IRC-Galleria

Argh. En meinannut viime yönä saada unta, vaan kiemurtelin lakanat myttyyn ja tuskastuneena aloin pelaamaan kännykkäni matopeliä joskus aamuyöllä. Heräsin aamukuudelta, kiemurtelin ja vaeltelin tuskaisena hereillä, vaikka olisin voinut nukkua pidempään. Lopulta nukahdin, ohitin kello yhdeksän herätykseni ja heräsin kymmeneltä. Kaivoin bilsankirjan esille ja aloin lukemaan. Nukahdin kirjan päälle. Heräsin kahdeltatoista kiroten sitä, miten puolet hiljaisesta päivästä on mennyt ja kohta motskarit, hyönteiset ja porukat alkavat mölyämään. Sain luettua noin 40 sivua.

19 sivua jäljellä, niin kolmas kirja biologiaa luettu. Ajattelin lukevani sen nyt, mutta vanha kesäduunipomoni parin vuoden takaa soitti, että tulisinko lapsenvahdiksi tälle illalle. Näin ollen lupauduin (mitäpä ei köyhä tekisi 20 euron palkan tähden). Nyt sitten menen talouteen, jonka koira koittaa panna jalkaani koko ajan, haisee kuvottavalle ja kuolaa ämpäritolkulla. Valvon pitkälle aamuyöhön odottaen pääseväni himaan ja nukun kotiin päästyäni puolille päivin. Menetän taas lukemiseen varaamani ajan ja kiroan itseni, kun en pääse yliopistoon.

Söin ison mansikan. Oikeastaan varsin monta sellaista. Lähes kämmenen kokoisia. Kylläpä jalostavat isoiksi... :F

Lukuintoni pääsykokeiden suhteen on niin nollassa! Bilsassa olen pääsyt solukalvon rakenteesta ja toiminnasta jopa valo- ja pimeäreaktioihin. Ei prkl voi olla tylsempää ja tärkeämpää asiaa kuin yhteytys. Ah, onpas: soluhengitys. Argh. En jaksa lukea. Katsoisin vain mieluummin Honey & Cloveria: sain tänään ensimmäisen kauden ekstroineen katseltua. Olen niin laiska lukemaan. En jaksanut lukea ylppäreihin, en jaksa lukea pääsykokeisiin. Onko mulla jonkin sortin identiteettikriisi, kun en ole motivoitunut? Haluan toki päästä yliopistoon, mutta nähtyäni, miten vaikeita tehtäviä maantieteen pääsykokeessa on (ei niihin kyllä pysty vastaamaan ainakaan meidän lukiomme maantieteen oppikirjan tietojen pohjalta; ihan ihme käsitteitä!) olen laiskistunut entisestäni. aloin panostamaan biologiaan ja sainkin ensimmäisen kurssin kirjan luettua kahdessa päivässä, mutta nyt olen jumissa siinäkin aineessa: 2. kurssi on niin tylsä, mutta kokeiden kannalta tärkeä. Taktikoisinkohan huonosti, jos lukisin tässä välissä kurssin ihmisen biologiasta ja sitten käsittelisin nuo kaikki geenitiedejutut. Olen niin... en edes osaa kuvailla tätä tunnetta: kaipaan vapautta. Haluaisin jopa tehdä ulkotöitä: maalata talon seinät, koristella kukkaruukkuja äitini toiveen mukaan joillakin pienillä, sileillä kivillä, istuttaa kasveja. Pystyttää sulkkisverkon. Pelata sulkapalloa, pesistä ja salibandya. Rantalenttis olisi myös aivan mahtavaa. Kaipaan niin vapautta. Haluaisin työtäkin. Vinkatkaa mulle ihmeessä, jos joku tuttunne omistaa firman ja kaipaa työntekijää. Mutta ei, en edes Korkeasaaren lipunmyyjäksi kelvannut, koska haluavat jonkun, jolla on kokemusta palvelualalta. Voih, miten osaankaan taas tilittää kaikkea paskaa.

Hi, tästä tulee mekko heti sitten, kun pääsykokeet ovat ohi (kolme viikkoa.. urgh..). ^^ Kaoottinen. <3

Vihaan sitä, kun ihmiset sanovat "ryssä" varsinkin, jos ei ole mitään syytä haukkua toista. Äitini nimitteli Norjan euroviisuvoittajaa Alexander Rybakia ryssaksi heti, kun sai tietää tämn valkovenäläisistä sukujuurista. Ja Rybak on kuulemma mutsini mukaan homokin, koska virnuili niin. Eikö voittaja saisi virnuilla? Mitä väliä? Miksi haukkua, kun ei edes tunne persoonaa? Saako haukkumisesta jotakin sairaita kiksejä?

Pahinta on, ettei äitini suinkaan ole ainoa, jonka asenne on enemmän kuin paska. Faijani myös.

Kuinka monta sukupolvea kestää ennen kuin päästään noista ärsyttävistä ulkomaalaisiin liittyvistä ennakkoluuloista, jotka purkautuvat idioottien puheeseenkiin?

Pidin Rybakin esityksestä enkä tosiaankaan :näet mitään syytä sille, miksi häntä pitäisi haukkua. Waldo's peoplen viimeinen sija finaaleissa oli toki aika läppä varsinkin, kun niin moni surkea artisti meni edelle (Kreikan ukko.. hyihyihyi). Suomi24:n sivuilla käynnistyi hirveä Waldo'sin morkkaus, kun euroviisujen tulokset selkisivät: ihmisethän eivät tunnetusti halua samaistua häviäjään tai puolustaa tätä, jos valtaosa muusta väestöstä on kielteisellä kannalla. Mikä häpeä.

15.05.2009 18:02 <emmeny> äi e, mab m, ena m, bio m ja syksyltä geo e, saa b. jotenkin keskiverto-olo. argh. toisaalta mitäpä tällä lukion paperilla, kunhan saa lakin ja pääsee yliopistoon.

Annan ehkä ymmärtää, ettei ylioppilaaksipääsyllä ole itselleni kuin pieni merkitys, mutta taidan vähätellä vain, koska olen niin haikealla mielin lukion päättymisestä. ^^' Oikeasti rakastan tuota valkoista lakkia. Edes jokin konkreettinen muisto kouluajoilta (muualla säästävät koulupukunsakin. haluan <3). Jeah, harkitsin tässä, löytäisinkö jostakin rahaa kultaiseen lakkilyyraan. Äidilleni sain äidinlyyran ostettua (ostin vieläpä sen kalliimman, jossa sarana kiinnitys). :D Raha tosin tuli yllätyksenä: olin joskus muinoin varmaan baari- tai shoppailureissulla kätkenyt s-etukortin taakse parikymppisen, joka tippui viime kauppakäynnilläni lompakostani vedettyäni s-kortin. Olin niin iloinen ja menin ostamaan lyyran. ^^

Sain kirjoitettua ennakkotehtävänä viittomakielentulkin koulutukseen toimineen esseen ja tulin siihen tulokseen, että ei kiinnosta enää. Tai tavallaan kiinnostaa, mutta olen korviani myöten täynnä noita helvetin papereita. Stressi ja paniikki kalvavat koko ajan: haluan maantiedettä tai biologiaa opiskelmaan, mutten ole lukenut riittävästi, jos lainkaan.

.... kiroilen.

Waldo's pääsi finaaliin!! Sanoinhan, että pääsee!! <3

Jos ei pääsekään top 6:seen, kuten olen ennustellut, ei sekään haittaa (menetän vain kasvoni.. ^^'), koska biisi on aivan erinomainen: helppo tanssia (jalka vipattaa aina, kun kuulee edes osan kipaleesta). Mutta oli aika jäykkää liikkumista lavalla... JA MISSÄ KANSALLISPUVUT? Jos mennään dancea vetämään Euroviisuihin, päällä on oltava perinneasut!! Finaalissa sitten, jookos? ;)

Gallerian eurovaalikone on sitä mieltä, että mulle sopii parhaiten Suomen Kommunistinen Puolue. x'D Toisella sijalla Vasemmistoliitto ja kolmannella Työväen Puolue. x'DD Neljäntenä sitten Vihreät.

Aika vasemmalla tuon mukaan olen. ;'D Kommarikin.

Fiilistelin lukemalla Wikipedian tekstiä ylioppilaskirjoituksista ynnä muita tutkiintoon liittyviä tekstejä: nyt tuntuukin siltä, että lakki on suuri saavutus, ansio, jota tuleekin juhlistaa. Perinne.

Aiemmin olin aavistuksen kyyninen: ajattelin, että lakin arvo olisi jotenkin laskenut, koska nykypäivänä lakin kirjoittaneita on niin monen monta verrattuna 1920-luvulla kirjoittaneisiin. Olenpa ollut tyhmä! Lakin arvo syntyy siitä, että on tehnyt työtä (ei tosin päde kaikkiin lakin saaneisiin, mutta itseeni ainakin) eikä siitä, että lakki olisi niin harvoilla! Vaikka kyllähän sitä ennen (varakkaiden lysti, ei kaikille mahdollinen) kunnioitettiin lakinsaaneita enemmän toisin kuin nykypäivänä, jolloin ammatin varhaista saantia pidetään tärkeänä (opintoihin kuluu yhä enemmän vuosia, mikä viivyttää ihmisten siirtymistä vakituiseen työhön).

Perinteet. Tavallaan pidän niistä, mutta uudet asiatkin miellyttävät. Näin ollen päädyin sopuratkaisuun pukuostoksilla: en ostanut jakkupukua, nykypäivän perinteistä joka-juhlan-asua, vaan siniristilipunsinisen mekon, joka kaikessa raikkaudessaan onkin varsin säädyllinen ja perinteinen. En koskaan pystyisi edes harkitsemaan, että laittaisin päälleni sellaisen kuvottavan asukokonaisuuden, jonka eräs abiturientti menneinä vuosina puki: ihonvärinen tuubitoppi, jota kantajansa koko ajan nosteli, ja minihame (todellinen perinneasu, nee? ^^').

Luin ensimmäistä kertaa äidinlyyrasta ja nyt tunnen itseni varsin epävarmaksi: pitäisikö sellainen vaivautua ostamaan? Olenko todellakin elänyt näin pimennossa, kun en mokomasta tiennyt? Mitä helvettiä.

EDIT: "Ylioppilaslakki on tänäkin päivänä arvokas päähine, vaikkei sen kantaja enää herätäkään
samanlaista arvostusta kuin entisaikoina, jolloin ylioppilaslakki päässään kulkevalle ”maisterille”
saatettiin jopa kumarrella tai niiailla." Tätä juuri tarkoitin.

Aurinko tuikkii tuolta pilvien lomasta, mutta ahdistus ei hellitä: muistelen taas edesmennyttä kissaani. Haluaisin paijata ja halata vielä kerran, kuulla edes sen suloisen kehräyksen. Mankkani toistaa Apulannan "Odotus"-kipaletta; kuuntelen kokoelma-albumin ensimmäistä levyä. Tunteet siis pinnassa. Puren huulta. "Sun täytyy vain irroittaa", mutta kun en kykene. Ajatella, kun kisumme kuoli, olin niin ikävissäni, että olisin halunnut kuolla itsekin, jotta tapaisimme uudestaan nopeammin. Jonkun lienee vaikea ymmärtää - säälin häntä, joka haparoi vielä pimeässä. Vaikka en tosin kehota ketään ajattelemaan syvemmin, ettei saisi yhtä itsetuhoisia ajatuksia. Mokomaa, kun ei muu yhteisö myönnä ymmärtävänsä ja saattaa joutua vain vaikeuksiin. Siispä elämästä selviää parhaiten, kun ei ajattele. Surullista.

Hah, Apiksen vanha tuotanto on kyllä aivan mahtavaa verrattuna uudempaan.

Paljon parempi fiilis taas. "Kymmenen rappua ylöspäin, kymmenen porrasta ylöspäin, kymmenen kilsaa ylöspäin, beibe" ;)

Keksin äidilleni aivan upean äitienpäivä- ja syntymäpäivälahjan: kirsikkapuu. Lähikaupungin kukkakaupassa suht edullinen hinta, joten hilppaisen sinne huomenna. Väki möllää dösässä, jos olen liikkeellä säbäkassin kanssa, joten silmänsä varmaan pullahtavat ulos, kun roudaan kirsikkapuun tainta. ^^' Mutta eikös ole mahtava lahjaidea? Kirsikkapuu kukkii keväisin juuri tähän aikaan, jolloin äidilläni on syntymäpäivä ja koko suomessa äitienpäivä. Toinen vaihtoehto olisi luumupuu, mutta japanifriikkinä taidan puoltaa kirsikkapuuta. Luuvely.