekkauksia olenko paikalla.
Varmaankin sitten kun tämä eroahdistuskausi on ohi. Vuoden sisään kuitenkin. Ihanaa! Joku halii muakin välillä ;)

Sain lisäksi rästissä olevat ja myöhästyneetkin alv-ilmoitukset tehtyä tänään, siivosin karsinat ja kävin kaupassa. Kello ei ole edes vielä yhtä.
Vapaapäivä... wtf? ;) Olen ollut liian väsy pelaamaankaan. Pitäisiköhän... :D

huhhuh, kotona...

Syön suklaata ja kuuntelen Turkkilaista metalia.
Blackmetal alkoi kyllästyttää joten nyt rulettaa Mezarkabul ja itämaiset folk-melodiat :)

Tämä viikko on ollut rankka. Olen poikki mutta melko onnellinen. Kunto on hyvä ja kaikkeni olen antanut - enkä edes turhaan :)
Pahin on kuitenkin edessä: Huomenna täytyy mennä lasten kanssa Ikeaan. Voi helvetin perkeleen homonkakka! Ei tule olemaan kiva reissu, mutta tuleepahan tehtyä kun ne sängyt on hommattava.

Eilen sensijaan oltiin Nummelassa kolmistaan ja kaikilla oli mukavaa. Sai vähän aikaa kulumaan ja turhia hankintoja tehtyä ;) Ostin jopa itselleni jotain, kun oli paitoja 70% alennuksessa Seppälässä. Päägalloja etc.

Tänään perjantaisiivous tehty, vigit lauottu, Batteryt juotu ja kello vasta kymmenen.
Näillänäkymin Deifi tulisi tuossa vapun tienoilla himaan riippuen keleistä ja siitä miten meikäläisen käsi kestää implantin laiton jälkeen ison pelleilevän hevosen lastaamisen ;)

Joo. Väsyttää.
Olin eilenkin niin poikki että kun menin ennen kasia nukuttamaan Severiä niin jäin sille tielle.
Mulla on nyt duunijuttuja su-pe välillä joka päivä. Maanantai piti olla vapaa mutta tuli se varsan vienti. Tänään piti olla vapaa, vaihdettiin vuoroa joten vapaa viikonloppu.
Onneksi hevoshommat on sellaisia että niissä ei mene hermo, jossain asiakaspalvelutilanteessa kiristyisi varmasti pinna tälläisen uupumuksen päälle, mutta paskaa lapatessa voi nollata aivot ja pistää kropan kärsimään ;) Ja taas tuli tehtyä parin tunnin kokovartalotreeni.

Kyllä mä vähän kelailinkin siinä samassa kun Joelfinan boksia mätin.
Feminismiä kun väitetään tasa-arvoa edistäväksi aatteeksi.
No nythän on niin että ihmiset on pirun ahneita ja jos tasa-arvo toteutuu niin meneekö tämäkin aate överiksi? Pistetään miehet kärsimään kostoksi menneistä ajoista? Ajetaan naisten etua jo miesten edun yli?

Minua ällöttää sukupuolten välinen etujen tavoittelu muutenkin.
Tässä tapauksessa olisin sitten ehkä itse se humanisti joka ajaa yksilön etuja ja yksilönvapautta sukupuolesta riippumatta. Toisaalta jokaisen pitäisi pystyä ajamaan omaa asiaansa edes vähän myös itse - olla oman onnensa seppä. Apua toki voi saada jos sitä osaa pyytää mutta periaatteessa yksilö on viimekäden vastuussa omasta hyvinvoinnistaan. Täysin satanistinen ei kantani tähän kuitenkaan ole vaan arvostan pitkälle yhteisöllisyyttä ja heikompien tukemista. Mahdollisuudet avaavat uusia mahdollisuuksia ja hyvä tulee usein takaisin kun sen laittaa kiertämään.

Otan eilisen tekstini siltäosin takaisin että meillä oli vuokraajalla käynyt vahinko. Asia on selvityksessä, hän soittaa anteeksipyynnöt.
En silti kauheasti arvosta sitä että hyökätään asiasta päälle ja puhutaan kuin pikkulapselle.
Samoin ihmettelen kuinka tunnistaa nimeltä hevosen useiden kymmenien metrien päähän, no varmaan muuta kautta kuultu että Keke on meillä joten sillä ok.

Toiset päivät vaan menee alusta loppuun pieleen ja eilinen oli yksi niistä. Koitan tänään koota itseäni vähän. Giittallekin olisi jo ratsuttajaa tiedossa ja ehkä jo vkl tulossa eli hommat etenee jossain suhteessa johonkin suuntaan.

Mua vaan vä-syt-tää tänäänkin mielettömästi. Onneksi Leila tekee tallityöt tänään. En ole hänelle vihainen, jokainen voi mokata joskus ja jos pyrkii korjaamaan virheensä niin uskon anteeksiantamiseen.

Eilinen epäilykseni piti paikkansa. Sissi varsoi viimeyönä.
Kauniin tähtipäisen orivarsan, harmi vaan että se ei ollut elävä :(
Minut soitettiin viemään varsaa tutkittavaksi, kyyneleet tulivat silmiin kun näin pienen mustan säkin jonne varsa oli piilotettu. Nostimme sen pakettiautoon ja ajelin Viikkiin jossa obduktio tehtiin jo tänään.
Sähköpostiin tuli pari kuvaa Virpille annettavaksi. Kyllä oli suloinen varsa, ikäänkuin nukkui silmät kiinni.

Itselläkin on tyhjä olo kun on jo monta kuukautta seurannut tamman tiineyttä ja odottanut varsaa syntyväksi. Vaikkei ole oma, niin silti koskettaa samoin kun se suru mitä tämä on tallilaisille ja tamman tukijoukoille aiheuttanut.
Huomenna kun menen töihin, on masu poissa :(

Odotus sekä oman Zafirini että töissä Jossun kohdalla jatkuu. Molemmat varsoisivat kesäkuun alussa.
Silti se iloinen fiilis on nyt jotenkin poissa. Ei osaa kuin toivoa parasta ja ajatella että elävä, terve varsa on suuri ihme.
Varsakuume laskee kummasti tälläisistä tapauksista.

Huomatkaa keskittynyt ilme ja tamman "mitä tuokin ämmä tuolla meinaa" -mulkaisu.
Kiitos kuvasta Johannalle, Deifi tulee näillä näkymin tuossa kevätpuolella, toivottavasti jäädäkseen.
Tamma kokeili aluksi että tarvitseeko minua totella, mutta kun istuin selkään niin tuntui että olisin tullut kotiin. Hei, mähän olen ollut täällä ennenkin ;)

Zafirin mahanen tänä aamuna