IRC-Galleria

no voi saatana. oli justiin hyvät jutut meneillään ja ihan innostuin ja SITTEN........ tää vitun galtsu taas tekee jotain hommmia ja ei pysty kommentoimaan. hianoo jee.
taidan siis mennä nukkuun prkl !
mut jonski, puhutaan myöhemmin lisää ;D

aivan loistavaaa taas jälleen kerran !
lähettiin perjantai iltana matkaan siinä puoli kymmenen aikaan ja ensimmäisenä käytiin pyörähtään tikkurilassa ja sieltä matkamme jatkui kohti oulua! ouluun saavuttiin joskus puoli kahdeksan aamulla, tai no ehkä kahdeksalta kun juna oli vähän myöhässä.
sielä sitten hengailtiin ja aika meni tosi nopeesti ! oli vähän kävelymatkaa keikkapaikalle, mutta se oli vaan hyvä koska tuli taas läskeiltyä :(
nooo sisälle pääsi siinä vähän yli kaks, mutta me hengattiin hetki vielä pihalla.
sisälle mentiin vähän ennen lissujen alottamista. ei oikein ollu fiilistä vielä niiden aikana, mut no jaa ihan hyvin ne laulaa osaa.
SITTEN joskus neljän aikaan alotti AT THE END !!!! aivan mahtavan loiistavan hyvä, tykkäsin oikeesti ihan pirusti ! siinä niiden aikana alko fiiliskin nousta ja kaikkee. kannattaa kuunnella tätä bändiä, on oikeesti niin mahtavaa ! myspacesta ainakin löytyy ( http://www.myspace.com/atend )
vähän mainostusta juu!
noo siinä sitten soitti vielä joku sir badding tms ja kyllä sekin oli ihan kuunneltavaa ja sillee.
sit alottikin sturmikset ja ai vittu riehuin ! niskat on nyt vähän jumissa näiden takia, mut ei se mitään. hyvä keikka oli, miseriakin kuultiin :)
sit illan viimenen oli tottakai loveks ja ooooooooo mikä fiilis taas ! aivan mahtava. keikka oli hyvä, joorrssin aikana maattiin skuren kaa maassa ja heiluteltiin jalkoja ja kaikkee. muuten koko keikka riehuttiin ihan täysillä, tuntu loppuvaiheessa jo siltä et kunto loppuu :D
keikan jälkeen muutama sananen tuli vaihdettua poikasien kanssa."harmittaa" vähän seuraavan levyn kansi, kun siihen ei tulekaan sitä mitä oli luvattu :'D ja jaska sitten meni ja luki mun listan, voi vide !
mut jöö, kiitti satanax + mervi seurasta, oli mahtia <3

"oooooonnnn pieniä käärmeitä, helvetin pieniä kääärmeitääää. kun ne laittaa samaan pussiin, siellä alkaa salaa........."

AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAa voisin huutaa ja kiljua ja vaikka mitä. mullon niin hyvä fiilis eilisestä, että ei oo tosi ! perjantai meni miten meni ja silleen, mut eilinen oli mahtavinta ikinä ! kesän paras keikka loveksilta ehdottomasti ! oli hyvä fiilis keikan aikana itelläkin ja skuren ja idan kanssa pompittiin kun hullut. halfway meni vähän ohi eräiden ansiosta, mutta ei se mitään :D
tapahtuman jälkeen juteltiin "vähän" poikien kanssa, ja mukavasti sitä juttua lensi. ja lensihän joku henkilökin tuulen mukana ;D muah.
siinä tuli otettua perhekuvia ja juteltua pelikorteista ja kitaroista, satanaxista ja keikoista, sormikoukusta ja vaikka mistä. : ) kiitos poijjjaat.
toivottavasti tää fiilis kestää piiiitkän pppiiiitkän aikaa. huhhuhhhhhhh.
kiitokset tytöille ja loveksille !

ps. indica oli aika jees, negative ei oikein iskeny, mut ne "tulennielijät" ngt:n aikana oli huippuja!

haminassa oli aika loisto päivä eilen, olin odottanu tota siitä asti kun tieto siitä ilmestyi :)
tc:tä oli kiva nähdä pitkästä aikaa, hassu oli huomata, että muistin vieläkin tosi monet välispiikit ulkoa. "vielä kerran aivan vitun täysiä".. ei sitä vittua sitten siinä tullu, mutta olis voinu. keep on rockinia olin odottanu ja se on vaan kerta kerralta parempi!
loveks oli sitten taas aika perus, remorsessa oli mukava uutuus, kun krisun taustalaulu kuulu sieltä selvemmin. tykkäsin siitä!
oli kiva kuulla pitkästä aikaa yourskin. torde teki sitten sen, mitä monet oli odottanu ja otti paidan pois. ja yritti se sitten vissiin saada muitakin ottaan, mutta ei ne oikein innostunu. no jööö keikan loppu meni multa vähän ohi, olin ihan ajatuksissani vaan.
keikan jälkeen kaikki juoksi sinne bäkkärin aidalle ja menin mä sinne sitten loppu peleissä itekin. toron kanssa muutama sananen tuli vaihdettua ("ethän sentään kokonaan yöunias menettäny sen takia?" "niin et kaikkia, mutta melkein kuitenkin"). muiden luokse en enää ees jaksanu yrittää, sen verran paljon oli lössiä ja sitten kun kyytikin odotteli.
kiitos tanja (TANI) kun lähit mun kanssa. :)
ja kiitos myös loveks ja tc.

suunnitelmiin tuli muutos, enkä nyt siis lähdekään kokkolaan ens viikonloppuna.
se on sitten viron reissu eessä, viinaa niin vitusti! :D

huuh huuh. musarit ois sitten niinkun ohi mun osalta.
neljä päivää tuli juotua ja sen oon varmaan näkönenkin :D ei vaan, oli ihan vitun hauskaa varsinkin nyt pe ja la !
kokoontaitettavalla jopolla puiston mäkee alas, jei ! :D

jipiii tänään musarit!

// niin ja tosiaan, perjantaita odotellessa ;)

jooo ja miks mun unirytmi on vituillaan?

Käydessäni ensimmäistä vuotta lukiota näin kerran erään
Luokallani olevan pojan kävelevän kotiinsa koulun jälkeen. Hän oli
Kalle.

Näytti siltä, että hän kantoi kaikkia oppikirjoja mukanaan.

Ajattelin itsekseni:
"Miksi kukaan kantaa kaikki kirjat kotiinsa perjantaipäivänä?
Taitaa olla varsinainen nynny."
Minulla itselläni oli paljon suunnitelmia viikonlopun
varalle, pippaloita ja jalkapalloa kavereitten kanssa seuraavana
päivänä.

Niinpä kohautin olkapäitäni ja jatkoin matkaani. Hetken
Päästä näin, kuinka poikalauma juoksi Kallea kohti. He törmäsivät
häneen tahallaan, sysäsivät kaikki hänen kirjansa maahan ja kampittivat
hänet niin, että hän kaatui kuraan. Hänen silmälasinsa lensivät noin kolmen
metrin päähän ruohikkoon.
Hän nosti päänsä, ja hänen silmänsä olivat hirvittävän
surulliset.

Sydämeeni koski. Juoksin Kallen luokse. Hän ryömi ympäriinsä
Etsien lasejaan, kyynel silmissään. Ojentaessani hänelle hänen
Lasejaan sanoin: "Nuo ovat pölkkypäitä. Niille pitäisi antaa
elinkautinen."

Hän katsoi minuun ja sanoi "kiitos", hymyillen leveästi.
Siitä hymystä paistoi todellinen kiitollisuus.

Autoin Kallea keräämään kirjat maasta ja kysyin, missä hän
asui.
Kävi ilmi, että hän asui lähellä minua, joten kysyin
häneltä, miksen ollut nähnyt häntä niillä kulmilla
aiemmin. Hän sanoi käyneensä yksityiskoulua ennen kuin tuli meidän
luokallemme.
Ennen en ollut ollut missään tekemisissä yksityiskoulun
oppilaan kanssa. Juttelimme koko kotimatkan ajan ja kannoin osan
Kallen kirjoista.
Hän osoittautui mukavaksi pojaksi.

Kysyin, halusiko hän pelata jalkapalloa kavereitteni kanssa.
Hän vastasi myöntävästi. Pyörimme samoissa porukoissa koko
viikonlopun ajan, ja mitä paremmin opin Kallea tuntemaan, sitä
enemmän pidin hänestä. Kaverinikin olivat samaa mieltä.

Tuli maanantaiaamu, ja näin Kallen taas valtavan
Kirjapinonsa kanssa.
Pysäytin hänet ja sanoin hänelle, että jos hän kantaa noin
paljon Kirjoja mukanaan joka päivä, hän kehittää itselleen mahtavat
muskelit.
Hän vain nauroi ja antoi minulle osan kirjoista.

Seuraavien vuosien aikana Kallesta ja minusta tuli parhaat kaverit.
Lukion lopulla aloimme suunnitella >jatko-opintoja. Kalle
päätti mennä lukemaan lääketiedettä ja minä valitsin liiketalouden
opinnot jalkapallostipendin turvin. Opiskelisimme eri paikkakunnilla, mutta
olin varma, ettei välimatka vaikuttaisi ystävyyteemme mitenkään.

Kalle oli luokkamme priimus.
Kiusasin häntä siitä jatkuvasti ja nimittelin häntä nynnyksi.
Kallen piti pitää puhe koulun päättäjäisissä. Olin todella
iloinen, ettei Minun tarvinnut nousta korokkeelle puhumaan.

Päättäjäispäivänä näin Kallen, joka näytti komealta. Hän
oli todellakin päässyt sinuiksi itsensä kanssa kouluvuosinaan.
Hän oli hyvännäköinen silmälaseissaan, ja hänellä oli
paljon enemmän tyttökavereita kuin minulla. Kaikki tytöt olivat
pihkassa häneen. Olin joskus kateellinen.

Tuli se suuri päivä. Saatoin nähdä, että Kalle oli
hermostunut, joten läimäytin häntä selkään ja sanoin: "Kuule, hyvin
se menee!"
Hän katsoi minuun kasvoillaan se hänelle ominainen,todellista
kiitollisuutta osoittava ilme ja sanoi: "Kiitos."

Hän ryki hieman ja aloitti puheensa. "Koulun päättäjäisissä
on aika kiittää kaikkia niitä, jotka ovat auttaneet oppilaita
selviämään Vaikeistakin vuosista. Vanhempia, opettajia, sisaruksia,
valmentajiakin kenties... mutta ennen kaikkea ystäviä. Seison tässä
sanomassa teille, että paras lahja, minkä voi toiselle antaa, on olla
hänen
ystävänsä.
Aion nyt kertoa teille erään tarinan."

Katsoin epäuskoisena ystävääni, kun hän alkoi kertoa siitä
päivästä, jolloin ensi kertaa tapasimme. Hän oli aikonut tappaa
itsenä sinä viikonloppuna. Hän kertoi, kuinka oli siivonnut pulpettinsa ja
ottanut kaikki tavarat mukaansa, ettei hänen äitinsä olisi tarvinnut
mennä keräämään niitä koulusta jälkeen päin.

Hän katsoi minuun kiinteästi ja hymyili. "Olen kiitollinen
siitä, että minut pelastettiin. Ystäväni >pelasti minut tekemästä
jotain kamalaa."
Kuulin yleisön haukkovan henkeään, kun tämä komea, suosittu
poika kertoi meille kaiken hetkestä, jolloin hän oli ollut elämässään
heikoimmillaan.

Näin hänen isänsä ja äitinsä katsovan minua kasvoillaan Kallen
kiitollinen hymy. En ollut ennen tajunnut tämän kiitollisuuden
syvyyttä.


Älä koskaan aliarvioi tekojesi voimaa. Yhdellä pienellä
Eleellä voit muuttaa toisen elämän, parempaan tai huonompaan
suuntaan.


Sinulla on nyt kaksi vaihtoehtoa:
1) Voit välittää tämän viestin ystävillesi.
2) Voit toimia ikään kuin se ei olisi
vaikuttanut sinuun mitenkään.

Kuten huomaat, minä valitsin vaihtoehdon numero 1.

"Ystävät ovat enkeleitä, jotka nostavat meidät takaisin jaloillemme
silloin, kun siipemme eivät enää pysty muistamaan, miten lennetään."

didididididi parempaaa fiilistä saatte taas ettiä!
viime viikko oli ihan huippu, oli tornioo ja tammerfestiä. aivan mahtavaa! ja tääkin viikko on alkanut niin loistavasti.
hymyilen täällä varmaan enemmän kuin koskaan ! <3