IRC-Galleria

Kertonee jtn kirjasta, kun siinä on 23 sivua pitkä sisällysluettelo... ^^'

Huu, olen saanut kirjoitettua neljä riviä veden merkityksestä solulle. Ja se onpi kaikista helpoin tehtävä, mitä kotiesseeseen pitää tehdä enkä saa sitäkään aikaiseksi. PUH.

Nalle PUH.

...

I prefer to Ihaa.

huomaisit pyykkituvan sähköjen sammuvan pimeään ilta-aikaan, villapaitasi olisivat saippuanpeitossa sammuneessa pyykkikoneessa, monen viikon pyykit kuivausrummussa märkinä ja kuivatustilaa vähän jos ei lainkaan? Elin tämän hetken ja sanoin jotakin tämän kaltaista: "Voi vitun vittu..."

Oli kyllä kiintoisaa pestä käsin pimeässä villapaitoja. Ja, voih, miten paljon ne painoivatkaan! Enkä saanut kaikkea vettä puristeltua, minkä takia aiheutan varmaan pyykkituvalle vesivahingon, kun tungin likomärät paitani kuivauskaappiin. Voin vain kuvitella, miten joku on oikeasti pitänyt järkevänä ideana ajastaa pyykkituvan sähköt sammumaan kello 22.30 (miksi ei mieluummin 00.00! prkl.).

Solukaverini tappavat meikäläisen ellen sitten ehdi heitä ennen. Joku varmaankin kuristuu niihin pyykkinarunkaltaisiin viritelmiin suihkussa ja ruokailutilassa. Sorge?

Luen molekyylibiologiaa käsittelevää kirjaa, jossa on yli 800 sivua. Olen sivulla 6... Englanninkielistä tieteellistä tekstiä kun ei ole kovinkaan nopeaa lukea. Ja vielä englanninkielistä biologiaa! Joudun käyttämään sanakirjaa kääntäessäni englantia suomeksi ja selvittäessäni suomenkielisen käännöksen merkityksen. Onkohan missään muussa tieteessä niin paljon käsitteitä kuin biotieteissä. Hmm.

Kävin tänään ensimmäistä kertaa Stockmannin Hulluilla päivillä. Nyt ymmärrän, mistä ne kaikki karmaisevat jutut alennusmyynneistä kumpuavat... Tunnen itseni niin tönityksi ja kolhituksi! Lisäksi käytin rahaa enemmän kuin olisi pitänyt, sillä herkuttelin leivoksella ja ostin kallista paikan päällä leivottua leipää (tosin siinä on jyvästä jos toistakin sekä hedelmiä -> 3 e), banaaninmakuisia suklaasuukkoja, irtokarkkeja ja pastilleja (kun ei syö karkkia pitkään aikaan, eräänä päivänä vain räjähtää ja kaikki estot ovat tiessään -> tuloksena liikaa makeisia, joita ei edes halua syödä).

Hee, sain säbäseuraa yliopistolta. JES! ^^ <3 Eräältä tytöltä, joka oli kahtena kesänä ollut kesäduunissa Atrialla kiskomassa kanoilta suolia ulos. Hyi kamala, minkä kuuloista hommaa. Monen tuhannen kanaparan suolet päivässä... Onneksi oli ollut hyvä palkka: 11 e/h ynnä ylityöt. En tosin tiedä voisinko siltikään tehdä tuollaista työtä. Samainen immeinen oli ensimmäinen, joka tunti jo entuudestaan jonkun kaukaisen sukulaiseni, jota en itse ole tavannut, ja tunsi näin ollen sukunimeni. Mukavaa, kun en vaihteeksi joutunut kolmeen kertaan toistamaan nimeäni. ^^ Etelä-Pohjanmaa on kyllä siitä hauska paikka, kun tietyt sukunimet kytkeytyvät niin vahvasti ainoastaan sille seudulle. :)

Eilen kasvimorfologian harjoituksissa käytimme mikroskooppeja. Oij, miten eri laatuisia ovatkaan verrattuna lukion vastaaviin! Näin jopa tumakotelon huokoset! Hih, tumat näyttävät likeltä katsoen aivan sählypalloilta. <3 Harmittaa, kun en zoomaillut enempää, kun piti kiirehtiä näytteiden kanssa. Tarkastelimme kurpitsan ja seljan varsien solukoita. Meristeemi, parenkyymi, sklerenkyymi... oijoi!

Nyt aloitan opiskelun. Hope so not just in my dreams. Unfortunately just in my dreams... Heei, mähän puhun englantia yhtä huonosti kuin japanilainen. :D

Aloitin päiväni taas kiroilemalla. Tai oikeastaan sitä ennen huomasin myöhästyneeni neljällä ja puolella tunnilla luennoilta. Välistä jäi siis lajintuntemustuokiot kaloista ja kasveista, jtn pitäisi omatoimisesti opetella viitisenkymmentä lajia tieteellisine nimineen ja eläimistä elintavatkin. Voi kilinvittu, totean häpeilemättä uudestaan. Olen niin... en edes keksi enää sanaa. Tämänkaltaisia tilanteita liian usein.

On kyllä kieroa, kun sataa lumenkaltaista räntää, vaikka puissa on yhä lehtiä. :J

Ai niin! Olen yksinäinen ja kyllästynyt ja haluan kotiin. Onhan noita koulukavereita, mutta ei ketään kenenkä kanssa viettää tämän päivän kaltaiset vapaapäivät, kun ainokainen pidemmän ajan ystäväni täältä on koulussa. :'(

Ja ärsyttävää, kun kaikki on tehtävä itse. Salibandya en uskalla yliopistolla aloittaa, koska siellä kaksi ihmistä, joista en pidä. Olenpa luuseri. Luultavasti aloitan silti, koska muuten ei pää kestä kevääseen.

Ilmoittauduin mukaan erääseen tiaistenseurantaprojektiin. Jihhuu. Kaikki murheeni ovat ohi.

Menin eilen klo 19 maissa nukkumaan ja heräsin tänään 11.30. Oli pitkä viikonloppu rällästystä Oulangalla takana, mutta silti olen yhä yksinäinen. Tunne sen verta vahva, että harkitsin jo ostavani junalipun himaan, mutta järkevämpi puoleni yrittää yhä sinnitellä 16. lokakuuta asti (sen viikon sunnuntaina serkkuni pejpin ristiäiset). Siispä, kaikki kynnelle kykenevät, nähdään silloin?

Ai niin! Jotain hyvää kaikessa paskassakin: täällä on lunta maassa. Huono juttu, ettei ole ktn kenen kanssa iloita siitä. D: Varsinkaan, kun etelässä lumentuloon on vielä aikaa. Oulangassa oli jopa pakkasta. Lätäköt olivat jäässä. Puut olivat jäässä. Oli aika nättiä.

Ajattelin tuossa vielä päivällä, että asuntoni katon toisella puolen asustaa kummitus. Tai hiiri. Tai jotakin salamyhkäistä, joka kolisee öisin. Tuijoteltuani huonettani pihalta päin tulin ajatelleeksi, että ehkäpä läheinen rauduskoivu, Betula pendula, vain raapii kattoa (oikeastaan äitini tämän oivalsi). Toivon totisesti, että rapisija on tuo koivu. Vaikkakin kahtena rapistelun jälkeisenä aamuna on tapahtunut varsin eriskummallisia asioita...

Ensinnä eilisen aamuna heräsin, katsoin peiliin ja huomasin hiusteni olevan suorat (!). Minun hiukseni suorat! Ja vielä yön jälkeen! Voi kummastuksen kummastus, miten tämä voi olla mahdollista! Kummitus..?

Toiseksi, tänä aamuna levittäessäni ripsiväriä, huomasin ripsieni kihartuneen, vaikken ole niitä kertaakaan kojeella taivuttanut vaan antanut rauhassa tököttää suorina. Kummallista! Kummitus..?!

Ensimmäiseen kummalliseen sattumaan en keksi muuta järjellistä selitystä, kuin että olen tappanut hiukseni suoristusraudalla niin, etteivät ne enää kiharru. Mutta kumma kyllä ne ovat tälläkin hetkellä kiharat (whattaheck). Oikean silmäni ripsien eriskummallisen taipumisen järjellinen selitys voisi löytyä nukkuma-asennosta: ehkäpä nukuin yöni naamallani ja tyynyn kulma taittoi ripseni. Niinhän se onkin! ... Kummitus.

Kaikkea kummallista on totisesti sattunut lähiaikoina: löysin täysikasvuisen Yu-gi-oh!-fanin yliopistolta. Olen juonut suoraan maitotölkistä ja syönyt lakatuilla syömäpuikoilla ateriani paistinpannusta. Kasvimorfologian tentistä sain arvosanaksi 2/5 ja harjoitustyötunnilla esitin kysymyksen, johon professori ei kyennyt vastaamaan, koska kysymykseni vastauksesta kiistellään kuulemma näin akateemisessa maailmassa (jasso, ja luulin kyseleväni itsestäänselvyyksiä...). Kasvimorfologian professorini myös avautui menneisyydestään minulle ja toverilleni, kun tarkastelimme viljakasvien jyviä (ruis ja ohra on muuten yllättävän vaikeaa erottaa toisistaan). Kertoi, että jos olisi osannut vastata eräällä jäpikälle joskus nuoruudessaan tämän osoittaman viljakasvin nimen, saattaisipa professorini olla maatilan emäntänä Saarijärvellä. :D Saarijärvellä, niin, siellä missä Paavo taisteli hallaa vastaan. ;)

Huomenna Oulussa starttaavat irkkufestivaalit. Sen verran aiomme juhlistaa, että menemme huomenna irkkupubiin, mutta muuten jäävät kyllä tältä vuodelta väliin. :s Höh, olisin halunnut nähdä perjantaina esiintyvän NECKin, mutta olen silloin Oulangalla (älä kysy, vissiinkin jossakin Kuusamossa, mutta siellä on ainakin eräs biologien tutkimusasema).

Lopetin salibandyn. Taas. Olen repinyt sydäntäni niin usein, ettei oikeastaan enää tunnu. Jo kolmasti olen aloittanut uudessa jengissä, jtn alan jo tottua.

Uivelo on lintu. Se on ihan oikeasti lintu. Ja pirskatin hyvännäköinen lintu, kun sillä on sellainen rock 'n' rollahtava töyhtötupsu.

Professori kysyi, kuka ei ole koskaan elämänsä aikana käynyt poimimassa hillaa (olikohan "hillastamassa" se verbi). Joku toinen kuin minä viittasi ainokaisena ja proffa sitten tältä kysyi, että tietääkö opiskelija edes minkä näköinen hilla on. Kävi omalle egolleni, kun en ole koskaan hillastanut enkä muista hillan ulkonäöstä muuta kuin ne oranssit "jutut" (jeah, that's the way a biologist would say..) ja sitten vielä oletettiin, että jokainen tietäisi. Perhana vieköön, kun ihmiset eivät täällä edes tunne haapaa perskuta. Ja sitten vielä joku hilla pitäisi osata. Pöh.

Nyt minäkin olen tuntenut sen ärtymyksen, jonka seinänaapurin seksiaktit aiheuttavat. Voi kirosana tuota sängynnarinaa ja puhinaa. Tekisi mieli mennä heittämään ämpärillinen kylmää vettä noiden niskaan. Varsinkin, kun kämppiksen vieras oli käyttänyt meikäläisen pyyhettä ja kastellut sen likomäräksi. >:( Ja huomenna kun on meikäläisen ensimmäinen tentti, aiheena kasvimorfologia. Naapurin pennut kiljuvat, seinänaapurin sänky narisee - kiroan, kun en kykene lukemaan. Olen niin vihainen. Tuon ukon piti tulla vain viime yöksi, mutta jääpä ilmeisesti täksikin! Voi helvetin helvetti, kun ärsyttää niin!

Mietin, josko menisin pyykkituvalle lukemaan, mutta viimeksi siellä opiskellessani koin jtkn karmeaa: valot sammuivat yhtäkkiä ja jouduin hapuilemaan pimeässä pyykkituvassa katkaisijaa, joka ei sitten toiminutkaan enää. Mielikuvitukseni aktivoitui ja varsin jännittyneenä taistelin tieni takaisin kämpille, josta sitten sain sen vähemmän äänekkään solukaverini fikkareineen turvakseni hakemaan pyykkituvalle unohtunutta muumimukia (join teetä lukiessani). On tää aika surullista, kun ihminen ei pysty "kotonaan" edes opiskelemaan. Haluan muuttaa. Haluan hyvän kämppiksen. Haluan oikeina hetkinä hiljaisen tilan.

Stadin Taiteiden yöstä matkaani tarttui sähköukulelellä soitettua punkmusiikkia. x'D

Aaah, rakastan uusia silmälasejani. <3 Tullut kommenttia, että nämä ovat aika ernut, mutta ei se rakkauttani hälvennä pätkääkään. Ja positiivista palautetta lyhyistä hiuksistanikin! <3 Paitsi eräältä pikkutytöltä, joka paukatti jtn tyttöjen kanssa olemisesta luullen meikäläistä miespuoliseksi. Tai jtn. Elättelen yhä toivoa, että kuulin väärin. On ne pikkutytöt julmia. Pidän enemmän ylivilkkaista pikkupojista (mutta en sellaisista joita joutuu repimään verhosita alas), kuten yhdestä virnuilijasta, jonka kohtasin junassa. Aloin nauramaan, kun poikapieni venkoili ja virnisteli meitsille, yritti kiivetä tuolin selkänojalle ja ihmetteli junavaunujen välisiä liikkuvia liitoksia. xD

Serkkuni saipi lapsen väännettyään sitä 17 tuntia. :S Kivuliasta, mutta ehkäpä vaivan arvoista? Toivottavasti. Olisi karmeaa kaiken sen tuskan jälkeen, kun lapsesta kasvaisikin täysi kusipää. Serkkuni lapsonen onpi tyttö (kaikki kolme serkkuani ovat saaneet tyttölapsen - hääh!) ja tytöissä on aina jotakin kavalaa ja kieroa. Noo, eiköhän siitä ihan hyvä taimi kehkeydy.

Siitä on aikaa, kun olen kuunnellut gospelia. HB:lla on kyllä karmeat sanoitukset kappaleissaan (tsekkaa biisi "Valvokaa" -> sounds like "Vainotkaa"...), joissa joissakin on kuorolaulun lisäksi Raamatun luentaa ja rukoilua. AH-DIS-TA-VAA. Tunnen kulkevani yhä kauemmas ja kauemmas siitä kristinuskosta, jota muut kristityt tunnustavat. Omassa uskossani ei ole sijaa Vanhalle testamentille (mitä aikansaelänyttä hapatusta!) muuna kuin historiallisena teoksena. Uusi testamentti on raikkaampi ja kiinnostavampi kaikkine tarinoineen, mutten sitäkään tunnustaisi muuna kuin hyvänä tarinana, josta voi poimia muutamia varsin kätsyjä elämänohjeita. Jonkin syvemmän ja kaikkivoipan tiivistäminen ihmismuotoon, yhdeksi henkilöksi, alentaa alkuperäisen Suurta arvoa. Oikean uskon tuhoavat siis "uskovaiset" itse. (Ja vihaan asetelmaa, jossa eläin on ihmistä alempana ja mielletään jotenkin huonommaksi. Vanha testamentti suckaa jo pelkästään eläinuhrienkin takia: mikseivät Mooseksen kirjojen uskovaiset voineet sivellä ovenpieliin omaa vertaan vaan piti siihenkin eläin uhrata? Halveksittavaa! Kuin tappaisi lapsen selvitäkseen itse hengissä! >:G Tulinpa vihaiseksi.)

Bass 'n' Helen on khyllä ihan jees. Monta biisiä jotka iskevät saarnaamatta tahi tuputtamatta liikaa. On tosin varsin harmittavaa, että muutamat kappaleet saavat itseni vaipumaan masennustilaan tai kyynelten partaalle. Rakastan musiikkia.

Kirjoittaessani gospelista mankassani soi Iron Maidenin kipale "Brighter than a thousand Suns", jonka lyriikat alkavat lauseella "We are not the sons of God". Jeah.

Mutsini työkaverit säikähtivät, että olen sekaantunut Pimeän palvontaan, koska kuuntelen Maidenia. Kuultuani lausahdin täydellä tunteella: "Mitä vittua?" Mitähän sanoisivat, jos tietäisivät meikäläisen diggaavan Marilyn Mansonia? Pystyttäisivät varmaan rovion.

Maanantaina muutto Ouluun enkä ole vielä edes pakannut. Jos vaikka taas ryhdistäytyisin.

23.08.2009 porukat järkkäävät meitsille jtn läksiäisiä alkaen klo 14. Welcome.
24.08.2009 lähtien meikä luetaan väestörekisterissä oululaiseksi. Kummastuttavaa.
25.08.2009 täytän 19. Koska olen muuttanut juuri edellisenä päivänä, voin myöhemmin kertoilla muuttaneeni kotoa 18-vuotiaana. xD
26.08.2009 palaan mutsin mukana kotiin Etelä-Suomeen, jottei mokoma joutuisi ajelemaan yksin kuutta tuntia. Siispä...
.. noin 28.08.2009 palaan Ouluun junalla (eli itse istun yksin kuusi tuntia.. mörrin.).
01.09.2009 ovat ensimmäiset salibandytreenini pohjoisessa. Ai pirskatti, mtn jännittääkään.
02.09.2009 alkaa joulu. Korjaan: koulu. Marraskuussa alkaa sitten joulu (tierna-aika Oulussa). <3

Olen jo aloittanut lahjavarustautumisen joulua varten. Näin hyvissä ajoin kesän lopulla. ;D

Lähipäivinä olen koukkuuntunut the Offspringiin. Pidän rennosta kitarasta ja jumputi-bassosta, mutta lyriikat vihlovat. Hyvä bändi silti.

Pitäisi lukea bilsaa ja kemiaa, mutta sen sijaan olen liimautunut herra Tolkienin "Hobitti - eli sinne ja takaisin"-teokseen. Seuraavaksi sitten LotR, Húrinin lapset ja Silmarillion. Ehkä sitten bilsaa?

Olen laiskistunut ja muuttunut epäsosiaaliseksi. Tuntuu kuin joku vetäisi mattoa alta nyt, kun kesä on takana: enää en voi pyhittää päiviäni nukkumiselle tai tehdä sitä mitä lystään vaarantamatta pitkänlinjansuunnitelmiani. Elämäni on tosiaan saanut uuden suunnan, ellei peräti alkanut jopa alusta. Kuin olisi herännyt menemättä nukkumaan.

Neuloin kirjoneulelapasen yhdessä illassa/yössä. Jeij! Seuraavaksi alan leikkaamaan kaavoja herrainliiviin, jonka valmistan punaisesta silkistä. <3

Hiuksistani on tosiaan lähtenyt suuri joukko senttimetrejä pois. Nyt mulla on "korvakarvat". x'D Mutta ei suoristusrauta näihin khyllä pure, rakkaaseen kurittomaan hiuksistooni. Tosin tänään ovat pysyneet suoran kaltaisina. Tosin painoin raudalla niin, että hiuksistani leijaili savua. Lienee aiheellista pohtia, missä kunnossa hiukseni myöhemmin sitten ovatkaan. :O.

Toivotan hyvää syksyä. Muistakaamme angstata, kun kerrankin niin saa tehdä ilman, että jtn olisi vialla - masennushan on sallittua syksyisin.