IRC-Galleria

dirtyCUTfreak

dirtyCUTfreak

Keep your fingers crossed.

Lauantai, 4.9.2008Perjantai 31.08.2007 20:40

Sinappista. Tunne on sinappinen, maailma samoin. Tiedättekö sen? Se on ruskeaa mössöä, ehkäpä tahmahtavaakin, jää sormiin ja polttaa perseessä. Sitä se on. Ei kuitenkaan tulista, mietoa sanoo tuubi.

Hoh, viides merkintä elokuulle. Lasketaas taas, 31.8.07 = 19... + 5. merkintä = 24... miinus hius joka lähti just! 24 - 1 = 23!! Se on kaikkialla.

Numeroilla leikkiminen on kuin itsensä hiplaaminen kädettömänä. Turhauttavaa.

Kristalliprinsessat. Missä on kristalli-Yrjö joka pelastaa? Pakkasessa, pakastin annoksen viime laattauskerralla, se on melkeinpä syväjäädytetty jo.

Humalassa? Kuka helvetti tänne selvinpäin kirjottelis, soberism on uskonto joka tuhoaa maailman.

Lajinsa parhaat selviytyy. Ei nykyään.

Riisitulva.Torstai 09.08.2007 23:00

4. merkintä jo tälle kuulle. Huisia. 4+9+8=21!!! eiku! EI SE OO 23!

Kusetustahan se sitten. Sekin on kusetusta kun vie koiran ulos pissille. Miten siis käy Jimsulin kun yksin asuu :/ Ei ole kukaan koiraa kusettamassa.

Eiköhän tuo läppä ala olemaan jo kovin lapsellinen... Ei! Sitä saa mitä tilaa kun deittipalveluun soittaessa sanoo että "pillu se on hylkeelläkin." Kenes muun vika ellei sun jos sieltä hylje ovelle tuleekin kolkuttelemaan?

Hukkasin tämän sivun hetkeksi, pop uppien tulvaan. Popuppien. POPAP. Alkaa tuntua ettei koneeni olekaan niin puhdas pulmunen kuin väittää olevansa. On taidettu käydä muita koneita riiaamassa ja nyt kärsitään pöpöistä. Siitäs saat paskakasa. Ei ole se kuppa niin mukava kokea eihän!

Punaiset langat ovat liian arvostettuja. Aika tylsäähän se olisi jos niitä runsainmitoin olisi, jokaisella meistä kesät talvet jouluisat värit yllämme. Ei oikein sopisi imagoon, ellei sitten kesällä kun palaa tomaatiksi ensimmäisten auringon tappavien säteiden osuessa herkälle hipiälleni. Sitten joutuisin ketsuppitehtaalle murkinaksi :/

Mutta mistäpä sitä tietää mihin käyttöön sitä menisi ketsuppina. ;D

Jumala sinusta loi sellaisen. Jumala joka rakennutti uuden arkin huvikseen, eläimet ja kaikki mukana, mutta eläimillä ei ollut tarkoitusta koska niiden ei tarvinnut lisääntyä. Itseasiassa pieni annos eläinpornia Eval Almightyyn olisi tehnyt siitä eräänlaisen hartaan ihminen meets nature-filmin. Korostanut kuinka entisaikoina pökittiin.

Tripled Manic State. Kolmeko niitä on? Mulla tiloja on ainakin vain pari hassua, siis missä voipi nukkua. Eli vähemmän kuin kolme. Ellei se tarkoita mielentiloja eikä asuintiloja. Kolme osavaltiota. Kolme S. Tatea. Kolme. Kolme sanaa ja kun valitsee kolmois-sanan jäljelle jää kaksi. 2 + 3 = 23.
The iivil Number 23.

It's everywhere! *In theaters not so near you*

On vain hetki aikaa. Onko hetki lyhyempi kuin 60 seconds vai jotain omituista, määrittämätöntä vaikka sinänsä loogista kuten 25s tunti? Miksi luotamme aikaan kuin kehnoon yksijalkaiseen muuliin joka taakkansa alla musertuu? Se puijaa meitä, lyhyempi aika tuntuu pidemmältä kuin luulisi koska ei pysty koskettelemaan itseään hassuihin paikkoihin, ja kun pystyy hiplaamaan, aika etenee juoksujalkaa poliisiasemalle nostamaan syytettä? Aika on täysi-ikäinen, kyllähän siihen saa jo koskea. Jos ei niin olen likainen vanha setä.

No mutta, siihenhän on hyvä pyrkiä.

UnforgivenPerjantai 03.08.2007 21:53

Mind of a Metallica, motherfuck and "kill 'em all"

Se oli Xzibittiä with slight hints towards Metallica.

Towards, se sanotaan joko 'toords' tai 'tovords'. Hassua eikö? Ei, aina samallailla! Ei muuta kuin yksi tapa sanoa sana! Onneks on muita tapoja, sanoja saa taivuttaa ja kieli elää. Muuten kirjoittaminen perustuen sanojen ääntämiseen olisi kovin vaikeaa, jopa mahdotonta. Ei ymmärrä ellen selitä, hajotkaa siis.

Olen sämpylä ilman nakkia, selosti Jeesus. Eli Jeesus oli paska ja halpa kopio oikeasta alkuperäisestä hot dogista. Dissaan Jumalaa koska ei Hän voi mulle mitään kun en usko siihen. Ja tämä jumala jota dissaan on toki mies o_o Muuten olisi kovat paikat edessä.

One day remains. Biisit antavat mahtavia ideoita, ne iskevät tajuntaan ja kiskovat olennaisimman esiin, jos tunnistat itseäsi biisistä artisti/bändi on osunut kohteeseensa. Saivat sut tuntemaan. Sitähän viihde on, tuntemuksien herättämistä. Suosituimmat osuvat useimmin kohteeseensa, täten tehden heistä suosituimpia. Eli jos (krhm) Eminem on yksi suosituimmista räppäreistä samaistumme tarpeeseen tappaa oman lapsen petollinen äiti?

Ei toki. Pitäisi opettaa Jimmyä crackkaamaan maissia? Emt, mutta tässähän tää reportti
(raport?) Munninan mailta alkaa oleekin.

Eli uskokaa itseenne, älkää muiden naamioihin mutta silti luottakaa, parempaakin on.

Holler and curseTorstai 02.08.2007 01:39

Doperide. Soi itsestään vaikken halunnut. Olen huomannut että monet asiat tekevät niin. Ulostaminen, oksentaminen ulostuksessa istuessa, sekä yskähtely pölisiittiön(siitepöly?) tunkeutuessa virkeinä heiluviin huokosiini. Pojilla on bileet, huojukoot.

Audi tv:ssä. Hassua vaikken edes katso tv:tä saatika luonto-ohjelmia, tiedän audin olevan auto. Miksen luule sitä virtahevoksi tai sen serkuksi pussirotaksi? Eihän noita eläimiä voi tunnistaa ellei niitä ei tiedä, mutta audin nyt aivokuollut koomapotilaskin tunnistaa alle jäädessään.

Meinasi tulla ajatusjumitus. Vähän kuin veripakkauma päässä paitsi siihen ei kuole. Joskus toivoisi toki kun katumus ja itsesäälin verkko on kuolettava, pitäen pienemmänkin sintin sisällään. Vähän eri sorttia siis kuin anaalilesbon verkkosukat joista valaskin pursuisi ulos, onneks hän ei niin iso kuitenkaan ollut.

23,39v sanoo omituinen heebo tiedoksiannossaan. Aikaa siis on ruhtinaalliset 7 viikkoa, 3 päivää, 13 tuntia, 34 sekunti 42 hetkeä kunnes jotain minuun liittymätöntä, mielenkiinnotonta diipadaapa tapahtuu, ehkä jopa Loposen Villen toimesta. Tuskin kuitenkaan, mutta eihän se ollutkaan kovin tärkeää.

Dear DiaryPerjantai 13.07.2007 17:23

Kiersin ympyrää kauan, sammutellen liekkejä. Kutsukaa minua, näytän paikan. Likaisen kellarin jossa murha tapahtui. Tässä se nyt on. Paikka, murha. Nyt aloittivat tanssin kuoleman. Valssilta tuo enemmän näyttää, mutta en ole osa mainiota tuomaristoamme, antakaa raikuisat aplodit Spedelle, Riki Sorsalle, Tauno Palolle JA HERMUSELLE. He kaikki ovat tanssineet läpi elämiensä, ongelmasta ongelmaan, pyörien ohi. Mutta katsokaas mitä parille tuomareistamme kuuluu? He ovat kuolleita, ns. raatoraiskattavia, madon syömiä tortilloja aivokudoksella. En valita, joka iltainen makaroni kyllästyttää.

Roskapöntön kansi pitää nuo tuoksujen villit öljyssä pitämät orgiansa sisällään, nauttien pienistä kiljahduksista sisällään. Jotkut hajut ovat kuin kevyt suputus korvassa, kaunis lauluääni tai DOJOING-ääni, mutta monet ovat heidän pahimpia vihollisiaan, karjumisia ja itkuraivareita. Meidän maailmamme, heidän sotansa. Go go Power Rangers!

Raamattu soi!

Varaslähtö JuhannukseenTorstai 21.06.2007 15:30

On se nyt saatana, tai nimenomaan hän, tuo metsiemme iloinen sarvipää jota Jahve pyllyraiskasi niin usein että osa sarviveikon takamuksesta erkani hännäksi.

Saatana siis asetti minut kiusaukseen, ja mitä heikko ihminen kuten minä voi tässä tilanteessa muuta tehdä kuin langeta? Vaihtoehtojahan on monia, mutta lankeaminen on houkuttelevin. Siksi sitä varmaan sillä nimityksellä kutsutaankin, olisihan se huvittavaa jos tässä tapauksessa lankeamisesta kävisi se että piipahtaisin maittavalla(?) aamupaskalla.

Opintolainankorvaukset sujahtivat tililleni kuin veri nenästäni näppäimistölle. Liukkaan tehokkaasti. Selvähän se mihin ne rahat menevät, vaikka olisi monia fiksumpiakin käyttötarkoituksia, kuten villasukkien tai pölyhuiskan osto, tai elämän. Mutta kuten sananlasku sanoo, rahalla ei onnea saa, mutta mainiot perseet kylläkin. Eli viinaa ja naisia, tosin mulla ei ole varaa kuin viinaan ;/ Parempi niin.

Hyvää ja kestävää Jussia ;D Imekää toisianne turvallisesti, suklaanmakuinen kumisaapas jalassa.

Hih, olinpa ovela otsikossa.

No mutta, oli vakavaakin asiaa. Dead serious. Indeed. Mutta eihän vakavuus sovi tänne, tähän irkkaajien julmaan maailmaan, missä pienikin tyop on murhaa. Ei ei, olen siis hiljaa, enhän halua turhia paljastella itsestäni. Jos sisimmän paljastaminen olisi verrattavissa ulkoisten elinten tuuletteluun, olisin myöskin niitä kulmilla esittelemässä pelkkä sadeviitta päällä.

In the hood, yo. Hopparit, kauan teillä kestää nostaa ne pöksyt ylös? Onhan se tavallaan jees jos kannatatte aatetta paskomalla housuunne ja sen takia niitä kesäkuumalla roikotatte, koska onhan höyryävä paska liian lämmintä tässä vaiheessa. Mutta ei se selitä sitä talvisin.

Hih. Uskotaan kaikki jne. Tämähän johtaa selvästi Vapahtajaamme, Anni Alkoholiin(homoille Antti Alkoholi, tai tytöille). Tykkäämme sitä lipittää, vaikka lattialla polvillamme lipoen. Kyllä, koska se on arvokasta. Jokainen lipaus maksaa. Mutta aina se ei ole sen arvoista, kuten ei ole se virolainen horokaan.

Silti, arvotamme viinan yhden huikan väkevyydellä. Tämä on väärin!

... Hih, katselin hetken(monia minuutteja) muualle ja näin oravan, taas. Kolmas kerta vissiin tänään. Selkeä vinkki Jumalalta, tuolta pilviemme yläpuolille kohoavalta kalsaroijalta joka Simsiä maapallo-magnituudella pelaileepi. Hmm, itseasiassa, siinä on vissiin vähän kaikkea sekaisin siinä pelissä.

Mä olen tykinruokaa, mutta mitäs muuta? Pelit eivät oikeasti kiinnosta kuin muroja, hih, hassu typo. Riks, Raks ja Poks diggailevat niistä mutta nehän ovatkin vaatetuksen perusteella täysiä Smurffeja. Ja sinisyys on niin out nowadays, vähän kuin Pikku-G.

Näihin sanoihin, näihin puudutuksiin, menen kokeilemaan onneani simpukkavuoren Jumalattaren kanssa. Sinä senkin känkkäränkkä, uuh ;D

Sunnuntai, Kolmas päivä tuhosta.Sunnuntai 27.05.2007 21:33

Heräsin tänään ovikelloni rämpytykseen. Siellä minua odotti ystäväni Sepi Kumpulainen, joka halusi maksaa takaisin osoittamani suosionosoitukset vuodelta kepin uloste ja vei minut syömään nahkaburgerin paikalliseen kantapaikkaansa, Harakanpesä Kymppiin.

Matkalla poispäin unelma-ateriointipaikasta törmäsimme roadkilliin, kyllä, se oli kuollut ennenkuin osuimme siihen. Otin sen taskuuni ja matka jatkui. Roadkilliksi otus oli omituinen munahaukka, joten ilomielin tyydytin sen halut takapenkillä istuskellessani, Sepin ohjastaessa autoa ja samalla kitaraa rämpyttäen. Sain kuulla Sepin uusimmat hitit.

Kuultuani levyllisen hittejä olin kotipihallani, valmiina kapuamaan kotiini. Roadkill ei yrityksistä huolimatta saanut himojani tyydytettyä, joten turvauduin naapurin Lauraan. Pakastimessa Laura on pysynyt tuoreessa kunnossa jo vuosia, eikä hän pettänyt tälläkään kertaa.

Nyt, tätä kirjoittaessani, joulupukkikynttilä morjestaa mua iloisesti. Se selkeesti tahtoo että tuikkaan sen tuleen kun sillä on tuo vittumainen virne naamallaan koko ajan. Kyllä virne katoaa kun alkaa ukon kuuppa sulamaan pitkin tuntureita.

Parvekkeella olisi hieno istuskella, ellei sohva olisi homeessa. Toki, omat persesieneni ehkäpä nujertaisivat vihamieliset homevalloittajat, mutta lopputulos vaatisi kuolonuhreja runsaasti. Olen niin kauan armeijaani kasvattanut että olen kovin kiintynyt siihen, enkä kehtaa tuhota yhtä ainutta olentoa siitä.

Leikin ruuvimeisselillä ja silmäni on puhki.

IgluLauantai 26.05.2007 17:15

Inuiitti nimeltään Matti eleli onnellisena paksuseinäisessä iglussaan, Loppijärven kestävällä jäällä. Tai hän luuli elelevänsä onnellisena, koska mitäpä tämä pienen iglun sisällä pyörivä inuiitti tiesi siitä tai maailman ahdingosta. Hän pilkki joka päivä iglun sisällä olevasta reiästä särjen syötäväksi, ja lämmitti sen nuotiolla. Nuotion tuli ei jostain syystä sulattanut alla olevaa jäätä, tai ehkä inuiitti luuli lämmittävänsä kalan, liika jään nuoleminen saattoi aiheuttaa hallusinaation kalan kypsyttämisestä.

Vuodenaikojen vaihdellessa iglun seinät ohenivat ja paksuuntuivat, mutta eivät ikinä haljenneet tarpeeksi, jotta inuiitti pääsisi ulos tai joku sisään. Inuiitin karmaisevin suunnitteluvirhe oli oven unohtaminen rakennuksesta. Miten se on mahdollista, sen vain inuiitti tietää. Mutta mikäs hänellä oli ollessa, sisällä oli lämmintä ja hengissä säilyi. Mattia ei kukaan häiritse, Matti on suojassa.

Ainut tapa Matilla ottaa kontaktia ulkomaailmaan oli laajentaa pilkkireikää ja sukeltaa, toivoen jään iglun toisella puolella olevan tarpeeksi heikkoa läpäistäväksi. Mutta Matti epäröi, mitä jos jää ei antaisikaan periksi ja hän hukkuisi? Olisiko iglun hylkääminen sen arvoista? Matti tiesi olevansa kehno uimari, tuottaisi suuria vaikeuksia hänelle olla hukkumatta hyiseen veteen. Hän oli kokeillut ennenkin, ja jo ensimetreillä oli tuntenut niin suurta ahdistusta ja pelkoa että hän oli joutunut kääntymään takaisin.

Niin Matti jatkoi vain hiljaiseloaan omassa lämpimässä, turvallisessa iglussaan. Iglussa joka seisoi heikolla jäällä kylmän maailman syleilyssä.

----

There's no sand in my vagina!