IRC-Galleria

Eräässä huoneessa jossain ihan muualla tyttö katselee ikkunasta ulos. Ankean harmaa ilma, aurinkokaan ei paista. Lunta on vielä maassa, maa on kova ja kylmä, pakkasukon talven aikana jädyttämä. Nyt on jo huhtikuu, tyttö ei löydä kevättä.
Huhtikuussa tilastoissa tehdään eniten itsemurhia.

Huoneessa tyttö avaa kaihtimet niin auki kuin saa, jotta olisi enemmän valoa. Valoa, valoa, kasvitkin kuolevat ilman, mummin laittama ahkeraliisa, lahjaksi saatu kaktus. Toinen kaktus kuoli jo, teki itsemurhan vuosi sitten huhtikuussa.
Huhtikuu on julma kuukausi.

Tyttö katselee ulos, siristelee silmiään, näkyykö valoa?
Ehkä, jos oikein pinnistelee, kaukana, taivaanrannassa -
Voi ehkä nähdä pienen vilauksen...
Valoa?
Valoako?

Enää ei itketä, nyt kuuluu olla iloinen, nyt ollaan iloisia, on kevät, sinun pitää vain tuntea se. Enää ei itketä, kuuletko?
Kuuletko?

Valoa.
Enemmän, enemmän.
Valoa. Tyttö tietää. Tyttö elää valosta, kuolee pimeyteen.
Sitä hän odotti koko pitkän pimeän syksyn, pitkän, loputtomalta tuntuneen talven. Valoa.

''Elää valosta.''
Tyttö kävelee pois ikkunan luota, maton poikki, lipastolle. Avaa laatikon, nostaa pois valokuvakansion, katsoo sen alta. Ei, ei vielä. Sulkee, avaa toisen laatikon. Siellä, kouluvihkojen alla, talvi piilottaa sen peittonsa alle. Tyttö nostaa, ottaa kiinni talvenkulmasta, löytää etsimänsä, talvi on poissa, talvi on hävinnyt, tyttö on voittaja, kunnes tulee taas uusi talvi. Mutta sitä tyttö ei vielä tahdo ajatellakaan.
Tyttö avaa purkin, juuri sitä mitä pitikin, juuri oikeaa sävyä. Taas lipastolta ikkunalle, maton poikki, yli talven, runnoo askelillaan talven selkärankaa, tänään on voittaja, talvi on häviäjä. Talvi on häviäjä.
Kastaa sormensa, siitä tulee keltainen, pisara putoaa hameellekin. Ei se haittaa, ei se mitään, minä olen tänään voittaja. Minut on merkitty, keltaista, se on kevään merkki, eikö niin?
Antaa sormen liukua ikkunan kylmää pintaa vasten, sormi piirtää ympyrää, aloittaen keskeltä, viiva jatkuu kuin tiuhaan kerään kiertynyt käärme, laajenee, laajenee, peittää alleen talven viitasta pudonneita pölyhiukkasia.
Siitä tulee hieno, ihan varmasti, se on minun, ehkä muidenkin, jos löydän jonkun, jonka kanssa sen voin jakaa. Se on kevät, tiedän sen.
Minä tunnen sen, kuuletko?

Kauempana näkyy hahmo, kävelee tytön ikkunaa kohti, hymyilee, tyttö tietää sen, tuntee sen. Hahmo vilkuttaa, hymyilee, tyttö näkeekin sen.


''Minä tahtoisin olla sinun lapsesi, Aurinko.''


Jossain ihan muualla, siinä eräässä huoneessa, tyttö hymyilee viimeinkin keltaisen aurinkonsa läpi.










''
Sinä
olet
minun
lapseni
''

Tarvitsen jonkun, johon purkaa voimakkaat tuntoni.




--




Eilen [4.4] olin levoton lapsi. Levottomasta lapsesta tuli teeveekokki. Teeveekokin alter ego on paloittelusurmaaja Veitsikäsi-Edward. Veitsikäsi-Edwardin alter ego on pistelysurmaaja Varrastikkukäsi-Edward.



--

EILEN:

Lehmä oli hyvin ahne tänään. Mulle tuli mieleen että jos se laivautuis niin se laiva uppois ja Matti putois mereen. Lehmä söi vaikka mitä! Sanoin sille että hammastahnasta saa mahapuruja mutta vessaharjat kutittaa kuiteski. Ei se oikein uskonut ja nielaisi Mustin kopin. Ja lehmällä oli tärkeää sanottavaa : Hei uskallan katsoa sikakoirapornoa!
Uskallatko sinä? En usko. Mie uskallan. Ja tapan ne kaikki! Olavi kyö kärpäslätkällä niitä jotka antaa mulle tukkapöllyä ja sain sitä tänään ja se liero nauro vaan.
Mulla oli pusuhuulitikkari ja annoin sen sille kun sillä ei oo mitään muuta tekemistä kuin mittailla valkosia seiniä vaikka se kuiteski on niinku vitsiniekka.
Oli mulla muutakin mutta oon kettu ja koira ja jänis ja en mikään mutta kaikki ja osaan kaiken ja se norsu juoksi mun korvalla ja niskakuopassa ja sanoi että selkäranka on helmiä.
Ja kai mulla olisi vähän tarvetta siihen joka alkaa psykolla ja loppuu terapiaan. Mutta Muu-Mies söi näkkäriä mun tyynyllä ja siihen jäi murusia.
Mun teki mieli sitoa sen varpaaseen naru, se sanos että ''lav n' piis to your night, lil sys'' ja mie sanon sen sulle hiljaa ettei Ukkosen Eukko kuule ja lavertele hyttiäisille.
Sehän se vasta kieroa olisikin.


TÄNÄÄN:

Aamulla heräsin kun Miso huuteli ja söin aamupalaa varmaan, en muista niin tarkkaan. Olavi tarjos mulle kai jotain hassua.
Otin siitä punaisesta ruukusta kokonaisen annoksen ennen kuin lähdin kaupungille ja sitten ravattiin niissä hassuissa kopeissa joissa on verho ja se oli hassua.
SItten veljen kanssa seisoskeltiin vähän torilla ja siellä oli joku korokkeella laulava kerho ja siinä kerhossa oli pari pillipiiparia ja yksi pillipiipari oli aika hassu torvisti. <3
Sitten menin veljen kanssa palatsiin ja katsottiin niitä hassuja eläviä kuvia. Yksi lapsi tai en tiedä oliko se koira kysyi että kuka sammutti valot? ja mie vastasin mielessäni että Olavi, se tekee sen aina. Ja karkit sanoi mahassa hui ja humpsis ja yökötti ja hui oli hassua. Kun se mammuttikin oli opossumi ja se toinen opossumi sanoi että pervo.
Ja torilla oli korokkeella laulava nainen ja sanoi että moi olen Jonna ja sitten Ilari soitti bassoa ja oli hassu ja ihan Ilari.
Ja sitten ei ollut kynää ja piti pyytää joltain lainaksi ja Ilari kirjoitti karkkipussiin. <3
Ja menin kotiin ja lauloin että anteeksi en voi auttaa ja sitten imuroin ja meni villakoira imuriin ja naukaisi.

[Vastaa kysymyksiin käyttämällä biisien nimiä]




1. Sukupuoli?
- Poika joka käyttää laseja (Zen Café)
2. Suurin unelmasi?
- Me ei kuolla koskaan (Olavi Uusivirta)
3. Inhoan?
- Clocks (Coldplay)
4. Mikä fiilis on just nyt?
- Laiska, tyhmä ja saamaton (Zen Café)
5. Miten elämässäs menee?
- Multa lähtee järki (Apulanta) / Hulluus ovella kolkuttaa (Egotrippi)
6. Mistä pidät?
- Lootusasentoon (Tyrävyö[Kalle Päätalo])
7. Minne haluaisin matkustaa?
- Paikkaan parempaan (Flinch)
8. Mitä haluut sanoa tyttö-\poikakaverilles?
- Tired Of Waiting For You (Green Day)




:'D

Joudun kulkemaan kahdesti pyöröoven läpi. Pitää kiirehtiä, ettei ovi puraise kantapäitä. Sitä ajattelee vain, että mitä jos jäisi ikuisiksi ajoiksi pyöröoveen. Pyörisi vain, kävelisi ympäri, ympäri, vaikka väsyttäisi, pitäisi vai kävellä jottei ovi tulisi päälle. Pyöröovi on juoksupyörä, minä olen hiiri, jonka häntä jää liian helposti pinnojen väliin.

Bussipysäkillä tajuaa asioiden irrallisuuden. Sitä vain seisoskelee ja vilkuilee vähän väliä, näkyykö sitä pyörillä varustettua metallilaatikkoa. Ympärillä, lähellä on ihmisiä, mutta kuitenkin ne ihmiset ovat kaukana. Seison siinä loskaisella kadulla, vilkuilen vaivihkaa muita. Jotain ihmisiä vain, niitä tavallisia, kuin bussipysäkeillä yleensä näkeekin, heille itselleen sillä on merkitystä, keitä he ovat, ei minulle, ei nyt -


--


Apteekin edessä isä odottaa lapsensa kanssa bussia. Ehkä suurinpiirtein 5- tai 6-vuotias lapsi on puettu punaiseen haalariin, punaiseen kypärälakkiin ja punaisiin kumisaappaihin. Niin, punainen on tyttöjen väri. Lapsi loikkii katua pitkin poikittain, katsomatta törmäileekö muihin ihmisiin, keskittyy kielenpää ulkona siihen tiehen, jonka on itse valinnut. Pysähtyy keskelle katua, muitta mutkitta pyllistää ja kurkkaa jalkojensa välistä. Nauraa. Ruskeat kiharat eksyvät suuhun, silmät vilkkuvat.


Olinko minäkin tuollainen?

Siinä tapauksessa en ole enää. En osaa olla enää lapsi, en muista miten se tapahtuu. Pystyn vain kuvittelemaan, omasta maailmastani, lasten ja aikuisten maailman väliltä, millaista se olisi. Millaista olisi elää lasten maailmassa?


''Punainen on tyttöjen väri.''
Punainen, ruudullinen huivi.


''Sininen on poikien väri.''
Sininen reppu ja siniset kengät.


''Ei saa astua viivojen päälle!''
Vilkaisen alas. Astuinko? En kai vaan...
Astuin. Seison viivan päällä.


''Minä itse! Minä olen jo iso tyttö!''
Pienenä halusin olla iso. Nyt kun olen -
Olenko?
- iso, en enää tiedä, haluaisinko. Enkä tiedä olenko pieni vai iso. Ehkä en kumpaakaan, ehkä olen vain jotain siitä väliltä? Ihmiset lokeroidaan, ''oletko jo iso poika?'' , ''Sinä olet vielä liian pieni''. Olen jotain siitä väliltä, keskeltä,yhtä kaukana kummastakin päästä, en ole etelä, en ole pohjoinen. En ole aikuinen -

- en lapsi.
Olen jotain määrittelemätöntä, jotain mitä selitään luultavasti vanhempien oppaissa sanalla ''nuori'' plus muuta sälää.

Mietin, miten erilaista olisi elää vielä lasten maailmassa. Aikuisten maailmassa sanotaan ''Päivää'', vaikka ollaan selvillä vain omasta kokousajasta, ja kysytään ''Mitä kuuluu'' vaikka ei oikeasti välitetä. Lasten maailmassa pukeudutaan tyttöjen ja poikien väreihin, katsotaan Muumeja ja sanotaan, niin kuin asia on.


--


Bussi tulee kohdalle, istun, istun oikealle pysäkille asti. Nousen, laskeudun bussin portaan loskaiselle tielle, kävelen, kaivan avaimen poikien värisestä repustani, avaan oven, astun sisälle, heitän repun lattialle, riisun kengät, takin, huivin. Ja huomaan vasta nyt etten ole ajatellut koko aikana mitään, mitä muistaisin ajatelleeni.

Jääkaapille, nälkä. Avaan oven,
ne pienet siniset miehet hyppäävät ulos.

''Iltapäivää, haluaisitko herneitä?'' kysyy Muu-Mies.
''Huomenta, ottaisitko jugurttia?'' kysyy Olavi.
''Päivää, tahtoisitko juustoa?'' kysyy Juupajuu-Mies.
''En mitään, mutta kaiken.''
''Ymmärrän'', mutisee Ookoo-mies ja tosiaan ymmärtää.
''Senhän sinä osaat parhaiten.''

Suljen oven, vähän ennen kuin se menee täysin kiiinni, valo sammuu, jääkaapin ohje väittää, että se johtuu automatiasta, minä tiedän, että se johtuu Olavista, joka sammuttaa sen margariinin takana piileksivästä katkaisijasta.







Ja minä katkaisen itseni olemalla jotain mitä en ole, katkaisijasta jota en tiennyt edes olevan olemassakaan.

Minulla on kysymysmerkkejä lipaston laatikoissa, maton alla, ikkunalaudalla, säästöpossussa, vanhassa hatussa ja lattianraoissa, piilossa, ja ne pyrkivät esiin silloin kuin tuntuu, että muutenkin pää hajoaa.

Minulla on huutomerkkejä suussani,kielen alla, ne pysrkivät ulos liian usein silloin kuin ei pitäisi.

Minulla on pilkkuja korvan takana, pudottelen niitä sinne, missä haluan yhdistää kaksi asiaa yhdeksi, vaikka ne eivät koskaan sovi täsmälleen.

Minulla on pisteitä sellaisten asioiden perässä, jotka päättyvät vaikken haluaisi.



MINULLA ON VÄLIMERKKISYNDROOMA.
Jos voisin, ottaisin sen kiinni, veisin ullakolle ja piilottaisin avaimen.



.

,

?

!

--


Klo 12.15 ja siitä eteenpäin:

''Olet koe-eläin! Sinussa on jotain eläimellistä!''
''KRRrrrrAuH!''
''ÄrrMurr.''
''ÄLÄ VARASTA MUN REPLIIKKEJÄ! MINULLA ON VALMIIT REPLIIKIT!''
''HrrMURR!''

-

''ONKO SINULLA YKSI YKSITYINEN YKSITOIKKOINEN YKSILÖPERSOONA?

ON MINULLA KUUSISATAAKYMMENTÄ NANOSEKUNTIA JA MILJARDIKYMMENTÄVIISIMILJOONAA KILOGRAMMAA JA VIISITUHATTAKOLMESATAATOISTA HIIRENKORVALLISTA JA KYMMENENTUHATTAKOLMEKYMMENTÄKAHDEKSAN PILKKU VIISI PROSENTTIA BRUTTOKANSANTUOTTEESTA JA KAHDEKSANSATAATUHATTAVIISIKYMMENTÄMILJOONAABILJOONAAKVINTILJOONAA METRIÄ PLUS TUHATKUUSIKYMMENTÄKOLMEKYMMENTÄ PILKKU KAKSITOISTASATAATOISTAKAHDEKSANKYMMENTÄ SILINTERIHATULLISTA SEKÄ KUUSITOISTAKYMMENTÄKOLMESATAA PILKKU VIISIKYMMENTÄYHDEKSÄNTOISTA MILLIMETRIÄ ETTÄ SEITSEMÄNSATAAKYMMENTÄTOISTA MILLIGRAMMAA JA KISSANVIIKSET, KURKKUPASTILLI JA HAJONNUT BANAANI. PISTE! ''

''Kelatkaa, en revenny kertaakaan!''


---


Klo 15.12 ja siitä eteenpäin:

Puistonpenkillä istuu kaksi vanhempaa naista, katsovat kadulla kulkevia ihmisiä, siemailevat marketin ala-aulan automaatista ostettuja take-away-kahvejaan ja keskustelevat Suomen Nuorison Tulevaisuudesta kovaan ääneen, jotta ohikulkevat mp3-soittimiaan huudattavat ONLYhenkkamaukkaoneway-sukupolven teinit varmasti kuulisivat ja huomaisivat täti-ihmisten tarkoittavan heitä ja kun keskustelu tyrehtyy hetkeksi ja molemmat ovat vähän aikaa hiljaa, kärpäset pörräävät heidän ympärillään ja sitten toinen naisista avaa suunsa ja melkein nielaisee pienen eksyneen kärpäsen mutta se lentää hänen nenänsä kautta ulos ja nainen kysyy merkitsevään sävyyn:
''Mihin on peruskoulun hyvä opetus ja kuri kadonnut?''




Samaan aikaan epätoivoinen oppilas tuskailee tietokoneen ääressä, mutta koska sattuu omaamaan lieväasteisen psykoosin johon sisältyy siis hallusinaatioita sun muuta mukavaa, hän onnistuu kyhäämään siinä pyörivällä tuolilla istuessaan selvästikin yliampuvaa mielikuvitusta ilmentävän ja opettajan kiusaamistarkoituksellisen tekstinpätkän joka kuuluu seuraavasti:
''Avasin pari kirjaa ja huomasin että ne ovat suhteellisen tylsiä joten kuorin itselleni mieluummin banaanin.
Mutta koska työ oli pakko tehdä, istahdin olohuoneeseen tummapaahtoisen kahvin sekä muutaman turkinpippuripussillisen kera ja pakottauduin lukemaan nämä kyseessä olevat tylsänpuoleiset kirjallisuusklassikkojen irvikuvat. Koska opettaja vaati myös jonkinlaisen selvityksen ’’päättötyö’’ salanimellä, vaivauduin myös juuri ja juuri avaamaan Wordin eteeni ja kirjoittamaan näinkin fantastisen alun aineeseeni. Olen muuten sivumennen sanoen ylpeä siitä koulutuksesta, jonka olen peruskoulun aikana saanut.''




Naiset nousevat ja toivottavat toisilleen hyvää päivänjatkoa ja kumpikin ajattelee sitä vaikei myönnäkään, että löytyykö heille enää vanhuudenpäivillä veroja maksavia kunnollisia elättäjiä kun kerran peruskoulu on sitä mitä se on.



Oppilas mainitsee tekstissään, joka on muuttunut jo suhteellisen järkeväksi tilapäisen mielenhäiriön jälkeen, sanan ''neekeripoika'' ja Word kehottaa ''tarkistamaan, sopiiko sana kirjoittamasi tekstin tyyliin.''

..




Terapeuttisetä: Joo, luulen että uni vois auttaa. Mee nukkumaan, oot selvästi yliväsynyt.

Potilas: Äh. Ei se vaikuta siihen. Kun yritän nukkuu nään vaan outoja unia ja lopulta herään miettimään niitä unia enkä loppujen lopuks pysty nukkumaan juuri ollenkaan.

Terapeuttisetä: Mitä ihmeunia sä sitten näät kun niitä pitää keskellä yötä herätä pohtimaan?

Potilas: No, jotain ihmejuttuja vaan. Niissä on aina jotain pieniä miehiä jotka asuu jääkaapisssa ja sitten liimaan niihin hedelmätarroja. Tai sitten heitän niille naksuja. Ja sitten kaikkia muitakin outoja olioita ja seikkailen siellä keskellä ja ne puhuu jotain outoja lauseita jaja -

Terapeuttisetä: Psykoosi. Sulla on tyttö PSYKOOSI.

Potilas: Onko psykoosin kyljessä hedelmätarra? Multa puuttuu vielä psykoositarra.

Terapeuttisetä: Onko sulla hallusinaatioita? Tai delusioita?

Potilas: Se tarra, onko se tarra sininen?



..




TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
ei oo. se naksuttaa.
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
naksnaks.
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
Niksniks.
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
vrää.
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
KRAUH!
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
MURR!
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
ÄRRmurr.
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
(se on naksu ku ääntelee en mie)
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
(okei.)
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
KRÄÄÄÄK.
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
Kopkop.
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
pom. pomps.
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
tumps tumps.
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
slurp
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
Mums mums.
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
Rousk rousk
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
kling klong
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
pimpom
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
kauh kauh
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
viuh
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
huis
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
töps.
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
HUMPS!
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
TÖÖT
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
pauk
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
poks
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
[det var min ääniefekt.]
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
PIUM PAUM
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
trööt.
TSUH NAKSU. Aika herkkuu. sanoo:
kahin kahin
Janswen // Naksuu<3 sanoo:
zip.



--



Sarjassamme järkevät keskustelut.

No ei oo turhan nastaa enää nousta aamuisin
Ei voi sanoo hurraa enää edes jouluisin
Pääni muovipussihattuun laitan hautumaan
Vielä hetken aikaa niin mä pääsen nirvanaan

Sä teet niinkuin käsketään
Olet niinkuin määrätään
Jos sä haluut olla cool

Multa lähtee järki
Mut ehkei se haittaa
Oi oi oi
Multa lähtee järki kauas pois
Multa lähtee järki
Vaikkei sitä ollutkaan
Oi oi oi
Multa lähtee järki kauas pois

[Apulanta- Multa lähtee järki]


---


Väsyttää. Sitä yrittää väkisin nousta aamulla ja kuvitella että kalenteriin katsomalla tulee kevät. Keväällä ei ole kinoksittain lunta, ei.
Toivoisin, että omistaisin positiivise ajattelutavan. Sellaisen, että löytää joka asiasta jotain hyvää, jonkun valonpilkahduksen. Että osaisi sanoa juuri ne toista piristävät asiat, kertoa juuri sen mitä toinen siinä mielialassa kaipaa. Olla päivänpaisteena jollekin, joskus.
Tunnen yhden tällaisen ihmisen.

Se en ole minä.
Huonoina päivinä minä olen harmaa pilvi auringon edessä, hyvinä vaaleampi ja repaleinen hahtuvapilvi, jolloin auringonsäteet pääsevät lävitseni.

Aamuisin on vielä kylmä ja vihreähuivinen tyttö bussipysäkillä kätkeytyy huivinsa taakse.
Hän pääsee vielä istumaan, mutta kohta bussi on taas aivan täynnä. Kaikki ovat menossa jjohonkin, kaikilla on kiire jonnekin. Vihreähuivinen tyttö miettii mitä tänään oppii vai oppiiko ollenkaan. Lukee vähän kirjaa, jossa hassu poika kirjoittaa hassuja tekstejä koulun ilmoitustaululle. Pohtii, miten poika voi olla niin viisas, mutta aikuinenhan kirjan on kirjoittanut.
Koulussa jatkaa samaa rataa kuin aina ennenkin.
Koulu on juna. Opetussuunnitelma on veturi, opettajat veturinkuljettajia ja konduktöörejä. Liput ovat todistuksia.
Oppilaat kyydissä istuvia matkustajia, tieto junanvaunut.


''Äiti, opin tänään laskemaan ihan itse.''
Nousta paikaltaan, kävellä seuraavaan vaunuun ja istahtaa jälleen.

---

Taimi, jonka annoit minulle,
on nyt suuri puu
ja sinä saat
poimia sen hedelmiä.



Lumipallo, jonka minua kohti vieritit,
kasvaa yhä suuremmaksi
ja lopulta jäät itsekin sen alle.







Ajatusharjoitus. Mieti,
kummasta on sinullekin hyötyä.

---