Koppa kaljaa ja makkaraa sinappihöystein, aurinko polttaa ja moottoritie sulaa kun kananmunasta lettutaikinaa taikoo. Mitään näistä ei tietenkään minulla ole, aurinko toki mutta piileskelen siltä. Velkani ei anna minun näyttäytyä, uhkaa puukolla ja kertoo tarinoita Matti Nyksi Nykäsestä.
Nyksistähän tarinoita löytyy, ilman karttaa ja kompassiakin. Sama vaikka keksisi itse, totta ne kuitenkin ovat. Sankaritarinoissa on se hyvä puoli, että jos olit yksin taistelemassa liskoja ja menninkäisiä vastaan, se on sinun sanasi muita vastaan. Ja koska muut ovat pellejä niin olet aina oikeassa. Vain punainen nenä puuttuu.
Karu totuus paljastuu jos oli muita paikalla, "Ei se Nyksi nyt ihan noin mennyt -" Sitten tulee pizzaveitsestä.
Pikkutuhmaa taikuutta, tai ilkeämpää kuin kaksi viikkoa jääkaapissa käynyt läpimätä pahuus. Oiva keino käyttää musiikkia tekosyynä paskanjauhantaan kun oikeasti mitään sanottavaa ole eikä tule vaikka kärsisin puheripulista. Jos sellanen tauti iskisi niin en vain klonksuttaisi näppikselläni tänne.
No kyllähän. My precioussssss.