IRC-Galleria

Näin perusteellisesti sujui ranskankoe. ^^

En muista kerroinko samasta aiheesta jo viikko sitte, mut ku nuo bussikuskit on niin raivostuttavia aina välillä! Ihan ehdoin tahdoin pitää höykyttää sitä autoa just sillon ku mä liikun Pingun kanssa suuntaan tai toiseen. Sit sen lisäks bussi on puolillaan lapsia jotka tuijottaa "äiti, mikä toi on" tarkottaen joko Pingua, mua tai molempia. Plus eläkeläistädit karvamyssyissään, kuten tänäänki yks turkissaan ja Kuoma-kengissään "ksää tä vii sä loo" "mmmitä?" "onks toi violon sello?" "joo... on". Sitten vielä kaikki muut ihmistyypit joita kyllä riittää, jatkan paatostani mahdollisesti myöhemmin.

Mut se siellä perillä odottava on niin parasta että kestän.

Siinä oli luultavimminkin tämän päivän sisältö. Nyt vaan toivon niiiiiin paljon että olis jo vähintään keskiviikko, että taidan tikahtua. En tiedä miten se on käytännössä mahdollista joten en sittenkään tikahdu. Voi pojat ja tytöt, kissat ja koirat, iguaanit ja säiliöterottimet.

Nyt näyttäis selkeesti siltä, että kevät on tuloillaan. Tunnen sen jo vanhoissa luissanikin riipivänä kolotuksena. Tai sitten kolotus johtuu vain eilisestä juoksualustan loskaisuudesta ja sen aiheuttamasta hankaluudesta. Mutta tunteehan sen. Niin no, näkee myös. Repeän riemusta ku nään ensimmäisen leskenlehden tossa tienreunalla, odotan sitä päivää. ^^ On se luonto vaan niin kummaa.

Sekin vielä, etten osaa nukkua enää ja ajatukset on ihan erilaisia ku talvella. En saa illalla unta ja sitte pitää nukkua niin pitkään ettei ehi kouluun, kuten lienette huomanneet. Ja mun vuosientäyttymispäivä on toki myös vakava merkki keväästä, se kertoo että kohta on liian kuuma.

Nyt mua väsyttää, jäin jumittamaan tohon ulkoilmaan. On se joo, märkää ja loskaa.

6 8 67

Kylläpä panostin!

No ni nyt keskityn ranskaan.

Kirjotin tanskaan.

Eli selkeesti on kieli hallussa!

Il n'est pas question!

Tajusin että kahessa suuresti diggailemassani piisissä on aivan samankaltainen kitarasoolo.

Sadetanssi - Kiertotähti

Maija Vilkkumaa - Ingalsin Laura

Kyl se vaan näin on.

Suosikki on asiallinen lehti.

Ootte kai huomanneet että Valion Vanilla uunibanaani on herkullinen jogurtti, eikö totta? Minä henkilökohtaisesti innostuin aiheesta siinä määrin että tein tänään itse uunibanaaneja. En siis jogurttia. Sävelsin taas ihan omasta päästäni mutta hyvää tuli. Suosittelen! Resepti pientä maksua vastaan.

Taisin olla koulussa hieman ylihilpeällä tuulella, mutta loppupäivä onkin sitten sujunut aikalailla päinvastaisissa merkeissä. Tai no ei oo. Tai on. Ei oikeestaan.

En tajuu mikä teitäki kaikkia vaivaa! Epäilen että syy saattaa olla nyt just myös mussa itessäni, ku tuntuu että kaikissa on jotain kummallista. Tai sit oon vaan eksyny teistä. :< Mainitkaa kuka tahansa tuntemani henkilö, niin osaan sanoa mikä mättää. Ainakin itelleni, voi olla etten teille kerro.

En tajuu. Miks te teette noin? Mikä on? Enkä tarkota et kaikissa ois mitään negatiivista muutosta, mut joissaki sitäki. Älkää muuttuko. En tunne teitä enää.

Tai sit oon vaan väsyny.

Nyt en kirjota mitään, te saatte kirjoittaa minulle :)

01. Kuka olet?
02. Olemmeko ystäviä?
03. Koska ja miten tapasimme?
04. Oletko ihastunut minuun?
05. Pussaisitko minua?
06. Anna minulle lempinimi, ja kerro miksi valitsit juuri sen?
07. Kuvaile minua yhdellä sanalla
08. Mikä oli ensivaikutelmasi minusta?
09. Oletko edelleen samaa mieltä?
10. Mikä muistuttaa sinua minusta?
11. Jos voisit antaa minulle mitä tahansa, mitä se olisi?
12. Miten hyvin tunnet minut?
13. Koska näimme viimeksi?
14. Halusitko joskus kertoa minulle jotain, mitä et ole pystynyt kertomaan?
15. Aioitko pistää tämän blogiisi ja katsoa, mitä minä kertoisin sinusta?

Äöähääähööö. Mantsa on jännää.

En jaksa taaskaan, koitan saada tän esseen ennemmin tehtyä.

Enjaksa. :D

Väsyttää rankemman puoleisesti eikä mul todennäkösesti oo nyt muutenkaan aikaa joten ETTEPÄ SAA TIETÄÄ MITÄ OON TEHNY TAAS.

Väpäväpä Pikachuuu!

Laiskureita laulattaa.

Mullon jano.

Mut joo. ÄÄ. ÄÄ.

Tapasin tänään hänet uudestaan. Uu. Ja jos joku vielä kehtaa kysyä kyseisen henkilön henkilöllisyyttä niin en tykkää, ku mulla on hei julkkiskavereita, hei mä oon itekki melkein julkkis, hei.

Lumisade on tauonnu. Meijän pihalla on arviolta vain noin 18 senttimetriä lunta jota kukaan armaista perheenjäsenistä ei ole saanut aikaiseksi raivata pois. Minäkään en jaksanut enää tultuani kotiin.

Vihaan bussikuskeja. En tajua mitä hemmetin iloa niille on siitä et mä saan horjua Pingun kanssa epätoivosesti siinä käytävällä ja sitte 30 metrin päässä on kuitenki liikennevalot joihin pitää jäädä jumittaa.

Bisnesneuvottelut Simopekan kanssa ja flunssainen, paikalleen jumahtanut pää sekä parisuhdeneuvontaa. -->

Nyt jos ois vihdoinki aikaa. On jotenki tosi tyhjäntäyteinen tunnelma, oon viimeset viis tuntia vaan hengannu himassa kipeenä ja lähestulkoon kuolleena. (No okei, huijasin. Viel en kuole!)

Musiikki soi, appelsiinimehu maistuu, nenä vuotaa ja mesessä ei oo ketään. (Nyt on ku Ari tuli.) Sitä parempaa aikaa kirjottaa. Läksytki oon tietääkseni reippaana tyttönä tehny jo kauan sitte, ranskan kappaleen suomentamiseen meni tajuton ajanjakso ja tajuton kaks sivua vihkotilaa. Etiikan projektia voisin tehä jos oisin yliaktiivinen tyttö mut en nyt taida jaksaa olla sellainen.

Aaargh mul on kuuma.

Meil ei oo ikinä kuuma.

Kerta se on ensimmäinenki sano kilpikonna purjeveneessä.

En oo tosiaan taas ehtiny/jaksanu/voinu kirjottaa pariin päivään kunnolla, mut koska en nyt jaksa ajatella mitä oon kirjottanu ja mitä en ni pidättäydyn ihan vaan tässä päivässä. Näin niinku ajallisten huomautusten ja pohdintojen osalta.

Ennen ku paneudun niihin tarkemmin niin täytynee ilmaista jälleen kerran, että mikäli näitä luette niin kommentoikaa! Joka ikinen sielu joka lukee tämän tekstin kirjoittakoon tänään kommentin, ja tehköön näin myös vastaisuudessa. Aamen.

Kouluun asti kuitenki pääsin tänään ja opinkin päivän aikana paljolti kiintoisia seikkoja mm. ruotsin ja saksan kielestä. Liikkatunnille mulla oli jopa LAPPU flunssaisuudesta ja maikkakin uskoi ainaki 93-prosenttisesti mun selitykset. Osan kuntotesteistä kuitenki tein siitäki huolimatta ja meni jopa ihan jees. En ainakaan vielä tehny sitä protestia oppilaiden kilpailutilanteeseen yllyttäviä liikunnan testejä yms. vastaan enkä edes totaalikieltäytynyt. Alkaa olla myöhästä. Mutta oikeastikin, etenki poikien keskuudessa se on ihan vajaata ku joku Cooperin tulos, leuanvedot tai punnerrukset tekee ihmisestä jotenki paremman tai huonomman. Sillä ei oo minkäännäköstä merkitystä ihmisen arvoon tai inhimillisyyteen tai mihinkään et miten kovaa juoksee, pitkälle hyppää tai paljonko on jaksanu treenata käsiään yhdistettynä synnynnäiseen voimaan. Sillä on väliä, että pääsee eteenpäin ja on terve. Ja saa hillopurkin kannen auki.

Mä tiedän että siellä on nyt muutama silmäpari joka ajattelee tätä mulkoilessaan että "eihän me nyt sitä SILLEEN", mut kyllä aika monet ihan SILLEENki. Kai sitä voi arvostaa, et joku on liikunnallisesti lahjakas ja on jaksanu treenata paljon, mut samalla lailla missä tahansa muussaki asiassa voi tehä niin. Voi olla matemaattisesti, kielellisesti, musikaalisesti, taiteellisesti kyvykäs. Mut neki on kaikki sellasia ulkoisia asioita, joku on parempi jossain ja jossain huonompi. Plus tietenki meijän yli-ihmiset jotka tuntuu osaavan kaiken. Mut se tosiaan vaan tuntuu ja vaikuttaa ulospäin siltä, jotkut toiset taas on ulkosesti vähemmän lahjakkaita esim. ilmaisemaan itseään mitenkään fyysisesti, mut hallitsevatkin sisäisiä asioita paremmin. Sanon että "paremmin", mut eihän kukaan oo sen parempi ku joku toinen. Joku vaan on harjaantuneempi jossain, käyttäny enemmän aikaansa, saanu geeneissä lahjakkuutta tai on vaan kiinnostunut, mut jokaisella on kuitenki opittavaa varmasti joka asiassa. Yhteiskuntaopin tunnilta viisastuneena voisin sanoa lehtori Tolvasen sanoin Absoluuttisen Totuuden, että kukaan ei voi osata kaikkea.

Tän asian lisäks mua on ahdistanu se, miksei ihmisillä voi olla yhteisymmärrystä asioista. Tai siis, ei ole mullakaan, mut että mikä siinä loppujen lopuks on niin vaikeeta? Enkä nyt tarkota mielipideasioita, kuten "kahvi on pahaa", vaan sitä, miksei jokainen sais juoda kahvia jos haluaa tai olla juomatta jos haluaa. Tai siis tottakai saakin. Taisiistaisiis, mun verbaalinen ilmaisuni kärsii jälleen pahasti. En nyt tarkota pelkästään asioita liittyen kahviin vaan ihan kaikkea. Lähinnä kuitenki sitä, miks mun lähellä on ihmisiä, joihin haluaisin tutustua tai olla läheisempi; ihmisiä, jotka joskus tuntuu hyväksyvän ja joskus ei ja sitä on äärettömän vaikea ymmärtää; ja ihmisiä, jotka haluaa olla mun lähellä mut joiden kanssa mulla ei tunnu olevan mitään yhteistä. Ja sit onneks myös niitä, joiden kanssa voi olla turvassa ja rauhassa, ainakin yleensä. Joskus tuntuu ettei niitäkään ole.

Siinä on ristiriita. Mä tiedän itsekin, että en välttämättä voi tai halua olla IHAN jokaisen ihmisen läheinen ystävä, mut mihinkään ilkeyteen se ei kuitenkaan sais olla syynä missään tilanteessa. Ketään ei sais karistaa pois luotaan ilman mitään järkevää syytä. Mä tiedän ite kokemuksesta miten pahalta se tuntuu, kun ei saa olla siellä missä haluaa, kukaan ei kaipaa eikä hyväksy. Ja syynä sitten ulkonäkö tai luonteenpiirre, mun kohalla ainaki ujous, joka ei sovi joidenkin tajunnan virtaan ollenkaan. Miten se tekee myöskään kenestäkään huonomman? Jokainen puistelee tässä vaiheessa päätään, että ei mitenkään, ei mitenkään. Mutta niinkö oikeasti?

Tottakai sellasilla pintapuolisillakin asioilla on vaikutusta. Ulkonäön perusteella jokainen luo ensimmäisen kuvansa ihmisestä, seuraavan siitä miten ihminen käyttäytyy siinä ensimmäisessä tilanteessa ja niin edelleen, riippuen mihin asti päästään.

Moni ois ehkä eri mieltä just tosta mun ujoudesta, mut moni tietää myös mitä se pahimmillaan voi olla. Se on vähän samanlainen juttu ku vaik hiusten väri. Ihminen syntyy sellasena ku on, jos hiusten väri/ujous häiritsee niin ihminen voi yrittää tehä sille jotain. Hiusten värjäyskään ei aina onnistu, eikä lopullisesti mitenkään. Ujouttaanki voi yrittää peittää, se voi muuttua ajan myötä kuten hiusten väriki sen mukaan mitä teet ja missä. Ujoutta kun yrittää peittää, voi tulos olla täys katastrofi, yliäänekäs ja joku ihan muu kun ite olet. Ero on siinä, että luonteensa varsinainen peittäminen on huono asia eikä kannattavaa ollenkaan mut hiusten väri tuskin on niin vakava asia.

Ja sitten kun ajattelen nyt narsistisesti taas itseäni, kai mä ne hiukset oon sen takia värjänny ettei ne ois blondit enkä siis ensisijaisesti haluais että olen blondi, mut millään lailla mua ei haittaa että kaikki jotka yhtään mua tuntee myös tietää sen. Hoo, yhtään ei oo tosiaan tullu vastaan joka ois ainakaan myöntäny muodostavansa mielipiteitään niin musta ku kenestäkään muustakaan hiusten värin perusteella. :D Mutta, ujous taas piilottaa muilta ihmisiltä sitä mitä mä oikeasti olen vaikka sekin toki on osa mua. Sitten ku on tarpeeks läheinen, olette ehkäpä huomanneet että melko läheinen saa tosiaan olla, niin näkee mitä mä oikeasti olen ja juttua riittää ihan mistä tahansa ja millon tahansa. Mut ei ikimaailmassa tuntemattomalle ihmiselle, mä en edes halua että kukaan tietää musta mitään jos ei oo millään lailla kiinnostunu. (Tätäkään ei lue kukaan jota ei kiinnosta vaikka puhunki ihan julkisesti itestäni.)

Ja sama koskee tietysti monia muita piirteitä ja juttuja ihmisessä. Hiustenvärivertauksesta ehkä saattaa huomata että mä todellakin kaipaan uutta väriä päähäni.

Hassua kun päiväkeskuksella on valot. Tietääkö joku miks? Tuolla Kuninkaantien varressa siis, meiltä n. 1km Bemböleen ja saletisti kaikki tietää missä mä asun. :D Siellä kun ei oo ollu mitään elämää moneen vuoteen (jos Ellua ja mua ei lasketa), ja nyt siellä on ollu jo useampana iltana valot? Tai toissailtana oli ja sitä edellisenä, ku oon juoksennellu siitä ohi. Se pitäis kai räjäyttää taivaan tuuliin, mut ei kai se edellytä pitämään valoja päällä iltamyöhällä? (Yheksältä=iltamyöhällä ^^) Se oli muuten Ellun kanssa hauskaa ku hypittiin siel pihalla joskus, en muista enää millon se oli ja mitä luultiin tekevämme siellä mut kivaa oli. Samoja aikoja ku seurattiin siel joen varressa niitä perunoita ja salaatinlehtiä, eli kaks vuotta sitte? En tiiä mut oli just parasta ja onneks et koskaan lue kuitenkaan näitä mun juttuja.

Hou. Huomenna ois taas soittotunti, oon koittanu treenailla tänään aktiivisesti mut ketuttaa ku en osaa ja käsienki lihakset on ihan väsähtäneet. Toivon salaa et Veeralla on se ihana sello vieläki. <3 ANTAAKS JOKU MULLE VIISTOISTA TONNIA NI OSTAN SEN. Ellei Veera ehi ensin! Mut sillonki saisin nähä ja kuulla sitä kerran viikossa. Oi.

Pianoaki yritin rimpautella, tai yritän lähes joka päivä mut se on vähän sama asia ku nukkuminen ja hengittäminen et vaan täytyy, mut se kaipaa totisesti viritystä. Viimeks ku mulla oli pianomatinea (joulukuu '04) äide lupas mun pianomaikalle virityttää sen. Meijän suku ei oo mitään saamatonta porukkaa. :) :)

Voiko pianoa muuten RIMPAUTELLA? Kukaan ei käytä sellasta sanontaa. Mut mäpä käytän nyt, jag sprata om pianon rimputtelu.

Oon näköjään sillä tuulella että lähtis vaikka romaani yheltä istumalta suoraan painoon ja kansainväliseen levitykseen mutmut ois mulla vielä muutaki tekemistä.

Tsau. Ciao niinku ja see yy aa.

14 16 17 75

Nääki joku kahen viikon tauon jälkeen. Olipa muuten heittoa. No mut eipä se mitään.