IRC-Galleria

BarcelonaTorstai 10.05.2007 02:26

1. Muoti
Kaksi silmiinpistävää asiaa näyttää olevan 15-23-vuotiaiden barcelonalaisten suosiossa. Ensimmäinen on farkkuhaalari! Niitä käyttää sekä tytöt että pojat, ja ne kuuluu jättää yläosastaan roikkumaan lanteille, jos tajuatte mitä tarkoitan? Ne puetaan siis vain puoleen väliin päälle ja ne henkselit roikkuu vapaina!
Toinen muoti-ilmiö on ylä – tai alahuulen tienoilla oleva lävistys, ja koruna käytetään (mielestäni rumaa) muovista, mielellään neonväristä palloa. Tällainen koru on ihan totta melkein joka toisella!

2. Kommunikaatio
Tiedättekö, kun Suomessa kävellään kadulla ja vastaan tulee ihminen, niin jo kaukaa tietää kumpi väistää kumpaa ja miltä puolelta? No, tämä ei pidä paikkaansa täällä. Espanjalaiset on kävelykansaa, eli esimerkiksi sunnuntaisin tullaan hitaasti kävelemään ja katselemaan kaupungin menoa perheen kanssa. Mulla on jotenkin ongelmia tulkita paikallisten kulkureittejä, ja tavan takaa törmäilen ihmisiin, kun yritän väistää tai ohittaa niitä!

Toinen asia johon on ollut totuttelemista on espanjalaisten ”läheisyydenkaipuu”. He tulevat jutellessa tosi lähelle minua, koskettavat paljon ja hyvästellessä antavat poskisuudelmia =) Ja käytökseen kuuluu olla tuttavallinen kaikkien kanssa, esimerkiksi hississä pitää tervehtiä ja hyvästellä siellä olevat tuntemattomat ihmiset!

3. Katalonia
En osaa oikein kuvailla tätä patriotismia mikä täällä vallitsee, mutta barcelonalaiset ovat ensisijaisesti katalaaneja, ja vasta sen jälkeen espanjalaisia. He ovat ylpeitä omasta kielestään, maakunnastaan ja kulttuuristaan, ja suuri osa katalaaneista haluaisi Katalonian omaksi valtiokseen, erilleen Espanjasta. Laitoin galleriaan kuvan setelistä, johon on leimattu teksti ”freedom for Catalan countries”. Mulle jankutetaan töissä kokoajan, että mun pitäis puhua katalaania eikä espanjaa, ja annetaan ohjeistuksia mitä täytyy kokea, että voi sanoa olleensa Kataloniassa.

3. Kaupunki
Barcelona on kyllä aika upea kaupunki. Täällä on kaikki. On 4 kilsaa merenrantaa, on upea vanha kaupunki pikkukujineen, vilkas kilometrin pituinen kävelykatu, on uudempia kiireisempiä kaupungin osia, Montjuicin vuori, kulttuuria, arkkitehtuuria, tukuittain kahviloita ja monikulttuurista kansaa turisteineen ja maahanmuuttajineen. Keskellä kiireisintä kaupunkia voi löytää puiston, jossa ei kuulu kuin papukaijojen raakuntaa ja siellä rauhassa ei tosiaankaan tunnu siltä kuin olisi viiden miljoonan asukkaan kaupungissa. Ja Gaudin arkkitehtuuri on just niin jännittävää kuin kerrotaan, ehkä vähän liiankin eksoottista tähän makuun =) Barcelona on ehdottomasti vierailun arvoinen kylä!

PaquiTiistai 08.05.2007 23:41

Hei meillä on +28 astetta hellettä!

Mulla on täällä vastasyntyneitten teho-osastolla aivan uskomaton täti, Paqui, ohjaajana. Niin tarkkaa ja tiukkaa mammaa en ole ennen tavannut! Paidan helmassa läikkä vauvankakkaa tai pisara verta, ja täti passittaa heti vaihtamaan vaatteet. Hipaisu pöydänkulmaan, ja kädet on likaiset, kosketus vauvaan, ja heti on pestävä kädet. Itse asiassa kahdeksan tunnin työpäivästä käytän varmaan kolme tuntia käsienpesuun.
Lääkkeidenjako vasta pikkutarkkaa puuhaa on, onpa Paqui heittänyt multa useamman antibioottiruiskun roskiin, koska en tehnyt niitä tarpeeksi hygieenisesti! Ja ne matikanlaskut: Paqui käskee mun aina laskea kaikki maitoannokset ja lääkemitat ja mä inhoan niitä, kun mulla menee vaikka kuinka kauan niiden selvittämiseen! Mutta ei auta itku markkinoilla ja silleen.

Kaiken aikaa Paqui papattaa mulle joko englanniksi tai espanjaksi kysymyksiä kuten ”tell me how to know that the baby has respiratory distress” “name five things that make good breast-feeding” tai muuta yhtä mukavaa. Sen lisäksi, että joudun vastaamaan moniin Paquin kysymyksiin I don´t know – no lo se, saan näpäytyksiä kaikesta pienestä. Esimerkiksi hoitopöydällä olevalle vauvalle ei käännetä selkää edes sekunnin sadasosan ajaksi, ja verensokeri mitataan tarkalleen tästä, ei milliäkään sivusta…

Vaikka töissä ei tosiaankaan ole helppoa, eikä yhtään minuuttia käytetä joutenoloon, niin mä suorastaan jumaloin tätä naista! Yritän tehdä kaiken parhaan taitoni mukaan ja haluaisin saada jostain kiitosta, mutta edes täydellinen ei tunnu riittävän hänelle. Paquin tunnontarkkuus on oikeesti ihanaa vaihtelua muilla osastoilla olleeseen hällä väliä-asenteeseen, ja hänen seurassaan tosissaan tuntuu siltä, että oppii jotain. On niin liikuttavaa, että hän on ollut samalla osastolla 30 vuotta töissä ja silti tekee työtään niin antaumuksella, tarkasti ja nauttien. Haluaisin tulla hänen kaltaisekseen hyväksi hoitajaksi, ja ennen kaikkea haluaisin osata luoda vauvaan samanlaisen yhteyden kuin Paqui. Pelkästään Paquin kosketus, ääni ja olemus riittää rauhoittamaan kipeimmänkin vauvan.
Ja täällä teholla olen tajunnut, että oli ihan oikea valinta ottaa lapset suuntautumisopinnoiksi. On niiden kanssa työskentely vaan niin ihanaa, vaikka sairaista lapsista kyse onkin.

Lapsista kun nyt puhe on, niin tiedoksi niille, jotka seurasivat mun blogia viime kesänä, että Lorenzo meni taivaaseen jouluna. Kävin siellä lastenkodissa etsimässä häntä, kun vierailin Tarttossa maaliskuussa. Surullinen tarina ja surullinen kohtalo, mutta kaikella on tarkoituksensa…

Tänään meillä oli Paquin kanssa kahdestaan hoidettavana yhdeksän lasta! Voin kertoa, ettei tarvinnut miettiä miten aikansa kuluttaa. Kaikki yhdeksän huutaa ruokaa samaan aikaan, kaikilla on kakka housussa samaan aikaan ja niin edelleen. Hyvä, ettei ollut kakka Elinankin housussa!

Vastasyntyneitten osastoSunnuntai 29.04.2007 22:29

Nyt on vahan rauhallisempi hetki toissa niin kirjoitetaanpa joitain havaintoja taalta vastasyntyneitten osastolta. Taalla on ihan uskomaton hullunmylly 24/7, kun kirjaimellisesti jokaisen potilaan koko suku ja ystavapiiri juhlii vastasyntyneita. Ei puhettakaan siita, etta aiti ja lapsi lepaisivat synnytyksen tai keisarinleikkauksen jalkeen, vaan heti seurustellaan ja iloitaan lapsen syntymasta. Hyva jos huoneisiin mahtuu sairaanhoitaja kaymaan kun ne on niin taynna ihmisia, kukka-asetelmia, lahjoja ynna muuta. Ja nama vierailulla olevat lapset pitaa kaytavaa leikkipaikkana ja juoksentelee sita edestakaisin, ihan valtava meteli. Vierailuaikoja ei ole, eli taalla viivytaan myohaan iltaan saakka. Ja sellainen hassu juttu, etta taalla tyttolapsien korvat reijitetaan heti, kun ne saapuvat osastolle ja kultaiset korvakorut laitetaan korviin! Ja lapsi saa nimen heti syntymassa. Tanaan hoidin pienokaista nimelta Siena, aivan ihana nimi!
Synnyttanyt aiti viipyy osastolla kaksi paivaa, keisarinleikattu aiti nelja paivaa. Kaikilla menee i.v:sti ringeria ja oksitosiinia, ja kaikilla on myos hirvittavasti kipulaakkeita ja pahoinvointilaakkeita ja usein ne laitetaan lihakseen; suun kautta menevia laakkeita ei niinkaan kayteta. Tuntuu aika rankalta mun mielestani? Ja keisarinleikattu aiti saa juotavaa vasta 12 tunnin kuluttua leikkauksesta, eiko se ole aika pitka aika?

Mun ohjaaja on aivan ihana, opiskellut koko viikon ahkerasti englantia ihan mun takiani. Nyt kommunikoidaan jo melko tehokkaasti :) Mutta nakisittepa tan osaston, taa on varmaan sata vuotta vanha. Vitsi mua naurattaa kun Suomessa joka sairaalassa on nykyaan hometta ja henkilokunnalla on kauheesti kaikkia oireita sen takia; mitakohan asbestia ja homepesakkeita taalta loytyis jos tutkisi!

Nyt lahdetaan putsaamaan vauvojen napoja; siihen muuten kaytetaan 70% alkoholia ja betadinea, aika vahvat puhdistukset vai mita tykkaatte? Ainaki popot kuolee...

Suomi FinlandiaPerjantai 27.04.2007 02:48

Kyllä se vaan on lottovoitto syntyä Suomeen, ja joka muuta väittää ei ole nähnyt toisenlaista elämää. Oikeesti ärsyttää ne jotka vaan valittaa Suomen systeemeistä, vaikka Suomi on todellakin maailman paras maa. Esimerkiksi täällä Espanjassa, joka on myöskin EU-maa, ensisynnyttäjien keski-ikä on reilusti yli 30 vuotta, koska ihmisillä ei ole aikaisemmin varaa tehdä lapsia. Äitiystukia ei ole, äitiysloma on neljä kuukautta ja isien samainen loma on kaksi viikkoa. Kerjäläisiä on kadun kulmissa, koska mitään sosiaalihuoltoja ei ole ja kodittomat nukkuvat hökkeleissään tai siltojen alla. Sairaalat ja muut julkiset laitokset natisee vanhuuttaan ja maalit putoilee seinistä, terveydenhuollon henkilökunnan työolot on aika karmeat näissä vanhoissa rakennuksissa.
Kun asuin Azerbaidzanissa, niin siellä miljoona maansisäistä pakolaista eli vanhoissa junanvaunuissa ja yli 50 prosenttia maan 8 miljoonasta asukkaasta kituutteli köyhyysrajan alapuolella epärehellisin vaalein valitun diktaattoripresidentin vallan alla. Korruptio rehotti ja ihmisoikeuksista ei ollut tietoakaan. Suomalaiset on niin etuoikeutetussa asemassa, että hävettää niiden puolesta, jotka ei sitä tajua! Kun ei ole rahaa voi kääntyä Kelan ja sossun puoleen; sellaista mahdollisuutta ei ole missään muualla! Ja sitten valitetaan siitä, että joudutaan maksamaan veroja, vaikka se järjestelmä on meidän hyvinvoinnin perusta.
Etuoikeuksista puhuttaessa on pakko mainita sellainenkin seikka, että kuinka onnellisessa asemassa pohjoismaissa ollaan, kun voi juoda puhdasta vettä suoraan hanasta, eikä sitä tarvitse erikseen kantaa kotiin kaupasta. Totisesti, tulevat sukupolvet käyvät sotia pohjoismaiden vesitipoista!
Ja kuinka terveitä suomalaiset yleisesti ottaen ovat, täällä taas ei ole yhtään tavatonta, että synnyttämään tulee äiti, jolla on HIV tai hepatiitti, ja Virossa meidän kotitalon vieressä toimi tuberkuloosisairaala.

Suomi on maailman paras maa, mutta tietysti on asioita, jotka ovat kivempia täällä kuin siellä. Esimerkiksi siesta on mun mielestä ihan mahtava keksintö. Siestan aikaan ihmiset pitää taukoa töistä ja kahvilat on täynnä ihmisiä, jotka tapaavat ystäviä tai perheenjäseniä. Tämä kahvilakulttuuri on muutenkin tosi ihanaa, kahvilat on sellaisia sosiaalisen kanssakäymisen keitaita, joissa istutaan höpöttelemässä kauan. Jos ei tykkää kahvista, niin siesta voisi sitten toimia vaikka sellaisena päivittäisenä rakasteluvapaana, josta Tommy Tabermann on puhunut paljon…
Eilen käytiin Sitgesin pikkukaupungissa, joka on kuulemma Espanjan gay-ystävällisin kylä. Siellä kun kuljeskeli hienohiekkaisella rantabulevardilla ja kastoi varpaansa Välimeressä, niin eipä juuri tullut valitettavaa mieleen… :D

Arvatkaa mitä? Torstai 19.04.2007 02:21

Täällä harjoittelijat saa työstään PALKKAA! Ne oli ihan ällistyneitä, kun tajusivat mun hengaavan sairaalassa ihan ilman mitään korvausta. Vaan ei mua haittaa, sillä tällä viikolla on tullut koettua vaikka mitä:

Abortteja olen nähnyt kaksi. Todella väkivaltainen tapahtuma, yök yök yökkö! Väittivät mulle, että se ihmisen näköinen olento, jolla oli pikkuriikkiset sormet ja varpaat, oli vain 11 viikon ikäinen, mutta jotenkin on vaikea uskoa sitä. Siis sehän oli ihminen jo! Ei kun roskikseen vaan.

Kohdun ulkopuolinen raskaus, yksi kappale. Äiti-ihmiselle tehtiin laparoskopia eli vatsaontelontähystys, mutta ei siitä sen enempää.

Keisarinleikkauksia kolme kappaletta, ne on myös vähän liian erikoisia tapahtumia minun makuuni. Ensinnäkään isää ei päästetä mukaan saliin, vaan se raukka pyörii käytävässä ihan hysteerisenä, kunnes sille tungetaan rääkyvä paketti syliin. Sillä aikaa äitiä kursitaan kasaan sen hajotuksen jäljiltä, jota sektioksi kutsutaan. Ei mua ällötä se veri eikä leikkaamistapahtuma sinänsä, mutta kun lääkäri polttaa vatsanpeitteitä auki niin se haju saa palan liikkumaan kurkussa ylös ja alas. Palavan ihmislihan haju on ällöö.

Yksi ennenaikainen synnytys, joka käynnistyi vauvan ollessa 22-viikkoinen. Vauva oli elossa vielä kohdussa, mutta kuoli synnytyksen aikana. Ei se mitään, etten osaa espanjaa, sillä en suomenkielelläkään olisi löytänyt sopivia sanoja lohduttamaan sitä äiti-reppanaa…

Normaaleja synnytyksiä on joka päivä useita. Kätilöt alkaa jo olemaan ihan kypsiä siihen, etten malta seurata sairaanhoitajan toimia ollenkaan, vaan olen aina sormet ojossa kokeilemassa montako senttiä on kohdunkaula auennut. Eilenkin yksi kätilö kysyi epäilevästi mun sormien ollessa tulevan äidin sisässä, että kuuluuko toi tosiaankin sairaanhoitajan työnkuvaan Suomessa? Vastasin vaan kiemurrellen, että öö no ei oikeestaan kuulu...mutta mitä siitä sitten!

Tänään syntyi kaksoset ennenaikaisena, ja ne oli tulossa maailmaan niin vauhdilla, että ensimmäisen pää pilkotti jo jalkojen välistä, kun äiti pääsi sairaalaan. Eilen taas oli niin heiveröinen tyttö synnyttämässä, ettei sen ponnistusvoima riittänyt puskemaan vauvaa ulos, ja niinpä kätilö sananmukaisesti makasi sen äidin vatsa päällä, että vauva saatiin pulautettua maailmaan. Eilen syntyi vauva myös pihtisynnytyksellä, ja mua säälitti vauva-parka, jonka pää oli ihan epämuodostunut isojen metallisten pihtien puristuksesta. Sitten oli sellainen äiti, joka pinnisti vauvan hienosti ulos, vaikka hänellä oli kuumetta 39 astetta. Ja sellainen ensikertalainen äiti, joka synnytti vauvaansa kaksi päivää!

No, voisin jatkaa harjoittelusta vaikka kuinka pitkään, mutta kerrottakoon nyt muitakin kuulumisia. Tänne saapui vihdoin helteet, siis ainakin suomalaisesta näkökulmasta helteet. Meitsi tahtois jo vaihtaa kesämekot päälle, mutta en kehtaa kun paikalliset kulkee vielä toppatakeissa. Tänäänkin oli +25 astetta ja meinasin läkähtyä kun kävelin töihin!

Ja sellaista olisi varmaankin aiheellista sanoa, että olen pahoillani aiemmasta Espanja-epäluuloisuudestani. Se johtui varmaan siitä, etten ollut tavannut espanjalaisia kuin Kanarian saarilla ja Torremolinoksessa eli turistihelveteissä. Nyt on kuitenkin pakko todeta, että kun asuu ei-turistipaikassa, niin espanjalaiset ovat kyllä tosi mukavia. Sekin miten he on ottaneet mut tuolla töissä vastaan ja se millaisia meidän naapurit on ja ihmiset yleensäkin joka paikassa, niin ei voi kun ihmetellä. Niin ja eilen meillä alkoi Juhan kanssa espanjankielen tunnit, ja se opettaja oli tosi mukava! Meillä on kahdesti viikossa yksityisopetusta, vaikuttaa ihan tehokkaalta ja hauskalta. Vielä kun nää ihmiset puhuisivat espanjaa eikä katalaania, niin hyvä olis. En nimittäin saa mitään selvää katalaanista, se on niin ihmeellinen sekoitus espanjaa ja ranskaa ja jotain muita kieliä. Töissä mulle puhutaan kuin jollekin vähän hitaammanpuoleiselle henkilölle; hitaasti ja artikuloiden ja melko kovalla äänellä, enkä siltikään aina tajua mistä on kyse… No mutta pocito poco, olé!

Sala de partos (synnytyssali) Torstai 12.04.2007 23:44

Mun ohjaaja ei puhu lainkaan englantia, niin on vähän pää pyörällä, mutta toisaalta sairaalasanastoa on jo parissa päivässä oppinut jonkun verran. Työkaverit on kaikki mun ikäisiä, ja ne on tankannu mulle myös sellaisia oleellisia sanoja kuin la gorda paciente (läski potilas), poja (kyrpä), coño (vittu). Niiden mielestä on äärimmäisen huvittavaa, kun toistelen noita sanoja niiden perässä!

Täällä on tapana, että tiettyä vuoroa tehdään aina kuukausi kerrallaan, niin mulla on nyt koko kuu sitten iltavuoroa! Ei voi sanoa, että työtahti huimais esimerkiksi päätä, koska kaikki valuu töihin hitaasti kahden jälkeen (mä tietysti olen paikalla jo varttia vaille kaksi), ja hommissa ei hikeä valuteta. Osastolla ei todellakaan ole minkäänlaista hierarkiaa, mikä on mun mielestä ihanaa, vaan siivoojista lääkäreihin kaikki kököttää yhdessä röökillä takapihalla ja kauhee kälätys kuuluu. Niin, tähän mennessä kaikki tapaamani työntekijät, asemasta huolimatta, polttaa tupakkaa. Olé!

Tää on siis mun lastensairaanhoidon suuntaava harjoittelu, mutta harvinaisen vähän on tullut lasten kanssa oltua tekemisissä. Muutamassa synnytyksessä olen ollut mukana, ja nämä lapset olen punninnut ja pukenut, mutta muuten olen vaan ottanut äideiltä verikokeita ymymym. Eilen syntyi kaksi niin tummaa ja pitkätukkaista ihanaa pientä tyttöä, että ne olis voinu vaikka napata kotiin mukaansa! Ja kyllä, vauvakuume nostattaa taas päätään…

Kun vaan tietäisi miten Suomessa hommat hoidetaan, niin olis vähän helpompi vertailla. Täällä esimerkiksi luonnostaan nainen laitetaan puoli-istuvaan asentoon synnyttämään. Virossa synnytykset hoidettiin mahdollisimman luonnonmukaisesti ja rauhallisesti, mutta täällä kukaan ei synnytä ilman epiduraalia. Katalonia kun on ainut Espanjan maakunnista, jossa puudutuksista ei tarvitse maksaa, niin tänne tullaan synnyttämään vähän kauempaakin.

Mun työkengät ei oo umpinaiset, ja ne aiheutti kauhistelua osaston työntekijöissä. Ne on kuulemma tosi epähygieeniset, ja siksi mun pitää käyttää kenkien päällä idioottimaisia vihreitä suojuksia. Hygieenisyys ei kuitenkaan näy monessa muussa asiassa, esimerkiksi en ole nähnyt yhtäkään käsidesiä missään, eikä käsienpesukaan näytä olevan kovin yleistä, kun hanoja on vain siellä täällä. Hullua, mutta totta.

No, synnytysosaston yhteydessä on sitten ihan tavallinen naistentautien vastaanotto, jossa olen ollut avustamassa lääkäriä. Intimiteettisuojasta ei oo tietoakaan, kun välillä meitä on viisikin jalat harallaan olevan naisen alapäätä ihmettelemässä. Mua hävettää, kun ne aina huutaa, että Elina tuus ny kattomaan ku tällä on tällainen ja tällainen juttu täällä, ja potilas raukka makaa häpeissään ketarat ojossa. Mielenkiintoista on se, että esimerkiksi kaikki papa-kokeet lääkäri tutkii heti itse mikroskoopilla, ja olen päässyt niitäkin katselemaan. Ei siinä, että niistä mitään tajuaisin, mutta uutta ja ihmeellistä sekin.
Edellispäivänä vastaanotolle tuli alapäästään kipeä afrikkalainen rouva, joka ei puhunut lainkaan espanjaa, ja mun mielestä rouvan pimpista puuttui oleellisia lihanpaloja, jos tajuatte mitä tarkoitan…

Hasta la vista, beibes!

OloneuvoksetTiistai 10.04.2007 00:48

Tuli vaan mieleen, että vitsi maailma on pieni. Kun oltiin Miian kanssa Tarttossa tekemässä opinnäytetyötä meillä oli kämppiksenä sellainen espanjalainen Carlos. No, jokin aika sitten täällä epsanjassa eksyttiin Juhan kanssa, kun yksi poika tarjosi meille apuaan. Siinä kun juteltiin niin meille selvisi, että se poika oli Carloksen pikkuveli! Carlos tulee kuulemma kesäkuun alussa takaisin Espanjaan, ja tietysti töihin samaan sairaalaan ja samalle osastolle (lasten ensiapu) kuin missä olen harjoittelussa. Just juu…

Me ollaan totuttu aika hyvin oloneuvoksina elämiseen. Nukutaan pitkään, syödään, kävellään ja ihmetellään, syödään, loikoillaan sängyssä ja syödään. Ei vaan vielä olla ihan yhtäläisiä yökukkuja kuin espanjoolat, siinä olisi parantamisen varaa. Mielellään oltais useampanakin päivänä menty baariin, mutta kun kukaan täyspäinen ei täällä lähde baariin ennen kello kahtatoista yöllä, ja baarista yökerhoihin siirrytään vasta kahden-kolmen maissa. Yökerhot sulkeutuvat kuudelta aamulla, jonka jälkeen siirrytään aamupalalle jonnekin Ramblan kahviloista! Valitettavasti uni painaa Elinan silmää jo siinä vaiheessa, kun naapurin Desirée vasta alkaa meikkailla, niinpä bileseuraa ei meistä vielä ole saatu.
Eilen oli ihanan lämmin päivä, joten mentiin Juhan ja Emilien kanssa puistoon ottamaan aurinkoa. Juhalle ostin kahvilasta kaljan ja mulle ja Emilielle, kun siideriä ei ollut, vodka-appelsiinimehut! Iltapäivähuppelit on siis kuitenkin koettu.

No, täällä puut jo vihertää, orvokit kukkii ja linnut visertää. Tämä on samaan aikaan sekä ihaninta että karmeinta aikaa keväässä, siis kun aurinko alkaa paistaa ja ihmisten vaatteet vähetä. Huomaa taas talven syntiset jäljet vyötäröllään kun makaa valkoisena valaana ihanan väristen espanjalaisten keskellä. Olé!

Sataa sataa.Torstai 05.04.2007 01:09

Neljä päivää on satanut. Alkais jo pikkuhiljaa riittää. Paikalliset levittelee käsiään, että onpa outo keli. Miks just silloin pitää olla outo keli, kun meillä olis aikaa kierrellä nähtävyyksiä ja tutustua neibörhuudiin! Ei tonne viimaan mielellään lähde talsimaan näillä kesähepeneillä. Ens viikolla sitten varmaan paistaa aurinko, kun pitäisi töissä olla. Onko tämäkin sitä ilmastonmuutosta?

No tämä surkee ilmasto näkyy heti mun lantiolla, hyvä jos farkut kiinni mahtuu. Ette usko miten ihania leipomoita ja kahviloita täällä on; suklaacroissantteja, donitseja, kaakaota kermalla ja muuta herkkua mahtuis rajattomasti tähän massuun. Hyvä selittää itselle, että sateisen päivän piristykseksi vain. Onneksi huomenna alkaa viiden päivän pääsiäisloma, jolloin leipomotkin on kiinni.

Tänään käytiin hakemassa kaapit täyteen ruokaa ja äsken kokattiin kämppisten kummastellessa ah niin kotoista perunaa jauhelihakastikkeella. Hassua miten meilläkin on siirtynyt illallisaika lähemmäs yhdeksää, vaikka kotona Suomessa syödään normaalisti siinä viiden aikaan. Tällä tavalla tää elämänrytmi vaan tarttuu siestoineen kaikkineen. Ja nukuttanut on hyvin, tänään noustiin ylös Suomen aikaa kahden maissa, eli yhdeltä.

Pari iltaa sitten naapurihuoneen pariskunta kokkasi meille meksikolaista ruokaa, ja luvattiin kokata niille joku päivä suomalainen illallinen. Mietiskeltiin, että olisko perunamuussi ja lihapullakastike liian eksoottista?

En tiedä mikä pakkomielle mulla on aina ulkomailla mennä kampaajalle, kun koskaan lopputulos ei oo ollut tyydyttävä. Niin kuin ei nytkään. Musta tuntuu, että se kampaaja oli sadisti, koska se ohensi ja lyhensi mun tukkaa niin paljon, että näytän ihan mieheltä =( Kateellisena katselen kun espanjoolat heiluttelee pitkiä kutrejaan...

Ollaan yritetty opiskella espanjaa: Juha opettelee sitä espanjalaisen Simpson-sarjiksen avulla (se tosin vieläkin suomentaa ekaa sivua) ja mä ostin espanjankielisen lasten anatomiankirjan. Sellaista on selvinnyt, että esposas tarkoittaa sekä vaimoa että käsirautoja?! Outoja nää espanjalaiset!

PalmusunnuntaiMaanantai 02.04.2007 02:36

Johtuneeko päivän pyhyydestä, aprillipäivästä vai lieneekö normaali sunnuntaikäytäntö, mutta tänään keskustan pääkadut oli suljettu autoilta kokonaan. Sellaisilla muovisilla esteillä. Oli aikas ihmeellistä köpötellä ihan rauhassa tyhjässä keskustassa, jossa yleensä pitää silmä kovana tarkkailla hulluja autoilijoita.
Oli aika mielenkiintoinen ilta: osallistuttiin katolilaiseen palmusunnuntain messuun. Juhaa nauratti ja oli se munkin mielestä jotenkin huvittava tilanne. Punakaapuinen ukko messuaa vakavamielistä espanjankielistä ulinaa mikrofoniin ja säestää itseään viuhtovilla käsiliikkeillä ja seurakunta mörisee vastauksia. Seurakunta muuten seisoi lähes koko messun ajan lukuun ottamatta polvirukouskohtausta (meinattiin keikauttaa penkki kumoon kun häkellyttiin muiden polvistuessa). Yhdessä kohdassa kaikkien piti hartaasti kätellä vierustovereita, ja mekin saatiin hämmentyneinä jonkun rouvan käsi kouriimme.
Huomasin, että todella monilla oli mukana jotain palmunlehtiä ilmeisesti kuvaamaan Jeesuksen aasilla saapumista?
Sitten oli ehtoollisen vuoro ja pakkohan sekin oli kokea. Kahdessa jonossa edettiin pappien luo alttarille, jossa käteen lyötiin paksunmallinen öylätti, joka juuttui kitalakeen ja maistui ihan sipsiltä. En tajunnut, että se piti heti lykätä suuhun, niin sain papin motkotukset osakseni ja Juha häpesi =( Viiniä ei seurakunnalle tarjottu.
Valitettavasti almuja ei tällä kertaa herunut kuin kirkon portailla kerjänneelle ukolle, ja kirkkoilun vastapainoksi meillä on luvussa Da Vinci-koodi.

Holaaa como estaaas? :DLauantai 31.03.2007 03:05

Kuinka nopeasti onni voikaan kääntyä? Vuorokausi epätoivoa myöhemmin meillä on aivan ihana, vaikkakin hieman kallis koti Sabadellin keskustassa (huone, jossa on parisänky, telkkari +20 kanavaa, suihku, vessa, peilipöytä, parveke, internetyhteys, ja yhteinen keittiö muiden asukkaiden kanssa), aurinkoa kakskyt astetta ja kassillinen ihania uusia hepeneitä! Lisäksi minulla on huhtikuun työvuorolista, joka kertoo ensimmäisen harjoittelun olevan synnytyssalissa, jee! Sain myös hassun työasun, jossa rinnassa on kirjailtu koulun logo ja takana on vyö, joista kaikki varmasti tunnistaa minun olevan har-joit-te-li-ja.

Barcelonassa on siis saman verran asukkaita kuin Suomessa ja Sabadell on tällainen Turun kokoinen Barcelonan ”lähiö”, vähän niin kuin Routio on Lohjan lähiö. Tässä lähiössä sijaitsee myös yksi Espanjan (kuulemma) arvostetuimmista sairaaloista, ja siellä työskentelen seuraavat kolme kuukautta. Ensi viikko on vielä lomailua varten; käydään ehkä Andorrassa tai sitten ei. Juha kylläkin haaveilee, että päästäisiin katsomaan futista Camp Noulle. Voin lähteä mukaan, jos siellä on komeita pelaajia.
Jos olisi järkevä niin menisi lomailun sijasta espanjan tehokurssille, sillä kielitaitoni on hävettävän huonoa. Tai sitten se, etten tajua mitään, johtuu siitä, että ihmiset puhuu täällä katalaania eikä espanjaa...

Ensi viikko on myös pääsiäisviikko, ja tapahtuman arvostus on täällä vähän eri mittasuhteissa kuin Suomessa. Ensi viikolla kaikki lomailevat ja siksi en voinut vielä aloittaa harjoitteluakaan. Kaupoissa on kaikenmaailman pääsiäistilpehööriä ja leipomot täynnä suklaakanoja ja pupuja ja sitten kadunvarsilla myydään sellaisia parimetrisiä puukoristeita, joita ihmiset raahaa koteihinsa, tiedä sitten mikä niiden käyttötarkoitus on.

Täällä tuskin tulee lopetettua tupakanpolttoa, sillä ihan KAIKKI polttaa täällä tupakkaa, ihan joka paikassa. Tupakan hintakaan ei päätä huimaa, aski sinistä äl-ämmää oli 2,4 euroa.
Kahviloita täällä on satoja, ja miten nautinnollista onkaan istua siestaa kuppilassa ja juoda kaakaota tai teetä (Juha juo cafe con lecheä) ja poltella pitkiä henkosia tupakkaa. Eikä ole kiire minnekään, ehkä sitten mañana.

Terkkuja kaikille meiltä molemmilta ja ekstraenkelit Henkalle ja Miialle.
Sabadell vaikenee <3